[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Christmas in Hogwarts, the Many Tales

3 posters

Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja Vanillatar 14.12.20 15:26

“Mistletoe,” said Luna dreamily, pointing at a large clump of white berries placed almost over Harry’s head. He jumped out from under it.
“Good thinking,” said Luna seriously. “It’s often infested with nargles.”
~ Luna, Order of the Phoenix




Christmas in Hogwarts, the Many Tales Fa80ac12e7118fc001f40d7be94109b87440a5e4

Tämä on Tylypahkan omien tarinankertojien toiveesta luotu. Meitä on moneen ja meidän hahmojamme vielä enemmän, jokaisen joulu on erilainen. Toisille se tarkoittaa villasukkia linnan takkatulen ääressä, toisille junamatkaa kotiin. Tähän topicciin olet vapaa jakamaan hahmosi joulunvietosta tarinan, jos toisenkin. Osallistuminen on vapaaehtoista!

((CANON))


“Come one, cheer up, it’s nearly Christmas.” ~ Hagrid, Sorcerer’s Stone
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 1065
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Vs: Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja Vanillatar 23.12.20 22:59

Telltales of House Andrews - Lyhyeksi tarkoitettu canonpätkä, joka venyi venymistään. Lukekoon ken jaksaa. Tarkoitus oli tuoda Galan toista puolta esille ropen hullunmyllyn jälkeen, ja kaivautua hiukan syvemmälle koko Andrewsin perheeseen esittäen hahmon off-screen siskon vihdoin ja viimein tarinassa.

- Vanillatar


***

Asemalla tiputti lunta. Hiutaleet erottuivat suurina ja raskaina lyhtyjen valoa vasten. Gala tiputtautui ohuelti lumenpeittämälle maalle vanhanaikaisista hevoskärryistä. Noita samoja kärryjä oli ties kuinka pitkään vetänyt thestralit, mutta Gala oli ne vasta äskettäin nähnyt ensimmäistä kertaa eikä vieläkään ollut tottunut niiden olomuotoon ja lumenvalkoisiin silmiin. Tyttö kiersikin olennot kaukaa luomatta niihin katsetta. Ne aiheuttivat selkärankaa pitkin kiipeäviä vilunväreitä.
"Andrews!" Kuului tuttu ääni seuraavista vaunuista. Ruskeatukkainen poika heilautti kättään ja otti muutaman pidemmän askeleen saadakseen serkkunsa kiinni.
"Hei Emrys. Mennäänkö yhteiseen hyttiin?" Pojan läsnäolo helpotti Galan oloa hiukan, hän soi tuolle lyhyen hymynkaaren jatkaessaan askellustaan kohti aseman raiteilla seisovaa veturia ja sen lukuisia vaunuja jotka odottivat joulukoristeisina lomille lähteviä opiskelijoita. Seuravaihtoehdoista Emrys oli tällähetkellä mieluisin. Syksyn muuttuessa talveen oli suhteet luihuisen tuvan sisällä mutkistuneet entisestään. Hiukan olisi vähättelevä kuvailu tästä aiheesta.
"Käy, kunhan ne ei liity meidän seuraan." Emrys vastasi kohentaen konjakinvärisen olkalaukkunsa hihnaa olkapäällään. Gala oli samaa mieltä ja nyökkäsi myöntävästi.
"En usko, että ne tulee lähellekkään mua enää. Susta en tiedä." Vaaleaverikkö pölläytti tupansa logolla ja  väreillä koreilevan collegensa hupusta lunta ennenkuin veti sen päänsä yli. Villakangastakillaan oli kevyt lumiharso. Veturi päästi lyhyen vihellyksen muistutuksena oppilaille sen pettämättömästä aikataulusta. "Mennään nyt etsimään se hytti, ennenkuin kaikki on varattu."
***

"Tavataanhan me vielä, vaikka Viistokujalla!" Emrys Wyllon heilautti kättään ja kääntyi äitinsä kanssa vastakkaiseen suuntaan. Gala kohotti kättään hyvästiksi ja vilkaisi laiturilla hiukan kauempana seisovaa Celesteä. Nainen oli sonnustautunut pitkään villakankaiseen takkiin jonka kaulukseen oli ommeltu tuuhea turkis. Celeste oli jäänyt kiinni sanoistaan jonkun puuskupuhin tupalaisen äidin kanssa mutta huomatessaan Galan vaativan tuijotuksen jätti hän hyvästit ystävättärelleen ja palasi lapsensa luo hymyillen leveästi.
"Tervetuloa kotiin, rakas lapsi" Celesten ääni oli pehmoinen. Yhtä pehmoinen kuin äidin syli johon hän tytön kaappasi. "Miten Tylypahkassa on mennyt? Sujuuko kokeet hyvin? Olethan syönyt hyvin?" Gala irrottautui äidistään ja katseli tuon tuttuja kasvoja ja sinisiä silmiä.
"Kaikki on ihan hyvin."
***

Andrewsin kartano suureni tammipuiden raskaiden oksien alta. Pihamaalle oli nostettu pieniä kuusipuita joissa välkehti lumottuja kynttilöitä tuomaan valoa joulukuiseen pimeyteen. Ne muodostivat nurmen reunalle hevosenkengän. Onnea ne eivät silti onnistuneet tuomaan tähän kotiin.
"Siskosi onkin jo saapunut." Celeste vilkaisi olkansa yli nuorempaan tyttäreen kävellessään pihamaan poikki. "Jättänyt luutansa pitkin ulkoportaita, kuten tapansa on.." Gala voi pahoin kun hänen mahansa heitti volttia ja taisteli pitääkseen sen sisällön siellä minne se kuuluikin. Isis oli kuitenkin yksi positiivinen puoli joululomassa kotona. Siskolla oli aina tarina jos toinenkin kerrottavana maailmalta. Ja upeat joululahjat. Celeste avasi raskaanoloisen ulko-oven ja väistyi Galan edestä.
"Noniin, olet kotona." Astuessa sisään ensimmäisenä Galaa vastassa oli kotitonttu Malvolia. Se piteli harmaanruskeita käsiään yhdessä leukansa alla ja katseen maassa. Tämä näky oli tytölle osa kalustoa, normaalia.
"Malvolia!" Celeste sulki oven perässään ja sen lukko kolahti kolkosti. "Olethan vienyt tyttäreni matkatavarat hänen huoneeseensa ja valmistanut iltapalaa?" Nainen tuskin laski katsettaan kotitonttuun puhutellessaan tätä.
"Kyllä rouva. Iltapala on katettu teitä varten." Malvolia vastasi heiveröisellä, mutta rahisevalla äänellä nostamatta katsettaan lattiasta emäntäänsä.
"Loistavaa, kuten yleensä. Gala, kultaseni, menehän kipin kapin vaihtamaan vaatteesi ja tule ruokasaliin kun olet asettunut." Nainen viittasi kädellään kohti eteistä hallitsevaa mahonkista portaikkoa. Galaa ei tarvinnut kahdesti kehottaa omaan huoneeseensa. Kotitonttu jäi ottamaan emäntänsä ulkovaatteita viedäkseen ne seinäpaneeliin piilotettuun vaatekaappiin. Celeste riisui hiuspinninsä ja pitkät laineikkaat kutrit vapautuivat hohtaen kynttelikköjen valossa.
"Pidähän kiirettä. Isäsi voi palata milloin vain!" Kuului äidin huuto perästä kun tyttö kapusi portaiden vasempaan haaraan ja katosi nurkan taakse.
***

Gala tiputti takkinsa tummanvihreälle nojatuolille, jossa oli suuret messinkiset nastat. Tytön huone oli tummanvihreää ja messinkiä, vain sänky erottui värikaavasta vaalealla harsollaan johon oli pedattu aina silkkiset, valkeat lakanat. Nyt siinä lepäsi raskaalla samettisella päiväpeitolla matka-arkku ja tupsulliset koristetyynyt. Gala veti harson edestään ja istahti pehmoiselle sängylle niin että jouset narahtivat kevyen tytön painon alla. Kenkänsä hän potki jaloistaan sängyn vierelle lattialle. Gala avasi matkatavaransa ja nosti muutaman neuleen sängylle. Kaikki oli organisoitu arkun sisällä. Kirjat olivat väri- ja kokojärjestyksessä. Vaatteet väreittäin jaoteltuina sisä- ja ulkovaatteisiin. Jos jostain oli täysi hallinta, niin se oli Galan omista tavaroista. Nyt niiden joukossa oli kuitenkin poikkeus. Poikkeus joka oli pakattu varovasti pehmeiden neuleiden väliin. Se oli Emryksen joululahja tytölle, kaksisuuntainen peili. Se oli pieni, suhteellisen kompakti ja huomaamaton. Galalle se oli silti arvokas heti ensi hetkestä lähtien. Avaamaan hän ei sitä kuitenkaan ryhtynyt, vaan laski sen harson taakse yöpöydälle.
Auki jätetyn oven raosta puikkelehti sisälle tumma varjo, joka liikkui täysin ääneti vanhan kartanon puisella lattialla. Se suuntasi suoraan kohti sänkyä. Harsokangas heilahti vallattomana, kun gäätä livahti sen alta samettisen päiväpeiton peittämälle sängylle.
"Gallagher!" Gala ilahtui nähdessään lemmikkinsä. Olento vastasi jälleennäkemisen riemuun kehräämällä ja hieromalla poskiaan tytön kasvoihin. Gala kaappasi kookkaan kissaolennon syliinsä ja rutisti sitä. Kehräyksen huriseva värinä oli rauhoittava.Se tunkeutui ihon läpi ytimiin asti ja rentoutti hetkellisesti jännittyneimmänkin jänteen. Gallagher kiemurteli lopulta tiukasta halausotteesta irti ja katosi mustanruskeana varjona muutamalla äänettömällä loikalla suuren lipaston päällä istuvan nukkekodin viereen. Sen oranssit silmät kääntyivät tyttöä kohti ja petomaisesta suusta kuului naukaisu. Terävät kynnet rapistelivat nukketalon puista seinää.
"Ai tuo vanha lelu.." Gala naurahti ja nousi itsekin kissaolennon perässä. Puinen lattia narahti tytön jalkojen alla. Nukketalo oli pienoismalli Andrewsin kotikartanosta. Sen etuseinät aukesivat kun Gala seisahtui sen eteen. Sisältä pirskahteli lämpimän valon kylpy. Pienoismalli piti sisällään kaikki kartanon huoneet ja asukkaat. Kaksi vaaleatukkaista naista näyttivät unohtuneen keskusteluun viinilasillisien äärellä ruokasalissa. Kotitonttu Malvolian Gala löysi kotoisasti kartanon keittiöstä. Se oli pienoismalli, lapsena lahjaksi saatu lumottu nukkekoti. Isältä, Piukselta. Pienelle vaaleatukkaiselle tytölle se oli ollut maailman hurmaavin lelu jonka äärellä oli käytetty lukemattomia tunteja. Nykyään se ei ollut enää kuin ikävän ja surun aihe. Gala pyyhkäisi yksittäisen kyyneleen silmäkulmastaan.
"Mennään, Gallagher." Nukketalon ovet sulkeutuivat sulkien valonsa seiniensä taake kun Gala käveli sen luota kohti huoneensa raotettua ovea. Kissaolento hypähti lipaston päältä tytön perään.
***

Ruokasali avautui kynttelikköjen valossa valoisampana kuin muu kartano. Se oli kotoisa ja sisustettu tummanpunaisella ja ruskean vivahteilla.
"Gala! Rakas pikkusisko siitä on aikaa!" Vehnäpeltotukkainen nainen huudahti nostaen kätensä ylös. Keskustelunsorina oli loppunut seinään kun vanhempi sisar huomasi tytön saapuvan vihdoin iltapalalle.
"Pelkäsin että jänistät kokonaan siskosi takia ja jäät yläkertaan murjottamaan!" Isis oli punaposkinen oma itsensä. Äänekäs ja poikkeuksellisen iloinen. Aina. "Et näytä enää pellolle heitetyltä maahiselta!" Isosisko näytti hyppäävän tuolistaan ylös ja melkein juoksi pikkusisarensa kumoon ennenkuin kiersi kätensä tytön ympäri ja halasi, tiukasti ja iloisen heleästi nauraen. Gala kiersi kätensä siskonsa kaulalle.
"Ja sinä näytät jo ihan syöjättäreltä" Tyttö vastasi saaden siskonsa nauramaan entistä railakkaammin.
"Päästähän irti siskostasi ennenkuin puristat hänestä viimeisetkin pisarat ulos.." Celeste naurahti pöydän päädystä. Nainen hymyili leveästi pidellen viinilasiaan jalasta kiinni. Isis hellitti otteensa Galasta mutta tarrasi sormuksin koristellulla kädellään kiinni käsivarresta ja kiskoi kevyen siskonsa istumaan viereensä. Gala oli vain onnellinen saadessaan nähdä sisarensa pitkästä aikaa.
"Syö nyt ennenkuin kuihdut kokonaan olemattomiin. Sehän ei sovi sinun ikäisellesi. Minä voisin jättää jo muutaman ruoan välistä. Sellaista se ikä teettää" Isis saneli iloiseen sävyynsä latoessaan teeleipiä ja hunajakakkua siskonsa eteen. Celeste puolestaan kaatoi rauhallisempana teetä suureen kultareunuksiseen posliinikuppiin joka täytyttyään lämpimästi höyryävällä nesteellä lennähti pöytäseurueen nuorimmaisen eteen. Celeste potkaisi kevyesti vanhempaa tytärtään sääreen tuon puhuessa iän kartuttamista kiloista johon nainen reagoi ilkikurisesti virnistämällä äidilleen. Gala nosti teekupin huulilleen katsellen perheenjäseniään upoten hetkeen silmät lasittuneina.
"Gala? Hei. Lopeta päiväunet!" Isis tuuppasi siskoaan olkapäähän vilkaisten hihitellen Celesteen. Gala havahtui takaisin nykyhetkeen ja laski teekupin käsistään.
"Joo, mitä en kuullut koko kysymystä? Oon varmaan aika väsynyt." Gala vastasi sukaisten hiukset korvansa taakse.
"Niin että, miten koulussa menee? Seurusteletko? Onko Shawn ihan perseestä? Varmaan pelottelee kaikille oppilaille kurat housuun." Isis toisti kysymyksensä lisäten perään tutunlaisen puheryöpyn samalla vieden viinilasia huulilleen. Viini tuoksui teen yli makealta, se tuskin oli perinteistä ruokaviiniä.
"Koulussa menee ihan hyvin. Ja professori Andrews on.. " Gala kerkesi aloittaa kun Isis jo nauroi äänekkäästi laskien lasin pöydälle.
"Professori Andrews! Voi peikonräkä niinkö sitä jäykkäpipoa pitää kutsua, YIKES! Shawn voisi opetella rentoutumaan." Isis oli kovin erilainen kuin siskonsa. Arvonsa tunteva itsevarma nainen, joka piti muiden ihmisten kiusoittelusta. Hän oli silti kovin pidetty, pirskahtelevan persoonallisuutensa tähden. Isis piristi jokaista ihmistä joka hänen seuraansa eksyi yltiömäisellä positiivisuudellaan. Nainen nautiskeli huomion keskipisteenä ja oli kuin auringonsäde sateen jälkeen. Gala piti siskostaan erityisen paljon tuon persoonallisuuden takia, mutta kadehti tuon pitelemätöntä naurua ja hymyä.
"Juu, niinkuin muitakin professoreita. Muistat varmaan vaikka siitä on ikuisuus kun olit siellä ite." Gala näpäytti siskoaan takaisin teeleipä poskessaan.
"Noh, piikikäs oletkos." Isis nauroi. Siitä oli muutama vuosi kun nainen oli ehtinyt kotonaan käymään omilta opiskeluiltaan Euroopassa.
"Kuitenkin, Shawn on kyllä pidetty professori mutta en tiedä onko se jotain pelonsekaista kunnioitusta. Parempia sen tunnit on kuin sen nykyisen rehtorin." Gala sai teeleivän alas hörpättyään teetä suuresta posliinikuposta.
"Varmaan pelottelee teitä teinejä siellä ihan huvikseen. Naureskelee sitten jälkeenpäin tyytyväisenä itseensä." Isis totesi ja kumosi viinilasin pohjalle jääneet tipat kielensä päälle.  Gala kohautti olkiaan, se tuskin olisi kauhean kaukaa haettua mutta osasiko Shawn muka nauraakkin?
Kolme vaaleatukkaista naista jatkoivat puheensorinaansa ja kuulumistensa vaihtoa iltapalan äärellä pitkän tovin. Malvolia toi naisille uuden viinipullon ensimmäisen tyhjennyttyä ja nuorimmaiselle kermakaljan. Ruokasalissa raikasi iloinen nauru vähän väliä kun siskoista vanhempi kertoi tapahtumia viimeisten vuosien saatosta. Kommelluksia ja ihmissuhteitaan. Kartano himmeni yöpuulle hiljakseen puolenyön jälkeen, edelleen yksi puuttuen nukkekodin seinien sisältä.
***

Aamu oli värjötellyt tänäänkin taivaanrannan takaa. Aurinko ei kuitenkaan suonut näyttäytyä paksun pilviharson takaa ja tuuli ravisteli lehdetöntä ja alastonta pihamaata. Gala jaksoi toivoa lunta saapuvaksi joka vuosi, mutta vielä toistaiseksi maisema oli yhtä ruskea kuin peikonpaska. Tyttö oli toivottanut hyvät huomenet gäätälleen herätessään ja pukenut päälleen hameen ja paksun villapaidan. Jaloissaan tytöllä oli polvien yli jatkuvat sukat. Gallagher toimitti tytön häärätessä omaa aamurutiiniaan johon kuului villamatolla laiskaa venyttelyä ja korvien putsausta. Tämän jälkeen Gala tiesi päästää olennon ikkunastaan ulos. Pudotus olisi hurja mille tahansa muulle kömpelömmälle olennolle, mutta gäätä selviytyi kivisen kartanon toisen kerroksen ikkunasta ikkunalautojen ja köynnöksien avulla joka kerta turvallisesti maan tasolle. Köynnöksen puisen varret kahisivat ja tiputtelivat niihin juuttuneita kuivia ja rapeita lehtiä kun gäätä melkein kuin luisteli nitä pitkin alas. Gala ei jäänyt katselemaan olennon puikkelehtimista aamupalan perässä pihamaan poikki, vaan sulki ikkunan toivotettuaan rutiininomaisesti Gallagherille metsästysonnea. Se palasi aina puoleenpäivään mennessä makoilemaan jonkin talon useamman takan eteen josta se tuskin liikahti kuin vasta yömyöhään. Ainoa takka minkä edestä Gala ei olentoa koskaan etsinyt oli Piuksen työhuoneessa, gäätä ei voinut sietää miestä ja tunne oli useammankin näyttänyt olevat molemminpuoleinen. Pius ei välittänyt eläimistä, normaaleista tai taikaolennoista. Jos hän saisi valita, ei tyttö olisi koskaan saanut tuoda taloon mitään kotitonttua kummallisempaa.
***

Isis oli kartanon eteisessä täydessä tohinassa, kuten saattoi olettaa. Naisen pyökkipuinen ja harvinaisen koruton sauva viuhui kovaa tahtia kun eteishallin seinille lenteli joulukoristeita. Jopa lumotut kynttilät puolivälissä huonetta olivat vaihtaneet väriä punaiseen ja vihreään. Gala haukotteli maireasti ja näytti löntystelevän portaita alas.
"Huomenta unikeko. Tulethan auttamaan vanhaa siskoasi koristelussa kun olet herännyt unestasi tähän maailmaan?" Isis pyörähti ympäri hymyillen ja hänen puoli-ilmassa leijunut koristenauha tipahti siinä samassa alas, jääden roikkumaan vain toisesta päästään kiinnitettynä seinäpaneeliin.
"Juujuu.." Gala heilautti kättään suunsa eteen peittääkseen toisen haukotuksensa. Miten hän olikaan niin väsynyt. Isis risti kätensä rintakehälleen katsoen veikeästi hymyillen siskonsa aamun kangistamaa laahustusta alakertaan, ennenkuin kääntyi jatkamaan koristeluaan sauvaansa huitoen.
Pius istui ruokasalin pöydän päädyssä Päivän Profeetta leijuen miehen silmien korkeudella. Miehen teekuppi lepäsi tassillaan pöydällä. Malvolia oli ehtinyt kerätä esille katetun aamupalan jos pois, mutta jättänyt tavanomaisen marjapuuron pilkotulla omenalla odottamaan Galaa tämän paikalle. Viimekerta kotona oli ollut normaalista poiketen entistä hankalampi. Gala oli vihainen isälleen, mutta samaan aikaan pelkäsi tuota enemmän kuin ketään. Sitäpaitsi koko tapahtuma ketju johtui Galan omasta törttöilystä.
Mies ei vaikuttanut uhkaavalta aamiaispöydässä. Luki törkylehteä kuin kuka tahansa muu velho, teekupin höyrystä pystyi haistamaan sitruunaa ja hunajaa. Ruokasaliin jääneestä tuoksusta pystyi päättelemään tarjolla olleen ainakin perinteistä pekonia, ehkä paistettujen munien kanssa, kovin tavanomaista. Se oli kuin lumous ilman oikeaa taikaa. Pius ei ollut roteva, fysiikaltaan uhkaava mies. Ei korkea kuin puolijätti tai oikeastaan erikoisempi kuin kukaan muukaan yläluokkainen velho noin ulkonäöltään tai tavoiltaan. Gala tiesi silti paremmin kuin antaa isänsä ulkonäön rauhoitella itseään. Kivikasvoinen mies teki kevyen ranneliikkeen ja lehden sivu kääntyi, koko paperikasa keinahti ilmassa kevyesti. Gala oli kävellyt kuin gäätä huoneen poikki omalle paikalleen. Vain hän ja Pius, samassa huoneessa ilman muita sai tytön käsivarret kananlihalle ja jokaisen lihaksen pingottumaan.
Ruokasalin ovi lävähti auki ja Isis tallusti otsaansa hieraisten sisälle. Huoneen paine vapautui samassa hetkessä, kuin padottu vesi olisi päässyt purkautumaan avatusta ovesta. Gala kiitti seuranhakuista siskoaan hiljaa mielessään. Piuksen katse lipui Päivän Profeetasta ensin Galaan ja sitten tuon vanhempaan sisareen.
"Älä näytä niin yrmyltä papparainen. Me koristellaan tämä huusholli Galan kanssa niin jouluiseksi, että et voi enää murjottaa." Isis nauroi jälleen. Nainen ei pelännyt Piusta lainkaan, tai ei ainakaan näyttänyt sitä kenellekkään. Gala tuijotti marjapuuroaan koittaen kadota koko huoneesta olemalla mahdollisimman huomaamaton ja pieni. Mitä nopeammin sen saisi syötyä, sitä nopeammin saisi paettua isää.
"Aina yhtä teräväkielinen.. " Pius lausahti palauttaen hitaasti katseensa Profeettaan ja nostaen teekuppinsa käteensä. Isis kaatoi itselleen lasillisen minttumehua ja heilautti jäistä helisevää lasikannua kohti Galaa kohottaen kulmiaan. Gala nosti katseensa puurostaan ja nyökkäsi siskolleen joka olikin jo kaatamassa sisarelleen lasillista samalla vetäisten itselleen tuolin pöydän alta johon istua tytön viereen. Isis huokaisi raskaasti, ihankuin sauvalla koristeiden leijuttelu olisi kovinkin raskasta ja hikistä puuhaa. Lasiin helähti jääpalojen kera mehua, sen pohja oli valkoisista viinimarjoista uutettua, mutta piparminttu valloitti kaikki juojan aistit. Gala kahmaisi lasin puurokulhonsa viereen ja hymyili siskolleen kiitoksensa.
Pius heilautti rannettaan ja uusi sivu kääntyi Profeetassa. Isis pyöritteli lasiaan leukansa alla ja katseli miestä tuolinsa selkänojaa vasten röhnöttäen.
"No mikä on homman nimi? Miksi täällä on yhtä kireä ilmapiiri kuin luikura olisi luikerrellut takasta?" Nainen lausahti kolauttaen tarkoituksellisesti lasinsa pöydän pintaan. Gala alkoi kauhoa puuroaan entistä kovempaan tahtiin.
Pius laski teekuppinsa tassilleen ja sukaisi viiksiään. Päivän Profeetan hän nappasi ilmasta käteensä ja taitteli sen pöydälle kotitontun siivottavaksi.
"Muistakaakin koristella kaikki oikein nätiksi, jotta äitinne ilahtuu." Pius lausahti  värittömästi noustessaan tuolistaan. Mies suoristi kirjaillun liivinsä ennenkuin poistui ruokasalista. Malvolia ilmiintyi siivoamaan miehen poistuttua tämän astiat ja lehden ja katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Isis tuijotti salin seinää kohotellen kulmiaan isänsä käytökselle.
"No, isä ei ole ainakaan pehmentynyt vanhetessaan. Onko mahdollista muuttua kiveksi ajan saatossa?" Nainen sanoi nauravaisesti lopulta keventäen samantien Galan mieltä. Tyttö laskikin lusikkansa tyhjään kippoon ja kaatoi mehua kurkkuunsa suurina kulauksina.
"Mennään koristelemaan!" Gala henkäisi saatuaan mintunraikkaan mehunsa juotua.
"Kai muistat miten?" Isis hypähti jaloilleen samantien. "Osoitat sauvalla ja.." Gala läimäisi leikkimielisesti siskoaan käsivarteen.
"Joo joo!" Nuorempi tyttö työnsi isosiskonsa kohti ovea.

***

Gala istui sängyllään ja katseli joululahjaksi saatua peiliään. Tyttö pyöritteli sitä käsissään, ennenkuin laski sen sängylleen.
"Emrys?" Gala lausahti hiukan kallistaen päätään. Kyllähän tämän läpi pitäisi pystyä kommunikoimaan jos vain parin omistaja olisi kuulolla annettuaan näin ajatellun ja käytännöllisen lahjan.. Gala katseli peiliä joka ei näyttäny tytön heijastusta. Se oli melkein musta, vain peilipinta välähti valosta. Tyttö huokaisi.
".. Haloo?" Vaaleaverikkö siirsi peilin viereensä ja kellahti selälleen päiväpeiton peittämälle sängylle. Kuului naukaisu kun gäätä loikkasi sängylle ja haki paikan tytön kainalosta, siihen tyytyväisesti käpertyen. Oranssit silmät jäivät kuitenkin tuijottamaan kohti peiliä. Viirullisen pupillit eivät laskeneet katsettaan tuosta mysteerisestä esineestä. Gala itse nukahti nopeasti kissaolennon hyrinää kuunnellen.
Aikaa saattoi kulua tovi jos toinenkin.
"Et koske siihen. Hei!" Gala heräsi päiväuniltaan tuttuun ääneen. Gallagher pyöritteli päätään ja hakkasi varsin kotikissamaisesti käpälällään peiliä. Gäätän ajatustenjuoksua oli vaikea tulkita, sillä yleensä se käyttäytyi varsin harkitusti ja toisaalta se oli kuin pahainen kissanpentu roikkumassa perintöverhoissa. Gala kohottautui käsiensä varassa haukotellen. Tyttö laski kätensä gäätän selälle jolloin kissaolento ponnahti pystyyn ja lopetti peilin kaltoinkohtelun. Tai pikemminkin Emryksen.
"No huomenta, Andrews. Kuorsaatko sinä?" Pojan ääni kuului peilistä kuin keskustelukumppanin viereiseltä tuolilta ruokapöydässä.
"Hienot naiset eivät kuorsaa, ettäs kehtaat." Gala hieraisi uneliaita silmiään. Tyttö piteli peiliä itsestään jokseenkin kaukana makoillessaan sängyllään mahallaan. Gäätä kohotti tassuaan kohti peiliä ja räppäisi sitä kertaalleen saaden Galan naurahtamaan.
"Pidä se petoeläin kaukana siitä peilistä. Sehän rikkoo sen vielä." Emrys melkein torui serkkuaan ja tuon vallatonta, mutta itsenäistä kissaolentoa.
"Eikä riko. Kertoi vain mielipiteensä sun urkkimisesta. Mutta kuule?" Gala kohottautui istumaan nyt peili kädessään. "Kysyin Isikseltä siitä Viistokujasta, se voisi lähteä mukaan?"
"Ai siskosi on myös kotona?" Emrys kysyi rykäisten kurkkuaan. "Ehdottomasti, tai siis. Mikä ettei jos se haluaa"
"Ei sillä että Isis kyselisi sun mielipidettä asiaan." Gala kohotti kulmiaan tuntien sisarensa. Jos tuo päätti tehdä jotain, se myös tulisi tapahtumaan niinkuin sisko halusi.
Siinä samassa kuin taboon ansiosta Isis läväytti Galan huoneen oven auki ja pörhälti sisälle. Gala säikähti kolausta.
"Mitäs täällä supistaan itsekseen! Vai oletko yksin ollenkaan. Peilillekkö sinä olet alkanut horisemaan sisko-hyvä, pitääkö minun jo huolestua?" Vaaleatukkainen nainen veti sängyn harsokankaan tieltään ja nappasikin peilin tytön kädestä vain huomatakseen Emryksen vaivaantuneena siinä missä hänen omien kasvojensa heijastuma pitäisi olla.
"Voihan rupikonna, Emrys!" Isis nauroi. "Onko Gala vanginnut sinut sinne vai onko tämä kaksisuuntainen peili?" Nainen istahti samettiselle päiväpeitolle, edelleen pidellen peiliä turhankin lähellä omaa naamaansa. Nuorempi sisar peitti kädellään kasvonsa häpeillen naisen käytöstä, kuitenkin kohtauksesta huvittuneena.
"Moi Andrews.. Kaksisuuntainenhan tämä. Joululahja siskollesi." Emrys tuntui hiukan takeltelevan peitellen vaivaantuneisuuttaan naureskellen koko tapahtumalle. Poika hieraisi niskaansa kädellään. Isis oli aina ollut vallan tuttavallinen Emrystä kohtaan.
"Vaau, olipas hyvä lahja. Galan ei tarvi enää murjottaa täällä yläkerrassa ihan yksin." Gala nappasi siskonsa kädestä peilin ja mulkaisi tuota muka paheksuvasti moisesta käytöksestä. Isis vain nauroi. Gäätä katseli siskosten kahinaa nyt istuen suurella päiväpeiton peittämällä tyynyllä. Se ei välittänyt reagoida Isikseen, ei koskaan ollutkaan.
"Kuitenkin.." Gala mulkaisi vielä kerran siskoaan ennenkuin siirsi siniset silmänsä takaisin serkkuunsa peilissä. "Se Viistokuja, huomenna?"
***

Hormiverkostoon oli liitetty myös yksi Andrewsien kartanon takka. Se oli ehdottomasti Galan lempityyli matkustaa. Ei pahoinvointia eikä vatsanväänteitä, ruoka pysyi sisällä missä sen kuuluikin. Isis oli tapansa mukaan tyrkännyt siskonsa vain takkaan ja vilkuttanut perässä kun vihreät liekit nielaisivat tytön vain ilmestyäkseen Viistokujalle ohjattuun hormiverkon päähän. Gala henkäisi tyytyväisenä onnistuttuaan siirtymään paikasta A paikkaan B hyvinvoivana, melkein voitonriemuisena. Ruskeatukkainen poika ruskeassa takissaan heilautti kättään. Pojalla oli kaulassaan Harpyjen kultaisessa ja vihreässä värissä loistava huivi, kiedottuna moninkertaisesti. Gala vilkutti serkulleen takaisin. Viistokujalla parveili hirveä määrä velhoja ja noitia, kaikki yhtä sekaisin joulusta kuin jästit. Ilmassa leijui kevyt violettiin taittuva tupakansavu ja joulumausteet. Myös kaakaon tuoksu leijaili moninkertaisen aromaterapian läpi, liekö kyseessa Ankeuttajan Suudelma. Galan suunpielet kohosivat hiukan katseen harhaillessa.
"Maa kutsuu, Andrews. Vai oletko kipuliemissä?" Emrys heilautti kättään tytön silmien edessä saadakseen tuon ajatukset takaisin tähän hetkeen. Vihreät liekit leimahtivat hormiverkoston ansiosta ja Isis puisteli tuhkaa valkealta takiltaan.
"Peikonräkä mikä sotku.. Tergeo!" Pyökkipuinen sauva heilahti ja tuhkan värjäämät laikut imeytyivät sauvan päähän jättäen jälkeensä puhtaan valkean, kuin kankaalle ei olisi koskaan mitään tarttunutkaan. Isis sujautti sauvansa takaisin takkinsa taskuun ja käveli vasten velhovirtaa Emryksen ja Galan luo. Nainen kaappasi pojan sen suuremmin kyselemättä halaukseen ja rutisti tuota jälleen nauraen heleästi.
"Siitä on aikaa serkkupoika! Sinäkin olet jo iso mies etkä enää räkänokka." Emrys taputteli kädellään naisen selkää ja hymyili, kuitenkin katseellaan vilkaisten kohti Galaa apua pyytelevästi. Tyttö vain pyöräytti päätään kieltävästi hymyillen, kukaan ei voinut karata Isiksen halauksesta, se piti vain kestää.
"Niin.. Onhan siitä muutama vuosi." Wyllon ähkäisi rutistusotteen ansasta. Nainen päästi vihdoin irti pirunnuoran puristuksensa ja vei kätensä lanteilleen, vetäen pitkän ja arvioivan hengenvedon sisälle Viistokujan tuoksuntäyteistä ilmaa.
"No, minä menen ensimmäisenä.. " Nainen pyörähti hitaast ympäri leukaansa hieroen.. "Vaatekauppaan, pitäkää hauskaa!" Ja katosi valkeana laikkuna tupsupiponsa kanssa ihmispaljouteen. Tuota naista ei pidätellyt mikään, Gala ajatteli pyöritellen jälleen päätään siskonsa tohellukselle. Emrys katseli myös vanhemman serkkunsa perään puna poskillaan.
"Miten olisi kuppi jouluteetä kanelileivoksen kera?" Poika kysyi sitten kääntäen päänsä kohti serkkuaan. "Kuulin myös ohikulkijoilta, että Vuotavassa Noidankattilassa olisi taas niitä skonsseja joulumaustetulla hillolla. "
"Kyllä! Jes, ne on parhaita!" Galan silmät aukesivat suuriksi, tyttö kaipasi näitä teeleipiä joka joulu. "Mennään ennenkuin ne loppuvat."
Parivaljakko jatkoi matkaansa kohti tuttua ja turvallista pubia ennen muita lukuisia liikkeitä Viistokujalla. Serkukset jutustelivat teen äärellä Kattilassa tovin. Heidän seurassaan kävi myös nopeasti ohikulkumatkalla vaaleanpunaiset hiukset omaava tyttö Emryksen tuvasta, River Morgan. Joulumieli jokaisella vähensi tilanteen vaivaantuneisuutta, kuten myös rohkelikkotytön kiire tätinsä jalanjäljissä. Tylypahkaan jätetyt ongelmat pysyivät toistaiseksi linnan seinien sisällä, jokaisella.
***

Isis kantoi kahta paperiin käärittyä pakettia kainalossaan. Nainen katseli liikkeiden näyteikkunoita päästellen jos jonkinlaista ihastuksensekaista huokailua ja hyminää. Gala vilkaisi olkansa yli valkeaan pukeutunutta siskoaan ja sitten Emrystä hiukan huvittuneena. Emrys kohotti kulmiaan Galalle. Pojalla itsellään ei ollut ostoksia Viistokujan liikkeistä. Emrys ei viehättynyt asioiden ulkokuoresta kuten vanhempi serkkunsa eikä jakanut tuon hurmioituneita mielipiteitä toinen toistaan erikoisemmista sesonkituotteista. Päivän kuluessa väkipaljous oli vähentynyt. Myös Lontoon velhojen ja noitien lempikuja hiljeni pikkuhiljaa jouluun. Ikkunoiden kynttilät alkoivat loistaa oranssia valoaan hämärtyvään ilmaan.  Lemmikkiliikkeen omistaja kantoi helmipöllöä kädessään sisälle heidän ohikulkiessaan. Puoligäätältä näyttävä kissa sähähti ikävästi liikkeen omistajan ohikulkiessa, Gala katsoi harmistuneena häkkiin sullottua olentoa. Se kuului vapaaksi.
"Hei ipanat!" Isis hihkaisi jäätyään jälkeen ja juoksi nuorempansa kiinni. "Tässä sulle Emrys, ja tässä sulle Gala." Isis ojensi pojalle pienen kämmenelle mahtuvan ruskeaan käärityn paketin, samanlaisen myös serkukselle.
"Hyvää joulua." Isis ryhdistäytyi ja näytti kovin itseensä tyytyväiseltä. Gala pyöräytti pakettia kuin odottaen sen päästävän jonkun äänen tai vihjeen mitä sisälle oli kääritty.
"Hyvää joulua." Emrys toisti serkuilleen. Kolmikko jatkoi kävelyään kujalla iloisesti puheen soristessa, enimmäkseen Isiksen ääni ja nauru kaikuen tyhjenevällä lunta tiputtelevalla Viistokujalla.
He ohittivat kaljun miehen väittelemässä kiivaasti sauvaliikkeen omistajan kanssa. Liikkeen omistaja seisoi kädet ristissä ovellansa ja näytti kovin nyrpeältä kuunnellessaan jopa hiukan punehtuneen miehen äkäistä räyhäämistä ilmeisesti.. Sauvavahasta? Kaljupäisen miehen vieressä, mutta tarpeeksi kaukana tunteikkaasta keskustelusta seisoi Galan tupalainen,  Zachariah. Pojalla oli erityisen tyylikäs takki ja muhkea kaulahuivi, mutta vaatteet eivät peittäneet pojan kalpeaksi valahtanutta naamaa. Isis pyörähti ympäri katsellessaan liikkeen omistajan ja asiakkaan keskustelua.
"Zach.. Moi" Gala pysähtyi, hiukan empien pitäisikö tuota edes moikata viimeaikaisten tapahtumien jälkeen, varsinkaan kun Emrys oli hänen seurassaan. Tyttö vilkaisikin olkansa yli serkkuaan, joka näytti tuijottavan Zachia murhaavasti. Gala painoi kämmenensä tuon rintakehälle kuin kehottaen pojan pysymään siinä missä olikin.
"Ai hei Gala. Miks liikut ton hyypiön kanssa?" Zach vetäisi huivin suunsa edestä. Luihuispoika ei ymmärrettävästi voinut käsittää miksi tupalaisensa haluisi liikkua hänen kimppuunsa käyneen pelkurin kanssa vapaaehtoisesti. Gala hymähti vaivaantuneesti ja astui lähemmäs tupalaistaan.
"Koska, Zach, se on mun serkku. Ja tässä on mun isosisko.." Gala ennätti aloittaa arvaten, että valkea noita hyökkäisi takavasemmalta samantien kun Gala puhui uuden tuttavan kanssa.
"Moi! Isis Andrews! Zach kuulinko oikein? Ootko mun siskon tupalainen? Näytät  vaan ihan luihuiselta." Isis työnsi vapaan kätensä kohti uutta poikaa ja hymyili korvasta korvaan autuaan tietämättömänä ja välinpitämättömänä lasten välisistä riidoista ja väärinymmärryksistä. Zach oli hiukan häkeltynyt hyökkäävästä vaaleaveriköstä, mutta ojensi kätensä tervehtiäkseen monttu auki kuunnellen tuon iloista naurunsekaista palpatusta.
Kaljupäinen mies viskaisi kättään ilmassa kohti myyjää joka ei tuntunut järkähtävän mielipiteessään ja suuntasi kulmat syvällä kurtussa kohti poikaansa ja tuon luokse pysähtynyttä kolmikkoa.
"Zachariah! Mennään!" Tiukka äänensävy sai Zachin painamaan päätään alas ja miehen suuri käsi painautukuin pojan olkapäälle. Galan oli pakko väistää askel taaksepäin, jotta raamikas kaljupää mahtui kulkemaan hänen ohitseen tiukka ote poikansa olkapäässä, pakottaen tuon liikkumaan. Zach heilautti kättään Galalle nopeasti ettei kompuroisi jaloissaan miehen vauhdissa, ja Gala heilautti jälkijunassa omaa lapasen peittämää kättään. Mitä juuri tapahtui? Isis oli vähintään yhtä pöllämystynyt tapahtuneesta ja miehen käytöstapojen puutteesta ja puhisi kiukkuisesti muutaman kirosanan ja heilautti keskisormen kohti loittonevan kaljupään takaraivoa.
"Vittu mikä issikka.." Isis latasi puuskahtaen vielä kertaalleen. Gala vilkaisi Emrystä keskempänä katua, poika katsoi häntä takaisin kohauttaen olkiaan.
***

Gala repi kirjekuoren sinetin rikki ja aukaisi taitellun pergamenttipaperin. Lähettäjän luettuaan tyttö kurtisti kulmiaan tuijottaen allekirjoituksen nimeä tovin. Tyttö suoristi paperin kokonaisuudessaan ja luki hänelle osoitetun tekstin, Tylypahkasta. Mitä kissa-hiiri leikkiä tämä oli, yrittikö kirjeen lähettäjä vain pelleillä Galan kanssa. Toisaalta se kävi järkeen, mutta toisaalta ei. Gala silmäili paperia valoa vasten ihankuin siinä olisi jotain mikä räjähtäisi vielä kasvoille tai muuta vastaavaa. Se oli kuitenkin vain kirje, ei muuta. Tyttö taitteli sen takaisin kirjekuoreen ja avasi matka-arkkunsa säilöäkseen sen PVS-oppikirjan väliin.
"Gala, pidä kiirettä!" Celesten ääni kuului portaikosta. Tyttö asetteli kirjan takaisin sen omalle tarkkaan harkitulle paikalle ja sulki arkun. Hän kääntyi kohti peilipöytäänsä ja istahti sen vihreän samettiselle jakkaralle jonka verhoilu oli nidottu siistiksi messinkisillä nastoilla. Siniset silmät tuijottivat samesta peilistä takaisin. Peili oli pölyinen ja likainen, eihän Gala sitä ollut kotona käyttämässä ja Malvolia oli laiska siivoamaan. Celeste oli opettanut tyttärensä laittamaan hiuksensa näteiksi, omalta se ei kuitenkaan tuntunut tai näyttänyt tytön silmään. Kiharat olivat kovat muotoiluaineista ja aseteltu mallintarkkaan. Aivan sama, Gala ajatteli ja nousi ylös suunnaten portaikosta oleskelutilaan.
Kartanossa oli useampikin tällainen takkahuonetta muistuttava tila. Kuten esimerkiksi Piuksen työhuone. Tämä oli niistä suurin ja väreiltään kevein. Seinäpaneeleissa oli maalattuina hennon sinisiä kukkia, ne muistuttivat narsisseja muodoltaan. Huoneen kalusteet olivat vaaleaksi lakattuja ja arvokkaita. Huone oli usein käytössä vieraille, niinkin usein kun heitä Andrewseilla kävi.
"Gala, tule sisälle sieltä oviaukosta ja sulje ovi!" Celeste viittoi miehensä viereltä takan edustalta. Naisen vaatteet olivat koreat. Mekossa oli korkea, melkein korviin asti ylettyvä pitsinen kaulus. Kaulassaan hänellä oli sukunsa vaakuna kultaketjussa. Pius oli taas omaan tapaansa täydessä puvussa, arvokas sekin. Sen väri oli tummansininen ja verhoilun Gala muisteli olevan kultavihreä.
Gala sulki raskaan puisen oven ja niiasi niin nätisti kuin vain osasi vanhemmilleen. Celeste hymyili säkenöivää hymyään tyttärelleen, Pius puolestaan pyöritti tuliviskillä puoliväliin täytettyä kristallilasiaan sohvan käsinojalla ja tuijotti Galaa läpitunkevasti ilmeettömänä. Tyttö kiiruhti takan edustalta kohti joulupalloja pöydälle asettelevaa sisartaan ja istahti tuon viereen nahkaiselle chesterfieldille.
"Oletpas sinä nättinä, tukankin olet laittanut!" Isis hihitti laskien kätensä Galan käsivarrelle ja katseli ihastellen tuon laineikasta kiharrettua hiuspehkoa.
"Teennäinen ja kankea se minusta on.. Mutta kiitos." Gala hymähti vastauksensa suoden siskolleen nopean hymynväläyksen.
"No, kyllä sitä naisen kannattaa tietää miten laittautua." Isis kaappasikin oman tonttuviinilasinsa lisäksi toisen tyhjän kristallilasin hopeiselta vadilta ja nosti sen Galan eteen kahvipöydälle.
"Minulla on jotain kerrottavaa. Sinäkin täytät kohta 15. Iso likka.." Isis saneli paljoa kyselemättä halusiko Gala edes omaa osaansa viinikarahvista, vaan kaatoi tuolle puolikkaan lasillisen tummanpunertavaa viiniä. Nainen puhui hiljempaa kuin normaalisti. Gala katseli siskoaan kummastuneena tuon olemuksen muutoksesta, mutta seurasi esimerkkiä kun Isis nosti lasinsa käsiinsä.
"Olen ollut kihloissa jo pari vuotta.." Vaaleatukkainen, punaiseen mekkoon pukeutunut noita kertoi uutisen edelleen hiljaa, lasinsa antia tuijottaen.
"Mitä? Mutta sehän on ihanaa!" Gala innostui moisesta uutisesta, mutta Isis kerkesi hyssyttelemään moisen innon samantien sormi suunsa edessä.
"Isä ja äiti eivät tiedä, koska.. Osian, kihlattuni on.. " Isis veti pitkän hörpyn viinistään.
"Jästisyntyinen." Nainen lausahti tuijottaen siskonsa reaktiota.
Jästisyntyinen. Oliko Isis tosissaan? Gala tuijotti siskoaan kaurismaisin silmin, katse lipuen takan ääressä istuvien vanhempiensa takaraivoihin, ja takaisin sisareensa.
"Lasket leikkiä." Gala sanoi kokonaan pyyhkien äskeisen maton alle, hän ei voisi hyväksyä sitä. Hän ei saisi hyväksyä sitä. Vaaleatukkainen nainen tuijotti pikkusiskoaan koittaen vääntää tilanteesta huolimatta kasvoilleen hymyn.
"Ei ole vitsi eikä leikki nyt, Gala. Menemme naimisiin ensi kesänä, olet tervetullut jos vain haluat.." Gala ei halunnut kuulla enempää. Tyttö heitti lasinsa viinit reaktionomaisesti siskonsa kasvoille. Hän ei tiennyt miksi, Isis oli Galalle rakas ihminen.
Nainen osasi odottaa impulsiivisen pikkusiskonsa reaktion olevan jotain mahdollisesti dramaattista, mutta juomaa hän ei osannut odottaa kasvoilleen. Viini poltti silmiä ja pilasi siinä samassa hetkessä silmämeikin. Isis sätti ja kiroili, laskien oman lasinsa pöydälle ja etsien käteensä jotain mihin voisi pyyhkiä kasvojaan. Gala tuijotti sohvapöytää ja puristi kristallilasia kädessään rystyset valkoisina. Miksi hän tunsi ristiriitaa, vaikka tiesi siskonsa toimivan väärin?
***

Celeste laski lasinsa sivupöydälle, ja nousi miehensä viereltä kävelläkseen katsomaan Isiksen järkyttävän kiroilun syyn. Aikeinaan hänellä oli torua vanhimmaistaan moisesta kielenkäytöstä. Huoneen toisen puolen tunnelma oli kuitenkin kovin vaikea. Gala vilkaisi äitiään kalpeana, ja Isis koitti pyyhkiä kirveleviä silmiään sohvatyynyyn.
"Mitä ihmettä sinä teet, Gala Eva Andrews?" Celeste sähähti terävästi tuijottaen vuoronperään kahta vehnäpeltohiuksista tytärtään.
Gala laski katseensa kristallilasiin josta tytöllä oli tiukka puristusote aivan huomaamattaan. Ahdisti. Pitäisikö äidille kertoa, mutta silloin Piuskin saisi tietää. Ja se merkitsisi hyvästejä, tai pahempaa, ainoalle turvalliselle aikuiselle Galan elämässä. Gala ei vastannut Celestelle. Tyttö vain nousi ylös, tiputti lasin sohvalle ja käveli ulos huoneesta. Pius kolautti viskilasin sivupöydälle asetellulle lasinaluselle ja nousi seisomaan. Gala käveli miehen ohi katsomatta tätä ja silti tunsi isänsä tuijotuksen kuumottavan niskassaan. Äkkiä ulos täältä. Tyttö ei halunnut tietää loppua. Hän käveli suoraan portaikkoon ja sen vasemmasta haarasta omalle ovelleen. Hän sulki oven, ja tipahti niiltä sijoiltaan polvilleen lattialle. Hänen teki mieli huutaa ja itkeä mutta mitään ei tapahtunut. Olo oli täynnä ristiriitaa, epäuskoa ja.. Ei mitään? Gala ei itsekkään tiedä kauan istui lattialla ovensa edessä tuijottaen kämmeniään. Äänet yltyivät oven takana.
Gala yritti sulkea korvansa riidalta alakerrassa. Isä huusi, sisko vastasi.. Celeste itki luultavasti pelonsekaisia kyyneleitä kaiken sen keskellä. Sitä jatkui liian pitkään, tai sitten vain hetken. Pimeä aattoilta peittyi kartanossa korviarepivään naisen kirkumiseen. Gala tärisi ja koitti peittää korviaan käsillään siinä onnistumatta. Tyttö nyyhkytti selkä vasten tummaa oveaan, niin pienenä kuin pystyi olemaan ja koitti peittää siskonsa tuskallisen kirkumisen päänsä sisältä. Gala löi takaraivoaan oveen, uudestaan ja uudestaan. Niin pitkään kuin repivä huuto jatkui.

***

Harsokangas laskeutui, kuten aina, sängyn ylle. Gala räpytteli silmiään vain irvistääkseen kipua päänsä sisällä. Hipaisemalla takaraivoaan tyttö nytkähti kivusta ja löi nyrkkinä valkeisiin lakanoihin. Hopeakoru helähti tytön ranteessa. Gäätä tuijotti häntä sängyn jalkopäästä istuen. Oranssit viirusilmät tarkkailivat nuorta Andrewsia tiukasti. Gala veti syvään henkeä ja painautui takaisin sänkyynsä hopeista rannekorua tuijottaen ja silittäen. Hän muisti siskonsa huudon, mutta ei sitä miten oli päätynyt sänkyynsä. Halusiko hän poistua huoneestaan? Mikä sen ulkopuolella odotti? Oliko hänellä enää siskoa?
***

Christmas in Hogwarts, the Many Tales A311rEsK_400x400

Käytetyt hahmot pelaajineen:
Isis, Gala, Celeste ja Pius Andrews - Vanillatar
Emrys Wyllon - Athanaton
River Morgan - Hanna?
Zachariah ja Leroy Quinton - Loer
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 1065
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Vs: Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja Vanillatar 26.12.20 17:26

AFTER ALL

On lyhyt joulutarina Tylypahkan kahdesta omasta professorista, Queenie Ellis sekä Shawn Andrewsista.


Christmas in Hogwarts, the Many Tales ConsciousPeacefulAmericanindianhorse-size_restricted



***

Lontoontuoksuinen paksu ilma värähti talvisessa kylmässä illassa. Pilvet peittivät taivaan, ja kaupungin valot painoivat synkkiä varjoja pitkin. Usva nousisi kaupungin ylle Thames-joesta, jos tuuli ei puhaltaisi kylmästi kulkijoiden poskille. Pariskunta piteli toisiaan tiukasti väräjävän äänen ilmiinnyttäessä heidät näihin pitkiin varjoihin, pois uteliaiden silmistä. Mies oli kietonut kätensä lyhyemmän naisen lantiolle ja nainen piti kaksin käsin kiinni pienestä kannettavasta matka-arkusta. Siinä oli kolhua ja kulumaa, maailmaa nähnyt nahka piti silti kantajansa esineet turvassa. Mies käänsi katseensa naiseen vierellään kuin tarkistaakseen tuon eheyden vain nähdäkseen naisen lempeän hymyn. Hän irrotti otteensa naisen takista ja tarjosi tuolle kättään. Nainen tarttui siihen.

Englantilaisesta tammesta veistetty sauva heilahti kahden kulkijan edellä. Lontoon arvokkaalla alueella ei näyttänyt olevan mitään normaalista poikkeavaa. Ihmiset olivat rauhoittuneet koteihinsa, hillityt ja kauniit jouluvalot loistivat melkein jokaisessa ikkunassa. Katua reunustavat puut oli koristeltu verkkomaisilla lämpimän värisillä valoilla jotka muistuttivat tähtitaivasta. Ne tuikkivat hitaasti itekseen, täyteen loistoon ja takaisin himmeäksi kaukaiseksi tähdeksi. Talvi ajoi jästit koteihinsa kuten velhot ja noidatkin. Tämä oli rauhallista aikaa jopa pääkaupungissa. Maailmantilanteesta perillä oleva huomaisi useammasta ikkunasta tulvivan valoa pimeään iltaan. Kivitalojen ovissa oli kimmeltäviä kransseja. Ikkunoista pystyi näkemään koristeltuja kuusia joissa roikkui kullatuista kelloista valkeisiin puettuja siivekkäitä hahmoja. Nainen katseli valoloistoa viipyen, ihastellen. Mies pysähtyi katselemaan vaaleatukkaista seuralaistaan ja hymynkare nousi rujoille sänkisille kasvoille. Kaunis, eikö?
Sauva rikkoi hiljaisuudessa suojaloitsun, puhkoi siihen kulkijoiden mentävän aukon. Loitsun seinämät tärisivät, mutta eivät päästäneet hiiskaustakaan hiljentyneeseen iltaan. Vain kaupungin tasainen melu kuului humisevana taustaäänenä korvissa. Ääni hälveni ja katosi kun pariskunta kulki loitsun läpi. Siihen tehty aukko kutistui ja katosi, sulkien jästit ja heidän kaupunkinsa äänet taakseen. Edessä avautui aivan erilainen näkymä, piilotettuna ihmisiltä, kätkettynä sydämenä kaupunkiin. Andrewsin suvun entinen kartano, Shawnin nykyinen koti. Entisöity entiseen loistoonsa. Kivinen kartano seisoi kaikkien näiden vuosien jälkeen vielä kivijaloillaan, ylpeänä kuin se ei olisi koskaan kärsinytkään kenenkään kädestä. Romahtanut, mutta korjattu perustuksia myöten. Queenielle se ei ollut enää uusi näky, hän oli ollut täällä aiemminkin. Mies painoi sauvansa kauluspaitansa hihaan ja laski otteensa naisen kädestä ottaakseen tuon kantaman kevyen matka-arkun.
Kartanon alimmissa ikkunoissa paloi kynttilöitä ikkunoissa, odottamassa matkalaisia. Muuten kartanon ikkunat olivat pimeät ja verhoilla peitetty. Shawn eli Tylypahkan linnassa lukukaudet kun hänen kotinsa seisoi tyhjänä ja käyttämättömänä odottamassa isäntäänsä. Se tuntui kalliilta loma-asunnolta nykyisin. Kartanon ovi aukesi, se ei päästänyt narahdustakaan. Sisätilaan syttyi lämmin kynttilänvalo kuin toivottaakseen matkalaiset tervetulleiksi. Queenie astui sisälle ensimmäisenä mies perässään. Ovi painautui kolahtaen kiinni pariskunnan jälkeen.
"Tervetuloa kotiin, herra." Kotitonttu nöyristeli isäntänsä edessä. Shawn ei huomioinut olentoa, laski vain matka-arkun lattialle. Mies riisui vaaleatukkaisen lyhyen naisen takin ennen omaansa. Q pyörähti heleästi nauraen. Nainen laski kätensä miehen rinnukselle ja vei toisen kätensä tuon niskalle. Pariskunta antautui hetkessä suudelmaan. Kotitonttu hieraisi harmaanruskealla kädellään poskeaan ja tarttui naisen lattialla odottavaan matka-arkkuun sekä miehen kädessä lepääviin takkeihin, kadoten värähtävän äänen saattelemana tavaroiden kanssa.

***

Kartano ei muistuttanut sisäpuolelta Shawnin lapsuudenkotia. Mies ei halunnut muistoja elämänsä varhaisemmista vuosista langettamaan synkeää varjoaan elämäänsä. Kaikki oli uutta. Vanha sukukartano eli ja hengitti uutta elämää unohtaneena kokonaan menneisyytensä. Nyt se suojasi kahta rakastunutta eikä synkeitä, vaarallisia salaisuuksia.
Kartanoon syttyi illan aikana valoa ja eloa. Vaikkakin vain kahden henkilön voimin. Kyntteliköt lepattivat iloisesti pitkän odotuksen jälkeen. Lumottu takkatuli rätisi ja paloi kirkkaana. Pariskunta istui sylikkäin burgundyn värisellä nahkaisella sohvalla. Mies piteli kädessään viskilasia, jossa helisi yksi iso jääpala kristallisen, mutta koruttoman lasin pintoja vasten. Nainen oli painanut poskensa miehen rintakehälle, kädet kiedottuna tuon ympäri. Shawn silitteli vaaleita hiuskiehkuroita kädellään kuunnellessaan Qn väsynyttä tuhinaa takkatulen rätinän saattelemana. Hän rakasti tuota naista, enemmän kuin mitään muuta. Mies lopetti naisen silkkisten hiusten silittelyn ja kuiskasi tuon korvaan jotain joka sai Qn hykertelemään. Pari tarrautui toisiinsa istuen jouluaaton iltansa rauhassa, hyvästä juomasta ja toistensa seurasta nauttien. Jokin poltteli kuitenkin Shawnin yleensä niin tyynenrauhallista mieltä. Qn joululahja. Se oli miehen liivin taskussa, satiinilla verhoillussa tummanvihreässä rasiassa.
Queenie hellitti otteensa Shawnista kohottauten kätensä varassa. Nainen nappasi viskilasin itselleen ja kumosi sen loput vesittyneet antimet kielensä päälle. Villasukkiin sonnustautunut nainen nousi täyttämään Shawnin lasin vanhasta ja pölyisestä tuliviskipullosta. Se oli istunut kellarissa paikoillaan vuosia, odottaen oikeaa hetkeä. Sen aromi oli vahva, mutta ei missään tapauksessa tunkkainen. Tammitynnyrin kypsytyksen pystyi melkein haistamaan ilmasta kun nainen avasi pullon korkin ja kaatoi hillityn verran pihkanväristä juomaa kristallilasiin jääpalan päälle. Jääpalasta sulanut vesi ei sekoittunut vahvaan alkoholiin ja pyörteili lasissa. Q maistoi erittäin arvokkaaksi arvioimaansa kullanoranssia nestettä kielenpäällisen, se maistui kermatoffeelta ja hennon hunajaiselta. Viskin maku jäi hivelemään makunystyröitä.
Qn palatessa takan ääreen, Shawn ei enää istunut sohvalla. Mies seisoi takan edessä selkä päin Queenieta jotain käsissään. Nainen laski lasin korkealle sivupöydälle koristeellisen tummanpunertavan ruusuasetelman viereen. Q liikkui ääneti villasukkineen puisella lattialla ja kietoi takaa kätensä miehen ympärille sanoen jotain. Shawn vastasi, mutta kääntyi ympäri työntäen naisen irti itsestään. Nainen peitti suunsa pitkähihaisen neuleensa peittämillä käsillään ja tuijotti miestä täysin tyrmistyneenä kun tuo nosti heidän väliinsä tummanvihreän satiinisen korurasian. Shawn laskeutui toiselle polvelle lattialle, suoristaen itsensä kohottaessaan rasiaa käsissään. Q tuijotti rasian satiinista pintaa ja miestä vuoronperään siniset silmät räväytettynä auki. Shawn hymyili ja avasi mysteerisen rasian käsissään. Se oli sisältä puhtaan valkoinen, sen keskellä pehmustettuna oli valkokultainen, suurilla vihreillä smaragdeilla koristeltu sormus. Sitä kiersi kauniit valkokultaiset köynnökset jossa oli hiottuja vihreitä arvokiviä upotettuna. Sormus oli melko paksu mutta samalla siro. Sen upein osa oli kaunis, syvänvihreä suuri smaragdi johon Queenien siniset silmät kiinnittyivät tilannetta uskomatta. Kyyneleet nousivat naisen silmäkulmiin kun Shawn avasi suunsa kysyäkseen. Queenie Ellis, tuletko vaimokseni?
Nainen ei osannut sanoa mitään, hän vain nyökytti päätään villisti. Kyllä, kyllä, KYLLÄ! Mies koitti hillitä omia tunteitaan, hetken onni ja ylivuotava rakkaus mursi kuitenkin elämän kovettaman miehenkin tunnepadon ja kyynel vierähti myös Shawnin poskelle kun hän otti sormuksen käteensä pujottaakseen sen Queenien vasempaan nimettömään. Naisen käsi tärisi, mutta sormus oli täydellisen kokoinen. Se sopi Qn nimettömään kuin se olisi aina kuulunut siihen. Nainen nauroi, ja itki. Hän hyppäsi vasten tummatukkaista Shawnia joka nappasi naisen syleilyynsä pyöräyttäen tuon ympäri kertaalleen. Painaen kasvonsa tuon naisen hiuksiin. Queenien saadessa villasukilla peitetyt jalkansa takaisin lattianpinnalle Shawn varasti itkua nyyhkyttävän naisen pitkään suudelmaan ja hyväilyyn. Vain takan kirkas valo loisti heidän takaansa. Talvi pakkasti ulkoilmaa pihalla, mutta kartano sykki lämpöä enemmän kuin koskaan ennen.

***

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Edb9a8b7c586d2ee499cf99a8fd55b3a

Käytetyt hahmot pelaajineen:
- Queenie Ellis, Aileen
- Shawn Andrews, Loer
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 1065
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Vs: Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja Aileen 28.12.20 15:30

Aileenin hahmojen jouluraapaleet

Clementine Knox
* * *
Kaksi kuparipäätä istui takkatulen ääressä virnuillen. Ei ollut tavallista jäädä lomaksi koululle, mutta Knoxin kaksikko viihtyi paremmin lämpimän takkatulen ääressä kuin kotonaan Edinburghin laitamilla.

Pidempi oli letittänyt kutrinsa ja virnisteli leveästi ihaillessaan punaista parfyymia takkatulea vasten, mustat silmät rekisteröiden kuinka kauniisti neste kiilui tulen loimussa. Useista uteluista huolimatta Clementine ei paljastanut keneltä niin upea lahja oli, mutta kyllä jaksoi ihastella viidettä kertaa miten upean herkkukorin Pox oli saanut Galalta. Itse kudottu ja laiskasti harteille heitetty kaulahuivi oli vaihtanut sävyään keltaiseksi tytön harteilla, onnen ja ilon väriin. Nuorempi ahtoi suuhunsa viidennettä kurpitsaleivosta, eikä vanhempi välittänyt kommentoida suupielen suklaatahraa tai tahroja pojan vihreällä nutulla.

Parivaljakko vitsaili ja nauroi, juoruillen estottomasti professoriensa ja tupatoveriensa asiat selaillessaan Poxin lahjoittamaa valokuva-albumia. Meripihkan sävyiset silmät kävivät uneliaiksi nopeammin kuin vanhemman sysimusta katse. Mustien silmien katse oli lempeä, ei etsinyt virheitä tai arvostellut kärkkäästi kuten yleensä. Ei välittänyt, vaikka Poxin kitusiin upposi myös muutama taikasauvan muotoinen piparkakku.

Sanoja: 150


Marvolo Reid
* * *
Sophie McKean
* * *
Queenie Ellis
* * *
Aileen
Aileen
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 239
Join date : 03.09.2020

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Vs: Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja .pannu. 05.01.21 8:06

Yhteinen joulupöytä



12-vuotias poika kampasi hiuksia. Musta hiuspehko oli niin paksu ja laineilla, että kampa jäi jatkuvasti jumiin. Se ei tuntunut kuitenkaan pienen puhdasverinen pojan mielialaa laskevan. Tänään hän näyttäisi siistiltä. Tänään hän pitäisi hauskaa. Pitkästä aikaa sitten miesmuistiin hän pääsi istumaan jouluillallispöydässä vanhempiensa kanssa. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin hän istuisi oman isänsä ja äidin seurassa. Tänään hänen ei tarvitsisi kyhjöttää erillisessä huoneessa syömässä. 


Clayton varmisti asunsa siisteyden vielä peilistä ennen kuin hyppeli alakertaa kohti. 
“Hyvää joulua!” 
“Hyvää joulua nuori herra Wells”
“Antoisaa joulua!”
Portaiden seinille ripustetut muotokuvat sukulaisista tervehtivät ohikiitävää poikaa. Alimmalla porrastasanteella kömpelyys meinasi käydä kohtaloksi ja poika oli melkein turvallaan. Kuitenkin hän onnistui tarttumaan kaiteesta ja kiepsauttamaan itsensä oikein päin. Clayton kumarsi kohti muotokuvia leveä hymy kasvoillaan.
“Hyvää joulua teillekkin!”, hän hihkui ennen kuin jatkoi riemukasta matkaansa kohti ruokasalia.


Arvokkaan näköinen ruokasali oli koristeltu jouluiseen ilmeeseen. Clayton katseli melko vaikuttuneena ilmettä. Hänen pitäisi kiittää Kippoa näin kauniista koristelulta. Kyseinen mainittu kotitonttu viilettikin juuri keittiöstä tuomaan pöydän ääreen koko pöydän tärkeintä elementtiä: joulukalkkunaa. Se näytti isokokoiselta, ehkä hänen äitinsä oli ruokkinut sitä jonkinlaisella suurennusliemellä. 
“Kippo, kiitos! Joulu on näin maaginen vain sinun ansiostasi!”, Clayton hihkui hypätessä tuolille istumaan.
“Yritin parhaani, nuori herra…”, Kippo hymyili selkeästi kiitollisena saamastaan kehuista. Clayton näki silmäkulmastaan kuinka tonttu oli selkeästi askarrellut sormin osan koristeista. 


Muutamat aikuisten ihmisten askeleet kantautuivat salista. Kotitonttu kumarsi nöyrästi kun Claytonin vanhemmat saapuivat jouluillalliselle.
“Herra ja rouva Wells, olkaa hyvä!”, Kippo toivotti intoa puhkuen ja juoksi kohti keittiötä- oletettavasti valmistelemaan jälkiruokaa. Clayton hymyili leveästi kohti vanhempiaan. Molemmat olivat pistäneet parempaa päälle ja istuivat nyt pöydän ääreen.
“Hyvää joulua!”, poika hihkui. Hänen päänsä kääntyili molempien suunnalla niin että paksu kihara tukka oikein pomppi paikoillaan. Hänen vanhempansa hymyilivät pojalleen kohteliaan sävyyn kun alkoivat jakamaan ruokaa lautasille.
“Hyvää joulua, Clayton”


Tämä olisi hänen suosikki-iltansa koko vuonna! Tänään ei ollut väliä että hänen vanhempansa eivät osanneet okklumeusta. Tänä iltana hänen seuraansa ei vältelty. Tänään isä uskalsi hänen seuraansa pelkäämättä töidensä puolesta. Tänään hän sai istua aivan kuten oikea perhe, juttelemassa ja nauttimassa joulusta. Ja hän ottaisi siitä kaiken ilon irti.
.pannu.
.pannu.
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 707
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Christmas in Hogwarts, the Many Tales Empty Vs: Christmas in Hogwarts, the Many Tales

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa