[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic

Siirry alas

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Empty Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic

Viesti kirjoittaja Piru=l lähetetty To Joulu 24, 2020 10:12 pm

Tää topic tulee ehkä olemaan hyvin lyhytikäinen, se sisältää ehkä yhden canonin. Voi myös olla, että se tulee sisältämään tulevaisuudessa tarinoita viiden hahmon takaa ja avaten lisää Oliverin, Brin, Trentin, Wilsonin ja Cynthian tarinoista. Jos luette näitä, mulle saa ja toivon rohkeasti palautetta, mä en ole mikään Lönnrot.
Piru=l
Piru=l
Korpinkynsien tuvanjohtaja
Korpinkynsien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 1111
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Empty Vs: Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic

Viesti kirjoittaja Piru=l lähetetty To Joulu 24, 2020 10:38 pm

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Tumblr_mriajkfFP21qe5il9o1_500


23.12, Plockton, Wester Ross, Skotlanti


Takkatuli leiskui idyllisen pienen maatilan pienehkön talon olohuoneessa – takkatulen edestä löytyi kaksi vaaleanruskeaa pehmeää nojatuolia, joilla istui kaksi miestä. Toinen miehistä oli parikymmentävuotta vanhempi versio nuoremmasta, mutta muutoin miehiä ei erottanut toisistaan liiemmin. Eikä ihme – takkatulen ääressä istuivat Oliver Ackerhogan sekä hänen isänsä Erik. Erik katsoi takkatulen loimuttaessa miehen kirveellä veisteltyjä kasvoja ainoaa poikaansa – ainoaa perheenjäsentään myötätuntoisesti, koittaen tarjota pojalle kaiken tuon tarvitseman tuen.



– 2 päivää aikaisemmin -
21.12, Kolme Luudanvartta, Tylyahon velhokylä




Oliver istui Kolmen luudanvarren pöydässä jännittyneenä, tunnustellen ajoittain povitaskuaan varmistaakseen pienikokoisen paketin olevan tallessa. Hän odotti kermakaljaansa siemaillessaan kihlattuaan – Agathaa – saapuvaksi koulun viimeiselle Tylyahon retkelle ennen joululomia. Hän tiesi keskustelun tulevan olemaan hankala. Agatha oli edellisessä kirjeessään vain ilmoitusluontoisesti kirjoittanut ”Hän tietää tulevista häistä ja onnitteli meitä. Satuin myös kutsumaan hänet häihimme.. Toivottavasti et pahastu.”. Mitä Agatha oli ajatellut? Hän oletti Oliverin kykenevän unohtamaan kaiken sen, mitä tuo tyttö oli heidän parisuhteelleen tehnyt. Unohtanut, kuinka Erin nimenomaan oli ehdottanut Ramonalle lemmenjuoman keiton, ja puukottanut näin Agathaa selkään. Ja ei siinä vielä kaikki – Oliver oli saanut kuulla kuin Agatha oli koittanut korjata välejään Eriniin, mutta tuon tytön lisäksi Oliverille vain ilmoitettiin että myös Tito tulisi häihin. Agatha todella tahtoi leikkiä – kutsua häihin mies joka oli salannut koko ajan Agathan pahimman koulukiusaajan pahoinpidelleen Agatha aikaisemmin. Mies ei ollut kyennyt vastaamaan kirjeessä häävieraista mitään, joten keskustelu tulisi käydä vielä tämän retken aikana…

Kaksikon keskustelu oli alkanut retkellä harvinaisen kiusallisesti, kunnes Agatha nosti kissan pöydälle. Tapansa mukaan, Oliver ei kyennyt asettelemaan sanojaan kauniisti eikä voinut puoltaa asiaa. Agathahan oli kävellyt hänen ylitseen ja itse muuttanut ”pienet perhepiirissä pidettävät häät” häiksi, joihin kutsuttaisiin myös paljon heille vahinkoa aiheuttaneita ihmisiä. Agatha ei kyennyt näkemään miehen ajatusta eikä ymmärtämään, miksi Oliver ei vain voinut antaa anteeksi – tyttö suuttui ja poistui itkien paikalta, Oliverin jäädessä neuvottomana tilanteeseen.

Oliverin tilannetta ei tietenkään helpottanut, että hänen jäädessään yksin, oli viereisessä pöydässä tuttu pariskunta keskustelemassa. Pöydän ääressä Tito ja Eaton olivat käyneet keskustelua, joka oli päättynyt Titon romahtamiseen Agathan tavoin ja Eatonin poistumiseen paikalta. Jokin Oliverin sisällä, oli saanut kipinän – tuossa hänen entinen ystävänsä oli täysin luhistuneena ja Oliverin oli koitettava tukea tuota. Niin kaukaa haetulta ajatukselta kuin se tuntuikin, mies siirtyi Titon vierelle kysyäkseen onko tuo kunnossa. Sen sijaan, että Oliver olisi ajettu tilanteesta pois, saikin hän kutsun istumaan toisen vierelle. He keskustelivat, yllättävänkin rauhallisesti. Oliver kuitenkin onnistui viiltämään Titoa, sillä tuon aikaisemmat valheet sattuivat yhä.
Tito oli jo poistumassa, kun Oliver joutui tunnustamaan kaivanneensa heidän ystävyyttään. Hän ei ollut ennen sitä myöntänyt asiaa edes itselleen, mutta jos hän tahtoi taistella Agathasta, tuli hänen yrittää saada annettua anteeksi myös Titolle. Hän tiesi voivansa onneksi luottaa Titoon sen verran, että vaikkei Agatha häntä enää tahtonutkaan kuulla, pystyi hän pojalle antamaan kirjeen. Kirjeen, jossa voisi vielä kerran pyytää tytöltä anteeksi ja hyvitellä tekojaan.



– Takaisin nykyhetkeen –





Vuodatettuaan koko tarinansa murheidensa takaa, sen sijaan että Erik olisi kertonut Oliverille tämän olevan uskomaton typerys ja miten tuo onkaan onnistunut kasvamaan noin anteeksiantamattomaksi, nousi mies nojatuolistaan ja siirtyi halaamaan ainoaa poikaansa. Miehen lämpö siirtyi Oliverin puoleen hänen tuntien isänsä hyväksynnän. Tuo järkähtämätön mies, joka oli kaikki nämä vuodet joutunut yksin kasvattamaan poikaa parhaan kykynsä mukaan Oliverin äidin kuoltua, sanoi rauhoittavasti pojalleen: ”Oliver – ei huolta. Asioilla on tapana järjestyä. Et uskokaan, montako taistoa jouduin aikanaan käymään äitisi kanssa, mutta loppuviimein asiat kääntyivät parhain päin. Olette selvinneet Agathan kanssa monesta mäestä – jos todella rakastatte toisianne, selviätte tästäkin”. Miehen sanat saivat Oliverin poskelle valumaan kyyneleen, hän rakasti Agathaa, niin vaikeaa kuin se ajoittain olikin. Mutta rakastiko Agatha vielä häntä? Vai oliko kaikki pilattu?



24.12




Oliver oli odottanut koko ajan heidän erilleen lähtönsä jälkeen, koska näkisi tutun pöllön koipeensa sidottuna sihisevän kihisevä räyhääjä. Viimein, illan jo muuttuessa yöksi, kuului ikkunan takaa naputus. Niin nopeasti ei tämä entinen huispausjoukkueen kasvatti ollut sännännyt edes puolustamaan tupalaisiaan ryhmyltä, kuin hän säntäsi ikkunalle. Jos se olisi Eddy, ei kaikkea olisi menetetty. Mies avasi ikkunan, päästäen Agathan valkoisen lehtopöllön sisään ja huokaisi kenties helpotuksesta. Ainakaan pöllön mukana ei tullut räyhääjää, vaan sen sijaan paketti. Paketti oli pieni, neliönmuotoinen ruskeisiin kääreisiin paketoitu lahja. Lahjaa kiersivät kultaiset lahjanauhat. Paketti ei ainakaan voinut olla vihakirje Faronilta.

Oliver irroitti kirjeen tärisevin käsin, kärsien selkeästi stressistä joka ikisellä hengenvedolla. Hän hapuili käsiinsä pienen pöllönherkun, ojentaen sitä Eddylle hymyillen pöllölle pienimuotoisesti, kuiskaten tuolle vielä lähtiäisiksi; ”Onhan Agatha kunnossa? Vie hänelle terveisiä, en uskalla vielä antaa sulle kirjettä vietäväksi, kun en tiedä mitä sun paketissa on”. Lähetettyään pöllön matkaan, Oliver siirtyi paketin luo avaten sen hitaasti. Miehen sydän hakkasi ja hengitys oli raskasta. Kun hän avasi viimein paketin mukana tulleen kortin, hän kurkisti sitä ensin silmiensä raosta, kuin varmistaen ettei mikään räjähtäisi hänen silmilleen. ”Oliverille. Viisareita on mahdollista lisätä ja poistaa, jos näet sen tarpeelliseksi. Ehkä tästä on jotain iloa. Hyvää joulua". Hyvät jouluntoivotukset? Ei siis ainakaan ilmoitusta erosta – ehkä kaikkea ei olisi menetetty. Mutta mitä meinasi viisarien lisääminen ja poisto, jos Oliver niin tahtoisi? Hitaasti hän siirtyi paketin puoleen, avaten sen ja ottaen käsiinsä tumman rasian, joka muistutti jonkin sortin korurasiaa. Rasian avattuaan hän ymmärsi kortin sisällön. Rasian samettityynyllä lepäsi kello, mutta kello ei kertonut aikaa. Sen sijaan siinä oli kaksi viisaria – Agatha ja Erik. Molemmat olivat tällä hetkellä kellon vasemmassa laidassa, siellä missä normaalisti kello 10 sijaitsisi. Viisareiden alla kellotauluun oli kaiverrettu ”Kotona”. Oliver huokaisi helpotuksesta – ainakin Agatha olisi nyt turvassa.

Oliver sujautti kellon ranteeseensa lukiten sen, astellen sitten repulleen. Repulle, johon oli pakannut kaiken mitä tarvitsisi nyt isänsä luona jouluna. Hän kaivoi sieltä pienen rasian, jossa oli tuikitavallinen kolikon näköinen esine. Hän otti sen täriseviin käsiinsä katsoen sen himmentynyttä pintaa. Hän mietti, puristaisiko hän sitä. Minkälaisen vastauksen hän saisi? Agatha tuntisi kolikon lämmön kotonaan, jos tyttö vain kantaisi sitä edelleen mukanaan. Mutta olisiko se Agathalla mukana? Juuri kun Oliver sulki silmänsä, valmistautuen ottamaan riskin ja puristaa kolikkoaan, kuuli hän oven narahduksen ja isänsä äänen: ”Oliver?”.
Piru=l
Piru=l
Korpinkynsien tuvanjohtaja
Korpinkynsien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 1111
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

Näytä käyttäjän tiedot

Honey:Dream likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Empty Vs: Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic

Viesti kirjoittaja Piru=l lähetetty Pe Joulu 25, 2020 1:29 am

Wilson Myerscough – Unohdetun pelon paluu


Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Jonathan-Lipnicki

Wilson, tuo nuori Puuskupuhin pellavapää joka ei kellekään tahtonut pahaa. Hän ainoastaan halusi oppia, mutta ei sietänyt että joku pärjäisi häntä paremmin. Hän todella tahtoi oppia. Jo ensimmäisenä lukuvuotenaan, hän oli tavannut hänelle soveltuvan opettajan – Sniderin Scarlettin, joka loppuviimein kuitenkin paljastui joksikin muuksi kuin opettajaksi.

Wilson oli jo pitkin syksyä tuntenut outoja tunteita siitä, miten joku tahtoi hänelle pahaa. Hän ei vain tosiaankaan osannut nimetä kuka se oli. Hän vain oli huomannut outoja pitkiä tuijotuksia öisin nukkuen levottomasti tästä johtuen. Yhtäkkiä nämä tuntemukset olivat vain loppuneet ja Wilsonin olo oli keventynyt. Enää ei ollut jäljellä kuin repaleiset vaatteet arkun pohjalla, joita Wilson ei vain ollut jaksanut korjata. Sama se, hänellä oli kyllä vaatteita joita käyttää.

Poika usein vieraili uuden patsastuttavansa – Gregoryn luona ja hyödynsi tuon paljastamaa salaista harjoitustilaa. Harjoitustilaa, jonka iloista ei hämähäkinseiteistä päätellen monikaan nauttinut. Tilaa tuntui käyttävän vain Wilson sekä ajoittain myös toki hänen ystävänsä Happy. Tuossa huoneessa Wilson tunsi olevansa turvassa siltä pahalta, joka häntä oli uhannut koko syksyn. Tai ainakin siltä hänestä tuntui – jokin tuntui muuttuneen Kurpitsajuhlien jälkeen. Aivan kuin se jokin, joka häntä uhmasi olisi muuttunut.

Aikaa kului, tuntui kuin häntä ei enää vainottaisikaan. Katse oli kadonnut ja uhkaavia nukkejakaan ei ollut näkynyt enää missään. Kunnes...Wilson oli astellut portaikkoon ja päätynyt jälleen sanailemaan Scarlettin kanssa. Scarlett päätti näyttää, että ei ollut Wilsonia huonompi - Tuo päätyi polttamaan pojan hiukset. Hiuksien palaminen ja lähellä kuolemaa käyminen sai Wilsonin tajuamaan – enää hänen uhkailijansa ei ollut näkymätön. Joku todella halusi hänet hengiltä ja se joku – Se oli Scarlett Snider.

Wilson joutui makaamaan sairaalasiivessä seuraavat päivät. Hänen hiuksiensa palosta johtuneet päänalueen palovammat olivat ikäviä, eikä pään palaminen ollut kovin kaunista, ei ainakaan parantajatar Oronan mukaan. Wilsonia ei paljoakaan lohduttanut Happyn vierailut sairaalasiivessä, ei vaikka tuo olikin Wilsonille tärkeä ystävä. Hän ei tahtonut kenenkään näkevän omaa alennustilaansa – sitä tottavie hiusten menettäminen toisen loihtimana oli.

Kun Wilson viimein oli päässyt sairaalasiivestä, hänen pelkonsa oli tosiasia. Hän ei voinut liikkua enää mihinkään turvallisesti, ei enää kun tiesi Scarlettin voivan vaania missä tahansa. Askellus portaikossa, tuvassa, Suuressa salissa – jokainen sisälsi aina pienen palan kuolemanpelkoa.

Voi kunpa poika vain voisi puhua jollekulle peloistaan ja kivuistaan, mutta ei...Hän oli niin yksin.
Piru=l
Piru=l
Korpinkynsien tuvanjohtaja
Korpinkynsien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 1111
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic Empty Vs: Viisi tapaa kertoa tarina - Canon topic

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa