[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Löytäjä saa pitää

Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Belladed 30.01.21 19:21

Taikaministeriön Atrium kaikui hiljaisuudestaan lauantai iltana, kun herra Everbloom katsoi suihkulähteen yläpuolella kulkevia kirjeitä samalla, kun hän nojasi lasiseinää varten kädet puuskassa. Kirjeitä ei ollut yhtä paljon liikkeellä kuin arkena, mutta jokaiseen yhteisöön mahtuu työnarkomaaneja ja niitä, jotka jättivät työnsä viime tippaan. Tai muutamat journalistit olivat saaneet hyviä vinkkejä tulevia skandaaleja ja artikkeleita varten, he vasta olivatkin työnarkomaaneja. Niinpä kommunikointi piti kulkea myös silloin, kun muut olivat viettämässä vapaa päivää. Mutta toistaiseksi herra Everbloom oli ainoa, kuka oli Atriumin puolella. Suihkulähteen sorina sai hänet rauhoittumaan ja hetkeksi sulkemaan silmänsä. Olisipa työpäivät aina tällaisia, rauhallisempia, sellaisia joiden aikana hän voisi nauttia pienistä asioista. 

Leif Everbloom ei kuitenkaan kuulunut kumpaakaan kastiin: työnarkomaaneihin tai sluibailijoihin, vaan hän oli tunnollinen, oman tonttinsa hoitava aurori. Hän teki mitä häneltä pyydettiin ja päivän päätteeksi sujautti auroripassinsa pikkutakin taskuun odottamaan seuraavaa päivää. Ja niin sen pitikin mennä, ainakin hänen mielestään. Töiden ei pitäisi kalvaa koko elämää, se olisi vain osana arjen rutiinia. Vaikka hänen tehtävänä olikin saada "pahiksia" kiinni, hän nukkui hyvin joka yö. Hän teki tehtävänsä, parantaen heidän yhteisöä omalla tontillaan. Hän teki aina parhaansa, ja sen enempää hänen ei tarvinnut tehdä.

Leifin kellertävät silmät siirtyivät hänen rannekelloonsa hetken kuluttua, kun hän oli hengittänyt rauhallisesti itsekseen kuunnellen veden sorinaa: vähän vajaa seitsemän illalla, eli hänen piti alkaa siirtymään jos hän ei halunnut olla myöhässä. Keski-ikää lähestyvä mies hymähti itsekseen ennen kun suoristi itsensä ja asteli kohti kauempana olevia hissejä. Hän ei halunnut olla ensimmäisenä paikalla Falconin toimistossa, missä hänen piti tavata kollegat tulevaa yökeikkaa varten. Mutta hän ei halunnut varsinkaan olla viimeisenä paikalla. Samalla kun mies asteli hissille, hän mutristi keveästi huuliaan. Häntä harmitti, että hän ei voinut viettää lauantai-iltaa tyttärensä kanssa heidän aloittaman palapelin äärellä niinkuin oli sopinut, vaan hän joutui jälleen kerran pyytämään naapurin noitaa, Amberia, pitämään huolta Sagesta tulevan illan ja yön ajan. Kaksi metrinen mies oli kuitenkin halunnut pitää huolta omasta lapsestaan yksinhuoltajana, kun hänen vaimonsa, Desireé oli menehtynyt vuosia sitten. Mutta, työt kutsuivat, ja kutsuun oli aina vastattava.

Miehen nahkakengät kumauttelivat kulunutta marmorilattiaa samalla, kun miehen katse siirtyi horisontissa olevaa ovea: Aurorivirasto. Ovi kolahti auki, eikä mies kuullut kuin hiljaista mutinaa kauempaa. Vain muutamat sihteerit ja aloittavat partiot olivat omissa pienissä ryhmissään vaihtamassa kuulumisia sekä käyden tulevan illan suunnitelmia läpi. Everbloom nyökkäsi kohteliaasti muille kävellessään ohitse niin oman istuinkopin kuin lähtevän partion auroreita, jotka olivat pukeutuneet tummiin viittoihin ja trenssitakkeihin. Selkeästi joku muukin oli lähdössä kartoittamaan Iskunkiertokujan tapahtumia. Kyseinen partio kuitenkin oli kiinnostunut kyseenalaisista yrteistä ja liemistä, jotka olivat onnistuneet aloittamaan Iskunkiertokujan sisällä ongelmia. Heillä kuitenkin oli alan asiantuntijoita auttamassa selvittämään huumeliemien kaupasta ja itse tuotteiden vahvuudesta. Mutta herra Everbloomilla ei ollut enää aikaa jäädä kuuntelemaan: Auroripäällikkö oli odottamassa häntä.

Niinpä Leif pysähtyi päällikön oven ulkopuolelle ja koputti sitä kolmesti ennen kun asteli sisään. Hän ei ollut varma ketkä kaikki olivat lähdössä tulevalle iltaretkelle hänen kanssaan, mutta Falcon varmasti avaisi illan suunnitelmat kertaalleen ennen lähtöä.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 349
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Stubbari likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Loer 30.01.21 20:11

Auroripäällikön raskas tammiovi kumahti auki. Ennen niin tummanpuhuva Falcon Scott, nykyinen auroripäällikkö oli selvästi harmaantunut päällikön virassa ollessaan. Miehen katse lipui Leifiin raskaan näköisesti. Falconin suussa oli paksu sikari jota mies tuprutteli. Sikarin savu toi tunnelmaa suureen toimistoon, joka oli verhottu melko tylsän näköiseksi. Hajallaan olevat suunnitelmat pyörivät miehen pöydällä sekä ympäri toimistoa. Tärkein suunnitelma oli kuitenkin nostettu pöydän vierelle esiteltäväksi ja ne leijuviat ilmassa maagisesti sekä niitä pystyi selailemaan helposti.

"Tervetuloa Leif. Meillä on tänä yönä käsissämme iso tehtävä, johon pystyn ottamaan mukaan vain harvat ja valitut. Kanssamme paikalle tulee vielä Matthew Baxter. Matthew on tietoinen jo suunnitelmasta eilisen briiffin takia, joten hän ei liity joukkoomme vielä. Tapaamme hänet vasta Iskunkiertokujalla, missä Baxter suorittaa esityötä illalle. Käytyämme läpi suunnitelman, menemme heti paikalle Iskunkiertokujalle. Siellä on kaikki valmiina tätä näytöstä varten." Auroripäällikkö sanahti raskaasti sekä nousi tuolistaan. Miehen proteesi kolahti pienesti kun mies lähti astelemaan suunnitelmien vierelle. Falcon selaili kuvia osallistujista sekä kiinnioton suunnitelmasta.

"Tarkoituksena tänä yönä on ottaa kiinni pimeyden velhot Lenox Lowry sekä Skylar Karev. Kaksikko on Britannian pelätyin ja vaarallisin kaksikko jotka ovat vapaalla jalalla. Rikoksia on niin monta, että en lähde edes luettelemaan. Ymmärrätte varmasti tehtävän kiireellisyyden, kaksikko on nimittäin pysynyt tutkan alla jo hyvin pitkään. Taitojanne tarvitaan nimenomaan tehtävässä nopeaan toimintaan sekä loitsimisvalmiuteen." Mies puhui selkeästi ja antoi Leifin ymmärtää, että tehtävä olisi hyvin hengenvaarallinen.

Auroripäällikkö lähti astelemaan suunnitelman esittelyn jälkeen kohti tammista oveaan jonka vierestä mies asetteli päälleen vanhan nahkatakkinsa, joka oli ollut monella tehtävällä jo mukana entuudestaan. Tummanhuiskea mies tarrasi ovenkahvasta ja käänsi päänsä vielä taakse katsoen Leifiin.

"Toimintaa." Lyhytsanainen auroripäällikkö tsippasi toimistonsa vieressä olevaan roskikseen sikarin jämät sekä asteli hormiverkostoon, joka oli asetettu valmiiksi kaksikolle. Vihreät liekit imivät auroripäällikön sutjakasti Viistokujalle.

// En käynyt tuota suunnitelmaa nyt ropessa lävitse, kun kaikki tietävät sen offeissa joten pelasin sen ns. autoplayna.
Loer
Loer
Rohkelikon tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 309
Join date : 27.08.2020
Ikä : 25
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Stubbari likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Stubbari 31.01.21 12:16

Matthew Baxter vilkuili Iskunkiertokujan suippokattojen välistä pilkistävää yötaivasta viilettäessään kohti sovittua tapahtumapaikkaa. Baxter kirosi Iskunkiertokujan katujen muistuttavan enemmänkin labyrinttia kuin mitään järjestelmällistä katuverkostoa kääntyessään oikealle liian aikaisin, päätyen kahden hämärän putiikin väliselle takakujalle. Takakujan seinää vasten nojasi ylitöissä oleva velhosavuketta ketjupolttava noita, joka käänsi katseensa kujalle saapuneeseen trenssitakkiseen auroriin.

Matthew Baxter oli parhaat päivänsä nähnyt aurori. Kuitenkin auroripäälliköstä poiketen miehen pikimustille hiuksille tai tuuheille viiksille ei ollut tullut harmaita hiuksia. Hän seisoi normaalipituisen miehen mitoissa ruskeaan trenssitakkiin sekä pappalakkiin pukeutuneena ja väläytti hammashymyään kujalla norkoilevalle noidalle, joka mutisi jotakin hiljaa vastaukseksi. Ruskeaan sonnustautunut aurori kääntyi takaisin ja palasi isommalle kujalle, jatkaen matkaa ja kääntyen vasta seuraavasta mahdollisesta käännöksestä oikealle.

Matkalla Baxter muisteli viimeisintä kertaa, jolloin oli tullut kasvotusten sekä Lenoxin että Skylarin kanssa. Aika oli mennyt niin nopeasti ohitse, ettei Baxter muistanut oliko siitä kulunut vuosia vai vuosikymmeniä. Sen hän kuitenkin muisti, että etsintäkuulutettu kaksikko oli päässyt kuin koira veräjästä tultuaan kiinniotetuksi epäpätevän taikalainvartijan takia. Sen takia Baxter oli koittanut saada auroripäällikköä valitsemaan tehtävälle vain parhaista parhaimmat.

Trenssitakkinen aurori oli lopulta päässyt määränpäähän ja tarrasi pienen putiikin ovenkahvasta kiinni. Putiikki oli pieni ja tunkkainen ja harvat tiesivät sen myyvän nekromantiaan liittyviä välineitä ja tarvikkeita. Nopealla silmäyksellä se näytti olevan myyjää vailla, ja aurori suuntasi tummanvihreäksi värjättyjen paksujen ikkunoiden luokse, sujauttaen kummatkin kädet takkinsa taskuun, oikea käsi kietoen sormet taikasauvansa ympärille. Aurori seisoi huonosti läpinäkyvien ikkunoiden ääressä ja odotti kellonlyömää, jolloin kujalla tapahtuva transaktio alkaisi. Baxter nosti hetkeksi katseensa putiikin julkisivun kylttiin "The Coffin House", ja virnuili omahyväisesti itselleen. Se oli niin symbolista tämän illan tapahtumille.
Stubbari
Stubbari
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 219
Join date : 05.09.2020
Ikä : 20

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Athanaton 31.01.21 22:50

Jos Grendel oli koskaan epäröinyt aikomuksiaan, niin sillä kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli ilmiintynyt taikaministeriön virkailijoiden avustuksella Tylyahon idyllisestä postikorttimaisemasta itselleen epämiellyttävään ja kaukaiseen etelään, jossa odotti vuosikymmeniä kodittomana eläneelle miehelle varsin epätavallinen liittolainen: aurorivirasto, jonka vastikään valittu johtaja oli luvannut sievoisen palkkion kahden pimeyden velhon kiinniotosta. Jos kaikki menisivät suunnitelmien mukaisesti, niillä rahoilla olisi mahdollista aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Grendel ei ollut ennen saanut sellaista mahdollisuutta, mutta sillä kertaa hänen tietämyksensä velhomaailman alamaailmasta oli osoittautunut hyödylliseksi - ja samalla vaaralliseksi, sillä pelissä oli paljon muutakin kuin vain säkillinen kaljuunoita, nimittäin hänen oma henkensä.

Grendel oli selvinnyt elämässään monenlaisista vastoinkäymisistä, vaikka moni olisi voinut uskoa hänen kuolleen jo paljon aikaisemmin. Hän oli hamassa nuoruudessaan kerjännyt ruokaa kadunkulmilla ja elänyt suurin piirtein sillä, mitä oli saanut käteen. Hän oli joutunut antamaan ruumiinsa vastineeksi katosta pään päällä ja opettelemaan katujen tavoille, koska Iskunkiertokujalla eivät päteneet samat lait kuin sen ulkopuolella. Siitä huolimatta hän oli joutunut tanssimaan siellä käyskentelevien pimeyden velhojen pillin mukaan ja tehnyt heidän langettaman komennuskirouksen alaisena mitä käsittämättömiä asioita puhtaasti selviytymisvaistonsa varassa - ja vastoin kaikkia odotuksia hän oli aina selvinnyt hengissä jopa äärimmäisen uhkaavista tilanteista, vaikka toisinaan pahin mahdollinen kävi lähellä. Jos kissalla sanottiin olevan yhdeksän elämää, Grendelillä niitä oli ainakin viisikymmentä. Hän oli oppinut ajattelemaan olevansa hyvin onnekkaalla tavalla koskematon - aivan kuin jokin korkeampi kohtaloa säätelevä voima olisi päättänyt, että parhain tapa rangaista kuolevaista oli antaa elää loputtomiin - mutta ei enää. Sillä kertaa Grendel epäröi, koska Iskunkiertokujan väen kanssa ei sopinut pelleillä. He pystyivät hirveisiin tekoihin, eivätkä he kärsineet omantunnon tuskista samalla tavalla kuin muu Merlinin väki.

Surkki oli saapunut Lontooseen kantaen elotonta sikaa perunasäkissä, koska se oli osa suurta kiinniottosuunnitelmaa. Hänen oli määrä luovuttaa pahamaineisen Pius Andrewsin tytär auroriviraston jahtaamille pimeyden velhoille, tosin nuoren noidan sijasta hämäyksenä toimi henkensä Sianpään takapihalla menettänyt kotitalouseläin. Jos Skylar ja Lenox tajuaisivat sen ja selviäisivät kiinniotosta hengissä, Grendel voisi yhtä hyvin kohota jakkaralle ja ripustautua hirteen - olettaen, että hän itse edes selviäisi tulevasta välikohtauksesta ehjin nahoin. Panokset olivat jopa Grendelin kaltaiselle vanhalle uhkapelaajalle niin korkeat, että tilanteesta ei voinut kävellä pois muuten kuin ottamalla kaikki tai ei mitään. Jos elämä oli johtanut siihen, että se todella oli hänen viimeinen matkansa, niin asia oli niin, eikä sitä sopinut ajatella liikaa. Grendel nimittäin uskoi, että hänen kaltaisellaan luuserilla ei ollut paikkaa velhomaailmassa, jos elämässä mikään ei koskaan kääntynyt parempaan päin. Aikaisempana yönä ennen Lontooseen lähtemistä hän oli ajatellut viskipaukun äärellä, että kuolema olisi silloin armahdus, ei rangaistus. Sitä paitsi Grendel oli mennyt jo laskuissaan sekasin: kuinka monta henkeä hänellä oli enää edes jäljellä?

Entiseltä alaiseltaan saamaansa turkisvuorilliseen nahkatakkiin pukeutunut epäsiisti mies erottui ministeriöläisten vierellä paljon räikeämmin kuin mitä itse osasi ajatella. Moni ohi kulkenut katsoi häntä vähintäänkin epäluuloisesti, koska hänen pitkien ja harottavien hiuksiensa alta paljastuivat juoponomaiset punakat kasvot, jotka eivät muistuttaneet tavanomaista sankaria. Grendel sai olemuksellaan - mutta enimmäkseen vanhan viinan hajulla - ystävällisimmätkin kasvot irvistämään vastenmielisesti. "Toivottavasti hän on riittävän virkeässä mielentilassa", kuiskasi eräs samettiseen kaapuun pukeutunut noita työparilleen, kun he mittailivat paikallaan nuokkuvaa hädin tuskin valveilla olevaa miestä arvostelevilla katseillaan. Samalla joku taikaliikennevirastossa työskentelevä viittoi miestä valmistautumaan siirtymiseen. "Siitä siasta on tuskin hyötyä yksinään. Kaksi sikaa on parempi." Grendel oli ollut epätavallisen hiljaa siitä lähtien, kun ministeriö oli tullut hakemaan häntä Tylyahosta. Ainoa asia, joka pyöri hänen mielessään, oli onnistuneesta kiinnotosta myönnettävä palkkio. Se oli lupaus uuteen alkuun. Toki hiljaisuuteen vaikutti myös kankkunen, mutta sitä varten Grendel oli vetänyt aamulla huiveliin pari tasoittavaa. Kun tuli hänen vuoronsa siirtyä Iskunkiertokujalle, ilmiinnyttäjän hailakoista silmistä heijastui hyvin totinen katse. "Tiedätte roolinne tulevassa suunnitelmassa, herra Mooch, ja toivon Merlinin puolesta, että noudatatte tarkkaan saamianne ohjeita", muistutti ilmiinnyttäjä vakavalla äänenpainolla ennen nyökkäyksen merkistä tapahtuvaa ilmiintymistä. "Teitä on varoitettu." Pian sen jälkeen he katosivat, määränpäänä Iskunkiertokuja.
Athanaton
Athanaton
Taikaministeri
Taikaministeri

Viestien lukumäärä : 328
Join date : 03.09.2020

Näytä käyttäjän tiedot

Stubbari likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Belladed 31.01.21 23:39

Kellertävä katse siristyi, kun Leif asteli peremmälle Falcon Scottin toimistoon, mikä omalla tavallaan näytti samalta kuin entisen auroripäällikön, Rene Dawlishin, sisustusmakua. Mutta sikarin tunkkainen savu oli kuitenkin jättänyt myskisen hajun verhottuihin tuoleihin ja raskaisiin verhoihin, joka sai Leifin nostamaan keveästi leukaansa. Hän ei osannut istuttaa itseään Falconin kenkiin, varsinkin kuin hän olisi itse nauttinut sikarin polttamisesta. Nojatuolia vasten istuen, kukkulan kuninkaana. Mutta näky ei sinänsä tuonut katkeruutta tai kateutta, enemmänkin hämmennystä miehen mieleen, joka eli varsin erilaista elämää nykyään, yksinhuoltajana. Ehkä hän voisi rehvastella samalla tapaa kaljuunoilla, jos hänellä olisi siihen aikaa, tai jos jokainen kaljuuna ei menisi tyttären ruokkimiseen, kodin ylläpitoon, lapsenhoitajan palkitsemiseen. 

Leif oli vienyt kätensä raskaan, tummansinisen kangastakin taskuihin kuunnellessaan Falconin sanoja ja nyökkäsi välillä osoittaakseen kuuntelevansa. Hän oli hyvillään Falconin sanoista; hän oli harva ja valittu tehtävään. Tarkoittiko se siis pian palkannousua? Tai kenties uutta titteliä? Mutta, kyseessä kuitenkin oli tehtävä, mikä pelottaisi monia velhoja ja noitia, jotka olivat auroreita titteleiltään. Ihan kuka tahansa ei halunnut napata Lenoxia tai Skylaria, jotka olivat aiheuttaneet kaaosta niin yhdessä kuin erikseen ympäri Britanniaa. Kyseisellä tehtävällä oli siis merkityksensä, toivottavasti, palkkion suhteen myös auroreille jotka olivat lähteneet mukaan. Grendel tuskin tulisi olemaan ainoa onnekas, joka hymyilisi kiitettävä rahapussi kourassa illan päätteeksi.

Asian suhteen ei ollut kuitenkaan aikaa selvittää sitä enempää, vaan mies hymyili kohteliaasti esimiehelleen, puhutellen matalalla, bassomaisella äänellään "Perässäsi, sir", Leif vastasi Falconille lyhyesti ja ytimekkäästi lähtien esimiehen perässä kohti tapaamispaikkaa, Iskunkiertokujaa. 

Falcon ja Leif ilmestyivät tapaamispaikalle, Iskunkiertokujalle, missä Matthew Baxter oli jo odottamassa erää putiikin sisällä. Lontoon talvi oli muuttunut enemmänkin plussa-asteilla olevaan pimeyteen, sillä lunta ei ollut tarttunut maahan joulun jälkeen ollenkaan. Iskunkiertokuja oli toistaiseksi alkuillasta hiljainen, jolloin Falconin ja Leifin siirtyminen sujui ääneti oikeaan paikkaan. Harva kiinnitti heihin huomiota, ainakaan pitkään mieheen joka oli suojannut päänsä tummalla lierihatulla, missä oli kiinni niin vaahteran lehti kuin kuivahtanut laventelin oksa. Ei aikaakaan, kun Leif nosti katseensa kohti The Coffin Housen kylttiä, mumahtaen myöntyvään sävyyn ja siirsi katseen kohti Falconia. "Olemme perillä", Leif huomautti ja avasi putiikin oven, jotta Falcon pääsisi ennen häntä sisälle. Kun selusta oli tarkistettu, lierihattuinen mies katosi itsekin liikkeeseen odottamaan viimeisiä ohjeita. Ja että Grendel Mooch tuotaisiin paikalle. Ilman kyseistä, aurorien tiedossa olevaa alkoholisoitunutta miestä tämä operaatio tuskin olisi saanut rattaita alleen. Heillä oli vain yksi kerta saada tämä toimimaan, eikä virheille ollut tilaa. Siitä hän halusi Moochia muistuttaa.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 349
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Loer 05.02.21 13:50

Falcon asteli peremmälle proteesi kolisten äänekkäästi "The Coffin Housen" lattiaa vasten. Mies veti nahkatakkia paremmin päälleen sekä haki katseellaan paikallaolijoita, joista näytti puuttuvan vielä kaksi. Harmaantunut mies jatkoi askeltaan Matthewin luokse ja avasi sanaisen arkkunsa alaiselleen.

"Onko kaikki valmista? Missäs Mooch ja ilmiinnyttäjä vellovat? Tässä alkaa olemaan aika kohta kortilla." Miehen vahva ääni totesi Baxterille.

Kärsimättömänä auroripäällikkö kaivoi peltirasian povitaskustaan sekä asetteli jykevän sikarin huulilleen napsautten sormiaan perästä. Paksu sikari otti tulta alleen ja mies alkoi tupruttelemaan sitä hiljenevässä illassa Iskunkiertokujalla. Miehen katse pysyi malttamattomana ovessa sekä auroripäällikön elehdinnästä huomasi, että kyseessä oli tuhannen taalan paikka. Tämä olisi suurin tehtävä ja kaikista tärkein hänen johtonsa aikana. Mikään ei saisi mennä pieleen.

Sikarin käry tuntui täyttävän koko Coffin Housen odotuksen aikana ja ilmassa alkoi olemaan sähköä. Auroripäällikön kasvot nousivat pienelle virnistykselle, kun ovi aukeni ja paikalle saapui ilmiinnyttäjä sekä herra Mooch.

Kaksikon saapuessa paikalle Falcon kröhäisi ääntään "Kerääntykää kaikki vielä tänne, niin käydään yksityiskohdat lävitse. Mikään ei saa mennä pieleen tai maksamme siitä hengellämme tai pahimmassa tapauksessa muutumme vihanneksiksi." Harmaantunut mies selitti tiimilleen sekä alkoi painottamaan asioita kaikille vielä kerran lävitse.

"Mooch voi myös pitää sen rahasumman mielessään, että ei ala sooloilemaan. Muista myös, että jos petät meidät niin reaktio on sama kuin tällä kauhukaksikolla." Falcon lisäsi läpikäynnin perään ja puhalti sankat sikarisavut kattoa kohti.



-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lenox oli saapunut tuttuun tapaan Serpent's Inniin nauttimaan alkoholipitoisia juomia. Miehen raastava olemus oli kova silmille ja pari kapakan luottojuoppoa kaikkosi paikalta kun pahamaineinen rikollinen tuli paikalle. Riutuneen näköinen mies oli suorasanaisesti ulkomuotonsa mukaan myynyt sielunsa pimeydelle. Lenoxin silmät näyttivät olevan kuin särjellä, joka oli ollut kaksi päivää poissa vedestä. Punaiset silmät hakivat katsetta kohti baarimikkoa.

"Tänään on tilipäivä! Piikkiin piikkiin. Vai mitä?" Askeleet kolahteliat nopeasti kohti tiskiä ja Lenoxin sauva tuli esille nopeammin kuin baarimikko kehtasi sanoa ei. Lenox painoi sauvansa vasten kyypparin kurkkua ja kuiskasi tuon korvaan. "Nyt annat mulle kaks pulloa jotain vahvaa tai mä tapan sut, sun perhees sekä kaikki tästä helvetin räkäsestä kapakasta." Keltaisiin ja pitkiin kynsiin kietoutunut sauva tunkeutui kaulavaltimoon melkein läpi asti kun kyyppari nielaisi sekä nyökkäsi vastaukseksi.

"Huippua!" Maaninen mies vastasi ja tarttui pulloihinsa sekä kääntyi kohti pöytää, missä rikostoveriaan ei vielä nähnyt. Lenox päätti aloittaa omassa rauhassa valmistelunsa sekä lyöttäytyi yksinäiseen pöytään nauttimaan virvokkeita odotellessaan Skylaria.
Loer
Loer
Rohkelikon tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 309
Join date : 27.08.2020
Ikä : 25
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Athanaton 22.02.21 13:47

Grendel ei ollut tottunut ilmiintymiseen, sitä kun harvoin pääsi kokemaan. Tartuttuaan ilmiinnyttäjästä hän veti syvään henkeä ja tunsi, miten jopa niin raavas mies kaikkoontui kuin jonkin pyörremyrskyn imaisemana, kieputellen holtittomasti eräänlaisessa tunnottomuuden tilassa, ja lopulta putkahti ulos ilman sen kummempia saatepuheita Iskunkiertokujan tomuisille mukulakiville. Grendel ummisti hieman verestäviä silmiään, joiden erivärisyyttä pystyi hädin tuskin erottamaan valkuaisten punaisuudesta. Hänen punakat kasvonsa sopivat hiipparien ja myssypäisten juoppojen täyttämään maisemaan paljon ministeriöläisiä paremmin, eikä suinkaan syyttä, sillä olivathan ne mukulakivet joskus olleet hänen kotinsa.

"Tänne, herra Mooch", viittoi siistiin kaapuun pukeutunut ilmiinnyttäjä, joka johdatti heidät sisälle lähimmäiseen putiikkiin. Grendel seurasi itseään paljon lyhyempää velhoa mukisematta, koska vaikka hän ei ollut komennuskirouksen alaisena, todellisuus ei ollut siitä paljoa kauempana. Velhot, joille hän oli elämänsä aikana työskennellyt, eivät olleet toisistaan sen enempää moraalisempia: pimeyden velhot ja kaapparit olivat julmuutensa suhteen avoimia, ministeriöläiset sen sijaan sitä vähemmän. He kumpikin kykenivät hirmutekoihin, jos heidän lakiaan ei kunnioittanut, koska maailma toimi yksinkertaisesti niin. Kaikkialla vallitsi jonkunlainen tyrannia: jos ei kunniallisen, niin kunniattoman; tai jos ei laillinen, niin laiton.

Astuessaan sisälle puulattia valitti lähemmäs kaksi metriä pitkän rotevan miehen jalkojen alla. Grendel jättäytyi sivulle seisomaan, kun ilmiinnyttäjä astahti rohkeasti kaltaisiaan lähemmäksi ja nyökkäsi heille tervehdykseksi. Grendel puolestaan loi silmäyksen kuhunkin läsnäolijaan ja tunnisti heistä Sianpäässä tapaamansa auroripäällikön, jonka kanssa koko suunnitelma oli saanut alkunsa. Hänen katseensa lukkiutui siihen velhoon, koska hän vaikutti olevan tilanteesta johdossa, sekä erityisesti rahapalkkiosta. Pelkkä maininta siitä sai vanhan juopon nyökyttämään päätään rivakasti. "Ei käynyt mielessä", sai Grendel vakuuttavasti vastatuksi möreällä äänellään ja hymähti synkeästi. Vasta silloin hän havahtui uudestaan kantamaansa perunasäkkiin.

Grendel oli aikaisemmin riistänyt viattoman hengen, nimittäin sian, joka roikkui säkissä elottomana hänen harteillaan. Ei hän sitä kohtaan sääliä tuntenut, koska maailma toimi niin, kuten se oli aina toiminut: isot kiusasivat pienempiään, kuten puhdasveriset jästisyntyisiä, jästisyntyiset surkkeja ja surkit puolestaan muita heikompia. Vielä joskus Grendel oli ollut yhtä ikeessä kuin hänen kantamansa sika, mutta ajan mittaan oli jonkun muun vuoro, koska uusi elämä odotti aivan nurkan takana. Jos teossa oli mitään moraalista, niin se, että ainakaan säkissä ei todella ollut puhdasverisen Pius Andrewsin tytär, vaikka edes se ei olisi välttämättä saanut surkkia räpäyttämään silmiään. Kaikella oli hintansa.
Athanaton
Athanaton
Taikaministeri
Taikaministeri

Viestien lukumäärä : 328
Join date : 03.09.2020

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Belladed 23.02.21 18:44

Skylar Lenox, kenties yksi pelätyimmistä noidista Britanniassa, seisoi Iskunkiertokujan vinoilla katoilla seuratessaan muiden pimeiden noitien ja velhojen kulkua. Valuuttaa vaihdettiin epämääräisten tuotteiden ja kauppatavaroiden kanssa. Violettiin taittuvat silmät eivät kuitenkaan kiinnittynyt hämäriin kauppoihin, vaan katse enemmänkin tarkkaili pienissä, kapeissa ja ihoamyötäilevissä kaavuissa kulkevissa noidissa, jotka kikattelivat keskenään saadakseen asiakkaiden huomion. Prostituoidut olivat olleet vuosia Skylarin tarkan, mutta heitä kohtaan suojelevan läsnäolon alla eikä tämä ilta ollut poikkeus. 

Vaikka Skylar oli menettänyt tunteiden kirjon hänen paatuessa katkeruuteen ja ikuisen kivun varjoihin hän koki, että kenenkään ei koskaan pitäisi kokea sitä kipua, alistusta ja vallankäyttöä kuten hän oli joutunut oman aviomiehensä virheiden takia. Skylarin kehossa olevat lukuisat arvet mitkä olivat haalistuneet vuosien saatossa varjoiksi, painaumiksi hänen kalpealla iholla, olivat kuitenkin muistutus siitä mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta pahimmat muistikuvat jotka olivat pinnoittunut hänen verkkokalvoille ikuisesti olivat kidutu-loitsun käyttö uudelleen ja uudelleen, kuinka hänen kajottiin ilman lupaa hänen huutaessa apua samalla, kun häneltä revittiin niin itsetunto kuin loput ylpeyden rippeet kerta toisensa jälkeen kuin hänen vaatteensa veriselle lattialle hänen entisen aviomiehen, Ivanin ruumiin viereen. Kuinka hän huusi, kiljui, parkui katsoessaan Ivanin elottomiin, ruskeisiin silmiin. Niistä oli hävinnyt elämän ilo jo kauan sitten, mutta rakkaudesta sokeana hän oli uskonut miehen valheisiin.

Niin ei saanut enää käydä, jos se oli hänestä kiinni. Skylar pyöritti tikaria kädessään tarkkaillessaan muutaman naisen ja potentiaalisen asiakkaan keskustelua silmät sirissä, eikä aikaakaan kun kadun puolella oleva nainen ja mies hävisivät punaisten lyhtyjen valaisemaan taloon sisälle. Nainen hymähti hiljaa myöntyvästi ja nosti itsensä ylös seisomaan, tunkien tikarin sen tuppeen mikä oli hänen jalkaa vasten. Hän tiesi, että Lenox oli odottamassa häntä Serpents Innissä mikä sai hänet pyöräyttämään silmiä pelkästä ajatuksesta. Lenoxin ja Skylarin suhde oli... erikoinen. He olivat rikoskumppaneita, vaikka loppujen lopuksi heidän välillä ei ollut sen syvempää kuin muutama lohdullinen hetki, jotka eivät merkinneet mitään. Skylar ei sinänsä vihannut Lenoxia, mutta ei kuitenkaan myöskään pitänyt hänestä. Miestä pystyi sietämään, niinkuin muita miehiä joihin Skylar oli joskus törmännyt. Mutta he saivat asioita tapahtumaan, rahoja ja harvinaisuuksia pöytään. Skylarin taustojen takia, nainen ei enää tuntenut oikeastaan mitään. Hänestä oli tullut kylmä, tunteeton, laskemoiva ja ennen kaikkiaan moukkamainen noita. Ainoa normaali vaisto hänellä oli hengissä selviytyminen, muut asiat olivat vääristyneet hänen mielen saloissa. Skylar hyppelehti vinojen kattojen yllä kohti määränpäätä ja hypähti lopulta sivukujalle jatkaakseen matkaa kaduilla. Nainen ei peitellyt omaa imagoaan, eikä hän kulkenut suojaavissa kaavuissa. Hän tiesi, että häntä pelättiin ja vain rohkeat uskaltaisivat puhumaan Skylarin pyytämistä summista. Hänen tekemiä jälkiä ja kaaosta ei kovinkaan halvalla saanut. Ja naiset jotka häntä tarvitsi tietäisivät hänen seuraavan heitä. Hän tuskin olisi kovinkaan kaukana, jos tilanne siltä näytti.

Lopulta Serpent Innin ovi kohalti auki. Skylar asteli määrätietoisesti peremmälle ja pyyhkäisi mustia hiuksia arpisten kasvojen edestä etsiessään rikoskumppaniaan. Lenox istui yksin nurkkapöydässä, jolloin nainen käänsi suuntaansa baarin puolelta, astellen juoppovelhon luokse virnistäen. "Aloititko ilman minua? Verottaja verottaa tuopistasi," Skylar naurahti hiljaa ja potkaisi tuolia siirtääkseen sitä. Noita lopulta istahti ja nappasi Lenoxin tuopin katseen seuratessa miestä, jonka jälkeen nainen otti kulauksen. Sitten tuoppi annettiin takaisin sen omistajalle niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Onko Grendelistä kuullut sen enempää?" Skylar kysyi ja nojasi toisella kädellä tuolin selkänojaa vasten. "Pörssissä saisi varmaan aika hyvän hinnan jos saadaan se noita-akka vähissä äänin kaduilta. Ainakin Andrewsit hätääntyisivät ja maksaisivat mitä tahansa. Ellei neidin hengen arvo ole samanlainen kuin hänen entisen sauvansa kotona."
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 349
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Loer 02.03.21 0:27

Lenox Lowry oli saanut takamuksensa tukevasti yksinäiseen pöytään Serpents innissä ja miehen maanisilta kasvoilta paistoi ilo. Miehen pääkopassa pyöri pelkästään pian tapahtuva vaihtokauppa ja se, että joku saattaisi päästä hengestään. Rosoiset kasvot lopulta taittuivat pienempään hymynkareeseen kun mies heitti huiviinsa oivan annoksen tuliviskiä, jota oli ottanut piikkiin äskettäin pari pullollista. Illan suunnitelmista riippumatta miehen oli saatava jokapäiväinen annoksensa. Oli se sitten alkoholia tai jotain muuta, erityisesti mies nautti kipuliemestä. Kellastuneet kynnet lähtivät hamuamaan povitaskuaan. Samalla miehen paljas rinta paljastui, koska hän ei käyttänyt paitoja. Ei sopinut kyseisen herran tyyliin. Lenoxin rintakehään oltiin tatuoitu suuri pentagrammi ja erilaisia mystisiä kuvioita. Vihdoin kynnet osuivat pieneen puteliin, jonka sisältö oli violetin väristä. Tärisevät sormet hieroivat putelin auki ja hetkessä Lenoxin huolet olivat taas poissa. Mies knoppasi tyhjän pienen putelin vastapöytään kuin ärhennelläkseen omaksi huvikseen muille jotka olivat kuppilassa tänä iltana. Välikohtausta hän ei ikävä kyllä saanut tällä kertaa aikaiseksi.

Ajatukset alkoivat olemaan vaan villimpiä ja villimpiä kun mies pohti miten murskaisi ensimmäiseksi Grendelin hammaskaluston ja sen jälkeen pahoinpitelisi Andrewsin tytön vihannekseksi. Rahasumma oli tässä vain plussa kaikesta huvista, mitä mies olisi saamassa itseään varten tänään.

Maaniset ajatukset rikkoi kuitenkin ovi joka pelmahti auki Serpents Inniin. Kellertävät silmät kääntyivät oviaukolle ja sieltä saapui hän jota Lenox oli odottanut jo hetken aikaa. Miehen katse viipyi hetken Skylarissa ja hän lipaisi huuliaan oksettavan näköisesti. Ajatukset laukkasivat taas, mutta jossain muussa. Mikäli ilta menisi putkeen niin adrenaliinin virrassa saattaisi olla jotain muutakin luvassa tai niin hän ainakin toivoi.

Skylarin tarttuessa miehen tuoppiin Lenoxin äkkipikaiset ajatukset kävivät taas pitkällä. Mieli olisi tehnyt tarrata kädestä ja vähintään murtaa se, mutta Lenox alistui. Naisesta oli enemmän hyötyä silloin, kun käsi oli täydellisesti kondiksessa.

"Aloitin aloitin. Kuvittele, että tuo pullukka ei meinannut antaa piikkiin!" Lenox rähjäisi ja tapautti valmiiksi esillä vedetyllä sauvalla kohti baarimikkoa joka vaistomaisesti veti päänsä matalaksi.

"Siitä surkin perkeleestä ei ole kuulunut muuta kuin sovittu ja hyvä niin. Muuten taittaisin siltä niskat jos yhtään posti kulkisi enemmän meidän kahden välillä. Grendel osaa pitää turpansa kiinni ja se on hyvä juttu." Lenoxin uhkailevat ja mahtipontiset sanat kiirivät huulilta nopeasti, kun mies siirtyi jo seuraavaan aiheeseen. Mies niiskaisi äänekkäästi ja räkäinen nenä päästi melkoista kurlutusta. Ennen seuraavaa lausettaan hän veti oikein kunnon huikan tuliviskistään.

"Mä veikkaan, että joudutaan vähän tappamaan ja myllertämään, että saadaan siitä hupakosta ne fyrkat. Andrewsit on kuitenkin jonkin verran sidoksissa ministeriöön, joten mitä vähempi laulava lintu niin sitä parempi. Oon kuullut sisäpiiritietoa, että sielläkin on vähän heikkohermoista väkeä. Andrewsien puolella siis." Miehen sanat saattoivat rikollisen intressin pihalle. Vaikka Lenox olikin äkkipikainen sekä hyvin arvaamaton niin mies ei ollut tyhmä, eihän hän muuten olisi vieläkin vapaalla jalalla.
Loer
Loer
Rohkelikon tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 309
Join date : 27.08.2020
Ikä : 25
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Belladed 02.03.21 1:05

Skylar hymähti rikoskumppanilleen, tarkkaillen alkoholisoituneen velhon olemusta. Mies oli rupsahtanut vuosien saatossa ja Lenoxin olemuksesta näki, että mies veti vettä väkevämpää. Ummehtunut tuliviskin haju oli kuitenkin tullut tutuksi Skylarille, joka oli viettänyt paljon aikaa miehen kanssa, joka näki maailman omalla tavallaan hyvin yksinkertaisella tavalla; väkivalta on ratkaisu kaikkeen. Ei sillä, etteikö Skylar itse sitä uskonut. Siinä, missä Lenox oli suorasanainen ja tilanteeseen heittäytyvä, nautti Skylar enemmänkin nöyryyttämisestä ja pitkäjänteisestä toiminnasta. Skylarin suupieli nyki hymyyn Lenoxin kertoessa Andrewsien taustoja enemmän. Andrewsin suku oli kuitenkin hyvin tunnettu Britanniassa heidän puhdasverisyydestä, mutta myös heidän synkästä historiasta. Skylar hykerteli huvittuneena. "Sano minun sanoneeni, mutta lyön vaikka päästäni vetoa, että joku niistä Andrewseista sekoaa jossain kohtaa uudelleen. Sukuvika", Skylar huomautti ja kääntyi katsomaan kohti baarimikkoa, joka edelleen pelkäsi Lenoxin sauvan armotonta iskua, mikä saattaisi tulla koska tahansa. "Tänne lisää juotavaa!" Skylar komensi. 

Violetit silmät lopulta juurtuivat Lenoxin kellertävään katseeseen. Vaikka suunnitelma oli selvä, oli Skylar silti mietteliäs Grendelin suhteen. Grendel oli surkki, taikamaailman pohjasakkaa, jolloin kahden vaarallisen murhaajan voimat ja sanat olivat automaattisesti miestä vastaan. Silti Skylar oli yllättynyt, että Grendel oli muuttanut mieltään Andrewsin likan suhteen. Viime kerralla kuitenkin mies oli yrittänyt erittäin huonolla tuloksella saada alaikäisiä noitia pois heidän tontilta. Kenties Grendel oli nyt kussut homman täysin Tylypahkan puolella, jolloin asiat piti hoitaa varjojen puolella. Andrewsit varmasti antaisivat rahat, mitä Skylar ja Lenox tarvitsivat. Lenox käyttäisi summan omiin hupeihinsa, Skylar taas säästäisi tai laittaisi jonnekin, mistä niitä ei löytäisi. Skylar pyöritti tuliviskilasia kädessään, jonka baarimikko oli tuonut hetken empimisen jälkeen. "Yksi sääntö sen likan suhteen, kuten aina naisten kanssa", Skylar muistutti ja hörppi juotavaa, nostaen etusormeaan samalla kun piteli syntien maljaa kädessään. "Ei mitään siihen viittaavaa. Sitä me ei tehdä. Vihannekseksi voi tulla, mutta kajoaminen alaikäiseen ei kuulu meidän repertuaariin. Andrewsit saa kiemurrella ja katsoa itseään peilistä kun eivät välitä omistaan. Sitä paitsi, mehän tehdään vain palvelus", Skylar jatkoi. Hän oli aidosti sitä mieltä, että hän, ja välillä myös Lenox, kitki pahimmat velhot ja noidat Britanniassa. Korruptoituneet, saastaiset, ne joiden ei oikeasti pitäisi olla elossa. Ne, jotka olivat onnistuneet pakenemaan Azkabanin kohtalolta keinolla tai toisella. Loppujen lopuksi pahin painajainen heijastui takaseinän rikkoutuneesta peilistä, naisen nostaessa mietteliäänä leukaansa peilikuvalleen. Joskus kauan sitten hän oli ollut kaunis. Nykyään hänen arpiset kasvonsa ja elämäntavat olivat jättäneet vain ripauksen hänen entisestä elämästään Skylarin olemukseen. 

Skylarin huomio oli siirtynyt hetkeksi pois Lenoxista kauempana oleviin velhoihin, jotka pelasivat rahasta. Noidan hymy muuttui hetken kuluttua maaniseksi hänen itsehallintansa vääntyessä kieroon. Rahasta pelaaminen oli asia, mistä Skylar oli nauttinut aina. Hän osasi bluffata, mutta ennen kaikkia kusettaa täysillä. Mikä olisikaan helpoin tapa niin polttaa kuin tienata valuuttaa? Kenties tämä oli yksi niistä paikoista, mihin Skylar pisti rahansa. "Pari kierrosta, poltetaan aikaa. Yksi voitto sinne tänne," Skylar huomautti Lenoxille nyökkäämällä päätä pelipöydän suuntaan. "Tuletko mukaan? Jaetaan voitot tasan. Andrewsit pulittaa tämän illan jo muuten", noita jatkoi ja heitti loput juotavasta kiduksiinsa, heilauttaen rannetta keveästi. "Lisää!" Skylar vaati ja antoi vaativan katsahduksen baarimikolle, joka ei tällä kertaa aikaillut. Nainen kulki röyhkeästi uuden juotavansa kanssa keskeneräiseen peliin ja hymyili pelaajille, jotka eivät olleet innostuneita tai iloisia näkemään noitaa. Ilman lupaa, Skylar otti itselleen toisesta pöydästä tuolin ja istahti pöydän äärelle, silmäillen pelaajia vuoronperään. "Mitäs sukukalleuksia aiotte tänä iltana pistää menemään? Liityn mukaan ensi kierrokseen."
"Yksityinen peli", yksi velho intti vastaan ja mulkoili naista rumasti.
"Miksi helvetissä pelaatte sitten julkisella paikalla. Menkää kotinne kellariin piiloon pelaamaan sitten ettei vaimo näe", Skylar vittuili ja otti povesta rahapussin pantiksi. Noita risti jalkansa ja odotti Lenoxin liittymistä seuraan. "Me vain pelataan... hetki. Meillä on jo muuta menoa."
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 349
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Löytäjä saa pitää Empty Vs: Löytäjä saa pitää

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa