[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Focis Nostris

Siirry alas

Focis Nostris Empty Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 01.03.21 14:25

"Ja seuraavaksi tarkastelemme Walesin koronatilannetta, ..." Olohuoneen television ääni kohisi keittiön puolelle tasaisena samalla kun Aella kumartui kaatamaan kippoon nappulaa. Koirankupin vieressä istui pennunkarvasta pörheä miltei kolmikuinen australianpaimenkoirapentu täpinöissään, odottaen lupaa käydä aamupalansa kimppuun. 
"Saa ottaa." käskysanan ensimmäisen tavun kohdalla pentu ryntäsi jo kipolle, mutta Aella ei jaksanut alkaa viilata pilkkua karvakasan kanssa. 
Pentu - tai siis, Logan - oli otettu pitkien keskustelujen jälkeen, kun vuokranantaja oli antanut nuorelle pariskunnalle luvan ottaa koiran asuntoon. Logan oli lopulta muuttanut vajaat kolme viikkoa aikaisemmin Wright-Hunter residenssiin ja oli saanut elämän ympäri kertaheitolla. Aellan ensimmäinen opintovuosi oli puolessavälissä, ja nuorella naisella oli tapana linnittautua sunnuntaiaamuisin seuraavan viikon koulutehtävien ja rästien pariin yläkerran työhuone-alkoviin. Tämä sunnuntai oli kuitenkin erilainen; onnekkaasti Aellan ja Kain vuosipäivä osui vapaapäivälle, ja kaksikko oli päättänyt käyttää päivän toistensa kanssa oloon. Tosin - koronavuoden aikana tuntui, ettei paljon muita naamoja ollut edes näkynyt. 


Suihkun kohina yläkerrassa lakkasi kun Aella asetti teekupin omalle puolelle pöytää, kaataen Kain kahvin jo valmiiksi. Logan rouskutti nappuloita kupista tuhisten, luppakorvat heilahtaen kun pentu nosti päänsä kupin syövereistä ja kuunteli portaiden natinaa Kain siirtyessä alakertaan. 
"Huomenta." Aella hymyili teekuppinsa takaa, kun Kai ilmestyi keittiön puolelle. Kai oli repinyt tyttöystävänsä sängystä tultuaan aamulenkiltä Loganin kanssa ja passittanut naisen antamaan pennulle ruokaa, kunhan Aella oli itse päässyt ylös ja Logan oli rauhoittunut hetken lenkin jäljiltä. 
"Huomenta. Hyvää vuosipäivää." Kai painoi suihkunraikkaan suukon naisen poskelle ja istui omalle puolelle pöytää kahveineen. 
"Taas on vuosi tultu sinua katseltua. Aika karmivaa." Aella kiusasi, sitten nyökäten kohti koiraa, joka oli asettunut istumaan Kain tuolin viereen, tuijottaen kirjaimellisella koiranpentuilmeellä omistajaansa. "Pentu odotti melkein kunnolla ruokavuoroaan."

Kai kumartui rapsuttamaan vilkasta pentua korvan takaa ja niskasta samalla kun Aella kaivoi puhelimensa esille, silmät haroen uusimmat uutisotsikot läpi, tarkistaen auki jättämänsä välilehdet, että päivä kuluisi suunnitelmien mukaan, eikä esimerkiksi aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä muuttuisi kesken kaiken räntäsateeksi. 
"Olit ajatellut, että tehdään illalla ruokaa, vai?" Aella tarkisti Kailta tuon suunnitelmat, sitten jatkaen itse miltei samaan hengenvetoon. "Ajattelin, että mentäisiin Loganin kanssa joku pidempi lenkki, jossain puistossa tai jotain, niin ei tarvitse miettiä koronaa." 


Koronan riuhtoma jästimaailma sai Aellan kaipaamaan etäisesti velhomaailmaa; moinen sairaus tuskin olisi kauaa pokkuroinut Viistokujalla tai Tylypahkassa, kun muutkin jästisairaudet tuntuivat jäävät ... No, jästien puolelle. Muutenkin, jouduttuaan kuuntelemaan köhiviä toryja supermarketin vihannesosastolla, oli Aella alkanut kaivata jollain tapaa velhomaailman eristäytyneisyyttä. Kaikki olivat omissa sukukartanoissaan ja näkivät vain voidakseen puhua siitä, kuka aiheutti minkäkin skandaalin potkittuaan menninkäisiä toisten puutarhoihin. 
Ei sillä, että Aella haluaisi palata. Mutta kolikolla tuntui aina olevan kaksi puolta. 


"Ajattelin, että mennään kävelemään Wykebeckiin, kunhan ilma vähän lämpenee. Siellä on tosi kivoja kävelyreittejä." Aella innosti, vilkaisten kelloa - se ei ollut vielä kymmentäkään. "Tekee meillekin hyvää nähdä vähän muita maisemia."
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 01.03.21 15:20

Kai oli ollut ikionnellinen siitä, kun vuokranantaja oli näyttänyt vihreää valoa nuoren miehen pitkäaikaiselle unelmalle omasta koirasta eikä aikaakaan, kun rattaat koiran hankkimiseen lähtivät kulkemaan ennen kiitospäivää. Kuten moni muukin, Kai ja Aella hankkivat niin sanotun koronapennun, jolloin tietenkin pelkona oli se, että pennulla tulisi olemaan vaikeuksia jäädä yksin tulevaisuudessa. Lukuisat kasvattajat joihin avopari oli ottanut yhteyttä olivat huomauttaneet asiasta Kaille ja Aellalle heidän etsiessä oikeaa pentua lähiseudulta. Ja itse asiassa, Kai vietti muutaman kuukauden vain tutkimalla erilaisia koirarotuja mikä voisi sopia nuorten aikuisten elämäntyyliin vaikka Kai tiesikin, että halusi lenkkeillä ja harrastaa kaikenlaista tulevan karvaturrin kanssa. Aellan mielipiteellä oli myös oma painonsa, varsinkin kun Aellalle kissat olivat tutumpi ja turvallisempi valinta. Lopulta australianpaimenkoira tuntui luonnolliselta valinnalta; se ei olisi liian iso kasvaessaan, mutta se olisi atleettinen koira jonka kanssa pystyi olemaan ulkona monta tuntia päivässä. Ja olihan se myös tajuttoman söpö, vaikka vaatikin turkin ylläpitämistä.

Kai oli herännyt aikaisemmin kuin yleensä aamulenkille, sillä Logan oli välillä vinkunut keskellä yötä halutessaan päästä Aellan ja Kain sänkyyn. Mutta toistaiseksi kaksikko oli yrittänyt opettaa Loganille, että hän pärjäisi myös omillaan omassa kopassaan. Mutta Kai oli muutenkin nukkunut huonosti, sillä muutamat perhoset tuntuivat lepattavan hänen vatsassa. Kai oli tuntenut pienen jännityksen nousevan hänen kurkkuunsa samalla kun alkukevään viileä ilma sai hänen hengityksensä huurtumaan Loganin repiessä vähä väliä hihnaa leikkiäkseen sillä. "Logan, ei", Kai oli torunut koiraansa aamun käheällä äänellä, joka heilutti häntää ja hetkeksi lopetti repimisen kunnes jatkoi omaa leikkiään. Koska Logan oli vielä sen verran nuori, Kai ei viitsinyt liian pitkiä lenkkejä vielä tehdä yksin. Kunhan poikakoira oppisi tekemään tarpeensa ulos. Toistaiseksi niin sanottu "puppy blues" ei ollut iskenyt Kaihin tai Aellaan. Olihan pennun jatkuvien sotkujen siivoaminen turhauttavaa, mutta pennun kasvaminen, kehittyminen ja opettaminen olivat toistaiseksi saaneet pilvet pois Kain pään päältä. 

Syvänsiniset silmät katsoivat heijastusta kylpyhuoneen huurtuneesta peilistä aamulenkin jälkeen. Kaita selkeästi vielä väsytti sillä hänen silmien alla olivat selkeät varjot jotka kyllä katoaisivat ajallaan, kunhan hän saisi tankattua kahvia ensin kitaansa. Hän painoi huulensa hetkeksi tiukasti yhteen perhosten ilmestyessä takaisin hänen tyhjälle vatsanpohjalle samalla kun keveästi virnisti itsekseen. 4 vuotta Aellan kanssa oli mennyt nopeasti, joten ajatus vuosipäivästä tuntui samalla hupaisalta mutta myös tietynlaiselta merkkipaalulta. Oliko siitä jo niin pitkä aika, kun hän oli uskaltanut kertoa Aellalle tunteistaan Tylypahkan huispausjoukkueen harjoituksien jälkeen? Kuinka hän oli satavarma, että hän oli pilannut Aellan ja hänen ystävyyssuhteen tunteillaan, mutta silti halusi kertoa samalla kun tunsi häpeän hänen poskillaan. Kuinka hän oli täysin varma siitä, että Aella ei vastaisi hänen tunteisiinsa. Mutta, Aella oli yllättänyt hänet Pyhässä Mungossa samana yönä, kun Puuskupuh oli hiipinyt omasta huoneestaan kertomaan asiansa. Aella tunsi samoin. Se tuntui hyvältä, helpottavalta. Sen jälkeen kaksikko ei ollut katsonut taakseen vaan heidän suhteensa parhaina ystävinä syveni entisestään. Eikä Kai katunut päivääkään sitä, että oli niellyt ylpeytensä ja avasi heikkoa ja pelokasta sydäntään. Aella oli nähnyt niin paljon huonoja, pelottavia puolia nuoressa miehessä ja silti Aella oli nähnyt jotain mihin ihastua -- myöhemmin rakastua.

Kai huokaisi syvään peilikuvalleen ennen kun hävisi makuuhuoneen puolelle laittamaan puhtaat oleskeluvaatteet päälle. Nuorukainen tarkisti ensimmäistä kertaa oliko vaatteiden välissä oleva pieni paketti vielä tallella. Samettinen rasia osui hänen sormenpäitä vasten jolloin hän hymähti hiljaa ja sulki laatikon jättäen salaisuutensa toistaiseksi piiloon. Vuosipäivä. Vaikka korona-aika oli jatkunut jo vuoden ajan Britanniassa eikä Aella ja Kai voinut mennä ulos juhlistamaan, halusi Kai jotenkin muistaa heidän päivää. Niinpä hän oli ajatellut, että tekisi jotain hyvää ruokaa kaksikolle ja tarjoilisi viiniä. Tai jotain hyvää juotavaa. Mutta, sitä ehti vielä murehtia myöhemmin. Niinpä Kai asteli alakertaan, tervehtien Aellaa ja Logania, joka vaati huomiota. Kai nosti kahvimukin huulilleen ja nautti pehmeän kitkerästä mausta suussa mikä herätti hänet kunnolla tulevaan päivään. 

"Mjoo, niin ajattelin. Onko sinulla vielä jotain toiveita ruoan suhteen? Lupaan olla myrkyttämättä" Kai uteli Aellalta ja hymyili mukin takaa kunnes nyökkäsi päätään Aellan ehdotukselle. "Kuulostaa hyvältä. Uskoisin, että Logan tykkäisi siitä. Eikö niin, Logan? Niinhän?" Kai jatkoi ja alkoi lopulta lirkuttamaan koiralle joka selkeästi tykkäsi huomiosta pennun hännän alkaessa väpättää. "Ehkä voidaan myös kokeilla jotain pallon heittoa tai vastaavaa", Kai mietti ääneen ja jatkoi pennun pehmeän turkin rapsuttamista.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 01.03.21 16:43

"Kuitenkin myrkytät. Rotamyrkkypizzaa." Aella heitti huvittuneena, miettien tovin ennen kuin avasi suunsa kunnolliseen vastaukseen. "Jotain kanaa, vaikka? Tai jokin curry ..."

Aella haaveili ruoasta ääneen, toiveikkaana katsoen poikaystäväänsä. Kai oli kaksikosta huomattavasti etevämpi kokki; siinä, missä Aella tykkäsi leipoa - kenties siksi, että reseptit olivat tarkkoja ja jollain tapaa kemiallisia - Kai oli ruoanlaittaja talossa. Miltei vuoden yhdessäasumisen jälkeen nuoripari oli löytänyt tietyn rytmin ja rutiinin elämäänsä; Aella oli enemmän myöhään yöhön valvoja, joka mielummin hoiti tiskit ja yleisen siivoamisen, kun taas Kailla oli aamuisin enemmän aikaa, miettien ja valmistellen päivän ruoat ja mitä ehti tehdä ylimääräisellä ajallaan. 



Aella hymyili pehmeästi Kain leperrellessä koiralle, hetken sitä kuunnellen ennen kuin aloitti tutun marinansa. "Kesällä alkaa olla löytötalot taas täynnä kissoja ... Olisihan se hyvä, että molemmat olisivat nuoria niin tottuisivat toisiinsa ..."
Kissan hankkimisesta oli ollut pitkiä keskusteluja; Aella hinkui omaa kissaa naisen isän vietyä Macbeth mukaansa viettämään eläkepäiviään ja Aella, vaikka Loganista kovin pitikin, kaipasi enemmän kissan rauhallisempaa läsnäoloa. Todellisuudessa kissaa ei kannattanut ottaa kasvavan koiran kanssa, mutta jokin pieni piru Aellan olkapäällä sai tytön puhumaan kissasta vähän väliä, aivan kuin Kai olisi moisen päässyt unohtamaan. 


Nuoripari joi aamuteensä ja -kahvinsa loppuun, ja Kai päästi Loganin takapihalle riekkumaan samalla kun Aella kapusi takaisin yläkertaan. Brunette valloitti alkovin, johon valo loisti imartelevasti, alkaen meikata kevyesti päivää varten. Vuosipäivä oli toki suuri asia, mutta Aella ei osannut vetää siitä ylimääräisiä kierroksia. Kenties juuri siksi, että se oli niin tavanomainen moneen muuhun päivään verrattuna viimeisen vuoden aikana; yhdessäoloa, hyvää ruokaa. 
Ilma ehti lämmetä päivän lähestyessä keskiötään, auringon kivutessa yhä korkeammalle harmahtavalle, mutta melko kirkkaalle, taivaalle. Aella vaihtoi pyjamansa siisteihin vaatteisiin, joissa pystyisi kuitenkin ulkoilemaan; mukaviin, kuviollisiin kangashousuihin ja mustaan pitkähihaiseen, jonka pitäisi pitää tarpeeksi hyvin lämpöä yhdistettynä ulkotakkiin. Aella odotti Kain olevan valmis lähtöön, istuen olohuoneen sohvan käsinojalla, kynsilakasta kohoavaa kuviota nyppien ja kuunteli televisioista tulevaa reality-draamaa huvittuneena. Draamanhakuisuus oli yksi, mitä Aella ei oikein jästeissä ymmärtänyt; sitä väännettiin niin turhista asioista, ettei moista olisi katseltu varmasti velhopuolella. 


Koiranpennun tunkiessa Aellan jalkoihin, brunette kumartui sieppaamaan karvakaverin mukaansa, alkaen pukea valjaita ja kevyttä manttelia koiran päälle; jostain syystä häntä ei lainkaan houkutellut ajatus viedä Logania rypemään kuralätäköihin ja myöhemmin taistella koiran pentukarvan (kirjaimellisesta) paskan pois pesemisestä. Kain askeleet rappusissa kertoivat, että lähdön aika oli lähellä, joten Aella nappasi kevyen olkalaukkunsa sisältöineen ja astui koiran kanssa ulos ovesta, hengittäen raikasta alkukevään ilmaa. Kodin ovi napsahti lukkoon Kain ja Aellan takana, samalla kun kaksikko lähti suuntaamaan kohti määränpäätä. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 01.03.21 17:45

Kai näytti leikkisänä nopeasti Aellalle kieltä toisen huomauttaessa Kain myrkytys suunnitelmista. Kielen näyttö muuttui kuitenkin nopeasti leveäksi hymyksi jonka jälkeen Kai nosti kahvimukiaan "Kanacurry it is," Kai sanoi ja pienen mukin noston jälkeen hörppi lisää lämmintä juotavaa. Kai kuunteli ties kuinka monetta kertaa Aellan toivetta kissan suhteen. Oli sinänsä hauska, kuinka kaksikon roolit olivat vaihtuneet; kuinka vielä muutama kuukausi sitten Kai puhui taukoamatta omasta koirasta, lenkeistä ja kivoista tempuista mitä hän halusi opettaa. Mutta Aellalle kelpasi sellainen lemmikki, joka kehräisi ja olisi itsenäisempi. Salaa Kai ei kuitenkaan ollut varma, oliko Aella koskaan antanut anteeksi hänelle teini-iän typeriä jekkuja Aellaa kohtaan. Olihan Kai joskus kirjaimellisesti kidnapannut Macbethin Luihuisten tupaan, mistä hän ei päästänyt kissaa menemään millään. Ja pahinta, Kai syötti sitä tarkoituksella liikaa. Macbethista lopulta tuli pullukka kissa, jonka lopulta Kai kuukausia myöhemmin päästi takaisin linnaan kiertelemään. Mutta Macbeth ei ollut päättänyt vielä mennä takaisin Aellan luokse, vaan oli vapaana linnassa vielä toiset pari kuukautta. Kenties tämän selkkauksen jälkeen Kaista tuntui omalla tavallaan pahalta, vaikka tiesikin että ei tekisi sitä uudelleen. Mutta ehkä se olisi omalla tavallaan muistutus hänen typeristä jutuista, vaikka Kai oli kuitenkin hyväksynyt ja kannustanut Aellan toiveen suhteen. 

"Tiedän, babe. Mutta muistatko mitä meille sanottiin moneen kertaan eri kasvattajilta? Loganin pitää totutella ensin tavoille, sitten voidaan miettiä jotain kissaa," Kai huomautti kohteliaasti ja mutristi keveästi huuliaan. "Kyllä sinä saat sellaisen, lupaan. Kunhan on sen aika, okei?" Kai jatkoi. Sitten hän hymähti hiljaa, vieden katseensa hetkeksi televisioon joka oli päällä. Kai hiljeni hetkeksi aikaa töllöttämään televisiota, mutta aamukahvin jälkeen päästi Loganin purkamaan ylimääräistä energiaa takapihalle. 

Kellon lähestyessä päivän lämpimiä tunteja, Kai laittoi päälle tummansinisen tuulitakin jonka alta löytyi Leedsin yliopiston logolla varustettu harmaa huppari. Kai tunki älypuhelimensa, koiran tennispallon mustien verkkarien housuihin jonka jälkeen hän potkaisi mustat urheilukengät jalkaansa. Vaikka aurinko hemmotteli, kevät oli vasta alkanut jolloin oli parempi ottaa liikaa varustusta mukaan kuin liian vähän. Niinpä Kai laittoi vielä sormikkaat ja huivin päälle, sivusilmällä katsoen Loganin riehumista samalla, kun Aella yritti laittaa pentuvaljaita päälle astellessaan portaita alas. "Noniin! Onko ryhmärämä valmiina?" Kai lirkutteli Loganille ja Aellalle astellen heidän perässä ulos tarkistaen että oli ottanut avaimet mukaansa. Avaimet tallessa rintatakussa Kai taputti rintakehäänsä ja varmisti että ovi meni kiinni, seuraten vanavedessä Aellaa ja Logania. "Niin olitko miettinyt jotain lenkkiä valmiiksi?" Kai kysyi ja harppoi kaksikon vierelle. 

Leeds oli varsin hiljainen sunnuntai-iltapäivänä, varsinkin kun koronan takia kaikkia kannustettiin pysymään kotona. Onneksi koiran ulkoiluttaminen oli hyvä syy saada raikasta ilmaa eikä Aellan tai Kain tarvinnut pysyä neljän seinän sisällä kokoajan. "Yritetään vähän saada tuolta yhdeltä energiaa pois pallolla, minkä otin mukaan", Kai huomautti ja taputti verkkarien taskua. Logan kipitteli vähä väliä nätisti kaksikon vierellä kuten pennulle oltiin opetettu, vaikka suurimmaksi osaksi pentu vielä veti ja teki mitä halusi. Toistaiseksi Kain kenkien nauhat eivät olleet joutuneet syötäväksi kesken kävelyn. Kai vilkaisi sivusilmällä hymyillen Aellaa, jälleen kerran pienet perhoset härnäten nuorta miestä. Poika painoi keveästi, mahdollisimman huomaamattomasti kyljen alta saadakseen perhoset vatsastaan joiden tunne vahvistui.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 01.03.21 23:50

Aella antoi Kain olla lähinnä Loganin hihnan päässä samalla kun itse selaili julkisen liikenteen tarjontaa; Wykebeckiin oli reilun puolen tunnin matka julkisilla, joskin sunnuntaina linjoja meni harvemmin. Aella selaili hetken rakasta jästikeksintöä, joka oli miltei kasvanut käteen kiinni, etsien sopivan aikataulun ja tunki sitten puhelinta Kain nenän alle. 


"Mennään bussilla 56 keskustaan ja siitä hypätään tohon pidemmän linjan kahteentoista. Vaihtoväli on aika tiukka, mutta pidä vaikka Logania sylissä niin ehditään." Aella selosti opasteita, huomaamatta Kainkaan kenties hieman jännittynyttäkin ilmettä. Aella ohjasti kaksikkoa kohti läheistä bussipysäkkiä, vaikkakin matkanteko oli huomattavasti hitaampaa kun Logan halusi jäädä nuuskimaan jokaista nurkkaa, lopulta Kai joutuen ottamaan muutaman juoksuaskeleen pennelin kanssa että ehti bussiin, jonka ovella Aella roikkui, pyytäen kuskia odottamaan hetken. 


Logan oli ollut bussissa kerran tai kaksi, mutta pentu oli yllättävän tyyni kun kaksikko seisoi bussin keskiosassa maskit kasvoillaan. Aella nypläsi korvan takana olevaa solmua, käyttäessään vain käsintehtyjä, toinen toistaan sieväkankaisempia maskeja, vaikka inhosikin niiden solmimista korvien taa. 
Sunnuntaiaamupäivän bussi oli miltei tyhjä, auto välillä kolahtaen sulavien teiden alta paljastuviin kuoppiin. Aella näpytteli hetken puhelintaan hymy kohottaen suupieliä maskin takana, sitten katsahtaen Kaita. 
"Käydäänkö me kaupassa matkalla kun tullaan takaisin? Jompikumpi voi pitää Logania ja toinen käydä ostoksilla?" Aella ehdotti, miettien jo päivän kulkua mielessään. Aella oli katsonut kauempana olevasta puistosta jo mukavan reitin ja tiesi, että olisi valmis makoilemaan keittiön pöydän ääressä Kain laittaessa lupaamaansa kanacurrya. Se ei ollut erityisen poikkeava päivä vuosipäiväksi, mutta mukava silti. 


Bussi pysähtyi sihahtaen Kain ja Aellan pysäkille ja kaksikko nousi ainoina bussista. Kai oli ehtinyt napata Loganin syliinsä - bussien vaihdosta tuli tosiaan kiireinen, kaksikon pyyhältäessä pienten aasialaisten markettien ja pizzerioiden ohi toiselle pysäkille puolentoista korttelin päähän. Logan ynisi Kain sylissä vähintäänkin häkeltyneenä oudosta matkanteosta, eikä äkkinäisesti pidemmän matkan bussiin hyppääminen auttanut. Aella ja Kai tunkivat etupenkistä seuraavaan riviin, missä koira sai olla mukana, vetäen henkeä kiirehdinnän jäljiltä. 


Bussin lähtiessä köröttelemään Leedsin keskustasta Aella kumartui kohti Kaita, hymyillen ja naputti nuoren miehen kämmenselkää vasten muutaman kerran saadakseen toisen huomion. 
"Olet rakas, tiesitkö?" Aella kuiskutti hellästi bussin tasaisen hurinan yli, nojaten keveästi poskensa Kain olkapäähän. Kaksikko oli kokenut paljon - liiankin paljon, kysyi miltei keltä tahansa - ja tuntui oudolta jo ajatuksen tasolla, että he päätyivät kaiken sen jälkeen Leedsiin opiskelemaan jästien sekaan, istumaan vuosipäivänään bussiin koiranpentu sylissään. Välillä Aella pelkäsi sen kaiken olevan unta - hän nipisti itseään, yritti kirjoittaa (joku sanoi joskus, ettei unissaan voi kirjoittaa selkeästi) tai olevansa jonkin oudon litkun alaisena, kuvittelevansa kaiken. Kenties suojautumismekanismina, vaikka todellisuudessa hän mätäni jossain arkussa. Mutta vaikka salaa pelko kaiversi välillä takaraivoa, Aella tiesi sisimmässään, että oli tajuissaan, todellisuudessa; hän oli saavuttanu tämän kaiken, Kain kanssa yhdessä. Elämä oli vähitellen tasaantunut muutenkin; palava inho velhomaailmaa kohtaan hiipui vähitellen, osaksi Kaitlynin vuoksi, jonka luona Aella kävi aina kun ehti katsomassa ystävänsä vointia ja kiusaamassa kummilapsiaan. Toki edellisestä visiitistä oli jo tovi; hetken brunette mietti, voisiko lentää jonain kirkkaana päivänä Pohjois-Englantiin visiitille. 
Loganin märkä, kylmä nenä sai Aellan havahtumaan ajatuksistaan pennun tunkiessa iholle, yrittäessä haistella omistajansa naamaa. Aella nosti kätensä onnellisena koiranpennun korvan taa, rapsutellen silkkistä pentuturkkia, hymy repien suupieliä maskin takaa. 


Viimein, miltei puolen tunnin matkanteon jälkeen Aella vilkaisi puhelintaan, kun maisemat alkoivat näyttää lupaavilta. "Me jäädään .. Ei tässä, mutta seuraavalla."


Pling, bussin stop-nappi alkoi palaa kun oikea pysäkki saavutettiin, Aella astellen Kain kanssa ulos raikkaaseen ilmaan, riisuen maskinsa edes hetkeksi. Roundhausin alue oli täynnä vanhoja tammipuita, joiden alastomat oksat kehystivät idyllistä tienraittia, joka kääntyi oikealle suunnasta, jonne bussi kaarsi. Kai laski koiran sylistään maahan ja päästi sen tekemään tarpeensa, sitten odottaen Aellan ohjastavan kaksikkoa suuntaan tai toiseen. 
"Mennään tuolta puiston läpi, siellä on myös aidattu alue missä voidaan pitää Logania vapaana."
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 02.03.21 0:31

Logan nyki vähä väliä reippaammin Kaita eteenpäin samalla, kun nuori mies kuunteli Aellaa nyökyttäen keveästi päätään. "Okei, pidän huolta koirasta, niin katso sinä juurikin ne bussit", Kai vastasi eikä aikaakaan, kun kolmikko joutui hölkkäämään bussiin samalla kun koiranpentu innostui uudesta juoksusta. Aellan ja Kain istuessa hiljaisen bussin keskiosassa, seurasi syvänsininen katse koiran nuuskimista, vaikka lopulta omistaja yritti saada pennun nätisti istumaan avoparin viereen. Kuitenkin oli parempi opetella nyt tavoille, varsinkin kun heillä ei ollut omaa autoa; julkiset tulisivat siis hyvin tutuksi koiralle joka oli ensimmäisellä kerralla ollut todella jännittynyt ja pelokas. Nykyään Logan tuntui tykkäävän tuoksuista ja liikkeestä. "Joo, tehdään niin", Kai vastasi hetken kuluttua Aellalle, hymyillen mustan maskin takaa. Silmäkulmat menevät keveästi hyväntuuliseen viiruun hymyilystä. "Tehdään vaikka niin, että minä hankin tavarat."

Matkan muuttuessa nopeatempoiseksi, Loganin luppakorvat nousi ja laski Kain askelien mukana pennun pysyessä tiukassa otteessa sylissä. Aikaa ei ollut hukattavaksi, jolloin Loganin tutustuttaminen uusiin hajuihin sai odottaa. Lopulta kun kolmikko pääsi taas uuteen bussiin Kai huokaisi helpotuksesta ja asteli vapaalle paikalle, istuen Aellan viereen koira sylissä. Logan rimpuili hetken aikaa Kain sylissä, mutta Kai vain lyhyesti ja napakasti torui pentua, joka vähä väliä edelleen yritti päästä vapaaksi. Sitten Kai havahtui Aellan sanoihin, tummat kulmat nousten nopeasti ylös. Sitten Kai hymyili leveämpi, pehmeästi maskinsa alla. "Niin olet sinäkin", Kai vastasi lempeään sävyyn ja painoi varovasti otsansa Aellan ohimoa vasten kuin pienen suukon vastineeksi nyt, kun heillä oli maskit päällä. Logan nuuski hetken aikaa Kain korvantaustaa mikä sai nuoren miehen säpsähtämään kylmästä kirsusta. Sitten pentu alkoi häiritsemään Aellaa, jolta sai mitä halusi: rapsutuksia ja huomiota. 

Kolmikon matkatessa hiljaisessa bussissa, suurimman osan ajasta Kai katsoi joko ulkona meneviä maisemia tai koiraansa, joka edelleen halusi päästä pois sylistä. Kai ei halunnut pitää Logania väkisin, mutta bussissa oli parempi pysyä paikoillaan. Logan saisi riehua ulkona miten halusi tuota pikaa. Sitten ajatus tulevasta lenkistä sai Kain siristämään silmiään mietteliäänä. Hän ei ollut käynyt aikaisemmin kyseisellä alueella, joten kenties sieltä löytyisi jonkunlaisia paikkoja missä ottaa valokuvia Loganista. Kyllä, Kai oli yksi niistä kenties jopa ärsyttävistä koiranpennun omistajista, joka oli hankkinut omalle koiralleen Instagram-tilin. Tilillä ei toistaiseksi ollut paljon seuraajia, mutta Kai piti sitä hauskana harrastuksena. Hänen vanhemmat, ystävät Yhdysvalloissa ja koulukaverit näkisivät minkälaista arkea Kai nykyään eli koronan aikana. Aellan sanat havahduttivat Kain omista ajatuksistaan katseen siirtyessä takaisin ulos. "Näyttää lupaavalta," Kai sanoi ja hymyili leveämmin. "Vaikka tänne on vähän matkaa, niin voidaan tulla vaikka kesällä uudestaan. Jos vaan meille annetaan lupa kulkea."

Aella, Kai ja Logan astelivat Aellan johdattamaa reittiä pitkin puistoon jossa kulki pitkiä asfalttiteitä. Puistoalue oli yllättävä laaja, sillä sinne oli ripoteltu erilaisia vanhoja rakennuksia ja muistopaikkoja. Kai tarkisti hetken kävelyn jälkeen selustan ja päästi lopulta pennun vapaaksi, joka lähti juoksemaan nopeaa vauhtia miten sattuu vielä hieman lumisella, mutta ennen kaikkiaan kuraisella nurmikolla. Kai oli pitänyt Aellan kädestä kiinni kävelymatkan ajan, kunnes irroitti otteensa saadakseen tennispallon käteensä verkkarien taskusta. Logan juoksi Aellan ja Kain ympärillä kunnes huomasi kirkkaan keltaisen pallon. Se jos mikä sai pennun innostumaan, jolloin Logan alkoi haukkumaan iloisen kuuloisena. "Haluatko heittää?" Kai kysyi Aellalta virnistäen samalla kun Logan mourui että saisi juosta pallon mukana. 

Kai katsoi Aellan ja Loganin juoksemista kentällä, kävellen hitaammin kaksikon perässä käsien painuessa tuulitakin taskuihin. Pojan poskiin oli ilmestynyt pientä punaa viileästä kevät ilmasta samalla, kun perhoset tuntuivat lepattavan voimakkaammin hänen vatsanpohjalla. Tunne ei millään tuntunut häviävän, mikä häiritsi Kaita. Jännittyneisyys näkyi hetken aikaa nuoren miehen kasvoilla Kain yrittäessä tsempata itseään mielessään. Aella ei saanut huomata sitä. Sitten Kain puhelimeen ilmestyi viesti. Se oli hänen äidiltään, joka kirjoitti lyhyesti tervehdyksen, jonka jälkeen hän laittoi asiansa.

- Jännittääkö?

Malachai omalla tavallaan pilkallisesti tuhahti itsekseen viestille silmien suurentuessa samalla kun hän naputteli nopeasti vastauksen.

- No arvaa. Ollaan nyt ulkona Loganin kanssa lenkillä. Kerron myöhemmin.

Saralla kesti hetki vastata, joka sai Kain hetkeksi siirtämään katseensa pois ruudusta huligaaneihin jotka riehuivat pallon kanssa, Loganin iloinen haukunta säestäen tunnelmaa.

- Hyvin se menee! Tsemppiä, terveisiä. <3

Kai laittoi peukku-emojin ja tunki puhelimen takaisin taskuunsa, lähtien hölkkäämään kaksikon perään. Pieni tsemppaus sai hetkeksi jännityksen pois nuoren miehen olemuksesta häviämään, jolloin Kai taputti hetken käsiään saadakseen Loganin huomion, lopulta vislaten. "Aella, heitä!" Kai huikkasi Aellalle jotta saisi kuraisen pallon omaan käteensä, lähtien heittämään palloa Aellalle takaisin jotta Logan juoksisi kaksikon välillä samalla kun pentu odotti, että joku vihdoin ja viimein heittäisi pallon hänelle. Se ainakin vei jonkun verran energiaa karvaturrilta.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 02.03.21 22:34

Aellan tummat silmät seurasivat vapaaksi päästetyn Loganin juoksentelua mudan ja ravan keskellä, hymy kohoten huulille vähintäänkin huvittuneena. Brunette kutsui pari kertaa Loganin lähinnä testiksi takaisin hitaasti etenevän kaksikon luokse, katsahtaen sitten Kaihin kun toinen puhui. 


"Joo, tätä mainostettiin yliopistolla. Täällä järjestetään jotain kävelyjä tai jotain pienissä ryhmissä. Joskin kuvat vähän huijasivat, kun ne olivat kesältä." Aella sanoi, miltei pahoitellen. Pienet talot, joiden rakennusmateriaalina näytti olevan lähinnä puu ja kivi seisoivat puiston reunamilla pienissä, siisteissä puutarhoissaan, osa muutettuina museoiksi tai kahviloiksi; tosin mikään ei ollut auki.


"Meidän olisi pitänyt alkaa seurustella myöhemmin. Tähän aikaan vuodesta on aina kurja keli, olisi pitänyt jatkaa sitä epämääräistä asioiden kiertelyä ja jupinaa itsekseen vielä kuukausi tai pari." Aella sanahti vitsillä, virne nostaen poskipäitä - kaksikko oli kärsinyt tunteidensa kanssa aivan tarpeeksi, liikaakin. Viikkokin lisää olisi ollut liikaa, mutta leikkiä sai aina laskea. 


Miehen kaivaessa keltainen, vanha tennispallo taskustaan ja tarjotessa sitä, Aella otti sen hymyillen vastaan ja kutsui taas Loganin luokse - vaikkakin pennun nenä tuntui olevan jäätynyt kiinni maahan, ja vasta toinen luoksetulo-komento tepsi niin, että pikku räkyttäjä oli valmis leikkiin. Aella viskasi pallon kauemmas, se pompahdellen maassa iloisesti, harmauden ja ruskeuden keskellä iloisena väripilkkuna. Pian keltaisen väripilkun perässä juoksi myös koiranpentu jalat huitoen villisti kun pentu yritti pysyä pallon perässä. Aella hölkkäsi muutaman askeleen Kain edelle ja meni Logania vastaan, viskaten pallon uudelleen kauemmas, nauru purkautuen huulilta vallattomana, vapaana, kun koira lähti taas kiireen vilkkaa pallon perään. Logan haukkui riemuissaan aina, kun pallo päätyi Aellan käteen ja pyöri väkkäränä ympäri Aellan jalkoja, odottaen seuraavaa spurttia. 


Kain ääni sai Aellan havahtumaan koiran kanssa peuhaamisesta, kohottaen kädessään olevaa palloa kun Loganin huomio siirtyi Kaihin. Aella viskasi kuraisen pallon kohti Kaita, entisenä pitäjänä heittäen helposti kiinni saatavissa olevan heiton samalla kun Logan juoksi räksyttäen kohti Kaita. Tummatukkainen mies heitti pallon takaisin Aellalle, kurainen pallo miltei lipsahtaen käsien välistä, Aellan ottaessa pari hölkkäaskelta takaperin, tehden Loganille kiusaa. Pieni koira räkytti mennessään, kunnes sitten joutui tekemään U-käännöksen pallon lähtiessä ilmalentoon takaisin kohti Kaita. 


Leikki jatkui hyvän tovin; Loganin räkytys täytti hiljaisen puiston, Aella nauraen välillä pennun turhautumiselle. Kun sitten pallo oli kerran meinannut jäädä pusikkoon ja keltainen väri oli miltei kokonaan epämääräisten mutaläikkien peitossa, oli Loganinkin energiataso hiipunut sen verran, että leikin saattoi lopettaa edes hetkeksi. Aella vilkaisi puhelimensa näyttöä, tarkistaen, mihin suuntaan kaksikko suuntaisi seuraavasta tienristeyksestä. Asfaltoitu puistotie haarautui vähän väliä pienten talojen edustalle ja kohti kävely- ja autotietä kauempana aitojen takana. 


Lopulta Aella hahmotti kartalta suunnan ja lähti astelemaan eteenpäin, Loganin pysytellessä nyt lähempänä kaksikkoa. Aella puristi matkakokoisesta käsidesipullosta omille ja Kain käsille käsidesiä, hieroen aiemman lian ja loskan nenäliinaan. Nuoren naisen sormenpäät olivat hyytävän kylmät, tuo tunkien kätensä taskujensa pohjalle, vilkaisten Kaita joka kulki vierellä. 


"Mitä luulet, muuttuuko tämä tilanne enää edes normaaliksi?" Aella kysyi mietteliäänä, joskin ääni keveänä, lähinnä keskustelullisena. Tie kaartui pohjoiseen, välillä kaksikko pysähtyen lukemaan muistolaattoja, jotka värittivät muuten yksitoikkoista puistotietä, nyt kun pienet talotkin alkoivat käydä vähiin, vielä kaukana siintäen isompi parkkipaikka ja vanhoja tiilirakennuksia. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 03.03.21 1:21

"Oh?" Kai äännähti. "En tiedä mitä kavereita sinulla on, mutta minulle suositeltiin vain baareja, joista välillä saa alennuksia." Sitten Kai purskahti aitoon nauruun Aellan heitosta Kain suupielien nykiessä nuorta miestä leveään hymyyn kasvojen painautuessa hetkeksi kohti nurmikkoa. "Jos oikein haluat, niin me voidaan nyt erota, sen aikaa olla friends with benefits. Ja sitten kun on tarpeeksi lämmintä ja puissa näkyy lehtiä, niin sitten palataan yhteen", Kai vitsaili Aellan kanssa jonka jälkeen hetkeksi kahmaisi Aellan kainaloonsa ja painoi suukon tytön päälaelle. "Olet ihana."

Kain heittäessä palloa Aellan kanssa edes takaisin Loganin haukkuessa iloisesti, Kai ei voinut kuin hymyillä kuunnellessaan kuinka Aellan satunnaiset naurahdukset ja iloinen koiran haukunta täyttivät muuten hiljaisen puiston. Logan alkoi leikin aikana läähättämään aina kun pääsi taas juoksemaan kuran alkaessa sekoittua sinimarmoriseen turkkiin. Onneksi pieni tergeo-taika auttaisi, mutta oli parempi opettaa pentua moniin ärsykkeisiin ja tilanteisiin jolloin jossain kohtaa kylpeminen tulisi tutuksi. Lopulta kun Logan painoi pyllynsä nurmikolle Kain eteen eikä enää juossut niin innokkaasti pallon perässä, Kai kumartui Loganin eteen ja rapsutti koiraa. "Hyvä poika, oikein hyvä. Paras poika olet", Kai lirkutti Loganille kuin pienelle lapselle josta Logan tuntui pitävän. Kai pyyhki parhaansa mukaan ylimääräisen kuran nurmikolle niin, että märkä, koskematon nurmikko saisi siitä jonkun verran ruskeaa väriä pois samalla, kun Aella alkoi viemään porukkaa eteenpäin. "Tulossa!" Kai huikkasi ja laittoi pallon takaisin verkkarien taskuun kun oli putsannut sitä tarpeeksi hyvin. 

Aellan tarjotessa käsidesiä, Kai otti hansikkaat pois käsistä hetkeksi, pitäen niitä suussaan ja hieroi viileää geeliä käsiinsä. Aellan kysyessä jotain, Kai mumahti lyhyesti ja otti hansikkaat taas käsiinsä samalla vastaten. "Hyvä kysymys, suoraan sanottuna", Kai myönsi ja huokaisi hiljaa samalla kun sivusilmällä tarkisti, että pentu varmasti seurasi heitä. Koiran läähätys kyllä kuului lähistöltä. "Luulen, että tämä tulee vaikuttamaan meidän elinoloihin pitkään. Ihmiset eivät kuuntele sääntöjä koska ovat turhaantuneita siitä kuinka kauan tätä on kestänyt, jolloin he kokee, että heillä on oikeus luistaa. He ansaitsevat sen hetken olla välittämättä muista. Mutta onneksi valtio ottaa tämän vakavasti, vaikka se vaikeuttaa meidän elämää olemalla vain kotona. Ja... tietenkin kauppa käy huonommin mikä vaikuttaa asioihin. Mutta otan tämän tilanteen mielummin koska tahansa. Yhdysvalloissahan tilanne on täysin katastrofaalinen, kiitos Trumpin ja hänen "tämä on vain pikkuflunssa" kommenttien, jotka vaikuttavat edelleen", Kai jatkoi vakavamman kuuloisena, pudistaen päätään. "Toivottavasti Afríca ja Michaela voivat hyvin. Hehän viettävät myös aikaa nyt jästipuolella. Isovanhempani Indianassa ovat onneksi pysyneet turvassa." 

Kai oli kuullut melko vähän siitä, miten hänen sukulaisilla oikein meni kotona. Onneksi hänen äitinsä ja isänsä välillä kertoivat kuulumisia, mutta toistaiseksi suurin huoli oli kuitenkin heidän omassa elämässä. Kaikki oli onneksi mennyt toistaiseksi hyvin, vaikka turhaantuneisuus oli suorastaan jäänyt tahraksi Tomasin, Kain isän, olemukseen. Mitään ei kuitenkaan voinut tehdä kuin pitää omasta tontista ja terveydestä huolta. Sen enempää tällä hetkellä ei tarvinnut tehdä, tai sen enempää ei voinut oikeastaan myöskään vaatia. Olihan korona muuttanut niin Kain kuin Aellan kokemuksen yliopistoelämästä täysin. Jatkuvat Zoom-sessiot ja etäopiskelu ei tukenut tutkinnon saamista yhtälailla kuin luennoilla käyminen ja kampuksen kirjastossa lukeminen. Kuitenkin muut opiskelijat ja ylipäätään opiskelijaelämä olivat osa tutkinnon saamista. Nyt piti vain olla kotona. Kailla ja Aellalla onneksi oli toisensa, tilanne voisi olla huonompi jos heillä ei olisi toisiaan. 

"Minnes sitten?" Kai kysyi lopulta Aellalta tarkkaillessaan Aellan kasvoja joihin oli myös muodostunut kylmästä punaa. "Sano vain, jos koira pitää laittaa takaisin remmiin."
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 06.03.21 10:43

"Kiinalaisten flunssa." Aella tuhahti hiljaa Kain puhuessa Trumpin kommenteista; Aella ei ollut juuri kiinnostunut jästipolitiikasta, mutta väkisinkin yliopistolla kemian laitoksella tuli puheeksi milloin mikäkin kommentti, jota itse kunkin valtion päämies päästeli. "Tämä saa kieltämättä miettimään, kuinka onnekkaita velhopuolella ollaan. Eihän sinne ole koskaan iskeneet mitkään jästien sairaudet, varmaan jostain mustasta rutosta alkaen... Ja varmaan Tylypahkassa olisi aika katastrofi jos joku jästisyntyinen toisi vaikka koronan mukanaan."
Aella pohti ääneen, katse käyden välillä Kaissa, mietteliäänä; nuori nainen ei ollut koskaan joutunut miettimään velhopuolella sikainfluenssoja tai muita, mutta sen sijaan oli saanut pelätä lohikäärmerokkoja ja haiskuallergian puhkeamista. Samat ongelmat, eri ratkaisut. 


"Laita se vain hihnaan, ollaan sen verran lähellä puiston porttia." Aella ohjeisti poikaystäväänsä, katse etsien jotakin kauempaa. Nuori nainen tunki kätensä taskun pohjalle etsimään puhelintaan kun Kai laittoi Logania takaisin hihnan nokkaan. Aella näpytteli satunnaisen viestin samalla kun Kai leperteli koiranpennulle, pieni virne nousten Aellan huulille pehmeänä, rakastavana. 


Aella asteli Kai rinnallaan puiston asfaltoitua tietä porteille, joiden takaa paljastui vain muutama auto parkkeerattuna hiekkapohjaiselle parkkipaikalle ja bussipysäkki, jonka alla joku kyhjötti. Ruskeiden silmien jatkaessa matkaansa osui silmiin kyltti, joka tiedotti pienestä, paikallisesta eläintarhasta. Se oli toki suljettu, isot valkeat laput peittäen lasiovet melko tehokkaasti, joissa tiedotettiin sulkutilasta ja siitä, mihin ottaa yhteyttä kadonneiden tavaroiden etsinnän toivossa. Aella opasti Kain ja Loganin ensin parkkipaikan ja sitten tien yli katsomaan eläintarhan kylttiä lähempää, kulmat kohoten. 
"Harmi, että tämä on kiinni. En edes tiennyt, että Leedsissä on eläintarha."


Brunette urkki hetken etuovista sisälle tyhjään aulaan, joka näytti kalsealta ja kolkolta tyhjänä, valot osin päällä kentien murtovarkaiden pelotteluksi. Aella vilkaisi sitten sivulle, jossa oli avonainen portti jonka vieressä oleva metallinen kyltti lupaili eläintarhan puistoon ja puutarhaan pääsyä. 
"Käydäänkö katsomassa?" Aella kysyi kulmiaan kohottaen Kailta, utelias katse käyden jatkuvasti porttien suunnalla. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 06.03.21 12:15

"Mmh", Kai äännähti, kulmat nopeasti nousten ylös Kain muistaessa jotain. "Tiesitkö muuten, että Trumpin kommentin takia rasismi aasialaisia kohtaan on noussut? Sosiaalisessa mediassa on menossa joku kampanja sitä vastaan", Kai jatkoi ja huokaisi syvään pudistaen päätään. "Tuntuu, että kotona on vain loputon suo ihmisoikeuksien suhteen. En nyt sano, että Britannia on täydellinen, mutta on se vain... miten sen sanoisi. Hävettää. Tietyllä tavalla", Kai myönsi ja raapi niskaansa. "Ja se jos mikään saisi puhdasveriset vetämään herneet nenäänsä, jos joku jästisyntyinen toisi vahingossa koronan mukanaan. Mieti, millaista kohtelua he saisi. En... Ärsh. En halua edes miettiä. Toivottavasti tilanne on parantunut."

Aellan huomauttaessa remmiin laittamisesta, Kai teki työtä käskettyä. Nuori mies opasti Loganin istumaan hänen eteensä, jonka jälkeen hän laittoi remmin kiinni valjaisiin. "Hyvä poika. Saat paljon nameja kotona", Kai puhutteli koiraa joka edelleen läähätti, heiluttaen kuitenkin hyväntuulisena häntää. Hetken kävelymatkan jälkeen kolmikko päätyi eläintarhan eteen. Aellan ehdottaessa, että he menisivät suljettuun tarhaan, Kai kohotti keveästi kulmiaan mietteliäänä. Tuskin kukaan huomaisi heitä ja jos joku heidät löytäisivät he voisivat vain pyydellä anteeksi. Eihän he kuitenkaan olleet tekemässä mitään sen enempää kuin kävisi katsomassa mitä sieltä löytyi. Ja Logan varmasti tykkäisi uusista hajuista. "Mennään vain", Kai sanoi nyökäten päätään hymyillen. Ehkä eläintarhasta löytyisi joku paikka missä ottaa valokuvia Loganista.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 06.03.21 15:20

"... Niin." Aellan ääni oli hiljainen, vaisukin. Kai oli kokenut tarpeeksi puhdasveristen kaltoinkohtelua ja aihe oli edelleen hankala. Aella oli saanut suhteellisen avoinmielisen kasvatuksen; tai no, velhojen asuttaman vuoristokylän puolella ei juuri puhuttu edes jästeistä, saati jästisyntyisistä. Se oli oma pieni kuplansa, jonka vain kasvavan lapsen isä puhkaisi välillä kertoessaan tutkimuksistaan jästien tekemisiin. Se oli aina ollut kaukaista ja outoa - ja nyt se oli Aellalle enemmän oma koti kuin Viistokujan kivikadut. 


Eläintarhan yhteydessä oleva puutarhamainen puisto oli alkukeväästä harmaa ja kalsea; märkä ja mutainen maa paljasti sieltä täältä erilaisia kylttejä, joissa kerrottiin mikä kasvi paikalla kasvaisi - toki valtaosa kasveista ja puista oli lehdettömiä ja alastomia, monet kukkapenkit ammottaen tyhjyyttään. Aella katseli ympärilleen, nenä nyrpistyen hienoisesti. Puisto oli kuten muutkin brittein keväiset puutarhat, mutainen, märkä ja karu. Aella pysähtyi erään puun luokse, lukien sen kyltin. Luumupuu kohosi kaksikon edessä ylväänä ja alastomana, viimesyksyiset lehdet ympäröiden puuta, oksat tyhjinä. 


"Täällä on varmaan aika nättiä kesällä. Tiedä vaikka noita eläintarhan eläimiä olisi täällä tai jotain." Aella pohti ääneen, katsahtaen eläintalon takaseinää, joka rajasi yhtä puiston sivua. Aella jatkoi matkaansa Kain antaessa Loganin nuuskia uusia hajuja omaan tapaansa, nuori brunette saaden muutaman askeleen etumatkaa ja näpytteli viestin eteenpäin, hymy nykien suupieliä. Aellan puhelin tärähti kädessä kerran ja sitten toisen, Aella kääntyen kohti Kaita. 
"Seuraava bussi takaisin keskustaan tulee vasta yli tunnin päästä." Aella kertoi, heilauttaen puhelinta Kain näkyville nopeasti, kaupungin julkisen liikenteen sivu avattuna. "Tähän olisi pitänyt tulla yksi vartin päästä mutta se on peruttu."


Aella haahuili vielä hetken Kain kanssa pitkin puutarhaa, siirtyen vähitellen kohti kauempana siintävää lasiseinäistä ja -kattoista kasvihuonetta, jonka sisältä loisti pehmeiden valojen heijastuksia. Aella kohotti kulmiaan, nykien Kaita mukaansa kun lähti kohti kasvihuonetta, joka oli muutaman mutkan ja soratien takana. 
"Onkohan tämä auk--" Aella kysyi itsekseen, ottaen kiinni tyhjän oloisen kasvihuoneen raskaasta puun- ja lasin kirjoittamasta ovesta kiinni, mutta ei saanut lausettaan loppuun kun ovi liikkui narahtaen. "--i. On."


Brunette kurkkasi sisälle kasvihuoneeseen, jonka seinällä oli järjestettyjen kierrosten hinnastoa ja vaikka ja mitä tietoa aukioloajoista. Aella oli kääntymässä kohti Kaita sanoakseen jotain, kun kasvihuoneen aulatilaan ilmestyi nuori blondi nainen, jonka hymy oli peitetty maskilla. "Hyvää päivää ja pahoittelut, mutta tänne ei saa tuoda koiria. Edes noin pieniä."
Aella vilkaisi Logania Kain jaloissa ja sitten Kaita, avaten suunsa. 
"Kasvihuone on auki alle viiden hengen ryhmille, opiskelijat, veteraanit ja kaupungin työntekijät pääsevät sisälle ilmaiseksi. Järjestettyjä kierroksia on pandemian aikana vain ennakolta varattavana tiistaiksi ja torstaiksi." Nainen papatti iloisesti - ääni oli sen verran käheä, että selvästi moni ei käynyt jututtamassa naista päivän aikana. 


"Meillä on Logan - tai siis, koira - hm, onko teillä koirille jokin koiraparkki tai ..?" Aella kysyi, vilkuillen Kaita kulmain alta epäileväisenä. "Se voisi olla ihan hyvää treeniä Loganillekin."
"Voitte jättää koiranne tähän aulaan, päivystän tässä koko ajan, mikäli se on hyvätapainen ja sisäsiisti."


Hetken keskustelun jälkeen Aella ja Kai jättivät Loganin haistelemaan aulan vastaanottajan kenkiä ja kukkamullan tuoksuisia sormia, avaten oven aulatilasta itse kasvihuoneeseen. Lämmin, hiostavan kostea ilma laskeutui kaksikon päälle kuin raskaana peittona, kasvihuoneen sisällä kasvaen niin ruukkuihin kuin maassa oleviin isoihin istutusaltaisiin istutettuja kukkasia Briteistä ja muualta. Huumaava, makea tuoksu vallitsi kasvihuoneessa ja tasainen sprinkelin juoksutuksen ääni kuului ympärillä lämpimässä tilassa, jonka ilma ahtautui keuhkoihin ja sai Aellan sipaisemaan kihartuvia hiuksia ohimoiltaan, silmät pyöreinä katsellen ympärilleen kasvihuoneessa, sormet hipaisten ohi mennessään trooppisen, värikkään kasvin lehteä samalla kun nuori nainen eteni uteliaana peremmälle kasvihuoneeseen. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 06.03.21 16:09

Aution oloinen eläintarha sai Kain tuntemaan, että kolmikko ei olisi tervetullut niin hiljaiseen paikkaan. Viime syksyltä lakaistut lehdet näkyivät pienten lumikinosten ja kuran alta nuoren miehen astellessa eteenpäin pikkukivien narskuessa urheilukenkien pohjia vasten. Kai haki katseellaan edes jotain paikkaa mistä voisi ottaa valokuvia Loganin kanssa, mutta hiljaisuus ja mutainen maisema eivät saaneet Kaita millään ottamaan omaa puhelinta esille. Kasvihuoneen lähestyessä, Kai nosti kysyvästi toista kulmaansa Aellalle, eikä entisen Puuskupuhin tarvinnut kuin keveästi tuupata ovea nähdäkseen, että sinne sai mennä. Nyt alkoi lämmittämään hyvän valokuvan suhteen, kenties joku söpö kuva Loganista sisällä voisi olla mahdollista. 

"Hei", Kai tervehti ystävällisesti nuorelle työntekijälle Loganin automaattisesti lähtiessä tutustumaan uuteen tuttavuuteen häntä heiluen. Kai mutristi keveästi huuliaan, kun hänen valokuvaussessionsa ei saanutkaan onnellista loppua. Mutta ainakin joku voisi pitää hetken aikaa Loganista huolta jos he kävisivät katsomassa paikkoja. Olihan se ilmaista heille. "Käyhän se, että Logan jää tähän hetkeksi?" Kai vielä varmisti naiselta.
"Tottakai", työntekijä vielä varmisti, jonka jälkeen Kai katsoi paikkaa mihin laittaa koiran kiinni. Lähellä ulko-ovea löytyi kaide jonka ympärille nuori mies mahdollisimman näppärästi ja nopeasti laittoi Loganin kiinni, rapsuttaen pentua hetken leuan alta kunnes asteli Aellan perässä peremmälle. Hetken kuluttua kauempaa kuului hiljaista lirkutusta nuorelta naiselta, jonka sormia Logan nuuski. Toistaiseksi poikakoira ei ollut hätääntynyt Aellan ja Kain häviämisestä paikalta.

Samassa kun Aella ja Kai pääsivät kasvihuoneen puolelle, Kai automaattisesti avasi tuulitakkinsa ja otti hansikkaat pois käsistä, tunkien ne takin taskuihin. "Oof", Kai äännähti hymyillen katseen vaeltaessa kauniissa tilassa. "Täällä saattaa tulla kuuma aika nopeasti", Kai jatkoi naurahtaen ja asteli Aellan perässä, tutkien eri kasvien latinalaisia nimiä ja missä niitä kasvoi luonnossa niiden kylteistä. Kaksikon askeleet kumisivat lattiaa vasten heidän kulkiessa omaan tahtiin eteenpäin. Jostain kauempaa kuului pienen suihkulähteen ääntä jota kohti kaksikko kulki, Kain syvänsiniset silmät tutkien kauniita, värikkäitä kukkia hymyillen itsekseen. Tämä kieltämättä oli hauska breikki heidän lenkille. Olihan Puuskupuh luonnostaan hyvä löytämään asioita. Mitä kauemmin Aella ja Kai olivat kosteassa huoneessa, sitä enemmän Kain hiukset muuttuivat taipuisamman näköisiksi samalla, kun kylmästä ilmestynyt puna poskille ja nenänpäähän katosivat.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 07.03.21 10:28

Nuoren naisen sormenpäät näpräsivät takin hihansuuta jokseenkin hermostuneesti, kun kaksikko asteli pitkin käytävää, jotka oli reunustettu kukilla, joista osa oli nupullaan, osa jopa kukkien. Värikkäät kukat olivat kivaa vaihtelua ulkona odottavaan harmauteen. Aella kuunteli tarkasti pienen suihkulähteen tasaista kohinaa ja liplatusta, askeleet toden totta vieden kohti ääntä. 
"Voisin muuttaa tänne." Aella naurahti Kain lämpötila-kommentille, katsellen ylös kohti kattoa. "Aina lämmintä ja talo täynnä kukkasia, jotka jopa pysyvät hengissä."


Aellan sanat olivat keveitä, mutta äänensävyssä oli jännittyneisyyttä, jopa vaikeutta; ajatukset raksuttivat samaa rataa uudelleen ja uudelleen, ja keskittyminen kevyeen keskusteluun oli vähintäänkin hankalaa. 
Suihkulähteen äänen tullessa lähemmäs Aellan askeleet hidastuivat, ulkoiluun sopivat nilkkurit raahaten maata hidastaen kulkua. Aella vilkuili ympärillä olevia kukkasia, niin latinankieliset kuin tutummatkin nimet mennen täysin ohi korvien, kun vatsan pohjalla kupliva jännitys nousi puristamaan rintakehää, saaden naisen vilkuilemaan välillä ympärilleen - ja aina lopulta kohti Kaita, pehmeämpi hymy nousten kasvoille. 


Suihkulähteen ääni ohjasi lopulta nuoren parin kasvihuoneen keskiöön; keskusympyrän keskellä toden totta seisoi pieni suihkulähde joka piti rauhoittavaa ääntä tasaisesti. Keskusaukiolta haarautui neljään suuntaan teitä, pienissä kylteissä kunkin tien kohdalla lukien, mikä oli kyseisen käytävän teema tai esimerkiksi manner, jolta käytävän kasvit olivat. 
Aella ei kuitenkaan lähtenyt johdattamaan Kaita mihinkään suuntaan, vaan Kain alkaessa kiertää suihkulähdettä, Aella asetti kätensä Kain olkavarrelle, hymy jännittyneenä. 
"Odota hetki." Naisen ääni oli nyt vaimeampi, ennen kuin Aella veti henkeä, ohjaten Kain kääntymään itseään kohti. Aellan haki hetken sanoja, joita oli harjoitellut ja kirjoittanut yli ties kuinka monesti, ennen kuin sitten löysi taas äänensä ja puhui, ääni vakaampana kuin aiemmin. 


"Viimeisen vuoden aikana on tullut huomattua, että kyllä me jaksamme katsella toisiamme - vaikka sitten kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Ja - ja onhan meitä koeteltu muullakin kuin vain toistemme seuralla." Aella naurahti kuivasti, silmät jatkuvasti Kain kasvoilla viipyillen, odottaen reaktiota. "Ja vaikka olen varma, ettei kumpikaan meistä ole hyppäämässä lähimmän Poimittaislinjalaisen kyytiin seuraavan riidan tai muun takia lähiaikoina, halusin -- Halusin kysyä, jakaisitko loppuelämäsi kanssani - ihan niin kuin, virallisesti?"


Puhuessaan Aellan toinen käsi oli käynyt takintaskussa, kaivaen sieltä pienen rasian jonka Aella suoraan napsautti auki ja otti vain sormuksen, jota oli hautonut kuukauden päivät salaisuutenaan. Aella ei ollut varma, kuuluiko jästimäisiin kosintoihin jotakin muuta, suuria sanoja tai vastaavia, lopulta vain kohottaen kaksikon väliin kihlasormuksen; hopeinen sormus hohti kasvihuoneen lämpimässä valossa, ohuenohut tummanvihreä opaalinauha kulkien koko sormuksen ympäri pienenä yksityiskohtana. Aella katsahti sormusta, sydän hakaten itsensä ulos rintakehästä hyvää tahtia, kasvot tulipunaisina, tummat silmät kohoten Kaihin odottavina, jopa ahdistuneina ja pelokkaita; Aella ei uskonut, että Kai pakenisi paikalta tai edes kieltäytyisi, mutta se oli silti yksi Aellan elämän jännittävimmistä, hermojaraastavimmista hetkistä, sekunnit Kain vastausta odottaessa venyen tunneiksi ja päiviksi, nainen varmana että jos odottaisi vielä hetkenkin, niin heikosti tärisevät polvet pettäisivät alta. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 07.03.21 11:10

Aellan kommentti kasvihuoneeseen muuttamisesta ei sinänsä yllättänyt Kaita ollenkaan, vaan se sai nuoren miehen naurahtamaan ja nyökkäämään päätä. "Ehkä tänne pitää vaan tuoda tarpeeksi pieni teltta, että kukaan ei näe, että me jäätiin tänne", Kai härnäsi ja iski silmäänsä Aellalle. Kai kallisti hieman päätään ja kurtisti keveästi, nopeasti kulmiaan Aellan vaikuttaessa jännittyneeltä ajatuksissaan, eikä aikaakaan kun Aella sai Kain pysähtymään sanoillaan ja sitten kosketuksellaan suihkulähteen äärelle. "Mikä on?" Kai kysyi automaattisesti ja silmäili Aellan kasvoja. Oliko jokin huonosti? Aellan aura kuitenkin vaikutti sinänsä positiiviselta nuoren naisen hymyillessä, vaikka puhuikin hiljempaa.

Aellan alkaessa kertomaan asiaansa, Kai kuunteli tarkasti katseen kulkiessa Aellan kasvoilla etsien vihjettä siitä, mistä oli kyse. Aellan naurahtaessa Kai hymyili pehmeästi takaisin vastaukseksi, mutta pysyi vaiti ennen kun Aella oli kertonut mikä hänen mielen päällä oli. Samassa, kun Aella oli kysynyt kysymyksensä ja otti kihlajaissormuksen esille, Kain katse muuttui teräväksi. Syvänsiniset silmät pomppivat Aellan kasvojen ja sormuksen välillä, kunnes Kain kasvoille ilmestyi ensin punaista poskipäihin ja korvannipukoihin. Sitten väri hetkeksi katosi kasvoilta, nuoren miehen olemus muuttuen kalpeammaksi, pieni, melkein äänetön henkäys kuuluen. "Se---se--", Kai yritti sanoa sanojen takertuessa kurkkuun, siniset silmät räpsyen nopeaa vauhtia kunnes katse liimaantui Aellan toiveikkaiseen, mutta jännittyneeseen katseeseen. "Sen piti olla minun yllätys. Tai-tai siis, apua," Kai älähti, loppua kohti inahti kun hänen oma yllätys paljastui, jonka jälkeen hän nosti hetkeksi kätensä hiuksiinsa. Kain kasvoille ilmestyi aito hämmennys hymyn levitessä hänen kasvoilleen kalpeuden muuttuessa taas punaksi hänen poskilleen käsien painuessa hetkeksi hänen suunsa eteen. Sitten kädet valui hiljaa hänen omalle rintakehälleen Kain yrittäessä etsiä sanoja.

Kain mielessä kulki tuhansia ajatuksia yhtä aikaa samalla kun hänen rintakehässä papatti nopeampaa tahtiin. Kai ei ollut osannut odottaa ollenkaan että Aella olisi yllättänyt hänet tällä tavalla, varsinkin kun hän oli itse aamusta asti ja aikaisemmin viikolla jännittänyt tulevaa kosintaa, jonka piti tapahtua myöhemmin illemmalla Kain tekemän illallisen äärellä. Kai ei tiennyt harmittiko häntä vai oliko hän helpottunut että Aella ehti häntä ennen, mutta ajatukset kulkivat miten sattuu katseen liimautuessa kunnolla sormukseen. "Sinä ehdit ensin!!" Kai lopulta sai sanottua yrittäessään laittaa palapelin paloja yhteen Aellalle ääneen nuoren miehen lopulta purskahtaessa nauruun. 

Sitten Kai nosti katseensa Aellaan hymyillen lempeän pehmeästi, nyökytellen päätään kuin vastaukseksi. "Tottakai! Aina!" Kai vastasi Aellan kysymykseen tohkeissaan eikä aikaakaan kun Kai nosti kätensä Aellan kasvoille, kumartuen painamaan hellän suudelman Aellan huulille. Kain kädet pitivät Aellan kasvoja kuin kukkaa kämmenellä samalla, kun hänen rintakehässä sydän tykytti nopeammin onnellisuuden lämpö kulkien rintakehältä ympäri hänen kehoa, aina sormenpäistä hänen varpaisiin. Sitten Kai paineli muutaman nopeamman, innokkaamman suudelman Aellan huulille käsien kulkiessa lopulta Aellan kasvoilta toisen käsivarsille, kietoutuen toisen ympärille. Kai piti Aellaa halauksessa samalla kun hän jatkoi suukkojen antamista Aellan poskille innostuneena ja onnellisena. "Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua...", Kai toisti liikuttuneen kuuloisena hiljaa suukkojen jälkeen ja piti Aellaa lähellään.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Weka-kitty 12.03.21 3:07

Kasvihuoneen jo valmiiksi tukahduttava ilma vaikutti muuttuvan hetki hetkeltä tukahduttavammaksi, hikipisara nousten Aellan hiusrajaan. Kain silmät siirtyivät kihlasormukseen, takaisin Aellaan, taas sormukseen, levottomina; Aellasta tuntui, että korvien kohina peittäisi lopulta lopullisen vastauksenkin alleen. Nainen oli yrittänyt pysyä positiivisena, olettaa ettei saisi rukkasia, mutta Kain alkaessa takellella ja miettiä sanoja, Aella tunsi sydämensä putoavan johonkin vatsan pohjalle, kun luuli empimisen olevan kieltävä vastaus. 


Minun yllätys. Kain sanat saivat kulmat kurtistumaan - Aella oli varjellut salaisuuttaan tarkoin. Vain tytön isä tiesi siitä, ja edellisellä illalla lähtenyt kirje oli sisältänyt tiedon Kaitlynille; Aella ei millään uskonut, että mikään pöllö olisi ehtinyt tuoda vastauskirjeen jonka Kai olisi ehtinyt lukea, ja tuskin Kaitlyn olisi ehdoin tahdoin soittanut Kaille paljastaakseen Aellan suunnitelmat. Brunette kävi vaihtoehtoja päässään; oliko Kai tiennyt sormuksesta, eikö piilo kirjojen seassa kemian muistiinpanojen välissä ollut tarpeeksi hyvä? 
Kain käsien liukuessa hiuksista rintakehälle, Aella tunsi kyyneleiden nousevan silmäkulmiin katkeran polttavina. Kain huulilta kuuluva "apua" sai nuoren naisen haluamaan juosta pois, pyyhkimään viimeiset minuutit täysin. Kai ei halunnut tätä. Kai aikoi sanoa ei, ja kaikki oli pilalla. 


Sitten Kai purskahti nauruun. Naurua edeltäneet sanat tuntuivat menevän Aellan korvien kohinalta kokonaan ohi, entisen puuskupuhin koko olemus vähintäänkin jäätyen, kun ajatukset kiersivät tuhoisia ratojaan. Aella ei hahmottanut, mistä nauru johtui; oliko se pilkkaa, hermostusta? Kyyneleet polttivat yhä vahvemmin silmäkulmissa, ja aiemmin kylmässä ilmassa paleltunut käsi nousi pyyhkiäkseen silmiä, mutta sitten Kain kädet nousivat naisen kasvoille. 
Aina. Aella ei tuntunut tajuavan vastausta ensin, ajatukset kiertäen kehää ja löytämättä ratkaisua, kunnes sitten Kain tarjoama suudelma sai nuoren naisen havahtumaan hetkeen ja siihen, mitä Kai oli vastannut. Aella odotti Kain vetäytyvän hieman, suu raottuen hämillään, kysymyksiin. Miksi Kai oli alkuun vaikuttanut niin ... Oudolta, kuin olisi aikonut torjua kosinnan?
Kysymykset kuolivat Aellan kurkun perälle Kain painaessa suudelmia Aellan kasvoille, käsien kietoutuessa halaukseen, johon Aella vastasi hitaasti, muutaman hetken jäljessä. Missään ei ollut mitään järkeä. 


Kain kuiskiessa rakkaudentunnustuksiaan naisen korvaan, alkoi maailma taas liikkua kaksikon ympärillä, kasvihuoneen lämpö tuntuen pakahduttavan kuumalta, kun sydän hakkasi rintakehässä täyttä laukkaa ja polvien tärinä tuntui siirtyvän koko kehon tärinäksi, Aellan sormenpäät puristaen Kain tuulitakin kangasta, nuoren naisen hengähtäessä raskaasti kun tilanne tuntui purkautuvan. 
Suihkulähteen solina soi Aellan kohisevissa korvissa, jossain räpsähti vanhanaikainen kamera, jonka tuotos kehitettynä liikkuisi, ikuistaisi maagisesti tilannetta. Aella oli ottanut jo viikkoja aiemmin yhteyttä kasvihuoneeseen, että kaksikko pääsisi sisälle kyseisenä sunnuntaina ja toinen asia oli jo saada joku operoimaan velhokameraa, jotta muisto säilyisi ikuistettuna; onneksi Aellan kaukaisempi serkku oli päässyt apuun, lymyillen kameran kanssa istutusten ja suurien lehtien takana. 


Aella vetäisi syvään henkeä, varoen vetäytyen Kaista irti, suupieliä repivä hymy kasvoillaan, nyt kyyneleet avoimesti valuen silmistä. "Siis -- kyllä?" Aella vielä varmisti, sormus edelleen painettuna sormia vasten, kämmenen sisälle suljettuna, kova hopea painuen ihoon. 
Aellan hengitys värisi kun nuori nainen tavoitteli poikaystävänsä - kihlattunsa - kättä, kohottaen nuoren miehen vasemman käden omallaan ja pujotti varoen sormuksen Kain nimettömään, rukoillen sen olevan oikeaa kokoa; Kai onneksi käytti sormuksia, ja ei ollut liian hankalaa saada sormuksen kokoa selville, mutta Aella ei silti voinut olla täysin varma. 


Kohina Aellan korvissa lakkasi; Kai oli sanonut kyllä, oli ikään kuin virallisesti suostunut jakamaan elämänsä Aellan kanssa, kävi miten kävi. Nuori nainen tunsi kasvojen ihon lehahtavan tulikuumaksi, samalla kun brunette alkoi nauraa itsekin hieman hämillään, vaikkei Kain suunnitelmista tiennyt eikä miehen yllätystä siksi ymmärtänyt. Aella kietoi kätensä Kain hartioiden yli, vähintäänkin roikkuen vuosipäiväänsä viettävässä kihlatussaan ja rutisti toista lähemmäs, haudaten kasvonsa, ilon kyyneleet valuen nauraville suupielille, Kain niskan ja olkapään väliseen kuoppaan. 
Weka-kitty
Weka-kitty
Puuskupuhien tuvanjohtaja
Puuskupuhien tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 491
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Belladed 12.03.21 9:53

Kai ei sinänsä ollut pystynyt kunnolla hahmottamaan Aellan tunteiden vuoristorataa vaikka näkikin aluksi Aellan ahdistuneisuuden, kun Kai itse oli samassa kyydissä, kokien hetken niin eri tavalla. Kain alkuperäinen tunne, kenties juurikin harmi siitä, että hänen yllätys jäisi sivusuin oli hetkeksi värittänyt hänen kasvonsa, mutta ajatus hävisi nopeasti. Helpotus. Siltä se tuntui. Jälleen kerran, Aella oli tuntenut samoin kuin hän. Aella oli vain tällä kertaa ehtinyt ensin. 

"Kyllä! Kyllä kyllä! Tuhansittain kyllä", Kai intti Aellalle toisen varmistaessa nuoren miehen kiinnittäessä huomionsa Aellan kyyneliin. Tietynlainen jännittyneisyys kuitenkin laukesi Kaissa itsekin jännityksen hävitessä, mikä sai Kain syvänsiniset silmät kiiltämään kyynelistä. Aellan laittaessa sormusta vasemman käden nimettömään Kai hymy leveni ja suorastaan suli pehmeäksi vahaksi samalla, kun hän katsoi Aellan olemusta, kasvoja, yrittäen ottaa henkisen polaroid-kuvan tilanteesta itselleen. Ennen kun Aella laittoi kädet Kain hartioille, Kai pyyhkäisi Aellan kyyneliä pois varovasti peukalolla ja varasti nopean, hellän suukon toiselta. Hän kuitenkin yhtälailla kietoi kätensä Aellan ympärille, nuoren naisen lantiolle samalla kun itsekin antoi onnen, ja tietynlaisen hämmennyksen pyyhkiä hänen tunteiden aaltoja sen verran, että nuori mies itsekin tunsi muutamien kyynelien valuvan hänen poskipäille. Ne olivat onnen kyyneliä. 

Aella oikeasti halusi olla hänen kanssaan kaikista kokemuksista huolimatta; aina Macbethin lihottamisesta heidän välirikkoon vuosia sitten, joka tapahtui Kain mustasukkaisuudesta. Kai ei ollut täydellinen -- kaukana siitä -- mutta hän oli tarpeeksi Aellalle. Ja Kai halusi olla Aellan kanssa. Aella oli kasvanut hänen vierellään; muuttunut, kyseenalaistanut asioita itsestään ja maailmasta, itkenyt, nauranut. Kertonut salaisuuksia, pitänyt Kain salaisuuksia. Hän rakasti Puuskupuhia koko olemuksellaan, jokaisella hengenvedolla, ytimessään. 

Se oli aina ollut Aella. Aina.

Kai piti Aellaa lähellään, hyvänä ja painoi kasvonsa varovasti Aellaa vasten hymyillen itsekseen käsien kietoutuessa lantiolta Aellan alaselkään hakiessaan nuorta naista itseensä kiinni. "Minun piti kosia sinua tänään illallisella", Kai paljasti hetken hiljaisuuden jälkeen, itkun välistä naurahtaen. "Olin ihan sanonko mikä housussa", Kai jatkoi nauraen helpottuneen kuuloisena, ja sitten puuskahti onnesta ja yhtälailla helpotuksesta.
Belladed
Belladed
Luihuisten tuvanjohtaja
Luihuisten tuvanjohtaja

Viestien lukumäärä : 389
Join date : 27.08.2020
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Focis Nostris Empty Vs: Focis Nostris

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa