[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1]

Siirry alas

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Empty Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1]

Viesti kirjoittaja Eyon 09.03.21 20:21

Kirjoittanut: Anette/Eyon
Tyylilaji(t): Fantasia, seikkailu, romantiikka, draama sekä huumori
Ikäsuositus: Sallittu kaiken ikäisille
A/N: Tarinani on saanut vahvoja vaikutteita muun muassa elokuvasarjasta nimeltä Pirates of the Caribbean ja televisiosarjasta Black Sails. En omista itse käyttämistäni hahmoista kuin vain yhden. Loput ovat [Tylypahka]:n kävijöiden luomia roolipelihahmoja, joita saan lainata hyvänhenkisessä tarinassani luvan kanssa. Mikäli et halua hahmosi olevan mukana, niin ilmoitathan siitä minulle. Tarinassa on käytetty myös historiassa tunnettujen laivojen nimiä, mutta kuitenkin myös fiktiivisten laivojen nimiä, joita populaarikulttuurissa on esitetty. Mikäli haluat hahmosi vielä mukaan tarinaan, siihen on mahdollisuus!
Taustamusiikki trailerille: Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales - Trailer Song (Clean Version)


* * *

Vanhat legendat kirjoittivat aikoinaan historiankirjojen sivut uudelleen karibianmerellä, joka sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä Atlantin välimeren osuudella. Seitsemän meren pelätyintä, kunnioitetuinta ja rohkeinta merirosvokapteenia hallitsivat laivueineen koralliriuttoja sekä trooppista ilmastoa, pakottaen kauppalaivastot ja sotalaivoiksi valjastetut joukot perääntymään heidät kohdatessaan. He hallitsivat yhdessä Port-de-Paix:n edustalla sijaitsevaa Tortuga nimistä saarta, rehvastellen kukin aina miehistön rivimiehestä kapteeniin asti saavutuksillaan. Harva kuitenkaan oli koskaan sukeltanut pintaa syvemmälle merten kuninkaiden ja kuningattarien elämässä tai jos oli, kukaan ei ollut koskaan palannut Tortugaan kertomaan siitä elossa.


Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Giphy
Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] 1X1sIZ

Moni merimies on yrittänyt tätä, mutta tuloksetta. Vuosien saatotta kukin kapteeneista on valloittanut oman alueensa karibianmereltä, jota pitää tiukasti hallinnassaan. Tunkeutujat upotettaisiin merten syvyyksiin armotta ja eloonjääneet tuomittaisiin vuosikausiksi pakkotyöhön hallitsija-alukselle vailla mahdollisuutta vapauteen. Ikivanhat säännöt ja lait jotka aikoinaan yhdistivät Karibianmeren merirosvoja ovat unohtuneet, kun kuninkaat ja kuningattaret ovat nousseet toisiaan vastaan. Tykinkuulat eivät enää lennä kohti tavallisia kauppa- ja sotalaivoja, vaan toisiinsa pettyneet merten herrat ja rouvat ovat kääntäneet ne osoittamaan kohti toisiaan. Ajan myötä näistä seitsemästä mahtavasta laivasta ei olisi jäljellä enää mitään muuta kuin vain merten syövereihin uponneet hylyt.  

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] 5GrJUu6
Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] TQnBbKD

Silloin ei olisi ketään, joka voisi palata vihdoin ja viimein Tortugaan kertomaan tarinoita pelätyimmistä, aikansa arvostetuimmista sekä rohkeimmista merirosvokapteeneista miehistöineen. Miehistä ja naisista, kirotuista sekä avomerelle ikuisiksi ajoiksi ajelehtimaan tuomituista sieluista vailla mahdollisuutta rantautua aluksineen satamalaituriin enää ikinä. Merten jumalten ja jumalattarien palvelijoista, suuren pedon hallitsijoista sekä satamakaupunkien ja kauppalaivastojen pahimmasta painajaisesta.

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Cb09aa16f5d3d27dce19cd5126de500f
Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] 80247

Kuolemattomuudesta. Taistelutahdosta. Rakkaudesta.

Drink up me hearties, yo-ho.

ALUKSET JA NIIDEN KAPTEENIT
Black Pearl
Thomas Raleigh

Queen Anne's Revenge
Killian Monday

Flying Dutchman
Maya Stewart

Silent Mary
Shawn Andrews

Katherine
River Morgan

Royal Fortune
Viviann Kempington

TARINASSA MUKANA
• Oliver Ackerhogan
• Agatha Chopre
• Queenie Ellis
• Misa Yoon
• Zachariah Quinton
• Wilson Myerscough
• Erin Blackburn
• Wendy Garmen
• Hamlet ja Ophelia Sasania
• Belinda Branwenn
• Milo Nithercott
• Emily Watson


Viimeinen muokkaaja, Eyon pvm 17.03.21 20:41, muokattu 3 kertaa
Eyon
Eyon
Rehtori
Rehtori

Viestien lukumäärä : 113
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : Pori

https://tylypahka.net

Aileen likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Empty Vs: Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1]

Viesti kirjoittaja Eyon 14.03.21 22:48

Deeper Than The Seven Seas - Prologi - The Beginning

Victor Hugo niminen mies kuvaili rakkautta aikoinaan sanoin: “Suurinta onnellisuutta elämässä on tunne siitä että olemme rakastettuja; itsemme rakastamia tai pikemminkin rakastettuja itsestämme huolimatta.” Ammatiltaan kirjailijana, runoilijana sekä poliitikkona kunnostautunut Victor oli oikeassa, tai ainakin niin Oliver Ackerhogan halusi uskoa miehen teoksia luettuaan. Viimeisen puolen vuoden aikana Oliver oli kahlannut kirjallisuutta läpi enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämänsä aikana. 17-vuotias nuorukainen oli tutkinut kuitenkin runouttakin enemmän täysin toisenlaista kirjallisuutta, jonka pääpaino pyöri pitkälti merirosvouden sekä kansantarujen ympärillä.

Port-de-Paix. Tortuga. Queen Anne's Revenge. Lentävä Hollantilainen. Mysteeriset kuolemat Karibianmerellä. Avainsanoja toisensa perään, aikajatkumoita, merikarttoja sekä kuluneiden kansien väleistä revittyjä aihesivuja löytyi pitkin poikin himmeästi valaistua makuuhuonetta, jonka nurkkaan ahdetussa sängyssä oli käyty vain nopeasti nukkumassa, jonka jälkeen oltiin palattu takaisin työpöydän ääreen. Miksi nuorella miehellä oli niin suuri obsessio kyseiseen aiheeseen?

Ajoittain ruskeiden silmien katse käväisi pöydälle hopearaameihin asetetussa valokuvassa, jossa hymyili kaunis vaaleahiuksinen nuori nainen. Hän oli arviolta Oliverin ikäinen ja omisti kauniit kirkkaan vaaleansiniset silmät. Hetken mielijohteesta Oliver päätti poimia valokuvan sormiensa väliin. Hän siveli haalistunutta kuvaa hellästi etusormellaan, hymyillen vaimeasti muotokuvan naiselle. Hän oli Oliverin Victor Hugon kuvailema määritelmä rakkaudesta. Hän oli Oliverin suurin onnellisuus.

Nuorukainen laski kuvan hetken sitä katseltuaan takaisin pöydälle ja päätti keskittyä jälleen tutkimustyöhönsä. Oliver nousi ylös puisesta työtuolistaan, nostaen pöydällä palaneen myrskylyhdyn kantoonsa nähdäkseen paremmin makuuhuoneen leveimmän seinän, joka oli vuorattu lattiasta kattoon erilaisella lähdemateriaalilla koskien Karibianmerta, merirosvoja, aavelaivoja sekä uponneita kauppa-aluksia. Mies oli tehnyt kotiläksynsä huolellisesti, jokainen tapahtuma avomerellä yhdistyi jollain tapaa aina toiseen, muodostaen aikajatkumon sekä käsityksen asioiden todenperäisyydestä. Oli kuitenkin asioita, joita selvä maalaisjärki ei kyennyt selittämään, eikä Oliver itsekään pystynyt niihin uskomaan. Ne olivat yksinkertaisesti mahdottomia, jos tutkaili asiaa puhtaasti tieteen näkökulmasta.

Oliverin katse pysähtyi hetkeksi epäselvään piirrokseen punapurjeisesta laivasta, jonka nimen nuorukainen oli ympyröinyt selvästi. Queen Anne's Revenge. Oliver oli varma, että puoli vuotta sitten hän oli nähnyt kyseisen laivan purjehtivan kauemmaksi kauppalaivasta, jonka sen kapteeni miehistöineen oli juuri upottanut tykinkuulien avustamana Karibianmeren syövereihin. Sinä päivänä nuorukainen oli menettänyt kaiken, joista päällimmäisenä tunteena nousi pintaan juurikin onnellisuus sanan jokaisessa merkitysmuodossa.

Ihminen kykenee muodostamaan tunteistaan valtavan voimavaran, joka puskee epätoivon hetkellä häntä eteenpäin. Oliverin tapauksessa kysymyksessä oli kosto. Se oli ruokkinut nuorukaisen mieltä aina siitä päivästä lähtien, kun hän oli itse tajunnut pelastuneensa uppoavasta kauppalaivasta ja menettäneensä elämänsä rakkauden pauhaavien aaltojen armoille. Miksi juuri hänen oli määrä pelastua, mutta hänen rakastettunsa ei? Oliverin muistikuvat tuolta päivältä olivat hatarat, mutta yhdestä asiasta hän oli kuitenkin sataprosenttisen varma. Häntä sekä hänen kihlattuaan kuljettaneen aluksen oli upottanut Queen Anne's Revenge, siitä ei olisi epäilystäkään.

Hento, hiipuva valonkatve joka yhä paloi myrskylyhdyssä siirtyi lopulta eteenpäin seinällä kohtaan, jossa puhuttiin Lentävästä Hollantilaisesta. Harmaapurjeinen aavelaiva tunnettiin lähinnä kansantarussa legendana sen kirotusta miehistöstä ja kapteenista, joiden tehtävänä oli purjehtia toimittamassa kuolleiden ihmisten sieluja todellisuuden sekä tuonpuoleisen välillä. Oliver ei uskonut pätkääkään laivasta kerrottuihin tarinoihin, mutta ei voinut täysin sivuuttaakaan aihetta. Oli olemassa miehiä sekä naisia, jotka olivat palanneet meriltä takaisin Tortugaan ja vannoneet henkensä edestä, että juuri Lentävä Hollantilainen oli pelastanut heidät. Aluksen voisi tosin nähdä vain, jos oli tekemässä välitöntä kuolemaa merellä, ja juuri tähän seikkaan Oliver oli itsekin takertunut tutkimuksissaan. Voisiko olla, että hänen elämänsä rakkaus olisi pelastettu Lentävälle Hollantilaiselle? Ja jos oli, oliko hän yhä elossa vai kuollut ja kuljetettu ajassa eteenpäin?

Myrskylyhty siirtyi eteenpäin jälleen. Kolmantena vuorossa seinällä oli alus nimeltä Silent Mary. Aluksesta tiedettiin harvinaisen vähän, mutta ne pienetkin tiedonjyvät ja tarinat, joita Karibianmeriltä takaisin Tortugaan palanneet merimiehet- ja naiset olivat kertoneet eteenpäin olivat sitäkin hyytävämpää kuultavaa. Tarun mukaan aluksen kapteeni miehistöineen makasi jumissa laivassaan solassa odottaen vapautumistaan helvetistä, jonne heidät oli tuomittu aluksen uppoamisen yhteydessä. Aikoinaan Silent Mary oli ollut tunnettu brittilaivaston johtava keula-alus, jonka päällimmäisenä tarkoituksena oli karsia merirosvoutta Karibianmerellä. Sen kohtalosta ei kuitenkaan ollut varmaa tietoa, eikä uppoamisen todenperäisyydestä, mutta kirouksesta kuitenkin puhuivat kaikki. Siksi kukaan itsesuojeluvaiston omannut merimies tai nainen ei koskaan suostunut purjehtimaan lähellekään solaa, jonne Silent Maryn uskottiin uponneen. Ja jos kirous aluksen yllä oli edes totta, kuinka se saataisiin purkautumaan? Tätä kysymystä myös Oliver oli miettinyt omissa pohdinnoissaan, sillä hän oli alleviivannut seinältä hyvinkin suoran kysymyksen; "Kuinka vapauttaa Silent Mary?"

Ruskeat silmät siristyivät hetkellisesti, kun Oliver käänsi itsensä selin kohti seinää. Katse harhaili jälleen hetken muotokuvassa työpöydällä, jonka hopeisien raamien sisällä häntä katseli yhä se samainen, kuvankaunis sinisilmäinen nuori nainen vaaleine hiuksineen. Oliver tiesi, että hänen pitäisi toimia nyt, jos hän mieli koskaan saada vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Tiede ja todellisuus kuitenkin myllersivät hänen ajatuksiaan vastaan pään sisällä; jotkin asiat eivät yksinkertaisesti voineet vain olla mahdollisia. Ne eivät käyneet järkeen, mutta hänen oli pakko yrittää, jos hän halusi ikinä enää saada mielenrauhan itselleen. Oliver kääntyi vielä kertaalleen kunnolla kohti seinää, joka vilisi hänen tekemiään muistiinpanoja. Jokainen alus tulisi muistaa jatkossa ulkoa, kuten koko seinä tietoineen. Silent Mary, Lentävä Hollantilainen, Queen Anne's Revenge, Musta Helmi, Katherine ja Royal Fortune. Kun hän nyt lähtisi, paluuta takaisin ei enää olisi.

Oliver laski myrskylyhdyn alas käsistään takaisin pöydälle ja kiirehti pakkaamaan. Pakattuaan tovin hän kuitenkin ymmärsi, ettei tarvitsisi mitään mukaansa. Hänen täytyisi vain lähteä. Jos hän oli aikeissa kuolla kohta merellä ja toivoa, että Lentävä Hollantilainen poimisi hänet mukaansa, niin mitä hän muka tarvitsisi? Kaikki oli tallessa hänen mielessään, muistoissaan ja ajatuksissaan. Nopeasti Oliver kuitenkin vilkaisi vielä kerran työpöytäänsä; yhden asian hän ottaisi mukaan. Kuvan rakastetustaan. Hopeareunuksinen kuva nousi nuorukaisen käsissä ylös puiselta pinnalta, hänen katsahtaessa sitä jälleen.

"Agatha, minä löydän sinut vielä", nuorukainen lausahti itsekseen ääneen, jonka jälkeen hän piilotti valokuvan povitaskunsa suojiin. Sen tehtyään Oliver suuntasi takaisin leveälle seinälle, alkaen kiskoa alas kaikkia niitä muistiinpanoja, joita hän oli puolenvuoden aikana saanut aikaiseksi. Hän repi kaiken. Joka ikistä kuvaa, artikkelia ja kolumnia myöten. Materiaalin hän kiikutti palamaan olohuoneen takkaan, jonka lämpimässä katveessa nojatuolissa istui nuorukaisen oma isä nukkumassa. Sen enempää sanomatta tai vanhempiaan herättämättä Oliver suuntasi askeleensa ulos pienestä maalaismökistä, saaden heti kättelyssä sateisen sään piiskaamaan kasvojaan raivokkaasti, kun askeleet johtivat läpi vihreän niityn kohti rantaa.

Oliver hypähti pieneen puiseen veneeseen, aaltojen piiskatessa sitä takaisin rantaviivaa kohden. Hän kuitenkin tarttui kiinni airoista ja potkaisi ennen veneeseen hyppäämistä vauhtia rantaviivasta, tietäen, ettei tulisi näkemään enää kuivaa maata pitkään aikaan, ellei jopa ikinä. Tuuli pauhasi nuorukaisen korvissa hänen puskiessa itseään peremmälle kohti avomerta, sateen myös yltyessä. Se ei kuitenkaan Oliveria enää haitannut, sillä hän oli päättänyt suorittaa tehtävänsä loppuun; maksoi se sitten mitä tahansa.
Eyon
Eyon
Rehtori
Rehtori

Viestien lukumäärä : 113
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : Pori

https://tylypahka.net

Loer and Aileen like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Empty Vs: Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1]

Viesti kirjoittaja Eyon 17.03.21 20:40

Deeper Than The Seven Seas - Ensimmäinen luku - Tervetuloa Lentävälle Hollantilaiselle
Taustamusiikki: Pirates of the Caribbean - Davy Jones Suite (Theme)

Ajantaju merellä katoaa sitä mukaan, mitä kauemmaksi ajelehdit rannasta. Toiset ovat viettäneet vesillä vuosia, toiset taas vasta tunteja, mutta rantaviivan kadotessa näkymättömiin ihminen alkaa ajatella varsinkin vaikeiden sääolosuhteiden armoilla aikaa kuluneen jo päiviä. Oliver ei tiennyt kuinka kauas hän oli ehtinyt ajelehtia pienen, puisen soutuveneensä kanssa rannasta; tuuli piiskasi kylmää sade- ja merivettä Oliverin kasvoille sitä mukaan, kun hän kiskoi kaikin voimin jo vedestä täyttynyttä venettään yhä vain kauemmaksi. Välillä nuorukaisen oli pakko nostaa airot ylös vedestä ja suunnata katseensa kohti synkkää taivasta silmänsä ummistaen. Ruskeat hiukset valuivat vettä hänen jo entuudestaan märille vaatteilleen, hengityksen kulkiessa raskaasti. Miehen oli vaikea uskoa vieläkään, että hän oli todellakin tekemässä sen, mitä hän oli suunnitellut päivien, ellei jopa jo viikkojen ajan. Siinä ei edelleenkään ollut mitään järkeä.

Rankkasade ei ottanut hellittääkseen ja aallot lähtivät puskemaan pientä venettä takaisin kohti rantaviivaa, jolloin Oliverin oli pakko tarttua jälleen airoihin. Hän ei halunnut ajautua yhtään lähemmäs takaisin lähtöpaikkaansa, vaan päätti sen sijaan jatkaa sinnikkäästi soutamistaan eteenpäin avomerelle. Kului arviolta tunteja, nuorukaisen voimat alkoivat lopulta antaa periksi lopullisesti. Oliver nosti puiset airot nyt jo merivettä nilkkoihin asti tulvivaan veneeseensä ja hautasi kasvonsa käsiensä suojiin. Olihan hän nyt tarpeeksi kaukana? Eihän paluuta takaisin enää olisi? Vene tulisi joka tapauksessa uppoamaan, eikä hänellä ollut mukanaan äyskäriä jolla vähentää veden määrää veneen pohjalla. Ainoa mitä Oliverilla oli mukanaan, oli kuva hänen rakkaasta kihlatustaan Agathasta, päälle puetut vaatteet sekä säkillinen kiviä köyden jatkona.

Kädet vetäytyivät hitaasti alas kasvoilta, miehen pyyhkäistessä niitä vielä kertaalleen ajatuksiinsa uppoutuneena. Oliver oli hullu. Se oli ainoa, oikea sekä selvä diagnoosi sille, mitä hän oli juuri sillä hetkellä tekemässä. Uskoisiko hän tosiaankin kansantaruihin? Tarinoihin aavelaivoista, kirouksista sekä meriä hallitsevista merirosvoista miehistöineen? Ei, Oliver oli nuorimies, joka oli lukenut elämänsä aikana paljon. Hän oli sivistänyt itseään ja tähtäsi tulevaisuudessaan korkealle arvostettuun virkaan. Hän uskoi todellisuuteen, eikä fiktioon. Silti hän istui nyt siinä, pienessä vettä vuotavassa veneessä keskellä avomerta ja mietti omaa itsemurhaansa ja sen reaktiota siihen, että Lentävä Hollantilainen ilmestyisi pelastamaan hänet. Se oli hänen ainoa toivonsa päästä lähemmäksi Agathaa sekä hänen kohtaloaan.

Pienen harkinnan jälkeen Oliver kuitenkin kumartui sitomaan painavan kivisäkin narun oikean jalkansa nilkan ympärille. Hän varmisti solmun pitävyyden kiristämällä sen niin tiukalle kuin vain suinkin osasi. Pieni vene heilahti miehen painon alla hänen noustessaan seisomaan koko pituutensa voimin samalla, kun kivisäkki nostettiin syliin. Oliver suuntasi katseensa jälleen tummanpuhuvalle taivaalle ja veti syvää henkeä keuhkoihinsa valmistautuessaan koitokseensa; tilanne oli 50/50. Hän joko kuolisi hukkumalla eikä enää koskaan voisi tavata kihlattuaan tai selvittää hänen kohtaloaan. Hän olisi ollut hölmö ja sinisilmäinen idiootti, joka ponnisteluistaan huolimatta onnistui epäonnistumaan. Tai sitten se kaikki olisikin totta. Se karmi Oliveria suuresti koko laajassa mittapuussa. Se ei vain yksinkertaisesti voinut olla mahdollista!

Oli miten oli, nuorukainen ei saisi rauhaa sielulleen ja mielelleen, ellei yrittäisi mahdotonta. Niinpä hän nakkasi raskaan kivisäkin vielä viimeisen, sisäänpäin vedetyn hengenvedon saattelemana mereen. Märkä köysi hänen jaloissaan alkoi lyhentyä pelottavan nopeaa vauhtia jolloin Oliver tiesi, että nyt jos koskaan perääntyminen olisi enää mahdotonta. Oliver katseli köyttä ja laski mielessään, että kuinka kauan hän selviäisi vedessä henkeään pidätellen tullen siihen tulokseen, ettei ainakaan minuuttia pidempään. Lopulta köyden tie saavutti määränpäänsä, jolloin Oliver hyppäsi veteen vapaaehtoisesti. Hänen pieni puuveneensä, jolla mies oli avomerelle matkustanut jäi kellumaan vailla kapteenia aaltojen armoille, lähtien kevyempänä ajelehtimaan kauemmaksi tapahtumapaikasta.

Oliver vajosi vedenpinnan alapuolelle. Nuorukainen pidätteli hengitystään kivipainon vetäessä häntä yhä syvemmälle kohti merenpohjaa. Sieraimista karkasi tärkeää ilmaa paineen käydessä liian kovaksi sitä mukaan, mitä syvemmälle vajottiin. Vaikka pinnalla sää oli ollut tumma ja sateinen sekä synkkä, tuntui pimeys imaisevan Oliverin syövereihinsä nopeammin, kuin hän oli osannut edes aavistaa. Ympärillä ei näkynyt enää mitään muuta, kuin vain mustaa. Refleksinomainen pelastautumiskeino hukkumiselta otti vallan Oliverissa, kun paniikki hänen sisällään alkoi ottaa valtaansa; Oliver yritti uida itseään ylöspäin takaisin kohti pintaa, mutta se oli mahdotonta. Paino hänen jalkansa ympärillä veti miestä yhä vain alemmas, paineen kasvaessa nyt jo sietämättömiin lukemiin pään sisällä. Hänellä ei ollut veistä jolla katkaista naru nilkkansa ympäriltä. Pian Oliver huomasi, kuinka hänen taskustaan karkasi jotain. Se oli hopeakehyksiin asetettu valokuva hänen kihlatustaan, jota epätoivoinen, kuoleman kielissä kärvistellyt nuorimies yritti tavoitella vajoavien sormiensa otteeseen takaisin, mutta liian myöhään. Agathan kuva karkasi hänen otteestaan kohti pintaa. Se oli viimeinen asia, jonka Oliver näki ennen, kunnes oli menettää tajuntansa lopullisesti.

Kunnes...

Tajunnanmenetyksen sekä kuoleman rajamailla käyneen Oliverin jalat kolahtivat kohti vankkaa lankkulattiaa. Nuorukainen tunsi, kuinka merivesi alkoi nousta ylöspäin, kaiken sen pimeyden sekä massan väistyessä pois hänen tieltään. Nousu kohti vedenpintaa oli nopea, eikä aikaakaan kun harmaapurjeinen laiva kallistui aaltojen alta keula edellä ylös pintaan sen jännitteen rikkoen. Aluksen purjeet aukesivat täyteen mittaansa samalla, kun Oliver yski merivettä ulos keuhkoistaan. Hän ei ollut kuollut, vai oliko? Nuorukainen nojautui vasten aluksen märkää kantta ja haki happea keuhkoihinsa, pyrkien tasaamaan omaa hengitystään. Tämän ei pitänyt olla mahdollista, hänen pitäisi olla nyt kuollut. Oliver vilkaisi taakseen vain todetakseen, ettei nähnyt mitään. Kukaan ei liikkunut kannella tai osoittanut hänelle elonmerkkejä.

Nuorukainen kumartui irrottamaan nilkkaansa sitomansa painon irti jalastaan kasattuaan itsensä ensin kokoon, kunnes kuuli vaimeaa kopinaa takaansa. Siitä valpastuneena hän pinkaisi pystyyn ja käännähti ympäri vain huomatakseen, että tuijotti suoraan silmiin vanhempaa miestä, jonka suupielet valuivat merivettä ja katse oli eloton. Mies kallisti päätään joka rusahti epämiellyttävän kuuloisesti. Oliver astahti taaksepäin varauksella, kunnes vanhus alkoi puhua.

"Lähde, poika. Et kuulu tänne", mies sanahti kylmästi. "Lähde vielä, kun voit."
"Miten niin en kuulu tänne?" Oliver vastasi miehelle napakasti. "Minä nimenomaan etsin tätä laivaa ja -" hän oli aloittamassa jatkaakseen, kunnes vanhus jo keskeytti hänet.
"Vain hullut etsivät tätä laivaa", vanhus vastasi Oliverille. "Kukaan ei halua tänne vapaaehtoisesti. Sinulla on vielä mahdollisuus, lähde, kun vielä voit."
"En lähde", Oliver vastasi. Hänen vatsaansa väänsi. Tarina Lentävästä Hollantilaisesta oli siis ainakin totta, mutta kuinka muut alukset, joista hän oli lukenut?
"Hän ei halua tavata sinua", vanhus sanahti uudelleen. "Hän näkee tätä aivan liian usein."
"Mutta minä olen erilainen!" Oliver intti vastaan, jolloin mies hänen edessään hymähti tyynen rauhallisesti.
"Kuten te kaikki", mies lausahti. "Poistu, jatka elämääsi - sinulla ei ole mitään annettavaa tälle laivalle."

Oliver nieli kiukkuaan; kuinka joku miehistön jäsen, joka ei edes ollut kapteeni kykeni sanomaan hänelle noin? Eikö kysymys ollut kuitenkin Oliverin omasta tahdosta eikä toisten sanomisista? Hänelle puhunut mies käänsi selkänsä nuorukaiselle, taittaen niskojaan samanaikaisesti. Silloin Oliverin mieleen juolahti idea.

"Tiedän, kuinka kirous puretaan", Oliver lausahti niin itsevarmasti, kuin vain ikinä osasi. Hän valehteli.

Vanhempi mies kääntyi ympäri, kunnes laivan kannen yläpäästä kuului kumea kopahdus. Mies hymyili ironisesti Oliverille ennen, kuin poistui kauemmaksi taka-alalle. Raskaat meriveden täyttämät saappaat halkoivat aluksen ruoriin johtavia portaita, kumauksien kajahdellessa varmasti pitkin koko alusta. Oliver pidätteli hengitystään. Pian esiin astui hahmo, jota Oliver ei osannut odottaa kohtaavansa; hän oli nainen, jolla oli ruskeat, kiharat hiukset ja runnellut kasvot sekä kauniin ruskeat silmät. Hahmo pysähtyi puoliväliin portaita, jotka johtivat ruorille ja katsoi alas kohti Oliveria arvioiden, Oliverin arvioidessa samaan aikaan naisen omaa profiilia. Hän oli tuskin seitsemäntoista ikävuoden ikäinen, tai jos oli, hän oli viettänyt merellä ikuisuuden elämästään.

"Kuulinko oikein, että täällä keskusteltiin kirouksesta?" nainen kysyi Oliverilta suoraan, sen enempää kiertelemättä asiaa.
"Kuulitte oikein, rouva kapteeni", Oliver vastasi naiselle, olettaen hänen olevan koko aluksen kapteeni.

Vesi loiskahti saappaissa, kun nainen otti vielä yhden askeleen lähemmäs Oliveria. Hänen kasvoillaan häilynyt tulkitsematon katse oli vaihtunut virneeseen.

"Olen avoin keskustelulle aiheesta", hän ilmoitti lopulta ja nojautui vasten aluksen kannen reunamaa. "Mistä aloitamme?"

Jatkuu!
Eyon
Eyon
Rehtori
Rehtori

Viestien lukumäärä : 113
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : Pori

https://tylypahka.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1] Empty Vs: Deeper Than The Seven Seas [Prologi + luvu(t) 1]

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa