[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty To Syys 03, 2020 9:30 pm

[Tylypahka]’n Selviytyjät: Cook Island
 
Tuli simuloitua [Tylypahka]’n selviytyjät ja simuloinnin pohjalta kirjoitan tarinan näistä selviytyjistä. Mukana on roolipelihahmoja, joista en omista itse kuin
muutaman. Pahoittelen jos hahmo on kirjoitettu eri tavalla, kun sen olet suunnitellut, leiriolosuhteet vaikuttavat sekä se, että hahmot ovat muutaman vuoden vanhempia roolipelin tapahtumiin verrattuina. Roolipelilliset suhteet on pyritty huomioimaan kauden aikana. Taikuutta ei kuitenkaan esiinny missään muodossa Selviytyjien aikana.
 
Kauden juontajana toimii professori Michelina Fantini.
 
Mukana pelissä & heimojaot:
 
Korpinkynsi
Agatha Chopre
Cady Dawson
John Murray
Nadia Codfrey
Kit Rutherford
 
Luihuinen
Alecia Ivanova
Alexander Sorokin
Axel Bond
Belinda Branwenn
Viviann Kempington
 
Puuskupuh
Aella Hunter
Briallan Withfield
Hamlet Sasania
Oliver Ackerhogan
Scarlett Snider
 
Rohkelikko
Caireen Hayward
Cameron Moss
Kaitlyn Bond
Michaela Samson
Wendy Garmen


Sisällysluettelo:
1. Saapuminen saarelle
2. Peli alkaa
3. Myrsky
4. Peli alkaa alusta
5. Vaa'an kieli
6. Palkintohaaste
7. Tappelupukarit
8. Myrskyn jälkeen
9. Petetty
10. Pidot paranee
11. Väki vähenee
12. Lempeä
13. Suden kimpussa
14. Muutos
15. Valinta
16. Kahden tulen välissä
17. Pulloposti
18. Katsaus kärkiyhdeksikköön
19. Kärkiyhdeksikkö
20. Ensimmäinen yksilökoskemattomuus
21. Vaahtokylpyä & jäätelöä
22. Suunnitelma B
23. Hajaääniä
24. Kuvio toistuu
25. Kärkiviisikon pelit
26. Täysillä


Viimeinen muokkaaja, Honey:Dream pvm Ke Syys 23, 2020 6:14 pm, muokattu 10 kertaa
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Pe Syys 11, 2020 9:29 pm

// Aikaisemmat osat tosiaan luettavissa ensimmäisessä osassa olevassa linkissä.

16. Kahden tulen välissä

Rohkelikot saapuivat leiriinsä väsyneinä, takana oli pitkä päivä ja heimoneuvosto oli venynyt uusintaäänestyksen vuoksi sekä mustien kivien, jotka olivat pudottaneet pahaa aavistamattoman Axelin. Sammuneet soihdut jäivät nojaamaan puunrunkoa vasten leirinuotion palaessa himmeänä tuulen tuiverruksessa. Cameron istuutui jo liian tottuneesti leirinuotion ääreen kohentamaan tulta ja lämmittämään heitä. Leirissä oli hiljainen tunnelma jokaisen selvästi yrittäessä sisäistää, mitä oli juuri tapahtunut.
"Se oli yllättävää, yllättävä veto kaikilta", Viv totesi jopa ihannoivana siitä, että heimoneuvostossa oli nähty vedätys ja musta kivi välittämättä siitä, että hänen liittolaisena oli pudonnut. Nyt hänen tuli vain löytää uusi tie päästä pelissä pidemmälle. Toisaalta peli ei juuri nyt ollut hänen käsissään vaan Viviannin tuli luottaa heimonsa jäseniin, jotta hän selviäisi yhdistymiseen ja aidon liittoumansa luokse.
"Mä oon ihan kiitollinen, että uskalsitte nostaa kivet, monet ei uskalla", Cameron sanoi helpottuneena, sillä hän oli ollut hyvin lähellä putoamista. Cameronin katse kävi kiitollisena Wendyssä ja Caireenissa, joiden uskoi olleen hänen puolella viimeiseen asti. Vaikka Cameron ei ollut saanut pudotettua Agathaa saati Johnia, he olivat saaneet yhden ison fyysisen uhan pois pelistä, kun Axel oli pudonnut mustalla kivellä. Cameron tiesi olevansa fyysinen uhka ja ehkä juuri sen takia hän oli joutunut tähtäimeen viime heimoneuvostossa. Tunnelma oli edelleen jännittynyt ja he olivat vaitonaisia, kenelläkään ei ollut puhuttavaa toisilleen. Rohkelikot asettuivat yöpuulle leirinuotion rätinän rikkoessa hiljaisuuden ja tuudittaessa kilpailijat uneen.

Aamu valkeni kirkkaana. Tuuli oli työntänyt pilvimassat kauas pois ja taivas oli pilvetön. Aurinko porotti kirkkaalta taivalta eikä tuulesta ollut tietoa. Päivästä oli tulossa hyvin kuuma, kuumin heidän kilpailun aikana ja kuumuus tarkoitti uupumista ja raskaita päiviä. Viidakko tarjosi auringon luomia varjoja, mutta päivä oli hiostavan kuuma. Korpinkynnen leirissä oli nautittu aamupalaksi riisiä ja Alexanderin pyydystämiä pieniä kaloja, jotka he olivat kypsentäneet liekkien yllä.
"Kyllä nyt jaksaa. Muistetaan me neljä vaan pitää yhtä loppuun saakka, niin ollaan finaali nelikko", Cady kaapi puhuessaan viimeiset riisit kupistaan suuhunsa. Linda pyöräytti silmiään hyvin näkyvästi Alexin hymähtäessä vieressä ja nyökkäillessä Cadyn sanoille, mutta Alex kumartui kuiskaamaan Lindan korvaan jotakin.
"Vaarallinen, ei viedä sitä loppuun asti. Luihuiset pitää yhtä", niin he halusivat kaikki uskoa, niin he uskoivat tapahtuvan kunhan heimot yhdistyisivät. Alex ja Linda tiesivät, että heitä olisi taas hyvä nelikko, he kaksi ja heimoa vaihtaneet Axel ja Viviann. Kaikki olivat sitä mieltä, että Viviann oli uhka, mutta he tarvitsivat vielä Viviannia suurempien uhkien pudottamiseen ja tiesivät, että Viviann teki itsestään mielellään maalitaulun.
"Muistetaan vaan luottaa toisiimme, niin hyvin meillä menee myös haasteissa", Cady jatkoi puhumista Lindan nyökätessä lähinnä Alexanderin sanoille Cadyn pudottamisesta, sillä luottamus oli hyvin hatara käsitä tässä pelissä. Luottamus piti rakentaa eikä ketään voinut pakottaa luottamaan toisiin, ei etenkään sen jälkeen, kun he olivat äänestäneet toisiaan vastaan niin monessa heimoneuvostossa. Linda tiesi, että niin kauan kun Cady jaksoi uskoa heidän ihmeellisesti muodostuneen nelikon pitävän yhtä, saisi hän tietoa edetä pelissä eikä hän jäisi pimentoon. Hänen asemansa oli hyvä, mutta hän ei luottanut Cadyyn, vaikka nainen oli antanut hyviä pointteja kääntyä Viviannia vastaan. Mutta ajoitus ei ollut oikea. Jos he pudottaisivat ensin Viviannin, saisi Cady havittelemansa vallan eikä näyttäisi konnalta. Se oli ovelaa pelaamista ja Linda pitäisi huolen, ettei Cady etenisi niin pitkälle pelissä.

Rohkelikkojen aamu jatkoi samoissa tunnelmissa illan kanssa. Kilpailijat olivat vaitonaisia ja silmäilivät toisiaan, mutta yleistä puhetta ei kuulunut. Sieltä täältä oli havaittavissa supinaa, entiset Rohkelikot Cameron, Caireen ja Wendy supattivat välillä keskenään ja entiset Korpinkynnet, Agatha, John ja Kit vaihtoivat välillä kuiskauksia mutta pääosin leirinuotion äärellä oli hiljaista. Viviann myhäili majassa hyvin tyytyväisenä, sillä hän oli kahden tulen välissä, hän saisi päättää liittoumansa ja kumman mukana menisi eivätkä muut saisi tietää, ettei hän ollut oikeasti kenellekään lojaali. Vaikka edellisiltana kaikki oli näyttänyt epätoivoiselta, niin asian todellisuus oli paljastunut aamun valjetessa - hän oli se, joka teki päätökset. Molemmat liittoumat tarvitsivat häntä ja hänen oli päätettävä, mikä oli hänen pelilleen otollisin ratkaisu - entiset Rohkelikot, joita oli kolme jäljellä vai entiset Korpinkynnet, joita ol yhteensä neljä jäljellä, kolme tässä heimossa ja yksi toisessa. Numeroiden puolesta Viviannin oli parempi olla entisten Rohkelikkojen puolella, sillä heillä oli vähemmistö, mutta heidän ryhmittymänsä oli entisiä Korpinkynsiä tiiviimpi. Jos he joutuisivat vielä kerran heimoneuvostoon ennen yhdistymistä, olisi Viviannilla edessä vaikea päätös, jonka hän tulisi tekemään täysin yksin. Eikä se haitannut häntä, ainakin hän tiesi, että hänen pelinsä oli hänen omissa käsissään eikä kenenkään muun ja se tunne oli omalla tavallaan mahtava, mutta myös pelottava. Jos hän tekisi väärän valinnan, hänen pelinsä päättyisi.

Päivä eteni hiljaisena. Liikehdintää oli alkanut tapahtua Rohkelikkojen leirissä, kun jännittyneisyys oli hävinnyt. Cameron ja Caireen loitoilivat lämpimässä, tyynessä ja vaaleassa vedessä.
"Ne tietää, et me tehään yhteistyötä. Jatketaanko me silti yhteistyötä?" asia, jota Cameron pelkäsi, oli se, että Caireen kääntyisi häntä vastaan tai mitä pahinta, oli jo kääntynyt.
"Jatketaan. Se on viisainta pitää meidän liittouma vahvana. Kitiin me ei voida luottaa, se pelasti Agathan ja käänti ne sua vastaan", Caireen ei ollut alkujaankaan luottanut Kitiin ja oli selvästi ollut virhe luottaa häneen viime äänestyksessä. Cameron nyökkäsi ollen yhtä mieltä asiasta, loogisin petturi oli Kit, joka jatkoi työskentelyä alkuperäisen liittoumansa kanssa ja haki heiltä vain informaatiota heidän äänestyksistä. Petollinen je pelottava pelitapa, jota he kumpikaan eivät tulisi katsomaan.
"Mut pitää miettii uus kohde. Saadaan varmasti Viviann mukaan meidän äänestykseen, nyt kun Axel on pudonnut. Mutta Kit, Agatha vai John?" Caireen esitti seuraavan kysymyksen, joka oli harvinaisen hyvä kysymys. Heidän tuli miettiä peliä pidemmälle kuin yhtä äänestystä ja siitä, kenet he voisivat voittaa heimojen yhdistyessä, kuka ei ollut heille uhka ja kenellä ei ollut koskemattomuussymbolia, sillä sekä John että Kit olivat käyneet karkotussaarella ja heillä saattoi olla symboli. Turvallisin vaihtoehto olisi äänestää Agathaa, sillä Kit ei pelaisi symbolia kenenkään muun hyväksi ja Johnin he pitäisivät pimennossa äänestyksestä, jolloin hän ei voisi pelastaa liittolaistaan.
"Pitää selvittää, mitä Viviann aikoo, jos voidaan yhdistää suunnitelmat ja tehdä se, ennen kuin entiset Korpinkynnet ehtii", Cameron halusi varmistaa, että heillä olisi tarvittavat äänet eikä ikäviä yllätyksiä tulisi.

"Tännepäin!" Michelinan tasainen ääni kuului kauas. Nainen seisoi rannalla paahtavan auringon alla viittoen heimoja astumaan päivän haasteen pariin. Ensimmäisenä saapui nelihenkinen Korpinkynnen heimo sinisen lipun kanssa. He asettuivat itsevarman oloisina heimonsa matolle odottamaan seitsenhenkisen Rohkelikon saapumista paikalle.
"Korpinkynsi näkee Rohkelikon ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossaan, Axel äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa", Axelin puuttuminen sai Alexanderin ja Lindan luomaan epäuskoisia katseita toisiinsa ja siirtämään huomionsa Viviann, joka muodosti huulillaan sanat "selitän myöhemmin", ja sen Viviann aikoi tehdä, sillä hän ei voinut huutaa ääneen, että he joutuivat arpomaan lähtijän. Heimojen vaihdettua arvioivat katseet, heidän huomionsa kääntyi juontajaan ja tulevaan palkintohaasteeseen.
"On yksi asia, jonka haluan jakaa Axelin putoamisesta. Hän ei ollut vain yhdeksäs putoaja vaan myös juryn ensimmäinen jäsen", Michelina kertoi. Hän ei kertonut sitä, että hänet oli pudotettu kivillä, sillä se ei ollut hänen tehtävänsä. Tieto, että jury oli alkanut, koski kaikkia. Jury seuraisi heimoneuvostoja ja he äänestäisivät lopulta voittajan. Korpinkynnen heimo nyökkäili tyytyväisen oloisena, sillä juryn alkaminen vaikutti tuleviin äänestyksiin. Kenet he ikinä pudottivatkaan, he eivät saisi olla heille katkeria, sillä juryn jäsenien äänet olivat kaikista arvokkaimpia. Kun kilpailijat olivat sisäistäneet uutiset, heidän huomionsa palasi toistamiseen juontajaan.
"Tämän päivän haasteessa kaksi jäsentä juoksevat vuorotellen suuren kompassin luokse ja kaivavat annettujen koordinaattien mukaan arkun. He tuovat artun takaisin matolle ja seuraava pari lähtee matkaan uusien koordinaattien kanssa. Kun heimolla on kaikki neljä arkkua, he avaavat arkut ja sieltä tulevat lippujen laatat, jotka he asettavat oikein kirjaimen alle maiden nimien mukaan", Michelina selosti kilpailun kulun rauhallisella äänellä.
"Haluatteko kuulla mistä pelaatte?" sitä ei tarvinnut edes kysyä, sillä kilpailijoiden katseet olivat hyvin odottavaisia ja heidän suunnaltaan kuului myönteisiä ääniä, kuten "kyllä" sekä "Joo" ja yleisesti vain ääntä, aivan kuin joku olisi huudattanut festareilla saadakseen yleisön mukaan.
"Ensimmäinen heimo, joka saa liput oikein voittaa lennon läheiselle saarelle, jossa on paikallista ruokaa, possua, hedelmiä sekä viiniä. Tämän lisäksi voittanut heimo valitsee hävinneestä heimosta yhden karkotussaarelle", kilpailijoiden ilmeet olivat haaveilevia, sillä mitään muuta kuin proteiinia he eivät kaivanneet ja voitto olisi elintärkeä.
"Rohkelikko, teitä on kolme ylimääräistä, ketkä eivät osallistu? Samat eivät saa jättää peräkkäisiä haasteita välistä", Michelina muistutti. Sanat aiheuttivat pienen supatuksen Rohkelikon välillä, sillä heidän tuli miettiä myös tulevaa haastetta. Hetken supattelun jälkeen Caireen, Cameron ja Viviann nostivat kätensä pystyyn, ottivat juontajan kehotuksesta paikkansa penkillä ja muut valmistautuivat haasteen alkamiseen.

"Rohkelikko, teidän ensimmäiset koordinaattinne ovat pohjoinen, luode. Korpinkynsi, teidän ensimmäiset koordinaattinne ovat itä, koillinen", Michelina kertoi ensimmäiset koordinaatit ja kilpailijat valmistautuivat katsomaan pientä kompassia, joka heillä oli, jotta osaisivat kaivaa suuresta maahan rakennetusta kompassista oikeat kohdat kaivaa. Korpinkynsiltä Alexander ja Linda valmistautuivat ensimmäisenä lähtemään ja Rohkelikolta Agatha ja John.
"Kisaamme palkinnosta, kilpailijat valmiina? Nyt!" Michelina lähetti kilpailijat matkaan. He juoksivat rinta rinnan hiekan poikki kompassiaan silmäillen ja mutisivat toisilleen annettuja koordinaatteja. Maassa molemmin puolin oli kaksi suurta kompassia, jossa ei ollut ilmansuuntia merkattuna vaan eripituisia viivoja kuudentoista verran osoittamassa pää- ja väli-ilmansuuntia sekä väli-ilmansuuntien väliin jääviä suuntia.
"Pohjoinen ja luode", Agatha supatti Johnille, kun he polvistuivat hiekan ääreen kaivamaan ensimmäistä arkkuaan esille. Alex kaivoi hyvää vauhtia Lindan osoittamasta paikasta ja tavoittelivat siellä olevaa arkkua. Hiekka pöllysi kilpaijoiden kaivaessa paahtavan auringon alla ja välillä kaivajat pyyhkivät hikikarpaloita otsaltaan.
"Molemmat heimot löytävät arkkunsa, arkku pitää saada ylös hiekasta!" Michelinan kannustava huuto kuului ja kilpailijat kaivoivat entisestään hiekkaa löytääkseen tiensä arkulle ja seuraaville koordinaateille. Korpinkynsi pääsi ensimmäisenä palaamaan matolle ja he laskivat arkun maata vasten.
"Pohjoinen ja luode!" Linda huudahti, kun hän lähetti Cadyn Scarlettin kanssa matkaan kaivamaan seuraavaa arkkua esiin. Ei mennyt kauaa, kun Rohkelikot asettivat oman arkkunsa punaiselle matolle.
"Idän ja kaakon välistä", Agatha hengätti nojautuessaan polviaan vasten. Hän silmäili, kuinka Wendy ja Kit ampaisivat puanisen kompassin luokse kaivamaan määrätystä kohdasta. Jopa Wendy kaivoi hulluna hiekan pöllytessä joka paikkaan.
"Korpinkynnellä on hienoinen johto heidän löytäessä jo seuraava arkkunsa", Michelinan selostus tuntui hukkuvan Scarlettin iloisiin huutoihin ja ähkimisiin, kun hän kiskoi Cadyn kanssa arkun hiekasta.
"Itä ja kaakko", Cady huusi kuuluvalla äänellä pudottaessaan arkun matolle. Alex ja Linda ampaisivat takaisin radalle Rohkelikon Kitin ja Wendyn palatessa oman arkkunsa kanssa.
"Lounas ja luode", kuului äännähdys Wendyn huulilta hänen lähettäessä Agatha ja John hakemaan heimonsa kolmatta arkkua.
"Korpinkynnen Alex ja Linda löysivät kolmannen arkkunsa ja palaavat takaisin", Michelinan ääni kuului taustalta kaksikon palatessa matolleen.
"Länsi, lounas", Alex huohotti sanat suustaan. Hän oli hiestä märkä ja aivan hiekkainen. Aurinko ei luonut varjoja rannalle eikä tuullut yhtään. Paahtavan auringon alla Scarlett ja Cady ampaisivat matkaan hakemaan Korpinkynnen viimeistä arkkua. Rohkelikolla kului paljon aikaa kaivaa kolmatta arkkuaan kuumuudessa esiin. Agatha ja John istuivat ja kiskoivat arkkua kaivamastaan kuopasta ja paineet tuntuivat heidän harteillaan, sillä Korpinkynnen puolella hiekka pöllysi jo viimeisen arkun etsinnän merkkinä. Agatha kaatui vauhdilla selälleen, kun arkku irtosi hiekan seasta. Kaksikko pinkoi punaiselle matolle päästämään Kitin ja Wendyn etsimään neljättä ja viimeisetä arkkua.
"Etelä ja lounas", ne olivat Rohkelikon heimon viimeiset koordinaatit, jotka John sai pihistyä uupuneena huuliltaan. Vaikka he saisivat arkkunsa, ei kilpailu olisi siinä, sillä viimeinen vaihe oli laittaa maiden liput aakkosjärjestykseen.
"Korpinkynsi saa viimeisen arkkunsa ja suuntaa takaisin!" Korpinkynnet riensivät juontajan huudon aikana matolle viimeisen arkun kanssa ja he rupesivat avaamaan arkkujen ympärillä olevia solmuja. Jokaiselle jäsenelle oli yhden arkun solmut avattavana. He nostivat palaset arkuista sitä mukaa, kun saivat auki. Scarlett ei saanut narujaan auki, jolloin Linda rupesi avaamaan viimeisen arkun naruja.
"Rohkelikko palaa takaisin viimeisen arkun kanssa!" Michelina huudahti ja sai huudon myötä Rohkelikon sivussa olevat kilpailijat huutamaan kannustavia huutoja, jotka hukkuivat kilpailevien huutoihin. Heimo ryhtyi avaamaan vauhdille arkkuja ympäröiviä solmuja.

"Mitä lippuja nää on?" Scarlett pyöritteli yhtä laattaa kädessä. Laatassa oli valkoinen, punainen ja vihreä vaakasuora viiva, mutta tämän lisäksi pystysuunnassa punainen viiva ja pieni logo punaisen viivan yläosassa. Cady nappasi laatan heimolaisensa kädestä ja ojensi Lindalle, kenen kanssa hän ratkoi arvoitusta, joka oli kahdeksankirjaiminen. Heillä oli sana valmiina, sana oli palkinto, mutta heidän piti tunnistaa liput ja yhdistää ne maiden alkukirjaimen mukaan oikeaan kirjaimeen eikä tehtävä ollut helppo.
"Tää on Irlanti", Linda sanoi nostaessaan käsiinsä laatan, jossa oli vihreää, valkoista ja oranssia.
"Vai tää?" Alex heilutti puolestaan laattaa, jossa värit olivat päinvastaisessa järjestyksessä. Se oli totta, että lippuja oli hyvin samankaltaisia, sillä oli kolme lippua, jossa oli punaista, sinistä ja valkoista, sen lisäksi oli Irlannin lippu ja sen kopio,  kaksi punaista lippua, joiden keskellä oli kuvio ja lippu, jota kukaan ei tunnistanut. Juuri se, mitä Scarlett oli heiluttanut käsissään.
Korpinkynnet nostivat laatat esille Agathan ja Kitin johdolla, jotka myös asettelivat lippujen laattoja nopeasti keskenään supattaen.
"Irlanti, sata varma. I:n kohdalle. Alankomaat, se on A", Kit liikutteli paikoilleen ensin Irlannin lipun, jossa pystysuorat viivat järjestyksessä vihreä, valkoinen ja oranssi. Heti perään hän asetti Alankomaiden lipun, jossa oli tummaa punaista, valkoista ja sinistä vaakasuorina viivoina.
"Hyvä, Irlannin kanssa menee Norsunluurannikko sekasin eli tää kuuluu tänne", Agatha liikautti Norsunluurannikon lipun paikoilleen. Lippu muistutti hyvin paljon Irlantia, mutta värit menivät päinvastaisessa järjestyksessä. Rohkelikoilla oli jäljellä viisi lippua siinä missä Korpinkynnet olivat edelleen umpikujassa.
"Joojoo! menee näin", Linda sanoi ja asetti kädessään pitämänsä laatan I:n kohdalle kuvastamaan Irlantia pitkään käydyn keskustelun jälkeen alkaen turhautumaan.
"Ja tää on Paraquay", Linda asetti lipun, jossa oli vaakasuorat viivat punaisen kautta valkoiseen ja siitä siniseen ja keskellä oli pieni tunnus vahvistamassa asiaa, mutta hän ei ollut ainoa, joka oli keksinyt sen, sillä Rohkelikkojen John asetti samaisen laatan myös paikoilleen.
"Tunisia!" Agatha hihkaisi ja asetti kokonaan punaisen lipun, jonka keskellä oli valkoinen ympyrä jättäen sisälleen punaisen puolikuun sekä tähden.
"L, K ja O, tää on Luxemburg", Kit totesi asettaen melkein Paraqyaun lipun kanssa identtisen lipun L-kirjaimen kohdalle. Luxemburgin lipussa värit olivat haaleammat eikä keskellä lippua ollut kuviota. "Kiina", Wendy sanoi asettaessaan kokonaan punaisen lipun K-kirjaimen kohdalle. Lipun keskellä keltainen aurinko ja sen keskellä hieman palloa muistuttava symboli. Rohkelikon jäsenet eivät jaksaneet korjata Wendyä, sillä  lippu ei ollut Kiinan lippu. Mutta heillä oli vain kaksi laattaa jäljellä, joten kyseessä oli arpapeli.  Kit asetti viimeisen lipun O-kirjaimen kohdalle. Viimeisessä lipussa oli vaakasuorat valkoinen, punainen ja vihreä viiva ja pystysuorana punainen viiva, jossa oli valkoisena kruunua muistuttava kuvio.
"Michelina!" Kit huudahti asettettuaan viimeisen laatan paikoilleen. Korpinkynnet pysähtyivät laatat käsissään ja katsoivat Rohkelikkojen valmista pöytää. Juontaja kävi läpi liput, jotka he olivat asettaneet kohdilleen - Paraqyau, Alankomaat, Luxemburg, Kirgisia, Irlanti, Norsunluurannikko, Tunisia ja Omani.
"Rohkelikko voittaa palkinnon!" huudon myötä Rohkelikot puhkesivat voitonriemuisiin huutoihin, hyppäsivät halaamaan toisiaan eivätkä malttaneet odottaa ikimuistoista palkintoa ja edessä olevaa lentoa.
"Rohkelikko, vielä yksi päätös tehtävänä - kenet lähetätte karkotussaarelle?" kysymys aiheutti seitsemän hengen joukossa supattelua sopivasta vaihtoehdosta.
"Alex", Cameron ilmoitti, kun heidän supattelunsa ja alun innostus voitosta oli laantunut. Alex nyökkäsi ymmärtäen hyvin, miksi hänet oli lähetetty karkotusaarelle. Hän oli ollut saarella ennenkin, hän oli fyysisesti uhka ja kukaan ei pitänyt alkuperäisistä Luihuisista.
"Alex, palaat seuraavaan koskemattomuuskilpailuun mennessä. Vene odottaa sinua", Michelina sanoi Alexin poimiessa juomapullonsa olalleen ja lähtiessä astelemaan venettä kohden, jotta hän pääsisi eristyksiin jo kolmannen kerran kauden aikana.
"Korpinkynnet, teillä minulla ei ole mitään. Palatkaa leiriin. Rohkelikot sen sijaan, kyytinne odottaa", Korpinkynnet kääntyivät leiriinsä maansa myyneinä, sillä ruoka ja ikimuistoinen elämys olisivat kelvanneet. Rohkelikot sen sijaan olivat ratketa riemusta heidän juostessa kohden pientä lentokonetta.

Rohkelikon seitsemän jäsentä mahtuivat hyvin kyytiin lentokoneen lähtiessä ilmaan. Maisemat ja näkymät olivat upeat pienistä ikkunoista. Heidän allaan avautui valtameri ja rypäs saaria, joiden yli he lensivät.
"Nyt mennään ja syödään hyvin!" Kit hihkaisi luodessaan silmäyksen ikkunasta avautuviin kauniiseen näkymään, jonka yli he lensivät kohden uutta saarta ja siellä olevaa ruokaa. Kone lasketui hetken lentämisen jälkeen veteen laskien nälkäiset kilpailijat lentokoneen kyydistä. He kulkivat hetken matkaa valaistua polkua syvemmälle viidakkoon, jossa heitä odotti aukea ja pöydällä runsaasti kiiltävää possua, lukuisia erilaisia tuoreita hedelmiä sekä viiniä.
"Ananasta!" Caireen hihkaisi ottaessaan tuoretta pilkottua ananasta ja kahmaistessa suuhunsa. Pöydällä nuokkui muita raikkaita hedelmiä, kuten vesimelonia, appelsiiniä ja omenaa sekä raikasta salaattia ja tuoretta leipää mehevän possun kaverina. Paljon puhetta ei kuulunut heidän keskistyessä ahmimaan itsensä täyteen proteiinia ja energiaa. Tässä pelissä ruokapalkinnot olivat elintärkeitä jatkon kannalta, niin fyysisen kuin henkisen jaksamisen kanssa, sillä ruoista sai paljon energiaa, jota he kuluttivat päivittäin hyvin paljon. Parhaita palkintoja olivat ruokapalkinnot ja kun siihen lisättiin uskomaton elämys, olisi palkinto unohtumaton ja varmasti palkinnoista tulisi vielä uskomattomampia. He eivät juonitelleet syödessään, ei ollut juonittelun vaan erittäin tärkeän ja ihanan palkinnon aika. Heidän elämyksensä viimeisteli lento yksityiskoneella takaisin oman leirinsä rantaan vatsat pullollaan ja täynnä energiaa. Rohkelikko oli valmis huomisen päivän koskemattomuuteen ja heidän itsevarmuutensa oli noussut tärkeän palkintohaasteen voiton myötä ja se näkyi. Kit juhli edelleen voittoa heidän palattua takaisin leiriinsä ruokamatkaltaan.

Paahtavan kuuman auringon alla Alexander saapui pelätylle karkotussaarelle. Hän huokaisi raskaasti raahautuessaan peremmälle saarta ja nukkumapaikkaa. Nukkumapaikkana toimi hyvin pieni suoja eikä kukaan ollut keskittynyt vierailunsa aikana rakentamaan parempaa suojaa, mikä oli hyvin ymmärrettävää, sillä olot olivat hyvin karut ja ruoka niukassa. Alex oli hiestä märkä hänen hakeutuessa puiden suojaan. Hän tiesi, että jossakin saattoi edelleen olla piilossa koskemattomuussymboli. Alex nosti vihjeen eteensä todeten sen olevan täysin sama kuin viime kerralla. Viime kerralla koskemattomuusamutelin etsiminen oli ollut täysin turhaa eikä se ollut tuottanut tulosta. Alex oli hyvin uupunut ja kirkkaana porottava aurinko ei helpottanut hänen oloaan yhtään miehen tyytyessä jäämään ajatustensa seuraan. Alexander ehti käydä peliään läpi vuorokauden aikana. Hän oli luonut hyvän neljän hengen liittouman heti alussa Alecian, Belindan sekä Viviannin kanssa. Heimojen sekoittuessa he neljä olivat pysyneet pitkään pelissä, vaikka Alecia oli joutunut eri heimoon. Peli muuttui päälaelleen heimojen sekoittuessa. Axel korvasi Alecian neljän hengen valtaliittoumassa ja Alecia putosi uudesta Rohkelikon heimosta ensimmäisenä. Korpinkynnen puolella neljällä alkuperäisellä Luihuisella meni hyvin, vaikka se oli fakta, että Alex oli ollut Viviannin sätkynutkena koko ajan, mutta se oli pitänyt hänet pelissä mukana. Toinen käänne - heimon vaihtaminen halutessaan oli muuttanut pelin kulkua entisestään. Sekä Viviann sekä Axel olivat vaihtaneet heimoa ja Axel oli pudonnut, mikä tarkoitti heidän valtaliittouman murenemista. Alexanderin peli oli nyt täysin hänen omissa käsissään, kun hänen ainut liittolaisensa oli Linda. Olihan hänellä Scarlett ja Cady heimolaisinaan, mutta hän ei luottanut heistä kumpaankaan. Vaikka Cady oli suuri uhka, hän ei halunnut olla Scarlettin kanssa samassa heimossa ja voisi suostutella Cadyn pudottamaan ylienergisen ja äänekkään Scarlettin. Vastaavasti niin kauan, kun hänellä itsellään oli koskemattomuus, ei hänellä ollut hätää. Alexander tiesi olevansa turvassa, hän ei olisi ensimmäinen uhka, sillä hänellä ei ollut sosiaalisia suhteita samalla tavalla kuin kaikilla muilla oli.

Korpinkynnet saapuivat takaisin leiriinsä. Haaste oli ollut uuvuttava ja jos päivät jatkuisivat yhtä helteisinä, kukaan ei jaksaisi kauaa. Polttava helle oli kylmiä myrskyöitä kamalampia. Lämpötila oli varmasti yli kolmenkymmenen asteen. Cady, Linda ja Scarlett asettuivat lämpimään meriveteen puhdistautumaan hiekasta ja viilentämään itseään. Tunnelma oli hiljainen, hyvin kuollut.
"Tyttöjen liitto? Oisko mitään? Pudotetaan Alex seuraavana", Cady ehdotti suoraan. Cady oli pohtinut asiaa jo pidemmän aikaa mielessään. Helpoin ja viisain vaihtoehto oli pudottaa fyysinen uhka, Alexander. Tämän lisäksi Alexanderilla oli hyvät suhteet juryn ensimmäiseen jäseneen Axeliin kilpailun ensimmäisestä päivästä lähtien. Juryyn tulisi liittymään vielä muita alkuperäisiä Luihuisen jäseniä, eikä Cady aikonut ottaa riskiä, että sympaattinen ja hyväsydäminen, fyysisesti vahva Alex istuisi finaalikolmikossa.
"Joo ei missää nimessä emmä oo niiku mikää hienohelma tyttö etkö sä yhtää tiiä mikä mä oon mä tulin voittaa tän pelin ja oon tän pelin supertähti!" Scarlett hihkaisi loiskuttaessaan vettä Cadyn päälle nauraen. Scarlettin kasvot olivat täynnä onnea eikä hänellä ollut tietoa siitä, kuinka peliä pelattaisiin. Linda kohautti olkiaan, hän ei halunnut pudottaa tämän hetken lähintä liittolaistaan ja altistaa itseään muiden armoille. Cady oli alkanut ottamaan heimosta liikaa ohjia omiin käsiinsä heidän jäätyä neljästään Korpinkynteen. Cady ei ollut johtaja, he olivat yhdenvertaisia heimossa eikä Cady tajunnut sitä. Linda oli tehnyt päätöksensä ja hän ei liittoutuisi Cadyn kanssa.

Viviann loikoili tyytyväisenä Rohkelikon majassa. Hän oli vallankahvana, niin sanotusti kahden tulen välissä ja hän rakasti ansaitsemaansa valtaa. Oli harmittavaa, että Axel oli pudonnut, mutta pudotuksen myötä, hänen voittonsa edessä oli yksi henkilö vähemmän. Viviann oli vienyt kädet niskansa taakse loikoillessaan ja käänsi päätään sivulleen Caireeniin asetettua mahalleen hänen vierelleen. Caireen oli kuin paita ja peppu Cameronin kanssa eikä heidän liittoumaansa tuntunut huojuttavan mikään. Se oli myös hyvin vaarallinen piirre ja eniten Viviä huoletti se, että Rohkelikon heimossa oli kaksi voimaparia, joista toisen olemassaoloa ei tiedostettu. Viv tiesi, mitä Caireen ehdottaisi - jonkun entisen Korpinkynteläisen pudottamista. Se oli hyvin varteenotettava vaihtoehto, mutta kannattiko se?
"Mä oon vähän miettinyt", Caireen aloitti aivan kuten Viv oli odottanut. Caireen kertoi ummet ja lammet Agathan ja Johnin vaarallisuudesta, heidän saumattomasta yhteistyöstä ja siitä, kuinka toinen heistä tulisi pudottaa.
"Ne osaa oottaa sitä. Ja mä haluun pitää heimon vahvana. Mut jos haluut pudottaa jonkun muun kun Wendyn, niin Kit", Viv pystyi leikittelemään äänestyksellä ja heittämään nimiä hatusta mielensä mukaan eikä kenelläkään ollut varaa suuttua hänelle.
"Kit?" Caireenin ääni oli täynnä hämmennystä nimen kuullessaan ja hän pudisti pienesti päätään.
"Se käy kaikkien hermoille, kato sitä", Viv nyökkäsi päällään Kitin puoleen. Nuori nainen oli jo pidemmän aikaa silmäillyt Kitin hyvin itsevarmoja touhuja, hiusten heilautuksia puolelta toiselle ja supattelua niin Johnin kuin Agathan kanssa hyvin näkyvällä paikalla, vaikkei heidän puhetta kuulunutkaan majaan saakka.
"Aa, no katotaan mitä tehään", Caireen nousi siltä sanomalta seisomaan ja etsimään omaa ykkösliittolaistaan. Viv tuhahti - kuinka turha ja hyödytön keskustelu, sillä Caireen ei ikinä äänestäisi Kitiä. Kit oli hänen koiranpentunsa Wendyn tavoin, mutta jos totta puhutaan, ei Viv halunnut pudottaa vielä Kitiä. Hän halusi Wendyn ulos ja pitää heimon vahvana ja siihen hän tarvitsi Kitiä.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Pe Syys 11, 2020 9:30 pm

17. Pullopostia

Lämpötila ei laskenut juuri nimeksikään yölle kuuman päivän jäljiltä. Aamu toisti edeltävän päivän kaavaa eikä pilvistä ollut tietoa. Aurinko poltti hiekan kuumaksi ja sai selviytyjät hikoilemaan jo pelkästään olemalla saarella auringon alla.
"Tännepäin!" tuttu huuto kuului rannalta kutsuen kilpailijat saapumaan uuden haasteen pariin - odotetun koskemattomuuden. Koskemattomuus takaisin pelin jatkumisen ja turvan, joka oli elintärkeä, jotta ei tarvinnut juonitella henkensä edestä ja pelätä, että tänään olisi oma vuoro pudota pelistä. Michelinalla oli yllään puhtaan valkoinen kesämekko ja hän hymyili rantaa pitkin kulkeville kilpailijoille.
"Alexander palaa karkotussaarelta", Michelina sanoi rennosti ja käänsi katseensa rannan suuntaan, josta nuori miehen alku Alexander asteli heimonsa luokse matolle hymyillen. Hän ei sanonut mitään, nyökkäsi tervehdykseksi heimolaisilleen sekä juontajalle mutta ei luonut silmäystäkään Rohkelikon heimoon.
"Tänään kisaamme koskemattomuudesta. Ensimmäisenä ottaisin koskemattomuuspatsaan takaisin Linda", Michelina asteli lämpimän hiekan poikki sinistä mattoa ja sillä seisovaa Korpinkynnen heimoa kohden. Linda ojensi pömppömahaisen patsaan takaisin huokaisten, hän ei olisi halunnut luopua siitä vaan kuka olisi halunnut luopua pelin ainoasta turvasta.
"Kiitos Linda. Koskemattomuus on tänään jaossa", Michelina aloitti laskettuaan patsaan pylvään päälle odottamaan noutajaansa. Oli selvää, mitä kilpailijat katsoivat ja havittelivat. Vaikka kyseessä oli joukkuekoskemattomuus, kaikki tiesivät sen olevan tällä hetkellä jopa yksilökoskemattomuutta tärkeämpi, sillä se oli panos ja odotettu palkinto.
"Tämän päivän haasteessa merkistäni uitte yksi kerrallanne meressä oleville merkeillä ja sukellatte hakemaan pussin vastauslaattoja. Kun kaikki neljä pussia on haettu, siirrytte vastauspöydän äärelle, jossa nimeätte vastauslaattojenne avulla kymmenen saarta. Ensimmäinen heimo, joka saa kaikki kymmenen saarta oikein, voittaa koskemattomuuden ja vapaaillan. Koskemattomuuden hävinnyt joukkue tapaa minut illalla heimoneuvostossa. He eivät kuitenkaan lähde tyhjin käsin -" , Michelina piti puheessaan tauon nostaessaan koskemattomuuspatsaan jalustan takaa pienen lasipullon, jonka sisälle oli kääritty pergamentti.
"Hävinnyt heimo palaa leiriinsä tämän pullon kanssa. Sen on oltava sinetöity heimoneuvostoon asti. Viesti antaa tärkeää tietoa, jonka luemme heimoneuvoston jälkeen", Michelina luki ja kilpailijoiden suut aukesivat hämmennyksestä - viesti, joka luettaisiin illalla. Salaiset viestit eivät koskaan olisi hyvä asia, mutta se, kenen kannalta viesti olisi hyvä juttu, oli kaikille mysteeri pitkän aikaa.
"Rohkelikko, teillä on kolme ylimääräistä jäsentä. Caireen, Cameron ja Viviann eivät osallistuneet palkintohaasteeseen, joten heidän täytyy osallistua tänään. Saatte hetken miettiä, kuka on neljäs kilpailijanne", Rohkelikot kääntyivät Michelinan sanojen myötä kuiskuttamaan ja sopimaan strategiaa haasteeseen. Agatha, Wendy ja John astelivat sivussa olevalle penkille jättäen haasteen väliin. He olivat päättäneet yhdessä, että Kitistä olisi kokonaisvaltaisesti eniten hyötyä uimisessa ja karttatehtävässä.

"Merkistäni - nyt", Michelina lähetti ensimmäiset kilpailijat matkaan, jotka uisivat kauimmaiselle merkille ja sukeltaisivat syvemmälle. Korpinkynsien Alexander syöksyi ensimmäisenä lämpimään veteen Rohkelikon Cameron rinnallaan. He juoksivat pitkälle veteen ja syöksyivät veden alle kauhoen pitkillä vedoille kauemmas rannasta tyyntä merta pitkin. Meressä oli metrin säteellä toisistaan neljän laatikon jono. Toiset laatikot olivat punasävytteisiä ja toiset maalattu sinisellä.
"Alexander saavuttaa laatikkonsa ensin ja sukeltaa Cameron aivan rinnallaan!" Michelina selosti taustalla kahden miehen hävitessä meren pinnan alapuolelle kirkkaaseen veteen. Alexander tuntui olevan pitkän aikaa veden alla irrottamassa naruja, kunnes hän nousi pintaan kädessään sininen käärö, joka sisälsi heidän ensimmäiset vastauslevynsä.
"Alexander saa ensimmäiset vastauslaattansa ja palaa takaisin! Cameronilla on ongelmia narujen kanssa!" Alexander ei välittänyt huudoista, joita hän kuuli myös kannastuksena heimolaisiltaan, etenkin Lindalta. Alexander saavutti maton lähettäen Cadyn vettä kohden. Cameron oli noussut pintaan ja kauhoi hyvää vauhtia takaisin.
"Nyt Rohkelikko!" Michelina lähetti punaiselta heimolta Johnin matkaan. Kit kauhoi pitkillä vedoillaan itsensä kolmannelle laatikolle häviten välittömästi pinnan alle Cadyn noustessa samalla hetkellä ylös ja uidessa jo takaisin päin oman pussinsa kanssa.
"Cady palaa Korpinkynnen toisen pussin kanssa, lähettää Scarlettin matkaan! Kit saa Rohkelikon toisen pussin ja palaa takaisin!" Scarlett ui itsepintaisesti musta lippalakki päässään delfiinihypyillä. Kit ohitti nuoremman naisen palatessaan rantaan ja asettui matolle päästäen Viviannin uimaan. Vesi oli virkistävää ja viileää kuumana kesäpäivänä ja teki hyvää kaikille päästä virkistäytymään, vaikka kyseessä oli kilpailu. Tunnelma oli odottavainen Scarlettin ollessa meren pinnan alapuolella ja Viviann saavuttaessa Rohkelikon toisen punaisen laatikon ja upotessa veden alle.
"Scarlett saa Korpinkynnen kolmannet vastauslaatat!" Michelinan huuto kuului Korpinkynnen heimon hurraahuutojen takaa, kun oranssihiuksinen nainen palasi rantaan toisessa kädessään litimärkä lippalakki ja toisessa sininen käärö, joka sisälsi heidän vastauksensa. Linda ei odottanut enempää vaan ampaisi veteen heti Scarlettin tavoitettua sininen matto.

"Linda lähtee hakemaan Korpinkynsien viimeisiä vastauslaattoja. Viviann on ollut vedessä kauan!" se oli totta, sillä Viviannin pää kävi välillä pinnalla, ennen kuin hän painui takaisin veden alle täysin samassa kohdassa. Mitä useammin hän joutui sukeltamaan uudestaan ja mitä kauemmin hän oli tyynessä vedessä, sen raskaampaa se oli hänelle itselleen, sitä enemmän voimia se kulutti.
"Viviann saa viimein Rohkelikon kolmannen pussin ja suuntaa takaisin uupuneena!" Viviann tuhahti. Hän loi uidessaan silmäyksen Lindaan, kenet hän ohitti. Linda oli juuri saanut päänsä pinnalle haukatakseen lisää happea, ennen kuin nainen sukelsi pinnan alle uudemman kerran.
"Caireen lähtee Rohkelikolta hakemaan viimeistä pussia. Linda saa Korpinkynnen viimeiset palat ja suuntaa takaisin!" Michelinan huudot pitivät joukkueet ajantasalla. Linda ui uupuneena takaisin ja hölkkäsi lämpimän hiekan poikki pöydälle, jossa Korpinkynsi aloitti sinisten pussien nyörien avaamisen päästäkseen käsiksi vastauslaattoihin. Heidän pöydältään kuului hiljaista supatusta - he olivat hävinneet edellisen haasteen, jossa oli ollut kyse tiedosta ja nyt he katsoivat Tyynen valtameren saaristoa, jotka heidän tuli osata nimetä. Saaria oli kokonaisuudessa kymmenen ympyröity ja numeroitu ja heillä oli käsissään kymmenen sinistä vastauslaattaa, jossa luki saarien nimiä.
"Otetaan helpot. Havaiji, Fiji", Cady aloitti asettamalla laatat numerojen yksi ja kymmenen kohdalle. Linda nyökkäili vieressä ja asetti heidän sijaintinsa, Cooksaaret, numeron kuusi kohdalle.
"Tää oli siinä aikasemmassa haasteessa", Linda osasi päteä asettaen heti perään Uusi-Kaledonian viitosen kohdalle.
"Rohkelikon Caireen saapuu viimeisen pussinsa kanssa!" Michelinan ääni keskeytti Korpinkynnen pohdinnat heidän jatkaessa saarien nimien ja kartalle merkittyjen saarien läpikäymistä.
"Tahiti on seiska, Samoa kasi", Cady asetti nopeasti laatat paikoilleen luoden silmäyksen jäljellä jääneisiin numeroihin - Tonga, Salomonsaaret, Vanuatu ja Pitcairnsaaret. Heidän keskuudessa oleva supina voimistui ja jäljellä olevat neljä laattaa liikkuivat heidän pohtiessa oikeaa ratkaisua ja yhdistelmää.

Rohkelikot avasivat vauhdilla solmut ja läväyttivät kymmenen punaista laattaa kartan päälle, jonka he olivat paljastaneet liinan alta. Kit, Caireen, Cameron ja Viviann tuijottivat laattoja ja ympyröityjä saaria.
"Havaiji, Fiji, Tahiti", Kit sanoi asetellen laatat numerojen yksi, kymmenen ja seitsemän kohdalle. Hänen heimolaisensa nyökkäilivät tyytyväisinä valinnoille.
"Vanuatu?" Caireen ehdotti liikuttamalla saaren nimen numeron kolme kohdalle.
"Vai onko se neljä? Mikä neljä on sitten?" Cameron raapi niskaansa. He olivat takaa-ajajia tällä hetkellä, Korpinkynnet olivat päässeet ensimmäisenä ratkomaan tehtävää ja heidän heimon älypäät istuivat sivussa. Paineet eivät olisi niin isot, jos pelissä olisi ollut palkintohaaste, mutta panoksena oli koskemattomuus.
"Uusi-Kaledonia, siitä tehtävästä aivan ensimmäisistä haasteista", Kit osasi yhdistää Uusi-Kaledonian numeroon viisi.
"Anna mennä Kit, me luotetaan suhun", Viv sanoi ristiessä kädet niskansa taakse ja siirtäessä painoa taakse seisten pienessä takakenossa ja silmäillen Korpinkynnen pöytää. Kit kohautti olkiaan ja asetteli laatat puhumatta paikoilleen - Havaiji, Tonga, Vanuatu, Cooksaaret, Uusi-Kaledonia, Samoa, Tahiti, Pitcairnsaaret, Salomonsaaret ja Fiji.
"Michelina!" Kit huudahti kuuluvalla äänellä. Kauden juontaja pyysi Korpinkynsiä lopettamaan tehtävän tekeminen siksi aikaa, kun hän tarkasti Rohkelikon vastauksia - jos vastaukset olisivat oikein, olivat Rohkelikot tehneet upean nousun takaa-ajoasemasta. Korpinkynnet pitivät viimeistä laattaa käsissään ja kurkkivat Rohkelikon pöydän suuntaan jännittyneinä ja toivoen, että Rohkelikot olisivat tehneet jotakin väärin.
"Se on väärin!" Michelina julisti saaden heti huutonsa perään Korpinkynnet pyytämään juontajan tarkastamaan heidän vastauksensa. Rohkelikot pudistivat pettyneinä päätään, sillä heillä ei ollut tietoa, missä heillä oli mennyt pieleen.
"Havaiji, Tonga, Salomonsaaret, Vanuatu, Uusi-Kaledonai, Cooksaaret, Tahiti, Samoa, Pitcainsaaret ja Fiji - Korpinkynsi voittaa koskemattomuuden ja lähettää Rohkelikon heimoneuvostoon toista kertaa peräkkäin!" sen kuullessaan Korpinkynsien neljä jäsentä puhkesivat hurraahuutoihin ja pomppivat pienessä ympyrässä kädet heimolaistensa harteilla.
"Hei hei hei!" Korpinkynnen suunnalta ja oli vaikea päätellä, kuka naisista huudatti heimolaisiaan. Voiton tunne oli uskomaton ja käsinkosketeltava, mitään muuta he eivät toivoneet. Rohkelikot pudistivat päätään epäuskoisina, pettyneinä ja harmissaan tietäessään heimoneuvoston odottavan heitä. Heimolaisten rauhoituttua, pystyi Michelina jakamaan koskemattomuuspatsaan Korpinkynnelle.
"Onnittelut Korpinkynsi voitosta sekä koskemattomuudesta. Kukaan teistä ei putoa tänään", Cady nosti patsaan korkealle ilmaan. Scarlett ei ollut pysyä housuissaan hänen hyppiessä edelleen ilosta paikoillaan ja taputtaessa käsillään koskemattomuuspatsaan palatessa heidän leiriinsä jo toistamiseen - he eivät aikoneet hävitä yhtäkään haastetta.
"Rohkelikko, me tapaamme illalla heimoneuvostossa. Annan teille mukaanne pullon. Pullo on sinetöity ja sen tulee olla sinetöity, kun saavutte heimoneuvostoon. Avaamme pullon heimoneuvostossa äänestyksen jälkeen. Cameron, ole hyvä", Michelina selitti ja heitti pullon alakautta Cameronille, joka otti kopin ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. Lasipullon sisällä oli pieni pergamentti käärittynä ja heitä kaikkia kiinnosti viestin sisältö, vaikka se tuskin olisi positiivinen.
"Me tapaamme illalla", sanat oli osoitettu Rohkelikolle, jotka suuntasivat maansa myyneinä leiriään kohden eikä tietoa edellispäivän riemusta ollut. Olivathan he voittaneet palkintohaasteen, mutta palkintohaaste ei ollut yhtä tärkeä kuin koskemattomuus, vaikka sillä hetkellä palkintohaasteen voittaminen oli tuntunut olevan kaikki kaikessa. Rohkelikkolaiset eivät voineet kieltää, että voittaminen oli piristänyt tunnelmaa hetkellisesti, mutta tappio koskemattomuudessa oli vienyt viimeisenkin toivon.

Rohkelikot saapuivat leiriin osa päitään pudistellen, osa valmiina karkaamaan juonittelemaan ja osa haluten vain levähtää rankan haasteen ja kuuman päivän vuoksi. Cameron laski pullon käsistään majaan heidän tavaroidensa luokse. Matkalla takaisin leiriin, he olivat sopineet pullon sijainnin ja sen, että se olisi Cameronin vastuulla, kun kauden juontaja Michelina oli sen miehelle antanut haasteen lopuksi. Cameron, Caireen ja Wendy jäivät loikoilemaan pullon luokse ihmismassan hajotessa eri suuntiin - Kit ja Viviann poistuivat viidakon varjoihin eikä kenellekään ollut yllätys, kun Agatha ja John suuntasivat meriveteen kahdestaan.
"Mitä luulette, että on tulossa?" Caireen heilutteli lasipulloa kädessään tiiraillen vihertävässä pullossa olevaan pergamenttikääröön. Käärö oli sinetöity eikä sitä ollut mahdollista lukea.
"Se voi olla mitä vaan selviytyjät tuntien, toivottavasti viesti, että äänestyksen jälkeen heimot yhdistyy", Cameron sanoi toiveikkaana. Kaikki heistä odottivat yhdistymistä enemmän kuin mitään muuta, sillä se oli ensimmäinen etappi matkan varrella.
"Mut äänestys, ketä me ei haluta yhistymiseen?" se oli kysymys, johon he eivät tarvinneet vastausta, sillä Cameron ja Caireen tähtäsivät edelleen Agathaan, Kitiin ja Johniin. Kysymys oli vain, kuka heistä kolmesta lähtisi tänään.
"Mä tiiän, kenestä mä haluun eroon, mutta Viv ei suostu", Caireen sanoi luoden silmäyksen liittolaisiinsa. Wendy makoili edelleen hiljaa, nyökkäillen välillä kuuntelemisen merkiksi, mutta sanoja nuoren naisen huulilta ei kuulunut.
"Kit", Caireen totesi saatuaan puoleensa kysyviä katseita.
"Se alkaa olee liian itsevarma, kenet me saatas neljänneks? Agatha tai John? Suostuisko ne?" Cameron oli samaa mieltä asiasta kuin Caireen. Kit oli ollut satavarma koskemattomuushaasteessa ja se oli koitunut heidän kohtalookseen ja tuonut häviön.
"Se pitää vaan osata myydä heille oikein. Mä hoidan homman", Caireen lupasi virnuillen. Se tuskin vaatisi paljon kääntää heitä omaa liittolaistaan vastaan.

Kit ja Viviann olivat tehneet kävelylenkin viidakkoon, vaihtaneet ajatuksia heimon vahvana pitämisestä ja tulleet tulokseen, että ainoa oikea ratkaisu, olisi pudottaa Wendy, josta ei ole minkäänlaista hyötyä haasteissa. Nyt kaksikko asteli rantaveteen Johnin ja Agathan seuraan.
"Meillä on suunnitelma", Kit ilmoitti tyytyväisenä. Nainen asettautui veteen istumaan ja viilenteli lämmintä ihoaan kirkkaalla vedellä. Vesi oli lämmintä ja siinä tarkeni istua paahtavan auringon alla. Agatha kohotti toista kulmaansa kysyvänä loikoillessaan mahallaan kädet upotettuna meren pohjaan. Kit loi silmäyksen Vivianniin, joka nyökkäsi odottavasti heidän mestarisuunnitelmalle.
"Me pudotetaan Wendy. Helppo äänestys, jota kukaan ei odota. Meillä pysyy valta ja heimo pysyy vahvana", Kit säteili ideansa johdosta - tai Viviannin idean, jonka hän otti omakseen eikä Viviann tuntunut pistävän pahakseen, että joku omi hänen suunnitelmansa pudotuksen suhteen. Viviann oli ottanut uuden lähestymistavan eikä hän aikonut tehdä itsestään maalitaulua uudessa heimossa, jossa hän oli hataralla pohjalla.
"Okei, se kuulostaa suunnitelmalta", Agatha sanoi hymyillen. Hän tunsi sydämessään kuitenkin piston, sillä hän oli tehnyt lupauksen suojella Wendyä ja pitää nuoremmasta naisesta huolen. Agatha ei sitä voinut sanoa ääneen, hänen tuli leikkiä mukana juonessa vaikka hän halusi pelastaa Wendyn, jos siihen oli mahdollisuus. Agatha jäi loikoilemaan veteen liittolaistensa ja illan tämän hetken äänestyskumppaneiden kanssa heidän jatkaessa iloista ja huoletonta juttelua tulevasta äänestyksestä, valtaliittoumasta ja tulevista äänestyksistä sekä pullopostista.
"Mitä jos se kertoo, että edessä on toinen pudotus?" John esitti kysymyksen varovasti luoden silmäyksen kolmikkoon vedessä.
"Cameron", Kitin ei tarvinnut edes miettiä, sillä naisella oli edelleen jotakin hampaankolossa alkuperäisiä Rohkelikon jäseniä vastaan, mutta se kelpasi Johnille itselleen. John oli iloinen niin kauan, kun hänen nimensä ei ollut tullut esiin. Ennen kuin Kit ja Viviann olivat tulleet heidän luokseen, oli Caireen käynyt nopeasti heidän seurassa kertomassa oman ideansa pudottaa Kit. John ei ajatukselle lämmennyt, sillä oli harvinaisen typerää pudottaa yksi omasta liittoumastaan. John oli nyökkäillyt hyväksyvästi ja myöntäillyt Caireenin ideaa, mutta hän ei missään hinnassa äänestäisi liittolaistaan ja toivoi myös Agathan olevan samaa mieltä asiasta. He eivät olleet ehtineet jutella kahdestaan asiasta, kun Viviann ja Kit olivat pöllähtäneet paikalle oman suunnitelmansa kanssa. John oli tehnyt oman päätöksensä ja toivoi Agathan olevan hänen kanssaan samoilla linjoilla.

Kuuma päivä kääntyi iltaan. Kuu paistoi kirkkaana taivaalta tähtien kanssa. Sää oli tyyni eikä tuulenvire saavuttanut saarta vieläkään. Seitsemän kilpailijaa asteli kauniissa säässä heimoneuvostoon kantaen kirkkaana palavia soihtuja vaan soihtuja ei tarvinnut valaisemaan kirkasta iltaa. Cameron kantoi kädessään lasista pulloa, joka heille oli annettu. He asettivat soihdut pölkkyjen takana oleviin koloihin ja istuutuivat jokainen omalle pölkylle katseen kohdistuessa kauden juontajaan, Michelinaan, joka seisoi kädet selän taakse ristittynä.
"Kutsutaan paikalle juryn jäsenet. Axel, joka äänestettiin ulos viime kerralla", Michelina sanoi. Axel asteli kädet taskuissa ja hiukset hivenen pörrössä pitkälle puiselle penkille. Penkit olivat kahdessa korkeudessa ja mies asettui astumaan niistä ylemmälle.
"Juryn jäsenet ovat täällä seuraamassa heimoneuvostoa, jotta he saavat käsityksen teidän pelistänne ja pystyvät 39:nä päivänä äänestämään voittajasta. Jury ei kommentoi tai osallistu keskusteluihin", Michelina selosti kertaalleen juryn toimintatavan kilpailijoiden nyökätessä lyhyesti.
"Aloitetaan, voititte palkintohaasteen. Miltä palkinto tuntui John?" Michelina kohdisti kysymyksen suoraan yhdelle henkilölle osittain paikalla olevan juryn vuoksi ja juontaja halusi tuoda jokaista kilpailijaa esille.
"Se tuntu hyvältä pitkästä aikaa saada kunnolla ruokaa ja energiaa lisää. Harmi, että voittoputki ei lähtenyt käyntiin", John vastasi vaatimattomasti, kohautti olkiaan hieroi vatsaansa tyytyväisyyden merkiksi. Hän oli saanut syötä vatsansa täyteen mehevää possua ja ihanan raikkaita hedelmiä.
"Mitä koskemattomuushaasteessa tapahtui Caireen? Olitte vähällä nousta takaa-ajajina voittoon", Caireen virnisti kysymyksen kuullessaan ja loi häpeilemättä katseen Kitiin.
"Kit halusi itse ratkaista tehtävän, sillä hän uskoi tietävänsä mikä saari on mikä. Valitettavasti se koitui meidän kohtaloksemme", Caireen ei salaillut tuntemuksiaan, sillä Kit oli vain ottanut vastuun haasteessa.
"Se on sanomattakin selvää, että Kit teki itsestään kohteen ottamalla vastuuta. Se, että koituuko yksi haaste hänen kohtalokseen, on asia, joka selviää tänään", Cameron komppasi osittain Caireenia mutta ei antanut suoria vihjeitä siitä, oliko Kit heidän kohteensa.
"Mä sanon, että heimo vahvana, jos halutaan voittaa haasteet. Mä en oo heikoin lenkki missään muodossa", Kit puolustautui kärkkäästi puuskauttaen kätensä.
"Sitten sä oot uhka, kun yhdistyy. Ja onhan meillä mystinen pulloposti", Cameron virnuili heilauttaen pulloa kädessään odottaen jo lupaa avata sinetöity pullo. Michelina silmäili hiljaisena keskustelua, joka oli ottanut tuulta alleen ilman hänen apuaan.
"En oo ainut uhka, me kaikki ollaan uhkia eikä vielä pidä miettiä, kenet me voidaan voittaa vaan sitä, miten me päästään yhdistymiseen asti", Kit argumentoi takaisin. Heimoneuvosto toi hyvin esille heidän pelityylejään ja asemiaan Rohkelikon heimossa ja omissa liittoumissaan, jotka tuntuivat elävän jokaisessa heimoneuvostossa.

Syntyi hiljaisuus ja Caireen, Cameron sekä Kit vaihtoivat tuimia katseita keskenään yrittäen hakea turvaa ajatuksiinsa muilta heimolaisilta, jotka tyytyivät seuraamaan hiljaisena keskustelua.
"Agatha, millaista leirissänne on?" Michelina siirsi keskustelun uusille vesille. Agatha avasi suunsa ja sulki sen purren alahuultaan miettien sopivaa vastausta.
"Kyllä me kaikki tehdään hommia ja askareita, jos sitä tarkotat. Ei kukaan loikoile", Agatha selvästi epäröi antamaansa vastausta. Hän ei halunnut aiheuttaa uutta myrskyä heimoneuvostoon, ei maalitaulua selkäänsä vaan selvitä äänestyksestä.
"Ai ei kukaan loikoile? Sä ja John ootte aina vedessä ja entä Wendy? Se ei tee yhtään mitään eikä kukaan pyydä sitä tekemään edes mitään!" Viviann oli ollut pitkän hiljaa, mutta enää hän ei pystynyt. Hän älähti sanansa ja sohi kohden Wendyä, joka hautasi kasvonsa käsiinsä.
"No toi ei ollu kiltisti sanottu, ei yhtään!" Caireen puolusti vaistomaisesti Wendyä, kuten hänellä oli tapana. Tunnelma oli kireä ja jännittynyt. Caireenin terävä katse porautui Viviannin haastaavan katseeseen.
"Äänestetäänkö?" John esitti kysymyksen, hän ei halunnut tilanteen räjähtävän enempää kenenkään osalta ja hyvä vaihtoehto oli äänestäminen. Syntyi hiljaisuus ja muutamia nyökkäyksiä kanssakilpailijoiden suunnalta - oli aika.
"Hyvä on. On aika äänestää. Ole hyvä, Agatha", Michelina antoi luvan äänestykselle. Agatha suoristautui seisomaan, loi silmäyksen Rohkelikon heimoon, ennen kuin katosi kulman taakse äänestysuurnalle. Tämän illan päätös ei ollut hänelle helppo ja toivoi tekevänsä oikean ratkaisun.

Kului hetki, kun jokainen asteli vuorollaan äänestämään ja takaisin paikoilleen. Hyvin tutun kaavan mukaan Michelina ilmoitti käymässä laskemassa äänet ja palasi hetken kuluttua äänestysuurnan kanssa.
"Jos jollakulla on hallussaa kätketty koskemattomuussymboli ja haluaa käyttää sen, nyt on sen aika", Michelina aloitti. Syntyi syvä hiljaisuus katseiden kiertäessä toisissaan. Kit tunsi poltteen rintojensa välissä, jonne hän oli sujauttanut koskemattomuussymbolin. Kitin katse tavoitti Johnin, joka tiesi hänen symbolistaan - hän oli jakanut tiedon, kun John oli varoittanut häntä äänestyksestä ja siitä, että häntä oltiin äänestämässä ulos. Kit puntaroi hetken aikaa käyttäysikö hän symbolin, mutta John nyökkäsi vakavana.
"Michelina", Kit aloitti, nousi seisomaan ja nosti symbolin rintojensa välistä. Symboli oli koru, jossa oli erilaisia helmenkaltaisia esineitä kiinnitettynä.
"Käytän tän itseeni", Kit sanoi ojentaessaan symbolin juontajalle. Hän hymyili leveästi kääntyessään ympäri heimolaistensa suuntaan. Caireen ja Cameron katsoivat toisiaan järkyttyneinä, pudistivat päätään ja pelkäsivät jo itsensä puolesta, sillä Kit saattoi pudottaa heidät omalla äänellään.
"Tämä on koskemattomuussymboli. Kitille annettuja ääniä ei lasketa. Luen äänet", Michelina ilmoitti laskiessaan koskemattomuussymbolin uurnan vierelle ennen kuin nosti ensimmäisen äänen.
"Ensimmäinen ääni, Kit. Ei lasketa. Kit, ei lasketa", Michelina luki kaksi ensimmäistä ääntä Kitin hymyillessä voitonriemuisasti, sillä hän oli pelannut symbolin oikein.
"Kolmas ääni, Kit. Ei lasketa. Kit, ei lasketa", jo neljä ääntä oli tullut Kitille eikä yhtäkään ääntä ei oltu laskettu. Kilpailijoiden kesken alkoi vallita vainoharha - kenet Kit oli ottanut kohteekseen. Osa tiesi, että Wendystä oli puhuttu, mutta oliko se ollut vain valhetta pelastaa oma nahka ja Kitillä tähtäimessä joku kovempi pelaaja, joka olisi uhka heimojen yhdistyessä.
"Viides ääni, Wendy. Wendyllä yksi ääni", Michelina luki. Jos Wendy ei ollut jo hautautuneena käsiinsä, nyt hän oli. Wendy nyyhkytti hiljaa Caireenin silittäessä nuoremman naisen selkämystä.
"Kymmenentenä pelistä ulos äänestetty ja juryn toinen jäsen on Wendy. Kaksi ääntä riittää. Tuo soihtusi", Michelina sanoi käännettyään toisen äänen. Ei vaatinut matikkaa, että viimeistä ääntä ei tarvinnut lukea, kun neljä ääntä oli hylätty ja Wendy oli saanut jo kaksi. Wendy nousi vapisten seisomaan, nosti varovasti soihdun ja sipsutti heimoneuvoston poikki juontajan eteen, joka painoi soihdun sammuksiin.
"Wendy, heimo on puhunut", Michelina lähetti tärisevän naisen pois heimoneuvostosta. Wendy loi silmäyksen taakseen nähdäkseen Caireenin vilkuttavan ja muodostavan sanat "tsemppiä". Wendy kulki polkua pitkin kauemmas nyyhkytyksen saattelemana. Pelistä putoaminen ei niinkään harmittanut häntä vaan se, että hän joutui eroon itselleen tärkeistä ihmisistä, Agathasta ja etenkin Caireenista.

Michelinan huomio kääntyi pimeyteen kadonneesta selästä Rohkelikon nyt kuusilukuisen heimon puoleen, jotka istuivat odottavina ja jännittyneinä, sillä pulloposti oli edelleen avaamatta.
"Nyt on aika siirtyä pullopostin pariin", sitä kaikki olivat odottaneet kuulevansa ja viimein Michelina anoti luvan koskea vihreään lasiseen pulloon.
"Ennen kuin avaamme sen, Cameron, oliko leirissänne keskustelua siitä, mitä se voisi tarkoittaa?" pullon avaaminen pitkittyi Michelinan kysymyksen johdosta ja kaikkien katseet kääntyivät Cameroniin. He eivät olleet koko heimon voimin puhuneet pullopostista vaan omien liittoumien kesken.
"Yks teoria, jonka kuulin oli yhdistyminen. Se kertoisi, että heimot yhdistyisivät nyt ja että siirtyisimme suoraan Korpinkynnen heimoon", Cameron sanoi omat ajatuksensa esille. Hän oli tämän jutellut Caireenin kanssa ja idea kuulosti kaikista erittäin houkuttelevalta. Kukaan ei sanonut sitä ikävää asiaa, sillä John oli puhunut oman liittoumansa kanssa uusintaäänestyksestä, mitä kukaan ei toivonut.
"Otetaan selvää, avaa pullo ole hyvä Cameron ja lue viesti kuuluvalla äänellä", Michelina pyysi nyökäten. Cameron avasi pullon korkin ja otti pienestä pullosta pergamentin esille. Hän avasi sinetin ja rullasi käärön auki.
"Äänestitte juuri ulos yhden heimonne jäsenen. Äänestätte nyt ulos toisen heimonne jäsenen", Cameron luki. Uutinen oli selvä järkytys kaikille. Heidän joukostaan kuului epäuskoisia hengähdyksiä, suut loksahtivat auki ja katseet kiersivät toisissa. Kit pudisti päätään kuin itetäen, että hänen kohtalonsa oli jo sinetöity, ellei hän saisi muita äänestämään Cameronia.
"Ei ollut yhdistyminen", Cameron tuhahti kääriessään viestin takaisin rullalle.
"Mitä tunteita tämä herättää teissä?" Michelina esitti avoimen kysymyksen heimolle, jotka vaihtoivat katseita, nyökkäsivät tai pudistivat päitään katseiden johdosta.
"Osalle suunnitelma on selvä ja osalle taas", Caireen hymähti. Hän halusi Kitin ulos pelistä eikä ensimmäinen äänestys ollut tuottanut tulosta, joten ainoa toivo oli, että uusintaäänestys pudottaisi Kitin eikä nainen vetäisi toista koskemattomuussymbolia taskustaan.
"Se on myös iso kysymys, milloin yhdistys on tulossa vai yhdistymmekö ollenkaan", Agatha heitti kommentin, sillä mikään ei tällä hetkellä viitannut heimojen yhdistymiseen, jota kaikki odottivat.
"Pitääkö heimo vahvana ja turvaa oman paikkansa sillä pelissä vai toivooko, että heimot yhdistyvät pian ja pelaa omaa peliään?" Cameron virnuili kallistellen päätään kanssakilpailijoiden puoleen.
"On aika äänestää. Agatha, hakisitko uurnan kiitos?" Michelina pyysi. Agatha suoristautui jälleen ensimmäisenä paikaltaan, asteli Michelinan luokse, nosti uurnan käsiinsä astellen äänestyspaikan suuntaan.

Jos tunnelma oli edeltävän äänestyksen aikaan jännittynyt, oli se nyt entistä jännittyneempi. Kukaan ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa ja pitivätkö suunnitelmat paikkaansa. Kaikki olivat vaarassa ennen näkemättömän käänteen vuoksi.
"Käyn laskemassa äänet", Michelina ilmoitti, kun Viviann saapui takaisin äänestämästä. Selviytyjien katseet seurasivat juontajan hentoja askelia. He yrittivät jokainen pysyä paikoillaan ja näyttää tyynen rauhalliselta juryn jäsenen, Axelin, silmissä. Mutta se oli hyvin vaikeaa, kun sydän takoi rintaa vasten, jalka vipatti tai kädet tärisivät. Katse pälyili epäileväisenä heimokavereitaan peläten, oliko joku pettänyt liittoumansa.
"Jos joku haluaa käyttää kätketyn koskemattomuussymbolin, nyt on sen aika", Michelina ilmoitti toistamiseen heimoneuvoston aikana. Hermostuneet katseet kiersivät toisissaan, toisten eleitä ja kurkotuksia - pelastaisiko joku oman nahkansa.
"Hyvä on. Kun äänet on luettu, päätös on lopullinen. Pudonneen on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi", Michelina ilmoitti nostaessaan ensimmäisen pergamentin uurnasta.
"Ensimmäinen ääni, Kit", luonnollisesti koskemattomuussymboli ei suojannut yhtä heimoa enempää ja nyt Kit oli yhtä altis äänille kuin milloin tahansa muulloinkin. Kit pudisti päätään, hän oli uskonut sen tapahtuvan.
"Toinen ääni, Cameron. Yksi ääni Kitillä ja yksi Cameronilla", Michelina sanoi. Cameron pudisti päätään, loi silmäyksen Kitiin ja Caireeniin. Cameron tiesi, että Caireenilla oli jotakin häntä vastaan edelleen, vaikka he toimivat samassa liittoumassa. Nyt Cameron pelkäsi Caireenin pettäneen hänet, kun siihen tuli tilaisuus, se olisi täydellinen vedätys, jos hän putoaisi.
"Kolmas ääni, Kit", Michelina luki. Kit ja Cameron silmäilivät toisiaan, kun ääniä luettiin yksi kerrallaan.
"Tilanne on jälleen tasan Kitin ja Cameronin välillä. Molemmilla on kaksi ääntä", tilanne muuttui jälleen neljännen äänen jälkeen tasatilanteeksi ja pahimmassa tapauksessa äänestys menisi uusintaan ja siitä mustaan kiveen, joka oli Axelin pudottanut. Axel virnisteli juryn penkeillä ja pudisteli päätään.
"Viides ääni, Kit. Yksi ääni jäljellä", Michelina sanoi nostaessaan viimeistä pergamenttia uurnasta.
"Yhdestoista ulos äänestetty ja juryn kolmas jäsen on Kit. Tuo soihtusi", Michelina pyysi. Kit pudisti päätään, loi tiukan silmäyksen Caireeniin, joka virnuili omahyväisesti. Kit nosti soihdun ja asteli kohden juontajaa.
"Kukaan teistä ei voita tätä peliä, jos mä saan päättää", Kit hymähti asettaessaan soihdun Michelinan eteen ja katsoi, kuinka soihdun kirkkaana palava tuli sammui puisen sammuttimen alle.
"Kit, heimo on puhunut", Michelina ilmoitti. Kit katsoi taakseen ja pyöräytti silmiään.
"No, tsemppiä?" hän naurahti marssiessaan yön pimeyteen Wendyn jalanjäljissä. Rohkelikkojen suusta kuului helpottavia huokauksia, kun omalle kohdalle ei ollut osunut putoaminen ja heidän jokaisen peli jatkuisi vielä ainakin muutaman päivän eivätkä haaveet yhdistymisestä olleet hävinneet mihinkään.
"Pudotitte juuri kaksi heimonne jäsentä. Se, että tekivätkö pudotukset heimostanne vahvemman vai pelaatteko jokainen jo omaa peliä, se jää nähtäväksi. Menetitte yhdessä illassa etulyöntiasemanne ja heimojen voimasuhteet ovat nyt melkein tasan. Teitä Rohkelikkoja on viisi ja Korpinkynsiä neljä. Vain aika näyttää, mitä on tulossa ja milloin kauan puhuttu yhdistyminen tapahtuu. Voitte palata leiriinne", Michelina lähetti nyt viisihenkisen joukkueen takaisin omaan leiriinsä yön pimeydessä. Taivasta peittivät muutamat hattarapilvet ja polku takaisin leiriin oli valoisa.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty La Syys 12, 2020 6:11 pm

18. Katsaus kärkiyhdeksikköön

Agatha Chopre - Korpinkynnestä Rohkelikkoon

Agatha oli aloittanut pelin Korpinkynnen heimosta. Hän oli alkuun hiljainen ja viihtyi taustalla omassa alkuperäisessä heimossaan. Agatha lähentyi heimolaisensa, Johnin kanssa ja he muodostivat puhutun ja pelätyn voimaparin. Voimapariksi puhuttiin henkilöitä, jotka olivat toistensa kanssa läheisiä ja äänestivät yhdessä. Korpinkynnen voitti kaksi ensimmäistä koskemattomuuskilpailuaan ja hyvät palkinnot. Agathan rooli haasteissa oli palapelien tekeminen ja älylliset vaiheet. Hän ei juuri osallistunut fyysisiin tehtäviin. Heimojen sekoittuessa kahteen - Korpinkynteen ja Rohkelikkoon, Agatha sai paikkansa uudesta Rohkelikon heimosta yhdessä neljän muun alkuperäisen Korpinkynnen kanssa, joista yksi oli nimenomaan John, kenen kanssa hän oli ystävystynyt. Agathasta kuoriutui kauden edetessä tunnerikas, muista välittävä ja sydämellä pelaava nuori nainen. Hän osoitti haasteissa myös sitkeyttä ja periksiantamuutta saaden selkäänsä maalitaulun. Agatha tuli kaikkien heimolaistensa kanssa toimeen ja hän on pelannut taktisesti pudottamalla isoja uhkia yhdessä Johnin kanssa - he pudottivat Michaelan ja Alecian, ennen kuin seuraava käänne tuli. Selviytyjät saivat valita, vaihtavatko heimoja vai pysyvätkö samassa. Rohkelikon heimo, jossa myös Agatha oli, saivat kaksi Korpinkynnestä siirtynyttä jäsentä. Agatha oli vaarassa pudota heti seuraavassa heimoneuvostossa heidän jouduttua tappiokierteeseen, mutta hänen hyvät suhteet muihin heimolaisiin pelastivat hänet ja Rohkelikon heimossa nostettiin mustat kivet lähtiän selvitämiseksi.
Agathalla ei ole varsinaista liittoumaansa, joka juontaa juurensa hänen sydämellä pelaamiseen. Agatha loi hyvät suhteet Johniin, kenen kanssa hän toimii edelleen vankassa yhteistyössä. Tämän lisäksi hän onnistui lyhyessä ajassa tutustua Oliveriin, jonka Rohkelikko kaappasi vuorokaudeksi seuraansa ja kysymykseksi jää, syntyikö heidän lyhyestä yhteisolosta rakkautta ensisilmäyksellä. Agatha on toiminut sovittelijana ja hän tuntee kaikki nykyisen Rohkelikon jäsenet ja pystyy juttelemaan heidän kanssaan. Agathan viimeisin äänestyspäätös perustui puhtaasti sydämeen, kun hän ei äänestänyt hentoa ja arkaa Wendyä vaan äänesti yhtä pelin sen hetken suurimmista uhista - Kitiä. Se, kestääkö Agathan pää ja sydän tulevat käänteet ja vedätykset, jää nähtäväksi vai murtuuko tunneherkkä nuori nainen kasvavan paineen alla, kestääkö hänen ja Johnin ystävyys loppuun asti, sillä he ovat puhuneet istuvansa finaalissa yhdessä.

Alexander Sorokin - Luihuisesta Korpinkynteen

Alexander aloitti pelinsä Luihuisten heimossa ja hänestä tuli nopeasti valtaliittouman jäsen yhdessä Alecian, Lindan ja Viviannin kanssa jättäen Axelin ulkopuolelle. Alexander oli hyvin läheinen Alecian kanssa ja heidän liittoumaan syntyi rakoja - heitä pidettiin voimaparina. Luihuinen voitti kaksi ensimmäistä koskemattomuutta ja kaikki viisi Luihuista selvisi heimojen sekoittumiseen asti. Alexander ja kolme muuta alkuperäistä Luihuista pääsivät uuteen Korpinkynnen heimoon Alexin rakkaan Alecian joutuessa yksin uuteen Rohkelikon heimoon. Alexander oli musertunut, kun hän joutui erilleen Aleciasta ja Alecian pudottua pelistä, vannoi mies itselleen, että voittaisi pelin Alecian puolesta.
Alexander on kauden aikana ollut peräti kolmesti karkotussaarella onnistumatta löytää koskemattomuussymbolia itselleen, joka auttaisi hänet pidemmälle pelissä. Alexander on fyysinen uhka mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet heikommaksi, sillä mies ei ole luonut suhteita muihin alkuperäisiä Luihuisen jäseniä, Lindaa, Viviä, Aleciaa ja Axelia, lukuunottamatta.
Kun tuli uusi käänne - sai vaihtaa heimoa halutessaan, ei Alexander edes harkinnut hyppäämistä, sillä hänen liittolaiset olivat hänen seurassaan. Viv ja Axel hyppäsivät ja hyppääminen koitui Axelin kohtaloksi. Alexander jäi Korpinkynnen heimoon lähimmäisen liittolaisensa, Lindan, sekä Cadyn ja Scarlettin kanssa. Heistä muodostui fyysinen nelikko, joka tahkoi voitosta voittoon ollen turvassa kaksi heimoneuvostoa käänteen jälkeen.
Alexander on vannonut voittavansa, hän pelaa fyysistä peliä omaan pussiinsa. Mies ei ole vielä tehnyt suuria siirtoja, vaikka hän harkitsi Axelin pudottamista Lindan ja Cadyn kanssa. Alexander ei tehnyt suurta siirtoa vaan tuudittui oman neljän hengen liittoumansa turvaan. Alexanderin sosisaaliset suhteet ovat rajoittuneet ja ilman suhteita voittaminen on vaikeaa. Onnistuuko Alexander tahkomaan koskemattomuusvoittoja yksilöpeliin siirtyessä ja luomaan puuttuvia suhteita, jotka tuovat hänelle kauden voiton?

Belinda Branwenn - Alkujaan Luihuinen, vaan päätyi Korpinkynteen

Belinda, tuttavallisemmin Linda, aloitti kilpailunsa Luihuisten heimossa ja päätyi valtaliittoumaan heti ensimmäisen vuorokauden aikana. Linda ei puhunut paljoa vaan hän tyytyi menemään enemmistön mukana. Lindan alkutaival oli tasainen, voittoja haasteista eikä pelkoa putoamisesta. Heimojen sekoittuessa Linda päätyi uuteen Korpinkynnen heimoon Alexanderin, Axelin ja Viviannin kanssa heidän muodostaessa valtaliittouma heimoon.
Lindan panostus haasteisiin oli pääosin älyllinen hänen vastatessa palapeleistä, arvoituksista ja tietovisoista. Linda pärjää myös fyysisillä osuuksilla, mutta loistaa selvästi enemmän älyllisissä tehtävissä. Lindan suhteet ovat jääneet Alexanderin tavoin suppeiksi. Vaikka Linda tulee toimeen kaikkien heimojensa jäsenten kanssa, hän on jäänyt taka-alalle suosiolla eikä tehnyt isoa peliliikettä Alexanderin kanssa. Lindan saavutukset ovat jääneet pieniksi eikä hän ole näyttänyt merkkejä pelaamisesta.
Seuraavan käänteen tullessa - kun tuli mahdollisuus vaihtaa heimoja, seisoi Linda tyynenä Korpinkynnen matolla olettaen, ettei kukaan vaihtaisi heimoa. Axelin ja Viviannin vaihtaminen muutti Lindan ajatusmaailmaa Korpinkynnen heimossa ja hän jatkoi työtä, jonka Viv oli aloittanut - Cady oli hänen tähtäimessään.
Mutta riittääkö se, että Belinda aloitti pelaamisen, kun jäljellä oli kaksitoista kilpailijaa eikä hän ole päässyt näyttämään pelitaktiikoitaan heimoneuvostossa ja toteuttamaan suunnitelmiaan pudotuksista, sillä Linda oli saanut tuudittautua turvan tunteeseen heimokoskemattomuuden ansiosta. Jatkuiko Belindan turvan tunne ja voittaminen, toteuttaisiko hän suunnitelmansa vai menisikö hän enemmistön mukana?

Cady Dawson - Korpinkynsi koko kauden

Cady aloitti selviytyjät Korpinkynnen heimosta. Korpinkynnen kaksi ensimmäistä koskemattomuushaastetta olivat olleet puhtaita voittoja. Sama riemu ei jatkunut, kun heimot sekoitettiin ja Cady joutui muita alkuperäisistä Korpinkynsistä erilleen jääden ainoana alkuperäisenä Korpinkynnen jäsenenä Korpinkynnen heimoon. Hän sai seurakseen neljä alkuperäistä Puuskupuhin jäsentä Aella, Bri ja Oliver - he olivat kaikki pudonneet peräkkäin - sekä hyvin äänekäs Scarlett - hän oli edelleen mukana pelissä. Tämän lisäksi uudessa Korpinkynnessä oli neljä alkuperäistä Luihuista, Linda ja Alexander - he olivat edelleen joukkueessa hänen kanssaan - sekä Viviann ja Axel - he olivat tilaisuuden tulleen vaihtaneet Rohkelikon heimoon ja jälkimmäinen oli ainakin pudonnut.
Cady ei ollut järkyttynyt muutoksista - ensimmäinen joukkueiden sekoittuminen ja huutojaot eivät hätkäyttäneet häntä vaan hän sopeutui uuteen heimoon ja liittolaisiinsa, sillä silloin hänen pelinsä oli alkanut kokonaan alusta. Cady ei ollut aina äänestysten tasalla, mutta hän piti huolen, ettei hän olisi ensimmäinen uhka ja että hänen pelinsä jatkuisi. Toisen käänteen kohdalla, kun oli mahdollisuus vaihtaa heimoa, oli Cady harkinnut siirtymistä Korpinkynnestä Rohkelikkoon, jossa hänen alkuperäiset heimokaverit olivat. Mutta hän ei ollut halunnut loikkarin mainetta ja suhteet olivat varmasti voineet muuttua ajansaatossa alkuperäisten Korpinkynsien - Agathan, Johnin ja Kitin - välillä eikä hänellä ollut tietoa muutoksista. Ja kun alkuperäiset Luihuiset - Axel ja Viv - päättivät vaihtaa, luotti Cady jäljelle jääneeseen nelikkoon
Cady oli haastehirmu niin fyysisesti kuin älyllisesti ja usein avainasemassa haasteissa sitkeytensä ja päättäväisyytensä avulla. Hän tiesi olevansa uhka ja oli sen kuullut heimolaisiltaan, mutta hän ei pelännyt pelata kovaa ja Cady yritti jatkuvasti tehdä suuria peliliikkeitä myös tahojen kanssa, joiden kanssa hänen ei oletettu liittoutuvan.
Moni saattaisi sanoa, että hän pelasi hyvin taktisesti ja oli luonut suhteita, mutta oliko hän ruvennut liian ylimieliseksi? Pystyisikö Cady pitämään langat käsissään, pelinsä paketissa ja ottamaan himoitsemansa voiton ei vain koskemattomuuskisoista vaan koko kaudesta?

Caireen Hayward - Rohkelikko läpi kauden

Caireen aloitti kilpailun Rohkelikon heimossa. He voittivat ensimmäisen haasteen niukasti ja välttyivät näin ollen juuri ja juuri heimoneuvostolta. Toisessa haasteessa he eivät olleet yhtä onnekkaita, kun heimoneuvosto odotti heitä. Caireen olisi voinut heti ensimmäisessä heimoneuvostossa ottaa helpon vaihtoehdon ja äänestää muiden mukana Michaelaa, joka oli tuudittautunut turvan tunteeseen ja luottamukseen. Mutta Caireen oli päättänyt pelata kovaa ja hän pelasti Michaelan kehottamalla tätä käyttämään koskemattomuussymbolin. Caireen muutti heimon rakennetta pudottamalla Kaitlynin Michin kanssa.
Michaelasta muodostui Caireenilla läheisin liittolainen. Heimojen sekoittuessa Caireen sai jatkaa Rohkelikossa kaikkien jäljellä olevien Rohkelikkojen kanssa - Mich, Cameron ja Wendy. Heidän uudessa Rohkelikon heimossa syntyi vastaikkain asettelu alkuperäisten Korpinkynsien ja alkuperäisten Rohkelikkojen välille, joka jatkuu edelleen tasalukuisina. Caireen menetti Michaelan, läheisimmän liittolaisensa.
Alkuperäisten Rohkelikkojen elämä ei ole ollut yhtä juhlaa, sillä Caireen on ollut napit vastaikkain Cameronin kanssa ja riidellyt ja tapellut myös Kitin kanssa. Caireen haluaa kostoo kaikille, jotka ovat jollakin tapaa asettuneet häntä vastaan, mutta hän on myöntynyt myös tekemään vastustajiensa kanssa yhteistyötä.
Caireen ei ole haastehirmu, hänen panoksensa on sitkeys ja päättäväisyys, mutta fyysistä voimaa häneltä ei löydy ja älyllisesti hän on jäänyt muiden varjoon, vaikka on osoittanut kylmähermoisuutta ja taitoa taktikoida kilpakumppaneidensa pään menoksi. Caireen on pakansekoittaja, mutta onko hän suututtanut liian monta juryn jäsentä saadakseen voiton, pelaako hän liian likaista peliä?

Cameron Moss - Rohkelikkoa ja lisää Rohkelikkoa

Cameronin kilpailu alkoi Rohkelikosta. Hän oli hyvin määrätietoinen, vaikka jäi naisliittouman jalkoihin. Hänen pelinsä ei ollut suinkaan pelattu heidän hävitessä koskemattomuuskilpailu. Hänet pelasti se, että Kaitlyn ja Michaela kääntyivät toisiaan vasten. Cameron teki päätöksen seisoa Kaitlynin ja Wendyn puolella, vaikka koskemattomuussymbolin johdosta Cameron oli väärällä puolella ja Kaitlyn lähti kotiin. Siitä hetkestä asti Cameron on pelannut hyvin tasaista peliä. Hän on tehnyt viime hetken päätöksiä äänestyksien suhteen ja onnistunut olemaan usein enemmistön puolella.
Heimojen sekoittuessa Cameron jäi selvästi muiden varjoon leirin puolella eikä ottanut roolia juonitteluissa ja äänestyksissä, vaan meni heimon ja liittoumansa päätöksen mukaan. Cameron toimi riitojen sovittelijana, vaikka olisi ollut mukana riidoissa ja teki sovun Caireenin kanssa, kenen kanssa hän oli ollut pitkään sotajalalla.
Cameronin sosiaaliset taidot ovat paremmat, kun hän antaa olettaa, sillä hän tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa eikä hätäile päätöstensä kanssa. Kylmän viileän rauhallinen mies on pystynyt etsimään kultaisen keskitien ja poistamaan selässään olleen maalitaulun pois. Cameroniin tähdättiin yhdessä välissä paljon, sillä pelättiin edessä olevaa yhdistymistä ja Cameronin fyysisyyttä. Cameronin panos joukkuehaasteissa on ollut fyysinen ja hän on hoitanut raskaimmat tehtävät, joita on ollut tarjolla. Miehen fyysisyys povaa hänelle menestystä yksilöhaasteissa, sillä hän on niin sanotusti kisahirmu ja hänen hermonsa pysyvät haastavissakin tilanteissa rauhallisina.
Cameron on unelmamies ja -selviytyjä - hänen taitonsa ovat tasaiset ja panos leirissä uskomaton, sillä mies pitää huolen ruoan riittävyydestä ja lämmöstä leirinuotion äärellä. Puhkeaako Cameronista kisahirmu, valloittaako hän juryn sydämet lempeydellään ja pysyvätkö hänen hermonsa tyynenä kilpailun syventyessä. Ennakkosuosikki monen mukaan vaan onko hänestä lunastamaan odotukset?

John Murray - Korpinkynsi & Rohkelikko

John oli kilpailun alkaessa Korpinkynnen ainoa miespuolinen jäsen. John oli vaitonainen pelaaja eikä hän juuri puhunut muille kilpailijoille. John oli haasteissa niin fyysinen kuin älyllinen pelaaja, vaikka hänen osuudeksi jäi usein fyysinen. Heimojen sekoittuessa John oli kiitollinen, kun pääsi usean alkuperäisen Korpinkynnen kanssa uuteen Rohkelikon heimoon. Vaikka elämä uudessa Rohkelikon heimossa oli yhtä selviytymistä, kun syntyi taistelu liittoumien välillä - alkuperäiset Rohkelikot vastaan Korpinkynnet, joka kääntyi heti Rohkelikkojen eduksi.
John pysyi tyynen rauhallisena, vaikka joka ikinen heimoneuvosto pelotti häntä. John oli fyysinen uhka ja hän tiesi sen, mutta hänen läheiset suhteensa Agathaan, olivat vahvistaneet hänen selässään kuumottelevaa maalitaulua. He kaksi olivat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä ensmmäisestä päivästä alkaen ja se jatkui edelleen. Edeltävä heimoneuvosto oli ensimmäinen, jossa he olivat olleet eri mieltä, mutta molemmat olivat saaneet tahtonsa läpi, joten suurempaa vahinkoa ei olltu tapahtunut.
John saattoi vaikuttaa hiljaiselta, kiltiltä naapurinpojalta, mutta hän oli valmis vaikeisiin ja suuriin siirtoihin ja osallistui juonitteluun ykkösliittolaisensa kanssa ja jakoi ajatuksiaan. Se oli hyvin ovela pelitapa, hänen tuli vain saada muut näkemään hänen pelitapansa ja kenties vahvistaa omaa pelitapaansa, etteivät muut näkisi, että hän olisi Agathan varjossa. Oli vaikea sanoa, kumpi johti heidän liittoumaansa - John vai Agatha, mutta Johnin mielipide oli se, että hän oli se. John pelasi järjellä, puhtaasti järjellä eikä epäröinyt siirtojensa kanssa, kunhan hän vain sai jonkun puolelleen. John oli tehnyt lupauksen, ettei hän äänestäisi Agathaa ja toivoi voivansa pitää lupauksensa loppuun asti.
Mutta kysymys kuului, oliko Johnista tekemään ratkaisevat isot peliliikkeet ja näyttämään muille, että hän oli se, joka pelasi eikä pelännyt. Johnin tulisi näyttää, ettei hän tukeutuisi aina muiden apuun vaan kykenisi itsenäisiin päätöksiin jos mieli voittaa, vai tyytyisikö hän hopeasijaan?

Scarlett Snider - Puuskupuhista Korpinkynteen

Scarlett Snider oli Puuskupuhin heimon jäsen pelin alkaessa. Hän oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen heimoonsa heidän jouduttua heti ensimmäiseen heimoneuvostoon eikä nainen käsittänyt salaisuuksia ja juoruilua vaan kertoi kaiken avoimesti kaikilla. Scarlettilta uupui tilannetaju hänen käydessä jokaisen heimolaisensa hermoille, myös uudessa heimossaan. Nainen sai kiittää itseään, että hänen pelinsä jatkui, sillä kukaan ei nähnyt häntä uhkana missään muodossa vaan helppona finaalivastuksena heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Heimojen sekoittuessa Scarlett teki jotakin, jota kaikki olivat pelänneet hänen tekevänsä - Scarlett vaihtoi liittoumaansa ja pudotti yhden alkuperäisistä Puuskupuheista, joka lopulta koitui muiden alkuperäisten Puuskupuhien kohtaloksi. Scarlett ei koskaan myöntänyt tekoaan, mutta ei ollut vaikeaa päätellä hänen olleen se, joka vaihtoi liittoumaa.
Oli yksi asia, jossa Scarlett oli hyvä - haasteet. Hän oli fyysinen ja voimakas pelaaja ja teki kaikkensa voittaakseen haasteet eikä hän hyväksynyt tappiota. Scarlett pystyi haastamaan haasteissa kauden vahvimpia miehiä häviten heille vain niukasti. Vesi oli ainut elementti, johon hän ei mieluusti mennyt mutta hoiti tehtävänsä aina kunnialla ja huuteli solvauksia toisille, niin omille heimolaisilleen kuin vastakkaisen heimon jäsenille eikä katunut yhtäkään huutoa.
Jotakin hän oli tehnyt oikein, sillä hän oli viimeinen alkuperäinen Puuskupuhin jäsen ja hän edusti nyt Puuskupuhia vaikkei hän kokenut sitä niin. Hän piti jokaista vastustajanaan eikä kokenut itseään vielä selviytyjäksi, sillä hän ei ollut vielä voittanut ja se oli hänen ainoa päämääränsä. Hän aikoi voittaa keinolla milllä hyvänsä.
Pystyikö rääväpäinen lippispäinen nainen, joka ei ollut sekuntiakaan hiljaa voittamaan juryn puolelleen ja ymmärtämään muiden tunteita vai taistelisiko hän tiensä finaaliin koskemattomuus kerrallaan?

Viviann Kempington - Luihuinen, Korpinkynsi sekä Rohkelikko

Viviann oli alkujaan Luihuinen ja onnistui löytämään tiensä Luihuisten neljän hengen valtaliittoumaan, vaikka alkuun hän ei kuulunut liittoumaan - hänen piti olla vain ylimääräinen ääni. Kävi toisin, Viviannista kuoriutui liittouman johtaja ja hän otti myös Axelin liittoumaansa heimojen sekoittuessa. Viviann päätyi uuteen Korpinkynnen heimoon ja hän otti heimon haltuunsa, hän taivutteli Scarlettin puolelleen ja napsi yksi toisensa jälkeen alkuperäiset Puuskupuhin jäsenet pois.
Missään vaiheessa Viviann ei ole pelännyt pelata ja hän teki kaiken täysillä, voittaakseen. Viviann ilmaisi asiansa suoraan, hän kertoi aikovansa pudottaa Oliverin ja kertoi tähtäävänsä Cadyyn seuraavana. Hän vaihtoi heimoa Korpinkynnestä Rohkelikkoon heti tilaisuuden tullen eikä ole katunut päätöstä. Viviann uskoo johtavansa nyt myös Rohkelikon heimoa ja hän on ollut siirtonsa jälkeen jokaisessa äänestyksessä ratkaisevana tekijänä. Viviann pelaa unelmapeliä, hän osaa lukea muita kilpailijoita ja johtaa pelolla. Hän sai muut pelkäämään, samalla arvostamaan itseään ja pelityyliään sekä hänellä on ollut pettämätön pelisilmä siirtojen ajoittamisessa ja äänestyksissä. Viviann ei ole kertaakaan hävinnyt äänestystä.
Haasteissa hän on ollut tasavahva, hän pystyi suorittamaan älyllisiä tehtäviä, hänellä oli sisua sitkeyttä vaativiin tehtäviin ja hitusen voimaa käsivarsissaan ja hän oli fyysinen pelaaja, vaikka sitä ei hänestä heti tulisi mieleen. Viviann on osallistunut haasteissa pääosin fyysisiin tehtäviin ja tarpeen vaatiessa antanut panoksensa älyllisiin tehtäviin, kuten palapeleihin ja arvoituksiin.
Viviann pelasi unelmapeliä, hänellä oli suhteet jokaiseen mukana olevaan kilpailijaan sekä jokaiseen juryn jäseneen. Viviannilla oli kaikki avaimet voittoon, mutta arvostaisiko jury raakaa ja häikäilemätöntä peliä, voittaisiko konnan leiman saanut Viviann kilttien, sydämellä pelaavien äänet puolelleen?


Viimeinen muokkaaja, Honey:Dream pvm Su Syys 13, 2020 12:29 am, muokattu 1 kertaa
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Su Syys 13, 2020 12:22 am

19. Kärkiyhdeksikkö

Rohkelikon viisi jäsentä - Cameron, Agatha, John, Viviann ja Caireen - saapuivat heimoneuvoston jälkeen leiriinsä järkyttyneinä. He olivat juuri äänestäneet kaksi, ei yhtä vaan kaksi, heimonsa jäsentä ulos. Yö oli jo pitkälle, kun he saapuivat leiriin ja leirinuotio oli pelkkää hiillosta. Yö ei ollut kolean viileä vaan lämmin. Muutamat pilvenhattarat leijailivat taivaalla loistavien tähtien ja kuun lomassa. Viisi kilpailijaa silmäilivät toisiaan, heitä oli yksi alkuperäinen Luihuinen, kaksi Rohkelikkoa ja kaksi Korpinkynttä - valtataistelu alkuperäisten Rohkelikkojan ja Korpinkynsien välillä ei ollut edennyt mihinkään, he olivat edelleen tasatilanteessa.
"Se oli yllättävä käänne", Caireen sanoi. Hän oli toipunut ensimmäisenä järkytyksestä, pullopostin ilmoituksesta, Wendyn ja Kitin putoamisesta, pelatusta koskemattomuussymbolista ja siitä, että heidän heimonsa oli melkein samanlukuinen kuin Korpinkynnen voittamaton nelikko.
"Se oli, mä toivoin yhdistymistä", Cameron kommentoi. Se oli totta, sitä he kaikki olivat toivoneet ja odottaneet - että he olisivat yhdistyneet. Mutta heimojen välinen taistelu jatkui edelleen ja piilopaikat heimossa jäivät vähiin. Muiden selän taakse piiloutumisen mahdollisuus väheni ja Viviannin asema vaa'an kielenä korostui entisestään - valitsiko hän Cameronin ja Caireenin vai Agathan ja Johnin. Kaksi voimaparia ja heidän välissään Viviann, kukaan ei tässä vaiheessa tyytyisi helppoon äänestykseen.
"Yritetään nukkua, voidaan huomenna spekuloida lisää ja juonia muiden pään menoksi", Viviann myhäili asettuessaan makaamaan suojaan, johon he kaikki viisi mahtuivat helposti. Kenelläkään ei ollut mitään nukkumista vastaan - päivä oli ollut pitkä, raskas ja tunteikas. Heimoneuvostossa oli nähty vedätys, tunteita herättänyt pudotus, kyyneliä, järkytys ja pelko siitä, ettei yhdistymistä tapahtuisi vielä hetkeen. Kilpailu koveni entisestään.

Aamu sarasti pilvisenä mutta lämpimänä ja valoisana. Korpinkynnen leirissä oltiin jo hereillä. Cady venytteli käsiään leirinuotion äärellä. Hän oli hetki sitten saanut tulen syttymään ja keitteli riisiä aamupalaksi pienelle heimolleen. Heidän ruokansa oli säästynyt hyvin, kun heitä ei ollut montaa syömässä. Linda ja Alex olivat hiljaisia, he silmäilivät toisiaan ja heimotovereitaan. Alex ja Linda olivat sopineet suunnitelmansa - he pudottaisivat Cadyn seuraavana ja Cadyn jälkeen lähtisi Scarlett. Oli pelottavaa, kuinka heitä oli näin vähän jäljellä ja tappio koskemattomuushaasteessa olisi jonkun heidän loppu. Scarlett oli villi kortti, sillä hän saattoi tehdä mitä vain oman päänsä mukaan. Heidän tunnelmansa oli kuitenkin odottava, sillä he tiesivät Rohkelikkojen saaneen pullopostin eilen koskemattomuushaasteen hävittyään.
"Mitä te luulette, kertooko se, että me yhistytään?" Cady avasi suunsa spekuloimaan mystistä pullopostia, josta heillä ei ollut mitään tietoa. Linda kohautti olkiaan väliinpitämättömän oloisena ja Scarlett oli kiivennyt läheiseen puuhun roikkumaan välittämättä ympärillä käyvästä keskustelusta.
"Tuskin. Ei ne ois lukenu sitä niin, että me ei olla läsnä", Alex tuhahti. Olihan se mahdollisuus, että tämän päivän aikana Rohkelikot saapuisivat heidän leiriinsä mutta todennäköisyys oli liian pieni siihen.
"Meitä on vielä liian monta. Katotaan asiaa sitten, kun meitä on kaheksan eli pari ku -", Linda aloitti hänen lauseensa jäädessä kesken Scarlettin ilakointiin. Nainen oli hypähtänyt alas puusta ja heilui nyt paikoillaan.
"Kun me voitetaan ja meistä tulee sitten parhaat kun ei hävitä yhtään haastetta ja me ollaan voittamattomat ja finaalinelikko ja mä voitan koko tän pelin oon ihan paras täs pelissä eikä kukaa voi voittaa mua!" Scarlettin huuto jatkui hänen poistuttua kauemmas viidakkoon purkamaan energiaansa.
"Ei kai se vaan eti koskemattomuussymbolia?" Cady esitti kysymyksen saaden päänpudistukset. Linda ja Alex eivät kyenneet uskomaan, että Scarlett koskaan löytäisi koskemattomuussymbolia, olihan se kätketty hyvin. Alex ei voinut sanoa mitään - hän ei ollut kyennyt löytämään karkotussaarelta ja Scarlett ei ollut yhtä viisas kuin hän missään muodossa.

Rohkelikot heräsivät ankeana viileämpään aamuun. Päivä ei lupaillut myrskyä saati sadetta. Oli mukavaa saada vaihtelua säähän, jatkuva sade, myrskyt tai helteet eivät olleet pitkälle aikajaksolle kenenkään mieleen. Samoin kuin ei ollut riisillä eläminen, johon he olivat totuttautuneet.
"Michelina vihjas, että yhdistyminen ei tuu hetkeen. Mä pudottasin näin ollen Caireenin seuraavana", John kuiskutti Agathan korvaan. John halusi pitää Cameronin pelissä, hän ei halunnut altistaa itseään naisvallan alle, joten hänen oli omalla tavalla pidettävä puolensa, etteivät naiset lyöttäytyisi yhteen. Jos niin kävisi, olisi tilanne kolme kaksi naisten hyväksi heidän heimossaan. Naisilla oli valta, mutta tällä hetkellä John luotti siihen, että Agatha oli hänen mukanaan.
"Se kuulostaa hyvältä idealta. Caireen juonittelee Cameronia enemmän ja on kierompi", Agatha komppasi Johnin mielipidettä. John oli tyytyväinen, ettei hän ollut yksin ajatustensa kanssa eikä edeltävä heimoneuvosto ollut ajanut heitä erilleen, vaikka hän väitti edelleen, että oli äänestänyt Agathan mukana Kitiä. Se oli valhe ja hänestä tuntui pahalta valehdella Agathalle - valhe oli vain hänen pelinsä kannalta tärkeä. John väitti, että Viviann ja Kit olivat äänestäneet Wendyä ja toivoi valheen menevän läpi. Agatha nyökytteli heidän jutellessa hento hymy kasvoillaan sinisilmäisenä antaen Johnille vaikutelman, että valhe olisi mennyt läpi.
"Mutta se on sovittu, Caireen ellei tuu uusia käänteitä", Agatha hymyili. Heidän yhteistyönsä oli sujunut hyvin ja saumattomasti.
"Pitää puhua Viviann meidän puolelle, se on oma haasteensa", John huokaisi. Hänen katseensa seurasi Viviannia, joka nauroi leirinuotiolla jollekin Cameronin heittämälle vitsille. John silmäili Viviannia ja Cameronia, heidän kehonkieliään Viviannin hymyillessä miehelle ja nyökytellessä heidän keskusteluilleen. Heidän keskustelunsa ei kuulunut majaan asti, ääni oli sen verran hiljainen, mutta jostakin he kaksi puhuivat. Ei menny kauaa, kun Caireen saapui rannasta pesemästä kattilaa ja liittyi leirinuotion keskusteluihin.

Viviann oli naurahtanut Cameronin tökerölle yritykselle kehua hänen rohkeaa pelityyliään. Viviann esitti pitävänsä Cameronin jutuista ja Caireenin liittyessä seuraan, nainen tiesi, että nyt oli aika puhua taktiikasta ja tulevasta mahdollisesta äänestyksestä.
"Ei oo mulle mitään välii, saat kunnian päättää Viviann", Caireen sanoi hymähtäen. Caireen yritti vain ja ainoastaan saada Viviannin puolelleen ja voittaa hänen luottamuksensa. Caireenin piti tehdä kaikkensa, ettei Viv valitsisi Korpinkynsikaksikon liittoumaa vaan hän tekisi oikean ratkaisun ja valitsisi Rohkelikkojen liittouman.
"Ai, no se riippuu siitä, yhistytäänkö me millon. Mut ehkä John ensin jos pitää nopeesti valita", Viviann hymähti hetken pohdittuaan. Ei hänellä ollut väliä, kunhan hän saisi voimakaksikon rikottua ja pitäisi huolen, etteivät miehet saisi ylivoimaa heidän heimossaan. Riskinä oli, että jos Agatha putoaisi nyt ja heitä jäisi neljä, kääntyisivät John ja Cameron naisia vastaan. Se oli mahdollisuus eikä Viviann ottaisi sitä riskiä. Viviann oli nyt kuullut alkuperäisten Rohkelikkojen suunnitelman ja hänen tulisi kuulla ennen seuraavaa heimoneuvostoa toisen voimaparin mietteet äänestyksestä, jotta hän voisi tehdä oikean ratkaisun. Edeltävä heimoneuvosto oli ollut unelma, hän oli säilyttänyt molempien liittoumien luottamuksen, kun yksi molemmista liittoumista oli pudonnut eikä kukaan osannut epäillä, etteikö hän olisi ollut mukana äänestyksessä. Viviann hymyili tyytyväisenä ja nautti nuotion lämmöstä.

"Tännepäin!" Michelina huudahti seuraavana päivänä. Hän seisoi rannalla tuulen heilutellessa hiuksia. Sää oli kaunis, aurinko porotti taivaalta muutaman pilvenhattaran takaa ja tuuli tuiversi. Päivä oli lämmin mutta tuuli viilensi muuten lämmintä päivää ja helpotti auringon porottaessa. Neljän hengen Korpinkynnen heimo astui rannalla olevalle siniselle matolle tuttuun tapaan ja silmäili toista polkua, josta he tiesivät Rohkelikon saapuvan.
"Korpinkynsi, näette Rohkelikon ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossaan. Wendy äänestettiin ulos edeltävässä heimoneuvostossa -", Rohkelikon heimo asteli samalla hetkellä näkyviin viisi henkisenä, kun Michelina kertoi, ketkä olivat pudonneet.
"Ja Kit äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa", Korpinkynnen puolelta suut aukesivat hämmästyksenä, kun Rohkelikoilla oli ollut tuplapudotus. Alex ja Linda katsoivat toisiaan hämmästyneinä, Scarlett pomppi innostuneena paikoillaan ja Cady pudisteli päätään. Rohkelikot silmäilivät vastassa olevan heimon reaktioita uupuneen oloisina eikä Scarlettin ilakointi piristänyt heistä ketään.
"Cady, mitä tunteita herättää nähdä, että voimasuhteet tasaantuivat yhdessä illassa, kun Rohkelikoiden heimon jäsenmäärä putosi seitsemästä viiteen", Michelina aloitti keskustelun.
"Pulloposti, oletan. Me ei ootettu tätä, mutta meidän kannalta heimojen tasottuminen on hyvä asia. Kitin putoaminen ehkä yllätti, hän oli vahva pelaaja", Cady totesi nyökäten pienesti.
"Aivan, mennään kuitenkin asiaan - pudottakaa huivinne", Michelina sanoi. Kilpailijoiden suut loksahtivat uudemman kerran auki uuden käänteen tullessa peliin. Hitaasti muutamien - Cadyn, Caireenin ja Johnin - kasvoille kääntyi hymynpoikasta heidän uskoakseen heimojen vihdoinkin yhdistyvän ja yksilöpelin alkaessa. Maahan putosi sinisiä ja punaisia huiveja Michelinan jakaessa yhdeksälle kilpailijalle uudet mustat huivit. Kilpailijjat pukivat huivit hymyillen päälleen ja silmäillen entistä ahneemmin muita selviytyjiä ja uusia kilpailijoitaan - jokainen oli nyt omillaan.
"Olette yhdistyneet. Ensin teidän tulee tehdä päätös, kummassa leirissä haluatte asua - Rohkelikon vai Korpinkynnen", Michelina antoi kilpailijoiden vallan valita. He katsoivat toisiaan.
"Korpinkynnen, meillä on kaikki luksukset", Cady sanoi suoraan saaden myöntäviä vastauksia. Se oli totta, sillä Korpinkynnen leirissä oli pressut, kaikki mukavuudet ja hyvät asuinoltavat.
"Hyvä on, se oli yksinkertainen päätös. Seuratkaa rantaa, niin löydätte ruokaisen yllätyksen. Voitte mennä. Nauttikaa vapaapäivästä", Michelinan ei tarvinnut kahdesti käskeä iloisen joukkion suunnatessa rantaa pitkin juhla-ateriaa kohden.

Vaalealla hiekkarannalla oli pitkä puinen pöytä ja molemmin puolin pitkä pirtinpenkki. Pöydällä oli kapea pöytäliina ja pöytäliinan päällä useita suuria kulhoja ruokaa. Kylminä ruokina oli hedelmiä - mangoja, vesimelonia, viinirypäleitä, salaattia. Lämpimiä ruokia oli porsaankyljystä, kanankoipia, riisiä, uudenmaan perunoita. Kaikista parasta olivat kylmät juomat - kylmät huurteiset oluet ja siiderit, raikasta mehua. Selviytyjien suupielessä suorastaan valui kuola, kun he katsoivat pöydän antimia, jotka kaikki olisivat heidän. Pöydän reunalla oli kasa lautasia, laseja, aterimia ja servettejä, vaikka todennäköisyys oli suuri, että aterimet eivät tulisi käyttöön.
"Kattokaa mitä kaikkee hyvää täällä on!" Caireen hihkaisi kahmaistessaan lautaselleen runsaasti erilaisia hedelmiä, kauhoi perunoita ja kanaa, jota he eivät olleet liiaksi saaneet syödä. Caireen ei ollut ainoa, joka kahmi ruokaa syödäkseen vaan muut seurasivat Caireenin esimerkkiä. Vaikka nyt heillä kaikilla oli hauskaa ja kaikki saivat syödäkseen, oli varmaa, että jokaisen - paitsi Scarlettin - mielessä pyöri ajatus todellisen pelin alkamisesta. Kuviot menisivät uusiksi ja peli kovenisi entisestään, jokainen vastaisi itsestään ja taktikoinnin tärkeys kasvoi. Lähes jokainen tiesi sen ja nyt mitattiin, kuka heimovaiheen liittolaisista oli todellinen liittolainen, kehen pystyi luottamaan ja kuka puukottaisi selkään - kuka oli valmis pelaamaan peliä ja kuinka kovaa?

Ruoat katosivat pöydältä hyvää vauhtia lautasille ja lautasilta kilpailijoiden suihin. He olivat onnessaan saamastaan ruoasta, joka antoi aivan uudenlaista energiaa kaudelle ja tuleviin haasteisiin. Nyt heillä oli hetki aikaa vain olla ja varmistaa liittoumiensa pysyvyys. Etenkin Viviannilla oli tarve siihen. Hän oli nojautunut kuiskuttelemaan Alexanderin ja Viviannin kanssa kaikesta näkemästään ja kokemastaan Rohkelikon heimossa.
"Cameron ja Caireen sekä Agatha ja John on voimaparit, ne pitää erottaa", Viviann osasi kertoa saatuaan suunsa tyhjäksi mehevän rapeasta kanasta. Alex ja Linda loivat silmäyksen pöydän toisella reunalla oleviin mainittuihin pareihin nyökäten lyhyesti.
"Cady kuvittelee jo voittaneensa tän kauden", Linda kommentoi heti perään toivoen, että saisi toteutettua Viviannin aloittaneen sodan Cadya vastaan, koska muuten se olisi ollut Viviannilta vain tyhjä lupaus pudottaa Cady seuraavana.
"Ja sä lupasit, että se putoo seuraavana", Alexander komppasi Lindaa äänestyspäätöksessä. Alex pelkäsi Cadyn fyysisyyttä eikä hänellä ollut syytä kieltää sitä. Niin kauan, kun Cady olisi mukana, olisi Alexanderin mahdollisuus voittaa yksilökoskemattomuus ja sitä kautta koko kausi huomattavasti pienempi.
"Totta. Cady nyt ja ens kerralla rikotaan voimaparit? Otetaan rohkelikkokaksikko mukaan, niin meillä on ylivoima", Viviann pohti hetken aikaa päätöstä, kunnes teki sen. Hän tiesi Caireenin ja Cameronin lähtevän hänen mukaan rikkomaan alkuperäistä Korpinkynsikolmikkoa ja varmasti halusivat fyysisen uhan pois pelistä. Tärkeintä oli tässä vaiheessa taata enemmistö omalle puolelleen ja oman pelinsä jatkuminen.

Agatha, John, Caireen ja Cameron istuivat hiljaisenpuoleisena toisessa päässä pöytää. Heidän neljän ja luihuiskolmikon, kuten kaikki nimittivät Alexia, Viviä ja Lindaa, väliin jäivät Scarlett - hän kuulutti suu täynnä ja hyvin kovaan ääneen omaa voittoaan - sekä omissa mietteissään ja ruokaan keskittynyt Cady. He olivat jutelleet tuplapudotuksesta, Wendyn ja Kitin putoamisesta, Kitin käyttämästä koskemattomuussymbolista sekä juryn kolmikosta - Axelistä, Wendystä, ja Kitistä.
"Joo, se yllätti täysin. Kit on varmaan pitkään katkera niille, jotka äänesti sitä", Agatha huokaisi pienesti. Ei tuntunut hyvältä pudottaa joku omasta liittoumastaan ja vielä suututtaa hänet siinä samalla, vaikka Kit tuskin pitäisi häntä syyllisenä. Agathan omatuntoa kalvoi asia, että hän oli ollut pudottamassa Kitiä, mutta Kit ei ollut enää se hänen ystävänsä vaan peli oli muuttanut Kitiä ilkeämmäksi ja itsekkäämmäksi eikä Agatha halunnut olla sellaisten kanssa tekemisissä.
"Mitä mieltä jos me yhistettäs voimanne ja pudotettais joku luihuiskolmikosta?" Caireen ehdotti. Hän hymyili ystävällisesti ja silmäili luihuiskolmikkoa. Caireenia houkutti myös idea liittoutua luihuiskolmikon kanssa ja pudottaa John tai Agatha ulos, mutta ei tuntunut oikealta hetkeltä, kun luihuiskolmikko oli hyvin vahva ja tiivis eivätkä he koskaan pettäisi toisiaan. Caireen aikoi pitää huolen, että hän oli oman liittoumansa ykkönen eikä koskaan pohjimmainen, sillä pohjalta oli ikävä taistella tiensä takaisin huipulle.
"Viviann? Se tietää meidän salaisuudet ja on varmasti vaarallisin", John ehdotti kohauttaen olkiaan pienesti. Suoraan sanottuna miehelle ei ollut suurta väliä, kunhan hän ei ollut putoamassa ja saisi pidettyä jäljellä olevat miehet mukana. Miehiä oli vain kolme - hän itse, Cameron ja Alexander - ja naisilla oli mahdollisuus pudottaa miehet yksi kerrallaan ulos. John taistelisi, että miehet pysyisivät pelissä eivätkä naiset ajattelisi liittoutua keskenään.
"Pitää kattoo, koska me tarvitaan vielä yks mukaan, joko Cady tai Scarlett. Ei jutella liikaa, ettei ne ajattele meitä yheks isoks liittoumaks. Pitää olla ovela", se oli Caireen, joka asian otti esille ja puheen numeroista - heitä ei olisi tarpeaksi pudottamaan jotakin luihuiskolmikosta, elleivät he pitäisi huolen, että luihuiset eivät saisi enemmistöä. Nyt selvästi taisteltiin Cadyn ja Scarlettin äänestä.
"Me jutellaan Cadylle", John lupasi Agathan puolesta, otti pitkän kulauksen oluestaan ja nautti kauniista iltapäivästä. Heillä ei ollut mikään kiire ja ensimmäiseen heimoneuvostoon oli vielä aikaa ja edessä oleva koskemattomuuskilpailu saattaisi muuttaa kaiken.
"Ottaako joku mangoa vielä?" Caireen huudahti juonittelukeskustelunsa päätteeksi aivan kuin hän olisi juuri puhunut ruoasta kolmen muun selviytyjätkilpailijan kanssa. Ei mennyt kauaa, kun Scarlettin käsi upposi kulhoon ja hän tunki mangon suuhunsa kokonaisena.
"Miksei vaan tuo?" Cameron kuiskasi nyökäyttäen päätään Scarlettin suuntaan. Caireen hymähti pienesti.
"Ei taktista".

Päivä kääntyi iltaan, kun vatsansa täyteen syöneet yhdeksän selviytyjää astelivat Korpinkynnen leiriin. Leirissä oli pressut aseteltu majan päälle ja bambumajassa oli muutamia vilttejä pehmusteina. Majan ympärille oli ripustettu riippumatto ja muutamia mukavanoloisia retkituoleja sekä niiden keskellä kivituolien, kantojen ja puunrungon keskellä kivistä tehty leirinuotio ja polttopuita. Leiri oli yhtä luksusta Rohkelikon synkkään leiriin verrattuna. Kaikki yhdeksän uskoivat tehneensä oikean leirin valinnan suhteen. Tunnelma oli edelleen katossa, vaikka peli oli käynnissä. Heillä oli yksi vuorokausi aikaa olla vapaita juoruilusta ja kieroilusta, yksi päivä aikaa vain nauttia elämästä ja maisemista sekä toistenne seurasta. Leiriin palaaminen muutti kuitenkin tunnelmaa, sillä heidän oli aloitettava arkisten askarien tekeminen ja hetken kuluttua Cameronin johdolla leirinuotio oli syttynyt kirkkaana palaamaan ja valaisemaan heidän iltaansa. Aamun valjetessa peli alkaisi todenteolla eikä kukaan voisi piilottaa itseään, kaikki olisivat vapaata riistaa. Kuka veisi voiton?


Viimeinen muokkaaja, Honey:Dream pvm Su Syys 13, 2020 12:29 am, muokattu 1 kertaa
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Piru=l likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Su Syys 13, 2020 12:26 am

Yhdistynyt heimo

Agatha Chopre
Alexander "Alex" Sorokin
Belinda "Linda" Branwenn
Cady Dawson
Caireen Hayward
Cameron Moss

John Murray
Scarlett Snider
Viviann Kempington
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ma Syys 14, 2020 1:33 am

20. Ensimmäinen yksilökoskemattomuus

Haastepäivä oli jälleen polttavan kuuma. Aurinko oli noussut taivaalle ja eilisiä pilvenhattaroita ei ollut lähimaillakaan. Hento tuulenvire puski mereltä mutta se ei riittänyt viilentämään kuumana päivänä. Aamulla tunnelma oli jännittynyt ja kireä - peli oli jälleen käynnissä. Vaikka he söivät yhdessä leirinuotion äärellä keitettyä riisiä, jokainen heistä mietti tulevia siirtojaan. Scarlett oli ainut, joka otti pelin huolettomasti, hän uskoi jo voittaneensa, vaikka heitä oli vielä yhdeksän jäljellä eikä hän miettinyt ketä hän äänestäisi, sillä hän äänestäisi henkilöä, kenestä hän piti vähiten ja kuka ei ollut hänen ystävänsä. Ja edelleen, Scarlett kävi kaikkien hermoille. Hän ei pitänyt suutaan hetkeäkään kiinni, selitti kaikkea maasta taivaisiin ja pyöri pysähtymättä. Mikä ikävintä, hän ei osallistunut leirin askareihin, ei tulen sytyttämiseen, ruoan tekemiseen saati tiskaamiseen vaan hän oletti kaiken tarjoiltavan hänelle hopealautaselta.
"Voidaanko vaan Caireen pudottaa toi?" Cameron nyökkäsi päällään Scarlettin suuntaan hyvin turhautuneena jo ensimmäisen vuorokauden aikana naisen touhuihin.
"Meidän pitää ajatella taktisesti. Kenet sä voit voittaa finaalissa? Scarlettin", Caireen tiesi itse voittavansa Scarlettin ja halusi pitää naisen mukana niin pitkään kuin mahdollista. Caireen tiesi jo finaalikolmikkonsa, hän voittaisi Scarlettin aivan varmasti ja uskoi voittavansa myös Cameronin, joka oli ollut hänen sätkynukkensa koko kauden ajan. Ja Caireen toivoi, että muut näkisivät hänet itsensä helppona finaalivastuksena, jotta hän pääsisi finaaliin eikä olisi uhka, mutta hän halusi voittaa ja hän teki suuria siirtoja voittaakseen.
"Sitä ennen mulla menee hermot", Cameron hymähti silmäillessään naista, joka oli ampaissut viidakkoon välttyäkseen kattilan tiskaamisen. Agatha ilmottautui vapaaehtoiseksi tiskaajaksi, hän keräsi kattilan, kauhan ja muut käytetyt välineet lähdettyään rantaan Cadyn seurana voidakseen vaihtaa muutaman sanan tulevasta äänestyksestä - Agatha tarvitsi Cadya.

Vesi oli lämmintä, kuten saattoi odottaa lämpimien päivien vuoksi. Agatha ja Cady asettuivat rantaveteen hinkkaamaan meriveden ja hiekan avulla kattilan pohjaa puhtaaksi.
"Mikä sun tilanne on tällä hetkellä liittouman suhteen?" Cady aloitti keskustelun ja haki tietoa. Cady oli jäänyt uudessa Korpinkynnen heimossa pimentoon ja liittoumien taiston väliin. Nyt oli hänen aikansa ottaa pelinsä kunnolla käsiinsä ja kahmia tarvittavat informaatiot. Cady hymyili pienesti tiskatessaan ja silmäili hennosti hymyilevää Agathaa.
"Mulla on hyvä tilanne. Luotan Johniin tosi paljon ja se on osottanut olevansa luottamuksen arvonen. Caireen ja Cameron äänestää usein samoin, kun mä. Ne eilen ehdotti, että pudotettaisiin joku luihuiskolmikosta", Agatha vastasi totuudenmukaisesti ja sinisilmäisesti - hän halusi luottaa Cadyyn eikä Cady ollut osoittanut merkkejä, ettei häneen voisi luottaa. Agatha oli kaikkien kaveri ja hän tuli kaikkien kanssa toimeen. Agatha pelasi sydämellä, hän pystyi halutessaan taktikoimaan mutta hänen sydämensä vei usein voiton.
"No mä oon puhunut Alexille ja Lindalle. Uskon, että saan ne halutessani puolelleni", Cady analysoi omaa tilannettaan. Cady uskotteli edelleen, että luihuiskolmikkoa ei olisi ja että olisi uuden Korpinkynsinelikon liittouma - hän, Alex, Linda ja Scarlett. Että he kolme tekisivät yhteistyötä, kuten hän oli ehdottanut heimovaiheessa. Kaikkien muiden puheet ja kommentit antoivat olettaa, ettei heidän nelikkonsa pitäisi yhtä vaan Alexander ja Linda olisivat siirtyneet alkuperäiseen liittoumaansa. Cadyllä oli hyvä sauma palata itse alkuperäisen heimonsa puolelle. Cady vain halusi rikkoa liittoumien rajat, uskoa uusiin liittoumiin ja saada muut pois turvallisuudentunteesta, jonka heidän liittoumat heille antoivat.
"Eli onko se sitten Viviann? Pitää kuitenkin jutella vielä porukalla, että miten tehdään", Agatha oli avoin ehdotukselle. Hän ei tuntenut Viviannia niin hyvin kuin halusi tuntea eikä hän tuntenut Lindaa tai Alexanderia saati Scarlettia. He neljä olivat jääneet Agathalle itselleen pimentoon, mutta kenet he aikoivatkaan pudottaa, Agatha halusi luoda suhteen häneen. Toisaalta pudottaminen ei tuntunut niin pahalta, kun ei tuntenut toista hyvin - silloin vain mietti, olisiko toisen voinut tuntea paremmin, olisiko toisesta saanut liittolaisen ja ystävän. Koko peli alkoi olla Agathalle epävarmaa, hän ei kohta halunnut pudotttaa enää ketään, sillä he olivat olleet yhdessä jo kaksikymmentäseitsemän päivää ja loppu läheni hetki hetkeltä.

"Tännepäin!" Michelinan ääni kuului rannalta. Rantaveteen oli matkaa ja rantaa ympäröivät palmut ja pensaat tehden maisemasta erittäin kauniin. Aukiolla oli pystyssä yhdeksän korkeaa eri värillä varustettua pylvästä. Yhdeksän kilpailijaa saapuivat rannalle riviin Scarlettin kantaessa pömppömahaista koskemattomuuspatsasta päänsä päällä kuin voiton merkkinä.
"Oletteko valmiita päivän koskemattomuuskilpailuun?" Michelina aloitti. Kilpailijoiden suunnalta tuli myöntäviä huudahduksia - tätä he olivat odottaneet, ensimmäinen yksilökoskemattomuus.
"Ensiksi otan koskemattomuuspatsan takaisin", Michelina käveli Scarlettin luokse, otti pömppömahaisen patsaan ja asteli takaisin paikoilleen. Hän asetti patsaan tuttuun tapaan pölkyn päälle, mutta pölkyn vieressä oli keppi, joka oli peitetty liinalla.
"Heimokoskemattomuutta ei ole enää. Tästä lähin kisaatte yksilökoskemattomuudesta", Michelina taputti ensin puisen patsaan päätä, kunnes hän nosti kirjavan liinan kepin nokasta. Kepissa roikkui leveä koru, jonka keskellä oli suuri puinen koukku ja molemmin puolin koukkua kultasävytteisiä piikkejä. Korun naru oli joustamatonta ja se säilytti pyöreän muotonsa roikkuessaan ristinmuotoisesta pylväästä. Selviytyjät huokaisivat haltioituneena riipuksen nähdessään.
"Tämä on koskemattomuusriipus. Kun sinulla on koskemattomuusriipus, olet turvassa heimoneuvostossa eikä sinua voi äänestää ulos. Yksilökoskemattomuus on yksi tärkeimmistä asioista tässä pelissä, sillä se takaa sinulle turvan", Michelina kertoi lyhyesti koskemattomuusriipuksesta, jota kaikki havittelivat - sen avulla, he olisivat turvassa. Koskemattomuusriipus olisi ainoa varma keino taata pelinsä jatkuminen vielä seuraavien päivien ajan ja taistelusta tulisi varmasti tiukka.
"Käydään läpi tämän päivän haasteen säännöt. Säännöt ovat yksinkertaiset. Roikutte pylväässä niin kauan kun pystytte. Kun osutte maahan, pelinne on ohi. Yksi tärkeä muistutus - ette saa ottaa tukea pylvään huipulta", Michelina sanoi osoittaessaan pylväitä. Selviytyjät nyökkäilivät ymmärtämisen merkiksi.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

Pylväissä oli kolmessa eri kohtaa hyvin kapeat kolot joko käsille tai jaloille värillisen osan alapuolella ja vastaavasti värillisten osien yläpuolella juuttiköyttä kiedottu pylvään ympärille tarjoten myös mahdollisuuden ottaa tukea. Värillinen kohta ja pienet apukohdat toistuivat kolme kertaa pylväässä. Värillisten kohtien väliin jäi puhdasta puuta. Yhdeksän kilpailijaa olivat kiivenneet pylväisiin ja roikkuivat nyt ylhäällä. Scarlett oli kietoutunut pylvään ympärille aivan kuin olisi kiivennyt puuhun. Scarlettin tyyliä käyttivät myös Cady, Cameron ja Alexander. Agatha ja Viviann seisoivat suorina varpaat pienissä pyöreissä koloissa, joka kiersi pylvään. Linda, Caireen ja John olivat kietoneet kädet pylvään ympärille ja olivat ylhäällä kyykyssä jalat vastan juuttiköyttä.
"Koskemattomuushaaste on alkanut", Michelina ilmoitti, kun jokainen oli päässyt pylvääseen ja ottanut haluamansa asennon. Cameron etsi uutta asentoa Alexanderin tavoin melkein heti kilpailun alettua. Pyöreässä pylväässä oli vaikea pysyä ja päivä oli jälleen hyvin lämmin. Hikipisaroita valui kilpailijoiden kasvoilla jo lyhyen ajan jälkeen. Aurinko ei tehnyt merkkejä väistyäkseen ja hellitääkseen kuumuutta. Haasteesta tulisi pitkä ja raskas.
"Cameron putoaa haasteesta ensimmäisenä kymmenen minuutin kohdalla. Alexander on saanut korjattua asentonsa toiselle jalansijalle", Michelina selosti kilpailijoiden menoa. Cameron istuutui vaalealle hiekalle pylväänsä juurelle ja nosti katsettaan ylhäällä pylväissä oleviin kilpailijoihin. Scarlett ei pysynyt pylväässä paikoillaan, hän liikkui koko ajan pylvään yläosassa, liukui välillä alaspäin ja pakotti itsensä ylöspäin. Agatha, Viviann, John ja Caireen olivat pysyneet haasteen ajan liikkumattomina ylhäällä pylväässä. Cady liukui alemmas, otti tukevan otteen juuttiköydestä ja jäi paikoilleen silmäillen kilpakumppaneitaan.
"Linda valuu alemmas, saa paikkansa viimeiseltä jalansijalta. Alexander liukuu perässä ja putoo haasteesta toisena. Alexander kesti viisitoista minuuttia", Michelina selosti. Alexander pudisti päätään ja asettautui istumaan oman pylväänsä juurelle pyyhkiessään hikeä otsaltaan.

"Olette olleet siellä kolmekymmentä minuuttia", Michelina sanoi. Agatha oli laskeutunut tolpan puoleen väliin seisoen edelleen varpaat pienessä kolossa ja kädet kiedottuna pylvään ympärille. Linda oli sinnitellyt pitkään viimeisen jalansijan kohdalla. John, Viviann ja Caireen olivat liikkumattomina pylvään yläosassa. Scarlett liikkui edelleen jatkuvasti eikä tuntunut pysyvän paikoillaan sekuntiakaan. Cady oli laskeutunut niin ikään viimeiselle jalansijalleen ja kietonut niin jalat kuin kädet pylvään ympärille pakottaen itsensä pysymään pylväässä. Kaikki muut hyödynsivät isovarpaillaan pieniä kaiverrettuja koloja tai juuttiköysiä saadakseen tukea.
"Belinda putoaa kolmenkymmenenkahden minuutin kohdalla, heti perään Cady pudottautuu samoin kuin Scarlett", Michelina huudahti varsin pian, kun kolme naista putosi  pylväästä lyhyen ajan sisällä, alle minuuttiin. Linda ja Cady asettuivat istumaan tuhahtaen ja päätään pudistellen pettyneinä omaan suoritukseensa. Scarlett otti jälleen voittaja vahvassa reaktiossa. Hän heitti mustan lippalakkinsa maata vasten ja polki - tietenkin hän oli uskonut voittavansa koskemattomuuden ja tuntui ikävältä hävitä haaste. Scarlett oli väsyttänyt itsensä heilumalla ja liikkumalla koko ajan tolpassa jaksamatta keskittyä haasteeseen.
"Teitä on neljä jäljellä ja olette olleet siellä pian neljäkymmentä minuuttia", Michelina ilmoitit. Caireen muutti asentoaan ensimmäistä kertaa koko aikana ja loi silmäyksen molemmille sivuilleen. John istui tukevasti kyykkyä muistuttavasti asennossa paljaat jalat koloissa ja kädet kiedottuna pylvään ympärille. Viviann liikahti pienesti korjaten käsiensä asentoa vaikuttaen tyyneltä roikkuessaan. Aurinko paahtoi entistä korkeammalta ja kuumempana aiheuttaen kilpailijoiden hikeentymistä ja hikikarpaloiden nousemista iholle, kädet olivat nihkeät ja kiinni pitäminen oli vaikeaa.
"Mä en pysty enää", sanat kuuluivat Agathan huulilta hänen laskeutuessa alas ja asettuessa nojaamaan pylvästä vasten. Nainen asetti jalat suoraksi venytellen.
"Agatha laskeutuu alas pylväästä viidenkymmenenviiden minuutin kohdalla. Kolme kilpailijaa jäljellä", Michelina sanoi. Agatha nyökkäsi pienesti kuullessaan ajan, se oli enemmän kuin hän oli kuvitellut jaksavansa.

Minuutit matelivat kolmen kilpailijan roikkuessa pylväässä edelleen. He olivat olleet yli tunnin paikoillaan vaihdellen satunnaisesti asentojaan. Caireen oli laskeutunut pylvään puoliväliin kädet tiukasti kiedottuna pylvään ympäri ja jalat kapeassa kolossa. John teki liikkeitä verrytellääkseen käsiään ja jalkojaan, jotka alkoivat puutua hänen ollessa tiukasti pylväässä kiinni mutta jokainen liike oli riski ja vaikeutti hänen olemistaan hänen joutuessa laskeutumaan Caireenin tasolle puoleen väliin pylvästä. Viviann oli ainoa, joka oli edelleen pylvään huipussa ja piti itseään tiukasti kiinni jalat kolossa ja kädet juuttiköydessä kiinni.
"Olette olleet siellä tunnin ja kolmekymmentä minuuttia", Michelina ilmoitti. Sen myös näki kilpailijoista, sillä he olivat väsyneitä, Caireen räpytteli silmiään, kunnes hän pudottautui uupuneena maahan saaden taputukset pitkästä ja hyvästä suorituksesta itselleen.
"Toinen teistä voittaa koskemattomuuden, tämä näyttäisi hyvältä sinulla Viviann ja John, se on unisex mallia", Michelina hymähti saaden pylväiden juurella olevat kilpailijat naurahtamaan. Viviann suorastaan liukui alemmas ihon raapiessa pylvästä vasten, kunnes sai pysäytettyä oman liukunsa pylvään viimeiselle jalansijalle hengästyneenä, uupuneena ja väsyneenä. John oli painanut naamansa pylvästä vasten ja sulkenut silmänsä voidakseen sulkea kaiken hälinän ulkopuolelle ja keskittyä vain roikkumiseen.
"Viviann putoaa pylvästää tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin kohdalla - ", Michelina aloitti, kun väsynyt Viviann pyllähti hiekkaa vasten.
"John voittaa koskemattomuuden!" Michelina huudahti loppuun. John laskeutui pylväästä hiekalle hetken aikaa hakien tasapainoaan.
"John, tule tänne", Michelina pyysi. John asteli hymy kasvoillaan, tyytyväisenä voittoon juontajan vierelle ja kääntyi rintamasuunta heimotovereitaan kohden. Michelina asetti riipuksen hänen kaulaansa ja taputti miestä olalle.
"Onneksi olkoon John ensimmäisestä yksilökoskemattomuudesta, miltä tuntuu?" juontaja esitti ensimmäisen kysymyksen.
"Se oli erittäin rankkaa enkä ois jaksanut yhtään pidempää mutta tuntuu hyvältä tietää, että on turvassa", John analysoi viitaten kaulallaan riippuvaan koruun, joka peitti osan hänen rintakehästään koonsa puolesta.
"Me tapaamme illalla heimoneuvostossa", Michelina taputti kevyesti vielä Johnia olalle lähettäen yhdeksän kilpailijaa palaamaan leiriinsä ja valmistautumaan illan heimoneuvostoon. Matkalla leiriin Johnia onniteltiin voitosta samoin kuin Viviannia ja Caireenia tiukasta yrittämisestä koskemattomuushaastessa.

John asetti koskemattomuusriipuksen roikkumaan leirin majan kulmaukseen sopivaan pidikkeeseen odottamaan illan heimoneuvostoa. John, Agatha ja Cady astelivat yhdessä kauemmas leiristä voidakseen jutella yhdessä illan äänestyksestä ja vielä myöhemmin yhdistää ajatuksensa Caireenin ja Cameronin kanssa.
"Sä haluut Viviannin, pitääkö paikkaansa?" John aloitti puhumisen. Hän oli normaalia itsevarmempi tietäessään olevansa turvassa illan äänestyksessä ja pelaaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Cady nyökkäsi lyhyesti, hän uskoi Agathan kertoneen omat perustelunsa äänestyspäätökselleen.
"Viviann pärjäs tänään tosi hyvin haasteessa", Cady vahvisti omaa mielipidettään asiasta pudottaa fyysinen uhka, jotta omat mahdollisuudet voittaa olisivat huomattavasti paremmat.
"Mä en äänestäs tänään Viviannia. Sillä voi olla koskemattomuussymboli ja se olettaa putoavansa, koska pärjäs tänään. Parempi on pudottaa sen liittolainen", John oli oppinut kuluneiden päivien aikana miettimään yhtä äänestystä pidemmälle ja edeltävä heimoneuvosto oli osoittanut hänelle koskemattomuussymbolien voimakkuuden - niitä tulisi varoa.
"Mä oon samaa mieltä. Kumman kanssa Viviann on läheisempi - Alexin vai Lindan? Pudotetaan se, kumman kanssa se on läheisempi vai?" Agatha haki tukea liittolaisiltaan saaden myös Cadyn puolelta hyväksyvää nyökkäilyä. He kolme olivat pysähtyneet juttelemaan kaivon luokse. Ainoa, joka osasi vastata esitettyyn kysymykseen oli Cady. Se tarkoitti Cadyn valitsevan lähtijän ja rooli kelpasi enemmän kuin mieluummin hänelle. Cady pystyisi pudottamaan omalle pelilleen otollisemman henkilön ja henkilön, joka todennäköisemmin antaisi jury-äänensä hänelle.

Leirinuotion ääreen olivat jääneet istumaan luihuiskolmikko - Viviann, Linda ja Alexander - sekä rohkelikkokaksikko - Caireen ja Cameron - juttelemassa illan äänestyksessä.
"Mä luotan teihin, en oo pettäny teiän kenenkään luottamusta missään vaiheessa. On kuitenkin yks henkilö, kuka on pettänyt osan meiän luottamuksen ja pahasti. Etenkin mun", Viviann aloitti pohjustuksen äänestykselle. Hänen katseensa ei jättänyt varaa vastaväitteille. Kaikki olivat yhtä mieltä asiasta, että Viviann oli ollut heille lojaali heimon vaihdosta huolimatta.
"Scarlett vai Cady?"
"Agatha, John?" nimiä heiteltiin neljän muun osapuolen suusta. Viviann myhäili tyytyväisenä, sillä hänellä oli valta nimetä putoava henkilö ja hän tiesi liittoumansa luottavan toisiinsa, hän oli onnistuntu tavoitteessaan ja yhdistänyt kahden heimon liittoumat keskenään. Se oli ollut hänen tavoite hyppäämisestä lähtien ja hän oli luonut vahvan viiden hengen liittouman, jonka vallassa hän oli ja vallasta hän nautti.
"Cady", Viviann sanoi. Hän oli asiasta jutellut luihuiskolmikkonsa kesken, joka oli hänen ykkösliittoumansa ja heidän kanssaan hän menisi finaaliin asti - omien lampaidensa kanssa vai miten Cady heitä olikaan ikinä nimittänyt..
"Se selvästi yrittää olla vähemmän fyysinen kun on oikeesti. Ja se pelaa hiton kovaa peliä. Se yrittää kääntää liittoumat toisiaan vastaan", Linda avasi suunsa puollustaakseen Viviannin ehdotusta pudottaa Cady. Se oli ollut jo pitkään heidän kolmen suunnitelma, kun Oliver oli pudonnut ja nyt olisi viimein mahdollisuus toteuttaa pitkään harkittu suunnitelma ja pudottaa vaarallinen pelaaja.
"Cady? Okei, sopii meille", Caireen hymähti. Cady ei kuulunut uuteen Rohkelikkoliittoumaan ja olisi hyvä vaihtoehto pudottaa joku liittouman ulkopuolinen henkilö. Caireen ja Cameron olivat vaa'ankielenä, sillä heidän tuli tehdä päätös kumman kolmikon mukana he menisivät - luihuisten vai korpinkynsien.

Päivä hämärtyi, kääntyi illaksi Johnin pukiessa koskemattomuusriipus kaulalleen. Kilpailijat nostivat soihtunsa. Jokaisessa soihdussa roikkui kilpailijan oma nimi ja alkuperäisen heimon värillä grippi - Scarlettin soihdussa oli oranssia, Alexanderin, Lindan ja Viviannin grippi oli vihreä, Cameronin ja Caireenin punainen ja Agathan, Johnin ja Cadyn soihtua komisti sininen sävy. Joukkie asteli hiljaisena heimoneuvostoon polkua pitkin.
Heimoneuvostossa paloi nuotio kirkkaana ja lämpimänä. Michelina seisoi kädet selän taakse ristittyinä ja katse seuraten soihtujen jonoa ja selviytyjien istuutumista pölkkyjen päälle. Kilpailijat kohdistivat katseensa juontajaan, joka avasi suunsa kutsuakseen juryn paikalle.
"Kutsutaan paikalle juryn jäsenet. Axel, ja viime heimoneuvostossa ulos äänestetyt Wendy ja Kit". Axel asteli tuttuneesti farkuissa ja hiukset pörrössä. Häntä seurasi hiljaisena Wendy ruskeat hiukset huolitetulla ponihännällä. Kit oli pukeutunut tyylikkäästi ja vaaleat hiukset oli kiharrettu hänen istuutuessa juryn pitkille penkeille.
"Heimot yhdistyivät, millaista elonne on ollut Linda?" Michelina avasi keskustelun heimoneuvostossa. Linda katsoi hetken aikaa hölmistyneenä juontajaa, kunnes katse kääntyi heimonsa puoleen.
"Ei ihmeitä, juhla-ateria uppos kaikille, teki hyvää saada safkaa mutta kaikkien kanssa ei oo päässyt jutulle. Kyllä mä sanon, että alkuperäset heimojaot raottaa osaa", Linda vastasi itsevarmana  luoden silmäyksen korpinkynsikolmikkoon.
"Toisia, mutta toisia ei", Cady hymähti vastauksen Lindan analyysiin.
"Puhuitte alkuperäisistä heimoista. Puhutteko neljästä heimosta vai kahdesta heimosta, johon jakauduitte kuudennen päivän jälkeen?" Michelina heitti uuden kysymyksen ilmoille.
"Alkuperäisistä. Meillä on täällä yks puuskupuh, luihuiskolmikko ja korpinkynsikolmikko ja rohkelikkoja kaks. Toki matkalla on tapahtunut heimojen sekottamisia ja uusia suhteita on syntynyt. Se, mikä suhteista on voimakkain, selviää tänään", Caireen hymähti salaperäisesti.
"Uusia Korpinkynsiä on neljä, Cady, Scarlett, Linda ja Alexander. Uusia Rohkelikkoja on vastaavasti viisi, Agatha, John, Caireen, Cameron ja sinä Viviann. Viviann, olet ollut molemmissa heimoissa, miltä se tuntuu?" heimoneuvostossa oli paljon puhuttavaa, sillä paljon asioita oli tapahtunut ja peli oli vasta nyt alkanut kunnolla.
"Mä tunnen itteni etuoikeutetuks. Oon saanut tutustua kaikkiin ja otin varaslähdön yhdistymiseen. Tunnen kenen kanssa kilpailen", Viviann vastasi hyvin ympäripyöreästi esitettyyn kysymykseen.
"Uusia Rohkelikkoja on viisi, etulyöntiasema. Mutta minkä liittouman mukaan mennään?" Caireen toisti omaa mielipidettään, vaikkei hän saanut omaa vastausvuoroaan juontajalta, mutta keskustelu oli hyvin avointa heimoneuvostossa.

Kit ja Axel silmäilivät välillä toisiaan ja pidättelivät nauruaan Caireenin vastauksille. He eivät jurystä käsin sanoneet mitään, he vain seurasivat hiljaisena käynnissä olevaa keskustelua.
"John, voitit tänään ensimmäisen yksilökoskemattomuuden. Vaikuttaako se tämän illan tapahtumiin?" Michelina siirtyi hiljalleen päivän tapahtumiin ja illan äänestyksiin. John pudisti päätään lyhyesti.
"Ei, mä meen sen perusteella, mitä oon sopinut liittoumani kanssa. Mun voitto ei vaikuttanut meidän äänestyspäätökseen", John totesi.
"Mutta se, mitä tapahtui haasteessa ja kuinka muut pärjäsivät, se vaikuttaa", Caireen oli jälleen äänessä luoden pitkän silmäyksen Vivianniin luodakseen naiseen pelkoa, jotta toinen tuhlaisi mahdollisen kätketyn koskemattomuussymbolin.
"John teki itestään uhan voittamalla koskemattomuuden", Viviann vastasi ykskantaan tulleisiin kommentteihin.
"Ei yks voitto tarkota, että voittaa aina. Se vaikuttaa, miten pärjää kokonaisvaltaisesti ja jos on kärkikolmikossa haasteessa, se tarkottaa, että on uhka", Cady oli itse pelannut haasteen taktisesti ja jättäytynyt hännille tiedettyään, ettei tule haastetta voittamaan ja pitänyt itsensä poissa fyysisen uhan roolista.
"Millä perusteella äänestätte tänään?" Michelina esitti viimeisimpiä kysymyksiä, ennen alkavaa äänestystä.
"Uhka. Puhtaasti sen mukaan, kuka on uhka. Samalla mitataan liittoumien luottamus ja vedetään rajat", Cameron vastasi esitettyyn kysymykseen, loi silmäyksen Caireeniin kuin varmistaen heidän olevan samalla aaltopituudella illan suhteen. Cady suoristautui seisomaan kuiskaamaan jotakin Scarlettin korvaan.
"Cady, mitä tapahtuu. Viime hetken muutoksia suunnitelmiin?" tarkkaavainen juontaja pommitti suoraan kysymyksellä.
"Kerron miten äänestetään. Kukaan ei oo puhunut Scarlettille koko päivänä, koska me kaikki tiedetään, että se huutaa suunnitelmat ääneen, jos saa siihen aikaa", Cady vastasi siihen suoraan. Scarlett hymyili leveintä ja onnellisinta hymyään, kun myös Viviann kurkottautui kuiskaamaan jotakin hänen korvaansa.
"Scarlett, miltä se tuntuu, kun sinuun ei luoteta eikä kerrota äänestyksistä?" Michelina siirsi huomion Scarlettiin tietäen heti kysyttyään katuvansa asiaa.
"No ei se mua haittaa yhtää koska ei ne tietenkään kerro mulle yhtään mitään kun ne tietää mun tietävän kaiken jo entuudestaan ja ne tietää että jos mä tiiän jotakin niin kaikki tietää sen ja kaikki tietää mun voittavan tän kauen ei siinä oo mitään epäilystäkään joten ei sillä oo väliä kuka putoo ennen mua kun mä oon jo voittanut kaiken!" se oli omahyväinen ja itseään kehuskeleva puhe. Scarlett ei pitänyt taukoa puhuessaan, sanat tulivat tulvan lailla hänen huuliltaan ja puolet puheesta menivät muilta ohitse.
"On aika äänestää. Johnia ei voi äänestää, muut ovat vapaata riistaa. Alexander, ole hyvä", Michelina antoi Scarlettin pitkän sepustuksen jälkeen luvan siirtyä äänestämään. Reunassa istuva Alex nousi seisomaan ensimmäisenä ja äänestämään.

"Käyn laskemassa äänet", Michelina ilmoitti viimeisenkin kilpailijan palattua paikoilleen. Tunnelma oli normaalia jännittyneempi - jännittyneempää kuin heimovaiheessa.
"Jos jollakulla on hallussaan kätketty koskemattomuussymboli ja haluaa käyttää sen, nyt on sen aika", Michelina aloitti. Johnin ja Cadyn katseet kääntyivät Vivianniin vaistomaisesti, joka pudisti pienesti päätään. Katseet kiersivät muissa heimolaisissa yleisesti, jokainen odotti jonkun nostavan vainoharhaisuuden varassa nostavan koskemattomuussymbolin esiin ja pelaavan sen itselleen - pelastavan oman nahkansa ensimmäisessä yhdistyneessä heimoneuvostossa.
"Hyvä on. Kun äänet on luettu, päätös on lopullinen. Pudonneen henkilön on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet", Michelina ilmoitti nostaen uurnasta ensimmäistä pergamenttia.
"Ensimmäinen ääni, Linda", Michelina sanoi käännettyään pergamentin selviytyjiä kohden. Linda nyökkäsi lyhyesti - yksi ääni ei tarkoittanut mitään ja hänellä oli oma liittouma takana.
"Toinen ääni, Cady. Tilanne on tasan Lindan ja Cadyn välillä", Cady ei ollut toivonut saavansa ääniä itselleen, hän oli halunnut olla neutraali ja puolueeton pelaaja, joka ei ottaisi maalitaulua selkäänsä. Cady tiesi luihuiskolmikolla olevan edelleen jotakin häntä vastaan eikä hän ollut yhdistymisen jälkeen edes yrittänyt lähestyä heitä.
"Cadylle toinen ääni", Michelina luki pergamentista.
"Neljäs ääni, Linda. Tilanne jälleen tasan", tilanne oli kutkuttava ja jännittävä. Linda huomasi vilkaisevansa Cadya ja rohkelikkokaksikkoa kysyvänä.
"Viides ääni, Linda", Michelina ilmoitti. Linda tuijotti nyt suoraan juontajaan silmät pyöreinä.
"Kuudes ääni, Cady. Kummallakin kolme ääntä", kuudes pergamentin palanen asetettiin sivuun. Ei ollut loppupeleissä vaikeaa päätellä, keiden antamat äänet oli lueteltu - molemmat kolmikot olivat toisiaan vastaan.
"Seitsemäs ääni, Linda", Linda pudisti päätään äänen kuullessaan ja hänen katseensa kääntyi suoraan rohkelikkokaksikkoon, jotka mitä todennäköisimmin olivat pettäneet hänet ellei ääni ollut Scarlettilta.
"Kahdestoista ulos äänestetty ja juryn neljäs jäsen on Linda. Viisi ääntä riittää", Michelina ilmoitti luettuaan kahdeksannen äänen. Linda nousi ylös silmät pyöreinä, nosti soihtunsa pölkkyjen takaa ja asteli kohden Michelinaa.
"Tsemppiä Alex ja Viv", Linda osoitti sanat vain muutamalle Michelinan sammuttaessa hänen soihtunsta.
"Belinda, heimo on puhunut", Linda lähti astelemaan pois heimoneuvostosta pimeään yöhön. Juontajan katse kääntyi ulos äänestetystä kilpailijasta kahdeksaan viimeiseen selviytyjään.
"Tänä iltana tehtiin vedätys ja rajat, kuten puhuitte. Rajat liittoumille, luottamukselle ja tuleville äänestyksille. Mutta peli elää jatkuvasti, joten älkää luovuttako taistelutta. Hyvää yötä", Michelinan sanojen myötä kahdeksan soihtua kulkivat kauemmas heimoneuvostosta kohden omaa leiriään. Lindan ulosäänestäminen oli osalle ollut helppo päätös, mutta osaa äänestystulos ärsytti. Viviann pudisteli päätään jonon hännillä ja kirosi mielessään rohkelikkokaksikon alimpaan helvettiin - hänen liittolaista ei pudotettaisi ilman seuraamuksia.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ti Syys 15, 2020 5:47 pm

21. Vaahtokylpyä & jäätelöä

Heimoneuvostoa seuraava yö oli hiljainen. Kilpailijat olivat asettuneet makaamaan bambumajaan vieri viereen. Hiljainen tuhina ja kuorsaus kantautui kilpailijoiden puolelta osan nukahdettua hyvinkin nopeasti pitkän, raskaan ja polttavan kuuman päivän jäljiltä. Osa oli täysin huolettomia asian suhteen, äänestys oli mennyt kuten oli pitänytkin. Jokainen mietti jo seuraavaa äänestystä, tulevia koskemattomuushaasteita ja omia siirtojaan - millä siirrolla voisi ansaita voiton juryn edessä - mitä he arvostaisivat - oliko tehnyt jo riittävästi vai oliko vielä parannettavaa?

Aamu sarasti pilvisenä mutta kauniina. Aurinko porotteli pilviverhon lomasta, kimalteli kirkkaassa vedessä ja leirinuotio lämmitti kilpailijoita ja heidän ruokaansa - riisiä.
"Meiän pitää keksii jotain ja nopeesti. Sut pitää saada karkotussaarelle ja sun pitää löytää se koskemattomuussymboli. Sitten sä pelaat sen ittees ja pelastat ittes tai muhun ja pelastat mut, riippuen siitä kumpi meistä voittaa koskemattomuuden. Ja me pudotetaan Cady", Viviann päätti heidän suunnitelmansa. Alex katsoi hieman hämillään Viviannia - Viviann yritti tehdä hänestä puhtaan kohteen pelastaakseen oman nahkansa. Alexander tiesi, ettei hän pelastaisi Viviannia, jos hänellä olisi koskemattomuussymboli.
"Joo, vaikka niin", mies mumisi vastauksen. Päivä päivältä ja hetki hetkeltä Alex piti vähemmän Viviannin rohkeasta ja aggressiivisesta pelityylistä, joka altisti hänet itsensä vaaraan. Alex ei halunnut olla kenenkään pelinappula, joten hänen tuli keksiä jotakin Viviannin pään menoksi ja vaikka äänestää Viviann ulos. Alexanderin piti alkaa pelaamaan omaa peliään ja hän tiesi sen, hän ei voisi kauaa toimia Viviannin käskyläisenä ja sitä Cady oli hänelle toitottanut heimovaiheessa. Hänellä oli ollut mahdollisuus pudottaa Viviann, mutta hän ei ollut uskaltanut toimia - pelko, että olisi jäänyt ilman liittolaisia, oli liian suuri.

Caireen, Cameron, Agatha, John ja Cady makoilivat rantavedessä ja nauroivat. Päivä oli edennyt omalla painollaan heidän keskuudessa ja pelikuviot vaikuttivat olevan selvillä.
"Toi oli hyvä ja tärkee äänestys. Harmi, että no, tän hetken luihuiskaksikko, ei luota enää teihin saati muhun et saatas heiltä tietoa äänestyskuvioista", Cady harmitteli yhden suhteen katkeamista mutta samalla hän oli enemmän kuin innoissaan, kun korpinkynsikolmikko säilytti voimansa ja heidän viisikkonsa - alkuperäiset Korpinkynnet ja Rohkelikot - oli äänestänyt saumattomasti yhteen luottamuksen ollessa nyt harvinaisen korkealla. Jokainen uskoi heidän liittoumansa kestävyyteen Cadyn tietäessä että finaalissa istuisi kolme alkuperäistä Korpinkynnen jäsentä.
"No, ei voi mitään. Me viis pidetään yhtä ja voitas jakaa äänet ens heimoneuvostossa. Viviannille kolme ja Alexanderille kolme, luihuiskaksikko saa äänestää ketä haluaa", Caireen heitti oman ideansa saaden nyökkäyksiä ja hyväksyvää muminaa.
"Scarlettille vikalla minuutilla taas kertominen. Sovitaan, että me kolme -", Cady osoitti itseään, Agathaa ja Johnia; " - äänestävät Alexanderia ja loput eli te kaksi -", Cady osoitti nyt Caireeni ja Cameronia; " - äänestätte Scarlettin kanssa Viviannia", Cady teki jo valmiiks äänestyssuunnitelman seuraavaa heimoneuvostoa varten, jotta ilta koskemattomuushaasteen jälkeen sujuisi helposti.
"Okei. Entä jos toinen niistä voittaa koskemattomuuden?" John esitti kysymyksen, jota muut eivät halunneet ajatella - kenet he pudottaisivat omasta liittoumastaan.
"Scarlett, kuka muukaan", Cameron vastasi suoraan oman vastauksensa. Hän oli ollut naisen kanssa vain muutaman päivän ja räväkkä nainen, johon ei voinut luottaa - hän oli sen itse myöntänyt - eikä hän pysynyt sekuntiakaan paikalla - edes koskemattomuushaasteissa - eikä osallistunut leirin askareisiin ja eli kuin olisi voittanut koko pelin. Scarlettissa ei ollut mitään positiivisia piirteitä, ei yhtään syytä pitää häntä pelissä, ei edes se mahdollisuus, että hänet voisi voittaa finaalissa.
"Se on hyvä, se ei riko meidän viisikkoa", Cady ei halunnut rikkoa heidän viisikkoaan, mutta hän ei halunnut pudottaa Scarlettia pelistä vielä. Hän halusi uskotella korpinkynsikolmikolle, että he olisivat hänen valintansa finaaliin mutta voisiko hän voittaa heidät molemmat? Scarlettin hän voisi, kaikki voisivat voittaa Scarlettin. Toisaalta, kaikki halusivat Scarlettin finaaliin ja hän nostaisi omia osakkeitaan pudottamalla Scarlettin vaikka finaaliin tulisi kovemmat vastukset. Valinta oli vaikea mutta onneksi seuraavaan äänestykseen oli vielä muutama päivä aikaa.

Seuraava päivä oli kirkas ja lämmin. Sateet tuntuivat väistyneen kokonaan saarelta ja heiltä hemmoteltiin kauniilla kesäilmoilla ja keleillä. Selviytyyjät astelivat polkua pitkin viidakkoon aukiolle, jota reunustivat puut kauniisti ja maasto oli tasaista. Aukiolla suoraan heitä edessä oli tynnyreitä pystyssä ja tynnyreiden takana seisomassa kesämekossa kauden juontaja, Michelina. Tynnyreistä katsottuna oikealla oli suljettuja laatikoita ja tynnyreitä sekä Michelinaa vastapäätä oli kaksi penkkiriviä puisia pitkiä penkkejä. Penkeillä oli vaaleat, tummalla abstrakkeilla kuvioilla koristellut pussukat ja jokaisessa pussukassa luki kilpailijan nimi.
"Istukaa olkaa hyvä", Michelina pyysi viittoen oikealla kädellään edessä olevia penkkejä. Kahdeksan kilpailiaa asettuivat istumaan penkeille omalle merkatulle paikoilleen ja he avasivat uteliaina ohuet pussukat, jotka heille oli nimetty.
"Tervetuloa Selviytyjien huutokauppaan", reaktiot olivat ilmiömäisiä - kilpailijoiden suut aukesivat, Caireen kumartui Cameronin käsivarteen kiinni, Viviann tuuletti pienesti ja jokainen tutki entistä innostuneempana pussukkaa, jonka he olivat saaneet.
"Jokainen teistä on saanut huutokauppaan käytettäväksi 400 dollaria. Käydään läpi lyhyesti säännöt - rahan lainaaminen muille kilpailijoille on sallittua mutta ruoan jakaminen ei ole. Huutokauppa loppuu ilman erillistä ilmoitusta ja jäljelle jääneitä rahoja ei saa ottaa mukaansa leiriin. Onko huutokaupan säännöt ymmärretty?" Michelina varmisti. Myöntäviä vastauksia saatuaan Michelina ilmoitti huutokaupan alkaneen ja nosti tynnyreille punotulla kuvulla peitetyn tarjottimen. Kilpailijoiden katseet olivat hämmästyneitä ja odottavaisia - kaikki halusivat tietää, mitä oli tarjolla.
"Korottaminen tapahtuu kahdellakymmenellä dollarilla. Ensimmäinen kohteemme on piilotettu", juontaja ilmoitti. Oli aina riski tarjota jostakin piilotetusta, mutta se saattoi sisältää mitä tahansa.
"Neljäkymmentä!" Scarlett ilmoitti välittömästi ja nosti kätensä pystyyn. Nainen suorastaan pomppi omalla paikallaan.
"Kuusikymmentä", Cameron kaipasi isokokoisena miehenä ruokaa ja toivoi sitä myös olevan tarjolla - niin juontajan selostus oli antanut olettaa.
"Satanen!" Scarlett hihkui nyt jo seisaallaan ja käsi korkealla ilmassa eikä varmasti menisi kauaa, että nainen rupeaisi hyppimään paikoillaan.
"Satakakskyt", Alexander lähti kilpailuun mukaan. Hän ei aikonut pudota ja jos hän halusi voittaa, hän tarvitsi ravintoa.
"Kakssataa!" Scarlett hihkui lisää ja nyt hän jo pomppi paikoillaan huitoen molemmilla käsillään ilmassa. Vieressä istuvat John ja Viviann joutuivat varomaan, etteivät saaneet kyynärpäästä päähän. Alexander pudisti päätään, hän ei tarjoaisi noin paljon jostakin, kun ei tiennyt mitä oli tarjolla.
"Kakssataa ja neljäkymmentä", Cameron loi silmäyksen Scarlettiin, mies tiesi naisen pelaavan vaikka kaikki rahat jos sille oli tarvetta.
"Kolmesataa!" Scarlett hihkaisi uudemman kerran innosta piukeana. Tarjous sai Cameronin pudistamaan päätään, hän olisi ulkona.
"Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran - myyty Scarlettille", Michelina ilmoitti. Scarlett hihkui, hyppäsi takarivistä alas ja syöksyi eteen lätkäisten kolmesataa dollaria tynnyrin päälle. Juontaja nosti kuvun ostokohteen päältä.
"Ostit itsellesi hotdogin ja ranskalaisia sekä kylmän oluen", Michelina ilmoitti. Tarjottimella oli lautasellinen rapeita, suolattuja ranskalaisia, ketsuppi- ja majoneesikupit, pullea hotdog nakilla sekä kolpakollinen vaahtoilevaa olutta.
"Ui juku ui juku tää oli superhyvä ostos mä rakastan ranui ja uuu kuuma koira vaikka ei se nyt oo koira mut kuuma se on ei kyl yhtä kuuma ku mä mut kuuma ui juku!" Scarlett nappasi tarjottimen mukaansa astellen voittajan elkein hyvin leveä hymy kasvoillaan omalle paikalleen. Hän otti ison siemauksen oluesta, kunnes ahmi suunsa täyteen hotdogia.

Michelina liikkui pois tynnyreiden takaa yhdelle suurelle puiselle laatikolle.
"Seuraava kohteemme on hieman erilainen", hän aloitti pohjustuksen ennen kuin avasi laatikon. Laatikosta paljastui valkoinen kylpyamme täynnä kuplivaa vettä ja pesuvälineet.
"Seuraava kohteemme on lämmin vaahtokylpy -" Michelina asteli ammeen paljastamisen jälkeen takaisin tynnyreitä kohden; " - Ja pala suussa sulavaa suklaakakkua". Naisten leuat loksahtivat auki ammeen ja suklaakakkupalan nähdessään.
"Kuusikymmentä!" Caireen hengähti haltioissaan tehden ensimmäisen tarjouksen.
"Kahdeksankymmentä?" Agatha teki seuraavan tarjouksen kohottaen kättään pienesti ikään kuin oppitunnilla ollessaan.
"kyl tää on tytöt kahensadan dollarin arvonen", Viviann totesi vakavana. Tarjous sai Agathan ja Caireeniin luomaan katseen toisiinsa.
"Kakssataakuuskymmentä", Caireen korotti huomattavalla summalla. Agatha pudisti lyhyesti päätään, vaikka vaahtokylpy oli houkuttele idea, hän ei halunnut viedä sitä joltakin toiselta, joka halusi sitä häntä enemmän. Ehkä hän voisi saada jonkun toisen kohteen ostettua.
"Ensimmäisen, toisen -", Michelina aloitti hitaan laskun silmäillessään tarjouskilpailussa olevia naisia.
"Korutus kahellakympillä", Viviann huikkasi viimeisellä mahdollisella hetkellä - hän halusi kylvyn ja puhdistautua.
"Kolmesataa", Caireenin tarjouksen myötä huutokauppa pyöri samoissa lukemissa kuin ensimmäinen ostos oli mennyt.
"Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran - myyty kolmella sadalla Caireenille", Michelina ilmoitti. Caireen hihkaisi pienesti, ojensi rahat juontajalle, nappasi kakkupalan astuen lämpimään veteen bikinit yllään. Vaahto ympäröi nopeasti naisen ja hänen kasvoillaan oli rentoutunut ja haltitoitunut ilme.
"Tää on ihanaa, täydellistä ja herkullista", Caireen oli juuri ottanut lusikallisen kakkupalastaan. Nainen sai kateellisia katseita etenkin Agathalta ja Viviannilta, jotka olivat taistelleet palkinnosta mutta myös ystävällisen hymyn Agathalta.

"Seuraava kohde", Michelina aloitti nostaen esiin sinetöidyn pergamentin.
"Kolmantena kohteena on etu, joka antaa voimaa tässä pelissä", Michelina kertoi lyhyesti pergamentin sisällöstä. Alexander nosti välittömästi kätensä pystyyn tarjoten suoraan kaksisataa edusta. Mies tiesi olevansa puun ja kuoren välissä, hänen liittoumaansa syötiin yksi kerrallaan.
"Agatha, tee se", Caireen huikkasi kylvyn puolelta. Hän pesi selkäänsä harjan avulla täysin rentoutuneena. Agatha loi epäuskoisena katseen ensin Caireeniin ja siitä Vivianniin - miksi muut halusivat, että hän ostaisi edun heidän liittoumastaan.
"Mä annan rahaa sulle rahaa jos tarvii", Cady kuiskasi Agathalle saaden Agathan korottamaan Alexanderin tarjousta minimimäärällä - kahdellakymmenellä eurolla.
"Suoraan kolmesataa", Alexander ei pelännyt pelata, hän halusi saada etun vaikka se maksaisi kaikki hänet rahansa.
"Kolmesataakaksikymmentä", Agatha oli lähtenyt leikkiin ja hänen tuli kestää tarjouskilpailu oman liittoumansa hyväksi, muut odottivat hänen tekevän sen vaikkei hän siitä itse pitänyt.
"Kolmesataakuuskymmentä", Alexander korotti. Agatha puri alahuultaan, loi katseen Cadyyn muodostaen huulilleen sanat mä en pysty.
"Neljäsataa, Agatha varmaan autat jos tarvii", Cady hymähti ottaen paikkansa tarjouskilpailussa itsevarmana. Agatha nyökkäsi vieressään istuvalle naiselle vastaukseksi - liittoumaansa hän voisi auttaa enemmän kuin mielellään. Alexander oli kääntänyt katseensa Viviannin puoleen hakien liittolaiseltaan tukea, neljäsataa oli heidän rahallinen summansa mutta hän voisi lainata rahaa muilta. Viviann istui itsepintaisesti ja pudisti päätään.
"Ensimmäisen -", Michelina aloitti. Alexander loi katseensa muihin kilpailijoihin hakiessaan apua, hän halusi ja tarvitsi edun.
"Toisen - ", Michelina jatkoi. Kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen ahdingossa olevaa miestä ja se vain vahvisti Alexanderin tunnetta, että hänen pelinsä oli pelattu - jopa Viviann oli valmis uhraamaan hänet.
" - Ja kolmannen kerran. Myyty Cadylle neljällä sadalla dollarilla", Michelina ilmoitti. Itsevarma Cady nousi seisomaan, ojensi kaikki rahansa juontajalle ja vastaanotti pienen pergamentin.
"Avataan pergamentti välittömästi", sanat kaikuivat kilpailijoiden korvissa. Cady kääntyi yhdistynyttä heimoa kohden, rikkoi sinetin ja avasi pergamentin. Cady olisi henkilökohtaisesti pitänyt enemmän siitä, jos etu olisi ollut vain hänen luettavakseen mutta hänen tuli kertoa se kaikille.
"Sinun tulee lähettää yksi henkilö välittömästi karkotussaarelle ja saat hänen loput rahat itsellesi", Cady luki hymähtäen. Hänen ei tarvinnut edes miettiä hänen osoittaessa Alexanderia.
"Alexander, kerää tavarasi, anna rahasi Cadylle ja poistu karkotussaarelle. Palaat koskemattomuuskisaan mennessä", Alexander pudisti päätään, hän oli tuohtunut ojentaessaan rahapussukkansa Cadylle ja astellessaan vilkutuksen saattelemana viidakosta rantaa kohden. Yöstä tulisi pitkä, hän olisi jälleen yksin ja menettäisi voimia, joita hän tarvitsisi koskemattomuushaasteessa. Hän ei voisi antaa Viviannin voittaa tai hän putoaisi varmasti.

"Jatketaan. Seuraava kohde on jälleen jotakin hieman erilaista", Michelina aloitti astellen tynnyreiden lomasta yhdelle suurelle pystysuunnassa olevalle laatikolla. Nainen avasi laatikon paljastaen tumman jäätelökoneen ja vohveleita.
"Tarjolla on jäätelökone. Jäätelökoneesta saa syödä jäätelöä niin kauan, kun huutokauppa on käynnissä", Michelina selitti. Ensimmäinen tarjous alkoi kahdestakymmenestä eurosta tarjousten noustessa tasaiseen tahtiin Cameronin, Viviannin ja Johnin välillä. Korotukset tapahtuivat kahdenkymmenen dollarin välein, kunnes summa siirtyi Viviannin tarjouksesta kolmeensataan.
"Ensimmäisen - ", Michelina aloitti. Miehet vilkaisivat toisiaan miettien korottaisivatko tarjousta vai antaisivatko Viviannin syödä itsensä täyteen jäätelöä.
" - toisen -", Michelina jatkoi Cameronin pudistaessa päätään ja Johnin vilkaistessa sivusilmällä Vivianniin, joka lipoi jo huuliaan voidessaan maistaa jäätelön.
" - ja kolmannen kerran, myyty kolmella sadalla dollarilla Viviannille", Michelina ilmoitti lyödessään pienellä puisella nuijalla tynnyriä vasten. Viviann asteli hymyillen, ojensi rahat juontajalle ja asteli jäätelökoneen luokse. Hän asetti naamansa suoraan jäätelökoneen alle valuttaen vaniljan makuista pehmismassaa suuhunsa.
"Seuraava kohteemme on jälleen piiloitettu", juontaja ilmoitti nostaessaan pöydälle jälleen pudotulla kuvulla peitetyn tarjottimen.
"Satanen!" Scarlett hihkui. Hän oli ehtinyt syödä hotdoginsa ja hänellä ol sylissään vain tyhjä lautanen ja kolpakko - mitään ei ollut jäljellä. Caireen kylpi edelleen ammeessa eikä hänellä ollut aikomusatkaan nousta kylvystä, vaikka kuplat ja vaahto olivat selvästi vähentyneet.
"Satakuuskymmentä", Cameron tiesi, ettei Scarlettilla ollut enempää rahaa naisen tuhahtaessa kuuluvasti, kun hänen mahdollisuudet saada lisää ruokaa valuivat hukkaan.
"Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran myyty. Cameronille ja hintana vaivaiset satakuusikymmentä", Michelina ilmoitti. Cameron ojensi rahat hymyillen naiselle, joka nosti kuvun paljastaen pepperonipizzan.
"Pizzaa!" mies huudahti ja otti palan pizzaa suuhunsa hymähtäen tyytyväisenä ja asteli rasvainen pizza mukanaan muiden seuraan.

Michelina nosti esille uuden samanlaisen kuvun kuin aiemmat kertoen kohteen olevan piilotettu samoin kuin edeltävät.
"Kuuskymmentä?" Agatha heitti summan ilmoille.
"Satanen!" Scarlett hihkui takarivistä uudemman kerran heiluen holtittomasti ja malttamattomana.
"Satakaksikymmentä", Cady ryhtyi kilpailemaan piilotetusta kohteesta, jos muutkin söivät, miksei hänkin. Michelina aloitti huutokaupasta tutun laskemisen yhdestä kolmeen odottaessaan vastatarjouksia.
"Myyty Cadylle hintaan satakaksikymmentä", juontaja nosti kuvun paljasten lasipurkillisen mustia pitkiä pötköjä. Cadyn ilme oli pelkkää hämmennystä hänen tuijottaessa ostamaansa tuotetta.
"Merimakkaroita ja kyllä, niitä voi syödä", Michelina sanoi. Cady nyrpisti nenäänsä ottaessaan purnukan ja astellessaan takaisin paikoilleen. Hän otti yhden ja maistoi pudistaen päätään, ne eivät olleet hänen makuunsa eikä hän aikonut syödä ostamiaan asioita.
"Seuraava kohteemme on hieman hemmottelua - hammaspesuvälineet", Michelina ilmoitti nostaessaan esille hammasharjan & -tahnan sekä lasillisen vettä ja hammastikkuja.
"Kaikki mitä on jäljellä eli 280", Cady huudahti välittömästi. Hänen suuhunsa ei ollut jäänyt hyvä maku ainakaan omasta mielestään.
"Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran myyty Cadylle", Michelina ilmoitti muiden jättämättä tarjoamatta ja ymmärtäen Cadyn kaipaavan suupuhdistusta muita enemmän. Cady asteli tyytyväisenä eikä aikaillut ruvetessaan pesemään hampaitaan.
"Huutokauppa on päättynyt. Syökää suunne tyhjäksi ja palatkaa leiriinne", Michelina ilmoitti aivan yllättäen, kuten hän oli alussa kertonut - huutokauppa loppuisi ilman ennakkovaroitusta. Kilpailijat jättivät rahansa paikoilleen, Caireen nousi kylpyammeesta puhtaana ja kuivasi itsensä pyyhkeeseen ennen kuin he lähtivät palaamaan leiriinsä vaihtelevin mielin.

Alexander kirosi hyvin vahvasti jouduttaan lähtemään karkotussaarelle kesken heimoneuvoston ja etenkin, kun hän ei saanut ruokaa, jota oli toivonut. Hän tiesi kaipaavansa energiaa, hän oli saanut syötyä viimeks heimojen yhdistyessä muuta siitä oli jo useampia päiviä ja energiat hupenivat nopeasti. Koko ajan oli jotakin tekemistä ja karkotussaarella sitä oli kaksinverroin, kun itse piti pitää huolta itsestään. Alexander asteli neljättä kertaa karkotussaaren suojaan, avasi tottuneesti laatikon ja siellä olevan pergamentin. Viesti oli eri kuin viime kerralla.
"Omena jota etsit, kaukana puussa. Käveltävä maileja ennen kuin voit nukkua. Välissä kamelin kyttyrän, siellä aarre lepää. Etsi ja voit löytää ennen kuin kuolee auringonsäde", Alexander luki vihjeen ääneen ja silmäili ympärilleen. Hän oli viimeksi hortoillut viidakossa ja nytkö hänen tulisi tehdä sama uudestaan? Kaikki olisi sen arvoista, jos hän löytäisi koskemattomuussymbolin, hän saisi kolme lisäpäivää pelissä. Alex olisi vain halunnut käydä pitkäkseen, syödä vähäisiä riisiä ja levätä, mutta hänen oli löydettävä symboli. Alexanderilla ei ollut suuntaa, vihje oli päätön eikä kertonut suuntaan. Mies lähti kulkemaan rantahietikkoa pitkin, ehkä se olisi joku rannan puista mutta puita oli miljoonia eikä hän ehtisi tarkastaa jokaista ja ei autiolla saarella ollut kameleita vaan aavikoilla. Kaikki tuntui turhauttavalta, häntä väsytti ja ärsytti ja voimat olivat lopussa. Mutta hän ei aikonut lähteä taistelussa, hän halusi voittaa Alecian vuoksi.
Alexanderin jalat upposivat hiekkaan. Ilma ei ollut enää suotuisa lämpimien pisaroiden putoillessa hänen iholleen tihkuttaen. Päivä oli kääntynyt iltaan, hänellä oli nälkä ja jalat uuvuksissa tuloksettomasta kävelystä. Hän ei ollut edennyt vihjeen kanssa yhtään ja häntä ärsytti. Alexander potki hiekkaa turhautuneena. Hän ei löytänyt koskemattomuussymbolia ja hänen aikansa oli lopussa, hän tarvitsi unta ennen seuraavan päivän haastetta, hän tarvitsi koskemattomuussymbolin - vihjeen avulla hän ei sitä tulisi ikinä löytämään - vihje oli yhtä päätön kuin Scarlettin puheet ja haaveet voitosta. Mies istuutui pienen majaan turvaan alkaen sytyttämään tulta, jonka sytyttäminen oli päivä päivältä helpompaa hänelle ja pian hänellä oli pieni nuotio ja kupillinen riisiä kiehumassa ruoaksi. Kello oli jo paljon, hänen ajantajunsa oli mennyt loputtomalla kävelyllään eikä se johtanut mihinkään. Hän teki tämän Alecian takia eikä halunnut pettää naista ja hänen ainoa mahdollisuutensa oli voittaa koskemattomuus.

Selviytyjät palasivat leiriinsä Cameron, Caireen, Viviann ja Scarlett kylläisinä, muut edelleen nälkäisinä ja kateellisina ettei heille ollut riittänyt ruokaa. Leirinuotio paloi hiljakseltaan Cameronin istuutuessa kohentamaan tulta.
"Haittaako jos me muut keitetään vähän riisiä?" John esitti kysymyksen.
"Kaikin mokomin, pitäähän teidänkin jotain syödä", Caireen sanoi hymyillen pyytäen itselleen riiseistä jämät, sillä makea kakku ei kauaa vatsaa pitäisi täynnä. John nyökkäsi lyhyesti ja pian heidän leirinuotiolla porisi riisiä. Tunnelma oli seesteisen rauhallinen, kukaan ei puhunut suunnitelmistaan Viviannin kuullen.
"Mulla on idea, pudotetaan Alex", Viviann töksäytti yllättäen. Caireen loi silmäyksen Cameroniin ja Agathaan, Agatha sekoitteli hiljaisena kattilassa olevia riisejä ja Scarlett innostui kahta kauheammin.
"Joo ehottomasti pudotetaan se! Mä oon messissä, ketkä muut pudottaa sen mun kaa? Mä tiesin, ettei siitä oo koskaa voittajaks ja et sille pitää tehä jotain ja mä haluun ehottomasti äänestää sitä. Joko voidaan äänestää mä oon ihan valmis ja mahtavaa nähä sen ilme ku se saa ainaki monta meitä oikeen on? No ainaki tosi monta ääntä!" Scarlett hihkui kovaan ääneen. John kumartui Agathan korvan juureen kuiskaamaan jotakin. Agatha loi epäuskoisen ilmeen Johnin puoleen - heidän tulisi vielä puhua suunnitelmastaan. Jos Scarlettilla oli vihiä suunnitelmasta, se ei ollut hyväksi ja John tiesi sen. John ei halunnut riskeerata mitään, ei etenkään omaa peliään Scarlettin takia ja jos luihuiskaksikko halusi äänestää Alexanderia, se vihjasi kätketystä koskemattomuussymbolista, jolla he aikoivat pelastaa oman nahkansa. He tarvitsivat toisen suunnitelman.
"Jutellaan huomenna kisan jälkeen", Agatha kuiskasi Johnille takaisin, aurinko oli mennyt pilveen ja taivaalta tihkutti vettä. Päivä väistyi illan edestä sateen pakottaessa seitsemän selviytyjää bambumajan suojiin.


Viimeinen muokkaaja, Honey:Dream pvm Ke Syys 23, 2020 7:55 pm, muokattu 2 kertaa
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ti Syys 15, 2020 5:47 pm

22. Suunnitelma B

"Tännepäin!" Michelina huudahti aamulla. Yön sade oli tehnyt alkavasta päivästä kostean auringon pilkistäessä pilviverhon takaa. Tuuli oli kolea, päivä oli edeltävää viileämpi kilpailijoiden astellessa viidakon keskelle. Puut reunustivat tottuneesti kisapaikkaa, jonka keskellä oli vesialue ja vesialueella kolme palikoista muodostunutta siltaa. Palikat kelluivat vedessä. Vesialuetta ennen oli kolme bamburistikkoa ja niitä ennen kahdessa rivissä liinoilla peitettyjä pöytiä. Seitsemän selviytyjää asettuivat seisomaan mustalle viivalle. Johnin kaulassa riippui yksilökoskemattomuusriipus miehen silmäillessä päivän haastetta.
"Alexander palaa karkotussaarelta", Alexander asteli juontajan sanojen myötä viidakon suunnalta asettuen rivin jatkoksi. Viviann loi hymyn liittolaiselleen saaden karkotussaarelta palaavan miehen vastaavan hymyyn.
"Oletteko valmiita päivän koskemattomuuskilpailuun?" Michelina esitti ensimmäisen kysymyksen selviytyjien nyökkäillessä hymyillen sekä silmäillessä edessä olevaa koskemattomuushaastetta.
"Ensimmäisenä otan riipuksen takaisin John", Michelina sanoi. John liikahti muutaman askeleen lähemmäs, kääntäen selkänsä juontajalle ja hymyillen heimolaisilleen. Riipus lähti hänen kaulastaan Michelinan kiittäessä ja Johnin palatessa riviin.
"Yksilökoskemattomuus on jälleen jaossa. Tämän päivän haasteessa testataan, kuinka hyvin muistatte kuluneet kolmekymmentäpäivää. Merkistäni luette neljä kysymystä, johon vastataan numerolla. Suoritatte numeroiden avulla laskutoimituksen ja saamannalle numerolla avaatte laatikon, joka sisältää avaimen. Avaimella vapautatte lipun. Ensimmäiset kolme siirtyvät seuraavalle kierrokselle", Michelina selitti yksinkertaiselta kuulostavan haasteen - kyse oli puhtaasta muistista.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

Kahdeksan kilpailijaa seisoivat rivissä mustan lähtöviivan takana. Heillä oli edessä muutaman askeleen juoksumatka edessä oleville pöydille, liinan peittämille kysymyksille ja lipulle, johon he kaipasivat avainta.
"Kilpailijat valmiina - nyt!" Michelina lähetti kilpailijat matkaan. He etenivät tasaisena rintamana pöydille heilauttaen pöytää peittävät liinat sivuun. Pöydällä oli neljä kysymystä kirjoitettuna. Pöydän oikeassa laidassa oli laskutoimitukselle valittu tila, jokaisen kysymyksen perässä oli tyhjää tilaa numerolle ja numeroiden väliin jäi laskutoimituksen merkit - plussaa ja miinusta.
"Ensimmäinen kysymys: Kuinka monta pylvästä käytitte viidennessä koskemattomuushaasteessa saadaksenne heimonne korkealle laiturille", Michelina luki kysymyksiä ääneen kilpailijoiden pohtiessa vastauksia omaan tahtiinsa. Agatha, Cady, Viviann ja Caireen kirjoittivat nopeasti numeron 12. John, Cameron ja Alex kirjoittivat numeron 13 Scarlettin kohauttaessa olkiaan ja vilkuillessaan vieressä olevien Viviannin ja Johnin pöytiä näkemättä vastausta.
"Ottakaa tämä numero ja lisätkää se taulujen määrään, jonka rikoitte saadaksanne avaimet palkintohaasteessa", toinen kysymys oli ensimmäistä helpompi seitsemän kilpailijan kirjoittaessa numeron kuusi.
"Miinustakaa saamananne numero kilpailijoiden lukumäärä vaihdoksen jälkeisen heimoneuvoston jälkeen sekä tämän hetken juryn jäsenten lukumäärä. Saatte vastauksenne", kolmas kysymys oli kinkkinen osan kirjoittaessa numeron 11, osa vastasi 12, osa 10 ja monet jäivät miettimään. Neljäs kysymys oli sitäkin helpompi kilpailijoiden vastatessa neljä - jopa Scarlettin, jonka muut kohdat pöydällä olivat tyhjiä.
"Agatha saa vastauksensa ja avaa laatikkoa, samoin Cady, John, Cameron, Viviann ja Caireen - mutta onko heillä oikea vastaus?" Michelina sanoi kuuden kilpailijan avatessa naruja. Naru oli monimutkaisesti solmittu ja sen avaaminen vaati sorminäppäryyttä.
"Agatha ja Viviann saavat laatikon auki - onko heillä oikea laatikko?" Michelinan ääni kuului taustalta. Laatikosta oli paljastanut kangassuikale, joka oli köytetty narulla ja solmuilla laittaen kilpailijat avaamaan naruja. Agatha tuijotti kangassuikaletta, jota hän pyöritti auki rinta rinnan Viviannin kanssa. Viviannin kääreestä aukesi avain - hänen numeronsa olivat oikein; 12 + 6 - 11 - 4, vastauksena 3.
"Viviann siirtyy ensimmäisenä seuraavalle kierrokselle. Etsimme kahta muuta vielä. Cady saa laatikkonsa auki samoin Cameron", Michelina huudahti. Viviann tuuletti pienesti, ei hän ollut voittanut vielä mitään mutta hän oli askeleen lähempänä koskemattomuuden voittamista.
"Agatha jatkaa seuraavalle kierrokselle! Cameronin ja Cadyn tulee laskea uudestaan, tämä avaa oven Johnille, Caireenille ja Alexanderille!" tilanne oli hyvin tasaväkinen kolmen kilpailijan avatessa kangassuikalaita. John tuhahti turhautuneena hänen kankaansa olevan tyhjä, hänen reaktiotaan seurasi Caireenin vastaava reaktiota ja heti perään Alexander, jotka kaikki palasivat laskutehtävän pariin selvittämään, mihin he olivat vastanneet väärin.
"Cady ja Cameron saavat mahdollisuuden päästä jatkoon!" Michelina huudahti. Intensiivinen tilanne, kun kaksi rinta rinnan olevaa kilpailijaa avasivat kankaan ympärillä olevia naruja. Kankaista tipahti avain molempien käsiin - enää oli kyse siitä, kumpi saisi lipun lukon ensimmäisenä auki.
"Cameron jatkaa toisella kierroksella jättäen Cadyn niukasti ulos!" Michelinan ääni kantautui. Cameron nojautui pöytäänsä vasten huijentuneena Cadyn pudistaessa päätään.

Viviann, Agatha ja Cameron seisoivat seuraavalla mustalla viivalla odottaen uusia ohjeita toiseen osuuteen, joka ratkaisisi voittajan. Viviann tuijotti eteensä hymyillen, hän loi silmäyksen pöytään, pöydän takana olevaan bambutunneliin ja sen takana siintävään vesistöön ja palikoista muodostettuun siltaan. Jokaiselle oli tehty oma rata.
"Tällä kierroksella vastaatte kolmeen kysymykseen, suuntaatte tunneliin ja avaatte porttien köydet. Suuntaatte tämän jälkeen radan läpi ja nostatte viimeisen lipun saamallanne avaimella. Ensimmäinen lippunsa nostanut voittaa koskemattomuuden", Michelina kertoi säännöt. Kolme kilpailijaa nyökkäsivät lyhyesti valmistautuen juoksemaan jälleen muutaman askeleen pöydälle.
"Kilpailijat valmiina - nyt!" luvan saatuaan kilpailijat juoksivat pöydille, nostivat liinan sivuun silmäillen edessä olevia kysymyksiä. Oli jo kolmaskymmenes päivä, ja se näkyi - kilpailijat olivat uupuneita ja paljon oli tapahtunut.
"Koskemattomuushaasteiden lukumäärä tähän mennessä, mukaanlukien tämä haaste", Michelina luki ensimmäisen kysymyksen ääneen. Kilpailijat näkivät kysymykset edessään olevalta pöydältä. Viviann piirsi numeron yksitoista, Agatha ja Cameron numerot kymmenen.
"Miinustakaa lammasaterian jälkeen pudonneiden kilpailijoiden lukumäärä", kysymys oli hankala - milloin he olivat syöneet lammasaterian, milloin tämä päivä oli ollut ja kuinka monta he olivat äänestäneet ulos. Viviann jäi pohtimaan vastausta otsaansa raapien, Agatha puri alahuultaan mietteliäänä ja Cameron piirsi välittömästi numeron seitsemän.
"Lisätkää tähän palkintohaassa veden alta kerättyjen lippujen lukumärä, jossa pyörittiin tynnyreissä", kuului kolmas kysymys. Kysymys oli helpompi kilpailijoiden rustatessa numeron neljä, Agathan ja Viviannin jäädessä pohtimaan toista kysymystä. Cameron sai laskutoimituksestaan - kymmenen miinus seitsemäs lisättynä neljään - numeron seitsemän vastaukseksi. Cameron alkoi avaamaan numerolla seitsemän varustettua laatikkoa ja sitä peittäviä solmuja. Viviann vastasi toiseen kysymykseen kuusi, saaden näin ollen omaksi vastauksekseen yhdeksän eikä hän aikaillut avatessaan kyseisen laatikon solmuja.
"Cameron löytää avaimensa, onko Viviann oikeassa oman vastaukseksi? Agatha, olet yhä mukana tässä!" Michelina huudahti. Cameron ampaisi pöydän takaa avaamaan bambukehikon ensimmäisiä solmuja saadakseen portin auki. Viviann tuhahti hänen arpansa osuttua tyhjään ja nainen tuijotti vuoroin numeroita, vuoroin kysymyksiä.
"Agatha saa vastauksensa ja alkaa avaamaan laatikoita - onko hän oikeassa?" Michelina huudahti. Agathan kädet tärisivät hänen avatessa numeroa seitsemän, tuntui ikävältä saada kaikkien huomio itseensä, tuntea katseet selässään ja paineet mahdollisesta voitosta.

Cameron ryömi bambukehikkojen alla, nousi ylös ja kiipesi kapeassa tunnelissa olevan esteen ylitse ryömien loppumatkan toiselle kehikolle. Agatha oli avannut ensimmäistä porttia pidättelevät solmut ja ampaissut ryömimään kehikon läpi saavuttaen Cameronia hetki hetkeltä. Agatha sai kiittää onneaan omasta sorminäppäryydestään, joka oli tuonut hänet melkein tasoihin Cameronin kanssa. Cameron syöksyi tunnelista vesialueen luokse ja edessään oleville palikoille, jotka kelluivat siltana hänen edessään.
"Vesi tulee ylittää siltaa pitkin!" juontajan ohjeet kuuluivat taustalla. Cameron oli sitä mieltä, ettei palikoita voinut kutsua sillaksi hänen hypätessä ensimmäiselle ja molskahtaessa veteen. Mies veti itsensä välittömästi takaisin lähtöpisteeseen.
"Agatha ja Cameron taistelevat rinta rinnan koskemattomuudesta, Viviann on saanut avaimensa!" Cameron oli huudon aikana hypännyt mahalleen palikoiden päälle ja hilasi itseään hitaasti eteenpäin. Agatha seisoi kyykyssä ensimmäisellä laatalla hypähtäen seuraavalle. Hän piti avainta hampaidensa välissä ettei hän hukkaisi tuota pientä esinettä, jota hän tarvitsi lopussa, kun ylittäisi vesistön. Agathan tyyli oli Cameronia nopeampi mutta epävakaampi. Agahta saavutti lopulta edessä olevan laiturin Cameron kintereillään. Agathan kädet tärisivät entisestään hänen sovitttaessa avainta lukkoon. Hän tiesi avaimen olevan oikea, sillä avaimia oli vain yksi mutta hänen tärisevät kätensä vaikeuttivat asiaa. Cameron kapusi korokkeelle astellen oman lippunsa luokse - liian myöhään.
"Agatha voittaa koskemattomuuden!" huuto kuului tasanteelta heidän läheltään tumman lipun noustua ilmaan. Agatha valahti välittömästi kyykkyyn, kietoi kädet päänsä päälle ja itki. Hänen kasvoilleen valui kyyneleitä, hän ei ollut uskonut voittavansa. Agatha tunsi lempeän taputuksen olallaan ja heti perään halauksen, halaaja oli Cameron.
"Onnittelut Agatha, se oli tiukka taisto", Cameron ei ollut vihainen häviöstä, kuuluivathan he kaksi samaan liittoumaan. Cameron auttoi Agathan seisomaan ja riviin muiden kilpailijoiden kanssa.
"Agatha, tule tänne", Michelina pyysi. Agatha pyyhki kasvojaan kämmenselkäänsä saadessaan koskemattomuusriipuksen kaulaansa.
"Agatha, sinä herkistyit. Miksi?" Michelina esitti kysymyksen. Naiskilpailijan kasvoille valui kyyneleitä, huulille muodostui pieni hymy hänen pudistaessa päätään.
"E-emmä tiedä, mä en uskonut pystyväni voittamaan. Ja musta tuntuu pahalta Cameronin puolesta, mä vein voiton hänen edestään", Agathan ääni oli hiljainen ja lopulta nainen hautasi kasvonsa käsiinsä.
"No, sinä teit ja sen ja voitit. Onnittelut yksilökoskemattomuudesta. Yksi asia on varma, sinä et putoa tänään. Joku teistä muista äänestetään ulos, me näemme illalla heimoneuvostossa".

Rauhallista tunnelmaa ei kestänyt leirissä kauaa.
"Sä et voi väittää että mä oisin luovuttanut mä en luovuta ikinä mä vaan annoin teille maan matosille joo jopa sulle mahiksen voittaa sen haasteen mut sä et osannu!" äänestä ei ollut vaikea päätellä, kuka oli kyseessä. Scarlett piti jälleen meteliä omalla iloisella äänellään hänen selvästi korottaen ääntään huudoksi.
"Entä sitte? Mä sentään yritän voittaa tän pelin. Sä et voita sun tyylillä mitään, kaikki vihaa sua!" Alexander vastasi huutoon levittäen käsiään muiden heimolaisten puoleen. Heimo oli kokoontunut haasteen jälkeen leirinuotion luokse ja pysähtyneet seuraamaan käynnissä olevaa sotaa.
"Sä et helvetti sentään puhu mulle noin! Sä putoot tänään kaikki äänestää sua miltä se tuntuu kun kukaan ei haluu sua! Mä en oo vahinko vaan se on vahinko että sä oot täällä", Scarlett oli tulistunut , menettänyt oman huolettoman olemuksensa huitoen menemään tuulimyllyn lailla.
"Ai äänestää? Väitätkö et mun liittouma pettää mut? Sulla ei ole edes liittoumaa, jury ei pidä sua eikä sulla oo sosiaalista silmää. Sä olet yks iso vahinko tässä maailmassa ja tää maailma ois parempi ilman sua", sanat olivat ilkeitä Alexanderin huulilta.
"Mä saatan olla vahinko mun porukoille mutta entä sitte? Mä voitan tän pelin omilla ehoillani ja sä et kuulu mun ehtoihin. Jos sä oot finaalissa, mä pidän huolen ettei kukaan anna sulle ääntä kun oot saamaton patakinnas!" Scarlettin argumenteissa ei ollut järkeä, hän huusi Alexanderin sanojen päälle.
"Enemmän mä teen kun sä. Mun ei ees tarvii tehdä mitään sitä varten, ettei sua äänestettäis finaalissa. Sen takii sua ei äänestetä, ne pitää sua helppona ja se sä oot", Alexander tuijotti suoraan Scarlettin levottomiin silmiin.
"Helppo? En kyl, mä oon tosi vaikee ja monimutkanen ihminen ja mun taktiikka on niin monimutkanen että te ette ees nää mun pelityylii enkä malta oottaa että pääsen selittää sen teille", Scarlettin puhe kääntyi omahyväiseksi kehuksi, jota monet leirinuotiolla olivat odottaneet.
"Niin monimutkanen, ettet muistanut mitään aikasemmista päivistä ja saanut yhtään numeroa oikein vai etkö osaa yksinkertaisia ala-asteella opetettuja laskuja? Sä Scarlett putoot tänään, mä pidän huolen, että tää leiri saa vihdoin rauhan", Alex uhosi.
"Mä voitan koko kauden ei kukaan voi äänestää mua ulos voitin tän tappelunki vai otetaanko käsirysy", Scarlett yllytti heiluttaen nyrkkejään edessään valmiina käymään mieheen käsiksi.
"Anna tulla", Alexander oli mukana ja valmiina käymään käsiksi naiseen.
"Noniin Scarlett, tuu hakee vähän kookospähkinöitä oot paras kiipeilijä", Cady heitti äkkiä väliin vetäen Scarlettin mukanaan viidakon suuntaan. Alexander poistui rannan suuntaan päätään pudistellen, turhautuneena ja pettyneenä. Viviann loi silmäyksen Alexanderiin - hän oli pettynyt miehen toimeen mutta jokainen riita laski Alexanderin pisteitä hänen silmissään eikä hän halunnut viedä miestä pidemmälle pelissä.

Scarlett potki jokaista eteentulevaa kiveä, oksaa, risua ja jopa maassa olevia kookospähkinöitä vihoissaan.
"Rauhotu. Se yllytti sua ihan tahallaan mut mä tarviin sua. Mä haluun toteuttaa eri suunnitelman kun noi muut, mä en haluu pudottaa Alexia. Ei se voita ketään ainakaan ton riehumisen jälkeen. Mä haluun pudottaa Johnin, se on aina niin rauhallinen. Ootko mukana?" Cady kysyi. Vastaus ei ollut selkeä vaan inttämistä ja valittamista Alexanderista, tämän käytöksestä ja itsensä ylistämistä - kuinka Scarlett voittaisi koko pelin.
"Joo niin voitat mut suostutko äänestämään Johnia mun ja Cameronin kanssa? Meillä on suunnitelma B käynnissä. Agatha ja John pitää erottaa ja Agathaa ei voi äänestää nyt. Sano, että oot messissä", Cady suorastaan aneli, hän ei osannut toimia niin kuin Scarlett ja suunnitelman kertominen Scarlettille oli aina riski. Cady ei ollut varmistanut Cameronin ja Caireenin olevan hänen suunnitelmansa kannalla, mutta hän tekisi sen heti, kun Scarlett olisi rauhoittunut.
"Ai nyt mulle voi kertoo heti eikä vasta heimoneuvostossa mut joo pudotetaa vaa se niin mä olin aatelluki ite tehä", Scarlett totesi hymyillen. Cady pyöräytti silmiään - hänellä oli taattuna Scarlettin ääni jälleen kerran ja vaikein osuus oli vakuuttaa rohkelikkokaksikko kääntymään liittoumaansa vastaan.
"Joko nyt pähkinöitä!" Scarlett hihkui unohtaen jo aikaisemman riitansa ja nainen kiipesi kookospuuhun pudottamaan pähkinöitä maahan.

Scarlett ja Cady olivat palanneet syli täynnä kookospähkinöitä. Ei ollut mennyt kauaa, kun Johnin korvaan oli tullut tieto Cameronin haluavan hänet ulos. Vaikka kertoja oli ollut Scarlett, ei sitä voinut painaa villaisella - joku oli hänen perässään.
"Agatha, suunnitelma B. Cameron. Se on mun perässä", John oli kuiskaillut Agathan korvaan saaden naiselta nyökkäilyjä. Agatha ei ollut sanonut suoraan sen käyvän mutta John oli paniikissa - hän saattaisi pudota. Mies oli syöksynyt etsimään Alexanderia, kertonut rauhoittavansa hänet ennen heimoneuvostoa mutta todellisuus John halusi varmistaa, että hän saisi Alexanderin puolelleen äänestämään Cameronia.
John löysi Alexanderin rantakalliolta heittelemässä kiviä mereen.
"Hei Alex, voidaanko jutella?" John kysyi varovasti saaden myöntävän vastauksen. John istuutui Alexin viereen nauttien hetken hiljaisuudesta, joka heidän välilleen lankesi. Puut kahisivat tuulessa ja jossakin lintu sirkutti, aallot liplattelivat rantaa vasten.
"Me molemmat ollaan kohteena. Sain kuulla, että Cameon haluu jakaa äänet meidän varalle. Se haluu pudottaa isoimmat uhat ja me ollaan sen mielestä se. Jos sulla on symboli, pelaa se. Pelastat ittes mutta -", John aloitti. Alexader pudisti päätään epäuskoisena. Hän oli tiennyt olevansa tulilinjalla, mutta hän ei voinut olla miettimättä, oliko tämä vain keino saada hänet tuhlaamaan symboli, jota hänellä ei edes ollut.
" - mutta mä haluun sun äänestävän mun kanssa Cameronia. Mun ja Agathan kanssa. Cameron putoaa", John vannoi. Idea äänestää jotakuta muuta tuntui houkuttelevalta, Cameron oli uhka ja lähellä voittaa päivän koskemattomuushaasteen.
"Saatko sä Viviannin mukaan?" John esitti jo seuraavan kysymyksen. Cameronin pudottaminen kuulosti erittäin houkuttelevalta mutta Viviannin mukaan saaminen oli haaste - hän jäisi velkaa Viviannille, jos tämä toimisi. Hän saisi kolme lisäpäivää pelissä ja mahdollisuuden voittaa koko peli. Hänen oli yritettävä.
"Mä puhun sille. Kiitos, tuhannesti", Alex lupasi, tämä oli oljenkorsi, johon hänen oli tartuttava pelastaakseen oma nahkansa.

Kahdeksan kilpailijaa astelivat heimoneuvostoon hyvin tottuneesti. Heimoneuvosto alkoi käydä jo rutiineista kahdeksan kilpailijan istuuduttua kannoille Michelinaa vastapäätä.
"Pyydetän paikalle juryn jäsenet - Axel, Wendy, Kit ja viimeksi ulos äänestetty Belinda", Belindalla oli yllään vihreä mekko ja hiukset suorina valuen olkapäitään pitkin hänen istuutuessa juryn jäsenten rinnalle.
"Agathalla, vau", Linda kuiskasi Kitin korvaan
"Älyhaaste, tietovisa", oli Kitin vastaus kuiskaukseen, Agatha ei ollut fyysinen vaan älykäs pelaaja.
"Alex, olit jälleen karkotussaarella, puhutaan siitä hetki", Michelina aloitti. Alex tuhahti, kohautti olkiaan.
"Mä oon uhka, mitä siihen voi enää sanoa? Muut on sokeita eikä ne suostu näkemään ketään muuta uhkana, kun mut. Mut karkotussaari on mun toinen koti, se on niin tuttu. Ei, koskemattomuussymbolin löytäminen on vaikeaa, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta", Alex vastasi heilauttaen kättään olkansa yli turhautuneena - hänen piti esittää roolia, että oli lähdössä kotiin edelleen, se ei vain pitänyt paikkaansa enää.
"Se on totta, nyt pudotetaan uhkia, joita ei ole mahdollista voittaa finaalissa. Toisaalta, Alexanderin voittomahdollisuudet pienivät tänään huomattavasti", Cady viittasi päivän tapahtumiin - erittäin ikävään riitaan.
"Mitä tänään tapahtui, Alexander?" Michelina esitti jälleen kysymyksen Alexanderille, joka tuhahti kuuluvasti, kun hän oli tänään myös juontajan maalitauluna.
"Riitelin Scarlettin kanssa meidän voittomahdollisuuksista ja pelitaktiikoista. Nyt kaduttaa, mutta se on kai tän pelin henki. Kun väsyttää ja on nälkä, niin tunteet kuohuu", Alex totesi haudaten kasvonsa käsiinsä.
"Scarlett, miten vastaat väitteeseen?" Michelina tiesi jo kysyessään asian olevan virhe, mutta molempia osapuolia oli tasapuolisuuden vuoksi kuultava.
"No siis tottakai me riideltiin en mä aio kieltää sitä mutta se väitti että oon vahinko, joo mä oon vahinko entä sitte ei sitä tarvii kaikille huudella ja mitä parasta, mun pelityyli on iha erilaine ku kaikilla muilla joten mä erotun edukseni ja voitan koko pelin vaikka muut väittää että mut voitetaan ja sen takii meen finaaliin", Scarlett hehkutti aivan kuin mitään ikävää ei olisi edes tapahtunut.
"Se riita aiheutti kuhinaa leirissä, ihmiset tuli ja meni, kaikki tuntui käyvän kahdenkeskeisiä keskusteluja jonkun kanssa ja aivan ristiin", Caireen totesi. Hän oli seurannut leirin menoja majasta käsin, Cady ja Scarlett, pojat, alkuperäiset liittouman eikä enää ollut varmaa, mikä suunnitelma piti paikkansa.
"Ennen kuin puhumme äänestyksestä, haluaisin jutella hieman koskemattomuushaasteesta. Agatha, sinä puhkesit kyyneliin, millainen olosi on nyt?"
"Ihan hyvä kai. Kaikki tuntui olevan iloisia siitä, että voitin  ja että pystyin haastamaan itseni. Vaikkakin, anteeksi Cameron, vein sen nenäsi edestä", Agatha pyyhkäisi silmäkulmiinsa ilmestyneet kyyneleet.
"Ei se mitään, sä ansaitsit sen ja se se on pelin henki, mä oon okei", Cameron hymyili vastauksen saaden myös Agathan hymyilemään.
"Äänestyksestä, koska mä oon valmis äänestämään, tänään nähdään vedätys", Caireen tuntui nauttivan siitä, että vedätys oli tulossa - joku putoaisi eikä se joku odottaisi putoavansa.
"Hyvä on, äänestetään. Agatha pitänet koskemattomuusriipuksen -", Agatha nyökkäsi lyhyesti; "- Agathaa ei voi äänestää, muut ovat vapaata riistaa. Ole hyvä Viviann".

Yksi kerrallaan kilpailijat astelivat äänestämään. Viviann vietti pitkän ajan uurnalla - hänellä oli monta vaihtoa ketä voisi äänestää - äänestäkää alkuperäisen suunnitelmansa mukaan, Alexin vai Cadyn mukana. Kenet hän haluaisi pelastaa. Eikä Viviann ollut ainoa, kenellä oli pohdittavaa. Caireen ja Cameron miettivät molemmat alkuperäisen suunnitelmansa ja suunnitelman B:n väliltä samoin kuin Agatha ja John. Suunnitelmat olivat erit jokaisella eikä muiden ajatuksista voinut olla varma. Luottamus mitattaisiin tänään loppuun.
"Käyn laskemassa äänet", Michelina ilmoitti. Juontajan matka uurnalle ja takaisin uurnan kanssa tuntui kestävän ikuisuuden kilpailijoiden odottaessa ja silmäillessä jo valmiiksi koskemattomuussymbolin varalta.
"Jos jollain on kätketty koskemattomuussymboli ja haluaa käyttää sen, nyt on sen aika", Michelinan sanat synnyttivät hiljaisuuden. Valtaosan katseet kääntyivät Alexanderiin, joka istui ylväänä, pää pystyssä. Hän luotti suunnitelma B:hen, jonka hän oli luonut Johnin kanssa toivoen ettei tullut vedätetyksi kahta kauheammin. John toivoi, että hänellä itsellään olisi ollut koskemattomuussymboli, jonka hän olisi voinut pelata pelastaakseen itsensä, mutta ei.
"Hyvä on. Kun äänet on luettu, pudonneen on poistuttava välittömästi. Luen äänet. Ensimmäinen ääni, Alexander", Michelina käänsi pergamentin miehen nyökätessä lyhyesti, hän odotti saavansa muutaman äänen.
"John, yksi ääni Johnilla ja Alexanderilla kummallakin", John ei ollut yllättänyt nimensä tullessaan esiin. Jos hänen matikkansa piti paikkaansa, hän saisi korkeintaan kolme ääntä ja Cameron saisi neljä ääntä, jolloin mies putoaisi.
"Cameron, yksi ääni jokaisella miehellä", Cameronin suu aukesi hämmästyksestä - kuka häntä äänestäisi ja mistä. Miehen sydän tykytti entisestään, jos tämä oli häneen kohdistuva vedätys, se olisi täydellinen, sillä hän ei ollut odottanut sitä.
"Alexander", Michelina luki uudestaan. Kaksi ääntä ei ollut paha, viimeisten äänien tulisi olla Johnille tai Cameronille niin hän olisi tyytyväinen.
"John. Kaksi ääntä Alexanderilla ja Johnilla", John risti oikeasta kädestään etusormen ja keskisormen toivoen parasta. John erehtyi vilkaisemaan juryn suuntaan heidän myöskin jännittäessä edessä olevaa tulosta.
"Cameron, tilanne on tasan, kaksi ääntä jokaisella", Cameron pudisteli päätään uudemman kerran.
"Cameron on aivan järkyttynyt, se ei oo odottanut tätä. Täydellinen vedätys jos Cameron putoaa", Kit kuiskutteli Lindalle juryn penkeillä Lindan myötäillessä naisen mielipidettä.
Michelina nosti uurnasta seitsemännen äänen kääntäen sen kilpailijoita kohden.
"Seitsemäs ääni, Alexander", Michelina luki. Johnin suu aukesi hämmennyksestä hänen luodessa silmäys Alexiin ja siitä Agathaan, jonka kasvoille valui kyyneliä.
"Kolmastoista ulos äänestetty ja juryn viides jäsen on Alexander", Michelina ilmoitti. Alexander sulki avoimena olleen suunsa, nousi ylös nostaen vihreällä sävystetyn soihtunsa.
"Tsemppiä teille, hyvin pelattu", mies sanoi asettaen soihdun juontajan eteen.
"Alexander, heimo on puhunut", Alexanderin askeleet kantautuivat pois valaistusta heimoneuvostosta pimeään yöhön.
"Tänään todellakin näimme vedätyksen, mutta ketä vedätitte eniten? Mikäli leirissä kuhisee tarkoittanee se, etteivät liittoumat ole vakaita. Hyvää yötä", Michelinan sanat olivat lyhyet, hän ei pidätellyt kilpailijoita enempää heillä selvästi ollen paljon sanottavaa toisilleen soihtujonon poistuessa heimoneuvostosta.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty La Syys 19, 2020 2:11 pm

23. Hajaääniä

"Siis vau, te yllätitte mut täysin. Mä en odottanut ääniä", Cameron ällisteli matkan aikana.
"Tuo oli hullua kyllä, aika tasaisesti meni äänet", Caireen kommentoi puolustellen Cameronia. Joku tai jotkut eivät olleet lojaaleja heidän viisikon liittoumalle ja se toisi heille paljon puhuttavaa.
"Cameron. Mä en haluis tehä tätä Johnille, mutta se puhu sun äänestämisestä. Mut se pelkäs oman nahkansa puolesta, koska ilmeisesti Cady oli pudottamassa Johnia. Mä en tiedä, ketä John äänesti, mutta mä äänestin Alexia, koska halusin pelastaa Johnin enkä menettää sua", Agatha supatteli Cameronille hiljaisella äänellä. Hänestä tuntui pahalta puhua Johnin selän takana, pahalta ettei hän ollut kertonut Cameronille ennen äänestystä mutta hän ei halunnut menettää liittoumaansa. Cameron hymyili naiselle.
"Ei se mitään, ymmärrän", Cameron hymähti.
"Tärkeintä on, että luihuiskolmikosta jäljellä on enää yksi, miltä tuntuu Viv?" Cady hymyili voitonriemuisasti piikitellen ohimennen Viviannille, joka tyytyi vain pyöräyttämään silmiään.
"Just joo, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa", Viviann mutisi lähinnä itsekseen hyvin paikkansa pitävän väitteen - häntä itseään ei oltu vielä lyöty ja peli oli avoinna.
"Katotaan vaan, siihen vaan tarvii liittolaisia jos haluu pärjätä pelissä", Cady hymähti asettuessaan pitkäkseen bambujen päälle.
"Mutta eiköhän tuo heimoneuvosto osottanut, että säröjä on", Viviann tiesi, että säröjä oli. Edellinen äänestys oli osoittanut sen. Puhuttu viisikko - Agatha, Cady, Caireen, Cameron ja John - ei ollut niin tiivis kuin antoivat olettaa. Oli varmaa, että Cameron ja Cairen olivat kuin paita ja peppu, mutta joku - jotkut - alkuperäisistä Korpinkynsistä eivät olleet lojaaleja ja näkivät omat liittolaiset uhkanaan. Se oli Viviannin oljenkorsi edetä pelissä.

Päivä oli myrskyisä ja sateinen, taivas oli peittynyt tummista suurista pilvistä eikä sateelle tuntunut tulevan loppua. Sade, tarkemmin kutsuttuna myrsky, pakotti seitsemän kilpailijaa bambumajaan ja pressujen alle suojaan. Päivä kului hiljaisissa merkeissä kilpailijoiden tutustuessa toisiinsa ja piikitellessä toisiaan. Kaikkien kuullen äänestysten ja suunnitelmien läpi käyminen ei ollut mahdollista. Päivä eteni omalla painollaan, sateen tehdessä tauon, haki Cameron ja Caireen kookospähkinöitä majaan ruoaksi heille. Samalla heille avautui mahdollisuus lyhyeen keskusteluun, jonka he olivat tajunneet - viisikko ei ollut vakaa.
"Joku korpinkynsikolmikosta pitää pudottaa, mutta kuka?" Caireen aloitti keskustelun.
"Agatha se ei ollut, se oli aidosti pahoillaan. John tai Cady", Cameron täsmensi. Mies oli saanut hyvän kuvan Agathasta ja tämän rehellisyydestä, jopa sinisilmäisyydestä ja tuntui pahalta käyttää sitä ajoittain naista itseään vastaan.
"Ja sä uskot siihen? Okei, pitää kattoo miten tehdään äänien kanssa, mutta mä en välttämättä luottas enää Agathaankaan", Caireen pudisti päätään, hän ei pystynyt luottamaan enää heihin, joilla oli mahdollisuus pettää hänet ja Agatha oli yksi heistä. Hän pelkäsi tehneensä virheen, kun hän oli valinnut korpinkynsikolmikon luihuiskolmikon sijasta, mutta hän pystyi korjaamaan virheen helposti.
"Me voidaan tarvita sitä, pidä se mielessä", Cameron ei aikonut rikkoa omia välejään Agathaa, hän halusi pitää naisen mukana taktisista syistä ja etenkin välit naiseen hyvänä, sillä hän ei voittaisi peliä, jos hänellä ei olisi ihmiskontaktit kunnossa. Oli ajateltava jo pelin voittamista. Kaatosade pakotti suojasta ruokaa hakemaan uskaltautuneen kaksikon palaamaan takaisin pressujen alle.

Seuraava aamu oli jälleen valoisa ja yön myrsky oli väistynyt. Kilpailijat astelivat kisapaikkaa kohden juontajan kutsuessa heitä. Selviytyjät asettuivat seisomaan riviin mustalle viivalle.
"Tervetuloa päivän palkintohaasteen pariin. Tämän päivän haasteessa haette pienellä ämpärillä merestä vettä ja täytätte niillä ylhäällä olevan suuren ämpärin. Kun ämpäri on riittävän täynnä, ämpäri laskeutuu ja nostaa lipun. Selviytyjä, kenen lippu nousee ensimmäisenä, voittaa palkinnon. Halutteko kuulla mistä pelaatte?" Michelina aloitti saaden myöntäviä vastauksia.
"Tämän haasteen voittaja pääsee toiselle saarella ja siellä olevalle piknikille - kanaa, omenapiirakkaa ja kylmiä juomia. Kuten normaalia, voittaja lähettää yhden kilpailijoista karkotussaarelle", Michelina selitti palkintoa veden noustessa kilpailijoiden kielelle heidän pystyessä jo maistamaan edessä oleva palkinto.
"Haasteessa on vielä yksi elementti. Scarlett, kutsutaan paikalle isäsi Rory", Michelina aloitti. Scarlett pomppi paikoillaan malttamattomana, kunnes viidakosta puiden siimeksistä juoksi mies lyhyillä vaaleilla, harmahtuneilla hiuksilla. Nainen halasi isäänsä, kiljui innosta nähdessään rakkaan isänsä.
"Scarlett, kerro sinun ja isäsi väleistä", Michelina pyysi. Scarlett selitti ummet ja lammet kuinka he pystyivät pelleilemään yhdessä, kuinka hänen isänsä rakasti häntä kaikesta huolimatta ja he jakoivat kaikki asiat toisilleen.
"Anna vielä viimeinen halaus isällesi", Michelina sanoi. Scarlett rutisti miestä, kunnes he erkanivat seisomaan omille viivoilleen - Scarlett kilpailijoiden joukkoon ja hänen isänsä sivummalla olevalle mustalle viivalle.
"Cady, pikkusiskosi Adelaide", Michelina pyysi seuraavana. Cadya muistuttava nuorempi nainen juoksi viidakosta ja syöksyi halaamaan isosiskoaan.
"Ada, mulla oli ikävä sua!" Cady henkäisi, hänelle läheiset suhteet olivat tärkeitä ja pikkusiskon kanssa hän oli viettänyt aikaa.
"Sä oot laihtunut, äiti lähettää hirveesti terveisii!" Ada selitti. Hetken halailun jälkeen he asettuivat seisomaan omille puolilleen. Vuorotellen viidakosta Michelinan kutsusta saapuivat Johnin äiti Eleni, Viviannin äiti Phillipa, Caireenin kakssoiveli Cameron, Agathan isoveli Faron sekä Cameronin isä. Agatha, John, Caireen puhkesivat kyyneliin, Cameron ja Viviann selvästi herkistyivät mutta välttyivät kyyneliltä.
"Voittamalla haasteen ette ainoastaan ansaitse piknikkiä ja ruokaa vaan jaatte sen rakkaidenne kanssa", uutinen rakkaiden kanssa vietetystä ajasta sulatti heidän kaikken sydämet.
"Vielä yksi käänne - kisaatte rakkaidenne kanssa. Selviytyjät, te haette ämpärillä merestä vettä ja heitätte rakkaillanne olevaan ämpäriin, josta rakkaanne kaataa sen suureen ämpäriin. Kun lippu nousee, palkinto on teidän. Jotta haaste ei kävisi liian helpoksi, te selviytyjät kisaatte sokkona. Teidän silmänne peitetään", Michelina selitti käänteen. Kilpailijat hämmästyivät muutosta ja tietoa, heidän tuli luottaa entisestään rakkaimpiinsa.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

Selviytyjät seisoivat puomin takana silmät peitettyinä ja puomien toisella puolella heidän rakkaimpansa ämpärit käsissään.
"Kilpailijat valmiina - nyt", Michelina lähetti kilpailijat matkaan. Huutomyräkkä peitti muut äänet alle selviytyjien rakkaiden - äitien, isien ja sisarusten - huutaessa ohjeita yhtä aikaisesti silmänsä peittäneille selviytyjille. Selviytyjät juoksivat rantaan, kauhoivat nilkkojen kastuessa ämpärinsä täyteen vettä, kiiruhtivat takaisin puomille ja heittivät omasta ämpäristään vedet rakkaidensa ämpäreihin. Vedet kastelivat heidän rakkaitaan, osa vedestä osui ämpäreihin, joista läheiset kaatoivat vedet suureen ämpäriin heidän koko ajan ohjeistaessa sokaistuja kilpailijoita.
"Cadylla on selkeä johto, heidän ämpärinsä alkaa jo laskeutua. Viviann ja Agatha rakkaineen on kintereille, jatkakaa!" Michelina huudahti. Cadyn ja hänen pikkusiskonsa ämpäri oli liikahtanut pienesti, mutta ei riittävästi, että he olisivat saaneet voiton. Perässä tulivat Viviann äitinsä kanssa, jotka saivat hyvin vettä ämpäriinsä, Agathan juoksuvauhdin hiipuessa hiljakseen. Oli rankkaa ravata hietikkoa edes takaisin sokeana. Agatha ei ollut ainoa, kenen vauhti oli hidastunut - Caireen ja John juoksivat hitaampaa, Scarlett kiljui juostessaan peittäen ohjeet alleen ja hän lähinnä kasteli isänsä kuin heitti hänen ämpäriinsä vettä. Cameron jatkoi tasaista työskentelyä hänen tullessa haasteessa hyvänä neljäntenä varmasti ohittaen pian Agathan, mutta vain paras palkittaisiin.
"Cady voittaa palkinnon ja aikaa rakkaansa kanssa!" Michelina huudahti nostaen molemmat kätensä ilmaan. Cady riisui silmiään peittävän siteen rynnäten halaamaan pikkusiskoaan välittömästi nostaen nuoremman kevyesti ilmaan.
"Ensimmäisenä Cady, sinun tulee lähettää yksi kilpailijoista karkotussaarelle", Michelina ilmoitti Cadyn ja hänen pikkusiskonsa asettauduttua viereensä seisomaan ja muiden kilpailijoiden seisoessa omalla viivallaan ja heidän rakkaansa heistä erillään. Cady silmäili rivissä seisovia kilpailijoita - kaikki toivoivat ettei olisi oma vuoro.
"Agatha, mä oon pahoillani", Cady pahoitteli. Agatha ei ollut odottanut hänen joutuvan karkotussaarelle vaan pääsevän nauttimaan Cadyn - liittolaisensa - kanssa palkinnosta ja veljensä seurasta. Agatha puri alahuulta, kietoi itsensä isoveljensä Faronin halaukseen.
"Agatha, vene odottaa. Palaat huomiseen koskemattomuuskilpailuun", Michelina sanoi. Agatha halasi vielä kerran isoveljeään, kunnes lähti astelemaan pois kilpailupaikalta.
"Cady, saat valita kilpailijan rakkaansa kanssa nauttimaan palkinnosta kanssasi", Michelina ilmoitti hetken kuluttua. Katseet kohdistuivat poistuvasta Agathasta haasteen voittaneeseen Cadyyn, joka halaili edelleen pikkusiskoaan.
"John, tuu tänne", Cady viittoi. Johnin kasvoille nousi leveä hymy hänen rientäessä äitinsä halaukseen.
"John ja hänen äitinsä Eleni pääsevät nauttimaan piknikistä. Cady, piknikillä on tilaa vielä yhdelle", Michelina sanoi. Cady selvästi pohti sopivinta vaihtoehtoa - kaikki katsoivat häntä anelevasti ja toiveikkaana.
"Scarlett", sen sanottuaan Cady tiesi katuvansa päätöstä, piknik ei olisi rauhallinen mutta hän halusi pitää suhteet hyvänä Scarlettiin ja uskotella naiselle, että hän oli ystävä. Scarlett kiljaisi kuuluvasti ja ryntäsi välittömästi isänsä halaukseen.
"Scarlett ja hänen isänsä Rory liittyvät piknikille. Caireen, Cameron ja Viviann, teille minulla ei ole mitään, palatkaa leiriin. Cady, John ja Scarlett , johdattakaa rakkaimpanne veneelle ja nauttikaa iltapäivästä", Michelina sanoi porukan jakaantuessa kahteen eri suuntaan.

Agatha asteli karkotussaarelle kyyneleet poskillaan. Hän oli sinisilmäisesti uskonut Cadyn olevan hänen ystävänsä kuten muidenkin heimolaisten. Ja eniten Agatha olisi halunnut viettää aikaa isoveljensä kanssa ja jakaa palkinnon hänen kanssaan. Agatha antoi itsensä itkeä hänen astellessa pieneen suojaan, joka karkotussaarella oli. Nainen avasi laatikon ja siellä olevan pergamentin.
"Vihje kätketystä koskemattomuussymbolista. Omena jota etsit, kaukana puussa. Käveltävä maileja ennen kuin voit nukkua. Välissä kamelin kyttyrän, siellä aarre lepää. Etsi ja voit löytää ennen kuin kuolee auringonsäde. Neljä kamelia kyttyröineen omaa mitä etsit. Ei yhtä eikä kolmea saati neljää pitäisi silmiesi kurkistella", Agatha luki vihjeen, loi silmäyksen ympärillä olevaan maastoon. Saari oli suuri ja vihje hyvin ympäripyöreä mutta suuntaa-antava. Hän istui pitkään majan suojassa lukien vihjettä. Hänen tuli löytää puu, kävellä maileja ja kamelin kyttyrä oli varmasti maastoon viittaava muoto. Agatha pyyhki kyyneleet, puri alahuultaan.
"Faron sanoisi, että tee se mitä täytyy", Agatha kannusti itseään ja lähti kulkemaan rantaviivaa eteenpäin silmäillen viidakon suuntaan ja hietikkoon. Cady ei halunnut jakaa palkintoa hänen kanssaan ja nyt hän oli karkotussaarella, jotta hän ei voittaisi seuraavaa koskemattomuushaastetta. Kyyneleet valuivat edelleen tasaisena virtana nuoren naisen kasvoille hänen nopeuttaessa askellustaan juoksuksi - hän näki edessään hiekkakumpareita, joka toivon mukaan oli vihjeessä mainittu kamelin kyttyrä.
Agatha saavutti kamelin kyttyrät, laski niistä toisen ja kulki kamelin kyttyrän luona olevalle puuhun. Puun oksien lomassa oli pieni paketti, jonka Agatha otti vapisevin käsin - voisiko olla. Nainen avasi käärön ja kääröstä paljastui kompassia esittävä kätketty koskemattomuussymboli. Symbolin seurana oli pergamenttipalanen.
"Onneksi olkoon, olet löytänyt kätketyn koskemattomuussymbolin", Agatha kiljaisi onnesti, painoi nauhan varassa roikkuvan kombassin nyrkkinsä sisään. Hän ei aikonut kertoa löytämästään kätketystä koskemattomuussymbolista kenellekään, vaikka se tarkoitti valehtelua - symboli oli hänen salaisuutensa. Agatha tärisi, kyyneleet olivat muuttuneet onnen kyyneliksi. Ilta oli jo hämärtynyt Agathan palatessa takaisin majan luokse, jotta hän voisi sytyttää tulen ennen kuin viimeinenkin valo katoaisi.

Caireen nojaili käsillään kaivoa vasten. Kaivo sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä leiristä ja naisen seurana oli Cameron. He olivat viettäneet viime päivinä paljon aikaa keskenään ja muodostuneet tiiviiksi kaksikoksi.
"Me tarvitaan suunnitelma, et kuka on uhka ja kenet me halutaan ulos. Me voidaan mennä helpolla äänestyksessä, ja pudottaa Viviann, mut mä en suosittele sitä. Me voidaan väittää korpinkynsikolmikolle, että pudotetaan Viviann, Viviannille ja Scarlettille väittää vaikka sen olevan Agatha tai John", Caireen sipaisi puhuessaan hiuksiaan paremmin kiinni varmistaen heidän olevan edelleen keskenään.
"Meidän äänet ei riitä, jos me äänestetään kahestaan haluamamme uhka pois", Cameron totesi. Se oli totta, he tarvitsivat vähintään kolme ääntä yhdelle henkilölle.
"Joku korpinkynsikolmikosta meidän puolelle vai? Kehen me luotetaan?" Caireen totesi silmiään pyöritellen, hän ei pitänyt ideasta luottaa muihin, mutta joku oli valittava osaksi heidän liittoumaansa ja jos he tekisivät väärän valinnan, se saattaisi kostautua.
"Mä luotan kaikkiin niihin kolmeen, Scarlettiin ja Vivianniin en luota, mut oisko ne meidän mukana rikkomassa korpinkynsikolmikkoo?" Cameron tiedusteli, heillä oli monta vaihtoehtoa edessä ja monta päätöstä tehtävänä - keneen he luottaisivat eniten ja kenestä he haluaisivat eroon eniten? Kuka oli heille kahdelle suurin uhka, kuka voisi olla heidän voiton tiellä?
"Mä sanosin, että Cady pudotetaan. Viviann puhutaan meidän puolelle ja muut huijataan äänestämään eri henkilöitä, kyllä se onnistuu", Caireen oli saanut jälleen itseluottamusta. Suunnitelmaa ei ollut helppo toteuttaa, sillä se vaati kahdenkeskistä juttelua jokaisen kanssakilpailijan kanssa eikä kahdenkeskistä aikaa ollut helppo saada. Jos he onnistuisivat suunnitelmassaan, jos he saisivat jokaisen kilpailijan uskomaan heitä, heidän voittoprosenttinsa kasvaisi.
"Tehään se", Cameron myöntyi suunnitelmalle.

Päivä oli kääntynyt illan puoleen, kun Cady, John ja Scarlett saapuivat palkintomatkaltaan hymyssä suin.
"Kiitti Cady viel kerran palkinnosta, kiitos. Mä arvostan suuresti", John kiitteli Cadya ties kuinka monetta kertaa heidän kolmen palatessa leiriinsä. Palkinto oli ollut palkinnoista paras - aikaa itselleen läheisen ihmisen kanssa. He olivat saaneet syödä vatsansa täyteen eri muodoissa olevia grillattuja kanoja - koipia, rintapaloja ja ties mitä muuta marinoituna erilaisilla kastikkeilla ja jälkiruoaksi omenapiirakkaa, vanillajäätelöä ja tsempit rakkailta ihmisiltä. Mikään ei tuntunut paremmalta kuin nähdä, halata ja vaihtaa sanoja ja omia ajatuksia itselleen elintärkeän henkilön kanssa - oli se sitten äiti, isä, sisarus, muu sukulainen tai ystävä. Johnista tuntui pahalta Agathan puolesta, mutta hän itse tarvitsi äitinsä antaman tsemppauksen jaksaakseen pelin loppuun  asti eikä hän pystynyt kiittämään Cadyä riittämiin.
"Ei mitään, ihan mielelläni ja oli meillä hyvä juttutuokio siellä. Suunnitelma pitää", Cady hymähti. He olivat jutelleet palkintoreissun aikana fyysisen uhan pudottamisesta ja sopineet äänestävänsä Cameronin ulos seuraavassa heimoneuvostossa, mikäli hän ei voittaisi koskemattomuutta. Cady oli saanut suostuteltua Scarlettin pysymään hiljaa heidän suunnitelmistaan ja saanut Johnin uskomaan Cameronin olevan hänen voiton edessä.  Palkintoreissu oli ollut kaikin puolin onnistunut, vaikka lopputuloksena oli Cadylle kivistävä päänsärky, kun hetken hiljaisuutta ei ollut Scarlettin huutojen vuoksi naisen edelleen jatkaessa huutojaan.
"Mä näin mun iskän kai teki näitte kui supersiisti mun iskä on ja voitteko uskoo, että mun iskä pääs käymää täällä ja seki sanoo että mä voitan koko tän kauden ja se on aina antanu mulle kaiken mitä mä oon halunnu se on iha paras ja se palkinto oli iha best! Ne kanat suorastaa suli mun suussa ja entä se jälkkäri? En oo koskaa syöny parempaa piirakkaa ees mun mutsi ei oo tehny noi hyvii piirakoita mut se onki aika poropeukalo vaikken tiiäkää miten jollaki voi olla poro peukalon tilalla ku poro on eläin mut ehkä se on jonku leikkauksen kauttaa saanu poron peukaloks", eikä puheelle tullut loppua heidän saavuttua majaan kertomaan tapahtumista Scarlettin möykän ylitse. Loppupäivän he jakoivat kokemuksiaan palkinnostaan saaden kateellisia katseita puoleensa.

"Tännepäin!" Michelinan ääni kantautui rannalta. Kuusi selviytyjää asteli rannalla olevalle viivalle. Sadepisaroita ropisi heidän ihoaan vasten ja loi veteen kuvioita pisaroiden rikkoessa pinnan. John kantoi käsissään koskemattomuusriipusta, jonka Agatha oli voittanut viimeisimmässä koskemattomuushaasteessa - karkotussaarella oleva nainen ei vain voinut itse tuoda riipusta.
"Agatha palaa karkotussaarelta", Michelina ilmoitti. Agathan kasvot olivat sateen ja kyynelten kastelemat hänen kietoutuessa Johnin halaukseen.
"Sä pärjäät hyvin", John kuiskasi naisen korvaan ennen kuin he irrottautuivat halauksesta ja Agatha otti miehen pitämän koskemattomuusriipuksen omaan käteensä.
"Agatha, kerro kokemuksestasi karkotussaarella", Michelina pyysi.
"Se oli rankempaa, kun kuvittelin. Ehkä siihen vaikuttaa se, että lähdin sinne heti isoveljeni nähtyäni, kun en saanutkaan olla hänen kanssaan", Agatha nojautui paremmin Johnia vasten päästen miehen kainaloon. Michelina nyökkäsi lyhyesti saamalleen vastaukselle.
"Ottaisin koskemattomuusriipuksen takaisin, Agatha", Michelina pyysi. Agatha astui muutaman askeleen eteenpäin ojentaen riipuksen juontajalle. Juontaja asetti riipuksen roikkumaan kilpailijoiden eteen, esille.
"Koskemattomuus on jälleen jaossa", hän ilmoitti viitatessaan kädellään olevaan riipukseen, jota kaikki himoitsivat enemmän kuin mitään.
"Tämän päivän koskemattomuushaasteessa juoksette veteen ja ylitätte eirlaisia esteitä. Haette poijulta pinon keppejä ja juoksetta takaisin. Suoritatte radan toistamiseen hakeaksenne toisen pinon keppejä. Kun olette hakenneet kaksi pinoa keppejä, rakennatte kepeistä ja naruista pitkän kepin, jonka avulla noukitte aidan takaa kaksi rengasta. Kilpailija, joka saa ensimmäisenä kaksi rengasta, voittaa koskemattomuuden ja on turvassa illan heimoneuvostossa", Michelinan selitti haasteen säännöt.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

"Pelaamme yksilökoskemattomuudesta, valmiina - nyt!" Michelina lähetti seitsemän kilpailijaa matkaan. Heidän jalat painautuivat kosteaan hiekkaan, kunnes kilpailijat sukelsivat peräkkäin veteen uidakseen laiturille. Cameron ja John olivat ensimmäisenä vedessä, heidän perässään Cady, Viviann ja Scarlett ja viimeisimpinä Agatha ja Caireen. Cameron ja John nousivat yhtä aikaa laiturille, josta he ylittivät ohuen sateen kasteleman puomin päästäkseen veneen kautta seuraavalle puomille. Puomien jälkeen vuorossa oli tasanne, tasannetta seurasi vedessä kelluvia laatikoita ja niiden jälkeen oli jälleen tasanne. Viimeinen este oli pyöreät tynnyrit ennen viimeistä tasannetta ja uintimatkaa poijulle. Cameron ja John etenivät rinta rinnan, Scarlett oli jäänyt jälkeen pudottuaan tasapainopuomeilta, jotka puolestaan eivät tuottaneet Agathalle ongelmaa. Veteen putoaminen tarkoitti paluuta edeltävälle alustalle.
"Cameron, John ja Cady saavat ensimmäiset keppinsä ja suuntaavat takaisin! Viviannilla, Caireenilla, Agathalla ongelmia tynnyreiden kanssa, Scarlett on jäänyt jälkeen tasapainopuomeille!" Michelinan huuto kuului sivummalta.
"Agatha ja Viviann pääsevät poijuillensa!" Michelina huudahti, kun kaksi naista ylittivät tynnyrit viimein ja hyppäsivät veteen uimaan poijuille. Caireen yritti edelleen tasapainoilla itsensä kahden tynnyrin ylitse, mutta se ei tuottanut tulosta. Scarlett oli viimein päässyt etenemään tasapainopuomilta vedessä kelluville laatikoille.
"Cameron suuntaa ensimmäisenä takaisin, John ja Cady ovat jääneet jälkeen Agathan ja Viviannin saadessa ensimmäiset keppinsä!" Cameron juoksi tasapainopuomien ylitse ohittaen nauravan Scarlettin, joka ei edes yrittänyt ylittää laatikoita vaan oli jäänyt häiritsemään puomilla kulkevia kilpailijoita. John ja Cady ohittivat Scarlettin Cameronin perässä. Kärkikolmikko tuli vastaan Agathaa ja Viviannia, jotka olivat saapunaat vedessä kelluville laatikoille ja taistelivat pysyäkseen mukana haasteessa.
"Caireen putoaa jälleen tynnyreiltä! Cameron ohittaa hänet hakeakseen viimeiset keppinsä! John putoaa tynnyreiltä, hänen pitää palata!" John kirosi pudottuaan liukkailta tynnyreiltä veteen. Sade ei haitannut heitä sen ropistessa veteen ja puiselle radalle tehden siitä entistä hankalamman.

Johnin pudottua veteen, Cady ohitti hänet ja Caireen pääsi viimein ensimmäistä kertaa lappeellaan olevien tynnyreiden ylitse omalle poijulleen. Cameronilla oli reilu johto hänen noustessa vedestä laiturille Johnia vastaan. Agatha ja Viviann olivat saaneet tahdin päälle heidän ylittäessä laatikoita edelleen rinta rinnan.
"Meillä on kilpailu käynnissä! Cameron johtaa, hän palaa toisten keppien kanssa! Cady ja John irrottavat toisia keppejään poijusta, Agathan ja Viviannin saapuessa yhtä aikaa tynnyreille hakeakseen toisia keppejä. Caireen saa viimein ensimmäiset keppinsä ja Scarlett, edelleen yrittää sabotoida muiden peliä!" Michelinan selostus oli tarkka tilanne haasteen kuvauksesta.
"Cameron saapuu ensimmäisenä takaisin. Ala rakentaa!" Cameron asettautui matolleen avaamaan naruja, jotka sitoivat hänen keppisettejään yhteen. Haasteen ensimmäinen osuus oli hakea esteradan toiselta puolelta kepit ja toinen osuus oli rakentaa lyhyistä kepeistä riittävän pitkä ja kestävä keppi, jonka avulla pystyi onkimaan kauempana olevat renkaat. Renkaat roikkuivat pienistä tasaisista oksista ja odottivat noutajaansa.
"John ja Cady palaavat takaisin toisten keppiensä kanssa, Caireen tuo ensimmäiset ja suuntaa takaisin. Agatha ja Viviann saavat toiset keppinsä! Jatkakaa, olette kaikki yhä mukana tässä!" Michelina huudahti. John ja Cady asettuivat maahan polvilleen avaamaan keppejään toisistaan. Cameron oli saanut kepit irti ja sitoi niitä nyt yhteen lyhyillä, ohuilla naruilla luodakseen pitkän kepin. Mitä pidempi ja nopeammin keppi oli rakennettu, sen huterampi se oli ja todennäköisyys sen hajoamiseen oli suurempi. Agatha ja Viviann liittyivät kärkikolmikon joukkoon, kun kärkikolmikko oli rakentamassa jo keppejään.
"Cameron yrittää! Kestääkö keppi, onko se riittävän pitkä?" Michelina seisoi sivussa tuijotellen Cameronin keppiviritelmää. Mies seisoi puomin takana ja kurkotteli kepillään sen toiselle puolelle.
"Ei, keppi ei ole riittävän pitkä!" Cameron veti kepin varovasti takaisin, asettautui polvilleen tarvikkeidensa sekaan ja korjaamaan keppiään.
"Cady yrittää mutta keppi ei kestä!" Cadyn keppi romahti välittömästi maahan sen taittuen keskeltä, keppi oli liian epävakaa yltääkseen renkaisiin. Cady kirosi hiljaa hänen vetäessä keppinsä takaisin ja ruvetessa korjaamaan liitoskohtia.
"Agatha yrittää, Cady ja Cameron myös!" Michelina huusi hetken kuluttua. Agatha kurkottautui puolestaan aidan ylitse, hän loi juontajan huudahduksen myötä silmäyksen molemmille puolilleen - Cameronin keppi oli aikaisemmin ollut liian lyhyt mutta nyt keppi näytti hyvältä ja Cadyn keppi oli ollut aikaisemmin liian hutera. Agathan käsi tärisi hänen ujuttaessa se ensimmäisestä renkaasta läpi.
"Cady saa ensimmäisen renkaansa -", Michelina huusi jatkaen heti perään; "- Cadyn rengas putoaa renkaansa maahan. Cameronin keppi hajoaa!" Cady kirosi nyt ääneen hänen yrittäessä noukkia maahan pudonnut rengas ilmaan. Cameron juoksi noukkimaan keppinsä palasia voidaakseen yrittää kolmannen kerran sen rakentamista. John ujutti keppiään renkaita kohden ja Agatha oli kauan yrittänyt saada ensimmäistä.
"Agatha saa ensimmäisen renkaansa!" Agatha asetti saamansa renkaan aidassa olevaan koukkuun ja kurkotti kepillään saadakseen toisen renkaan.
"Cady saa renkaansa vihdoin maasta, John saa ensimmäisen renkaansa ja Viviann yrittää, Caireen saapuu keppiensä kanssa!" paljon tapahtui lyhyessä Caireenin saavuttua rantaan, Cady sai nostettua renkaan kiroillen maasta ja John toimi tyynen rauhallisena. Viviann puolestaan toimi nopeasti hänen kurkottaessa ensimmäistä rengastaan kohden. Cady, Agatha ja John taistelivat nyt koskemattomuudesta jokaisen keppirakennelman yrittäessä saada rengasta luokseen.
"Agatha voittaa koskemattomuuden toista kertaa peräkkäin!" Michelina huudahti Agathan asettaessa renkaan toisen viereen. Agatha hengitti raskaasti, hän romahti aitaa vasten helpottuneena voitosta.

"Agatha, tule tänne", Michelina pyysi. Agatha asteli uupuneena juontajan viereen, käänsi rintamasuuntansa muita selviytyjiä kohden Michelinan asettaessa suurenpuoleinen riipus takaisin hänen kaulaansa.
"Onnittelut Agatha. Voitit yksilökoskemattomuuden toista kertaa peräkkäin ja olet turvassa illan heimoneuvostossa. Joku teistä muista on juryn kuudes jäsen", Michelina sanoi. Agathan kasvoille nousi hento hymy - mikään ei tuntunut paremmalta kuin tietää olevansa turvassa heimoneuvostossa. Pari viime päivää olivat olleet Agathalle raskaita mutta voitokkaita - hän oli nähnyt isoveljensä, joutunut hänestä eroon karkotussaarelle mutta hän oli löytänyt piilotetun koskemattomuussymbolin. Ja nyt hän oli voittanut haasteen, jota ei ollut uskonut voittavansa ja oli toistamiseen turvassa. Tämän lisäksi Agathalla oli heimossa hyvä tilanne - hän oli kaikkien kanssa väleissä, hän tiesi kuinka Cameron ja Caireen äänestivät, hänellä oli pettämätön luotta Johniin ja Cadyyn ja hän oli todistanut Viviannin ja Scarlettin äänestävän sovitulla tavalla. Mikä voisi olla paremmin? Vaikka Cady ei ollut valinnut häntä palkintoreissulle, Agatha luotti edelleen Cadyyn mutta hän ei aikonut kertoa koskemattomuussymbolista kenellekään, ei edes Johnille, joka oli hänen läheisin liittolainen.
"Me näemme illalla heimoneuvostossa", Michelinan sanojen myötä yhdistynyt heimo lähti suuntaamaan leiriään kohden. Caireenia jännitti tuleva ilta, hänellä oli suuri suunnitelma kehitteillä ja jos hän onnistuisi saamaan jokaisen äänestämään hänen tahtonsa mukaan, hän tietäisi voivansa luottaa kaikkiin ja tietäisi olevansa heimon huipulla eikä pohjalla. Hän takaisi sillä niin oman kuin Cameronin pelin jatkumisen.

Leirissä tunnelma oli hyvin räjähdysherkkä. Agatha istui väsyneenä majan reunalla Scarlettin riehuessa hänen ympärillään hoilaten edelleen iloisesti isänsä tapaamisesta ja mahtavasta palkinnosta.
"Scarlett, oo hiljaa jooko? Mä yritän miettiä", Agatha pyysi. Hän tarvitsi ruokaa ja energiaa, hänen kehonsa huusi hänelle, joka paikkaan sattui ja henkiset voimat olivat hyvin vähissä. John istui leirinuotiolla Caireenin kanssa keittämässä riisiä ruoaksi ennen illan heimoneuvostoa. Sade ropisi pressua vasten ja kasteli haasteessa kastuneet kilpailijat uudemman kerran.
"No mitä? Mä saan kertoo miltä musta tuntuu ja puhuu niin paljon kun haluun ja mä oon superonnellinen, kun mä näin mun iskän ja sain viettää koko päivän sen kanssa! Sua varmaan harmittaa superista ku et saanu nähä iskääs!" Scarlett ilakoi. Agatha pudisti päätään.
"Mä en tunne mun iskää", kyyneleet valuivat Agathan kasvoille hänen saatua sanat ulos suustaan - hän ei ollut koskaan tavannut isäänsä sitten lapsuuden. Tuntui ikävältä puhua isästä, jota hän ei tuntenut sen ollessa muille itsestäänselvyys, että oli kaksi rakastavaa vanhempaa ja hänellä vain yksi, vain äiti.
"No et saanu viettää aikaa kenenkää sulle tärkeen kanssa, varmaan ärsyttää tosi paljon mut oivoi anna sun riipus mulle niin voin äänestää sut ulos niin pääset taas perhees luo ja mamman kainaloo käpertyy ja itkee sen helmaa vasten kun et sä mitään muuta tee kun itket täällä!" Scarlett hihkui. Hänellä ei ollut minkäänlaista suodatinta sanojensa suhteen, ei tilannetajua tai ymmärrystä tunteista, ei myötätuntoa tai inhimillisyyttä. Agatha ei vastannut Scarlettille mitään, vaaleahiuksinen nainen oli painanut kasvonsa kämmeniinsä nyyhkyttäen hiljaa. Syntyi syvä hiljaisuus, jonka rikkoi vain Scarlettin omahyväinen virnuili ja nauru. Caireen ja John vilkaisivat toisiaan, romahtanutta Agathaa sekä Scarlettia. Kukaan ei osannut rikkoa jäätä, ei halunnut koputtaa jäätä kepillä ja koettaa onneaan, saisiko tilannetta korjaantumaan jotenkin.
"Cameron aikoo äänestää sua, jälleen. Se yritti samaa viime heimoneuvostossa", Caireen kuiskutti Johnin korvaan. Johnin silmät suurenivat hämmennyksestä, hän oli kuvitellut olevansa hyvää pataa miehen kanssa, vaikka olikin viime kerralla äänestänyt häntä vastaan.
"Okei, kiitti ku kerroit. Kai sä suojaat mun selustan ja äänestät mun kanssa Cameronia?" John esitti kysymyksen saaden myöntävän vastauksen ja lupauksen, joka riitti Johnille.
"Mä juttelen Agathalle, se tarvii mua", John nousi huokaisten ylös, asettui majaan Agathan viereen silitellen häntä rauhoittavasti.

Se oli pelkkää matikkaa ja taktikointia, jotta Caireen pystyi pitämään huolen hänen suunnitelmansa onnistumisesta. Se ei haitannut, vaikka Agatha äänestäisi Johnin mukana Cameronia, se ei ratkaisisi peliä. Hän oli laskenut, että heitä oli kolme äänestämässä edelleen Cadya. Caireen oli puhunut Cadylle Viviannin äänestävän häntä ja Caireen lupasi huolehtia Cadyn selustasta ja äänestää Cameronin kanssa Viviann ulos. Cady oli ostanut tarinan täysin. Viviannille Caireen oli väittänyt Johnin haluavan hänet ulos ja että John oli alusta alkaen ollut alkuperäisten Luihuisten perään. Viviann suuttui ja vannoi pudottavansa Johnin. Caireen lupasi olla Viviannin mukana äänestämässä John ulos ja pyysi naista pitämään matalaa profiilia, sillä asia onnistuisi paremmin, jos Viviann ei huutaisi asioita ääneen vaan uskottelisi muille, että hänen pelinsä oli pelattu. Scarlett oli kinkkisempi tapaus ja hänelle Caireen kertoi kerrankin totuuden äänestyksestä - Cady oli kohteena. Scarlett lupasi pitää suunsa visusti supussa. Toisaalta tämän hetkinen tilanne takasi Caireenille ja Cameronille oikeuden valita, kenet he halusivat oikeasti pudottaa - Viviannin, Cadyn, Johnin vai pudottaisiko Caireen sittenkin Cameronin. Agathalle he eivät olleet puhuneet mitään, sillä he tiesivät Johnin puhuvan hänelle illan äänestyksestä. Jos suunnitelma toimisi, jos he olisivat onnistuneet sekoittamaan muiden päät ja asettamaan heidät toisiaan vastaan, eivät asiat leirissä olisi ennallaan.

"Kiitos John, mun pitää miettiä illan strategiaa. Kukaan ei puhu mulle, joten mulla on oudot fiilikset. Mun pitää puhua muille ja mä alotan susta", Agatha sanoi itkuisella äänellä. Hän pyyhki kyyneleitä kasvoiltaan.
"Caireen kerto, että Cameron aikoo äänestää taas mua ja Caireen lupas pudottaa Cameronin mun kanssa", John aloitti.
"Mä en usko, että Caireen kertos sulle, jos sen lähin liittolainen äänestäs sua tai että se pudottas lähimmän liittolaisensa. Joku tässä ei täsmää, Caireen on juossut juttelemassa jokaisen kanssa", Agatha totesi. Agatha ja John vaihtoivat muutaman sanan siitä, kuinka heidän tulisi toimia ja lopputulos oli se, että vaiston varassa - sen mikä tuntui parhaimmalta. Agatha vietti viimeiset hetket ennen heimoneuvostoa juttelemalla Cadylle, joka vannoi pudottavansa Viviannin tänään rohkelikkokaksikon kanssa, Viviann oli Johnin perässä ja teoria kuulosti paikkaansa pitävältä - Caireen ja Cameron saattoivat juonia Johnin pään menoksi eivätkä halunneet alkuperäisten Korpinkynsien tietävän asiasta. Se kuulosti liian pelottavalta eikä Agatha halunnut menettää Johnia. Agatha saapui lopulta rantaan Cameronin luokse. Cameron oli litimärkä sateesta, joka oli yltynyt hetki hetkeltä.
"Mä en tiiä, ketä pitäis äänestää tänään. Mä en haluu, että John putoo ja mä pelkään sen putoavan tänään. Sun pitää auttaa mua", Agatha pyysi Cameronilta. Oli aina riski luottaa toiseen, mutta Cameron oli luvannut suojata hänen selustaa, sillä he eivät olleet äänestäneet toisiaan ja Agatha oli pelastanut Cameronin heimovaiheessa.
"Äänestä Cadya, se pelastaa Johnin. Caireen ei haluu pudottaa mun tietojen mukaan Johnia, mutta jos me äänestetään samaa, äänet menee vähintäänkin tasan", Cameron antoi hyviä neuvoja, joita Agatha oli toivonut saavansa. Mitä ikinä illalla tapahtuisikin, edessä olisi kaaos eikä kenellekään ollut tietoa, kuka äänestäisi ja ketä, sillä lähes kaikkien nimet olivat tulleet esille.

Sade oli yltynyt entisestään selviytyjien astellessa pimeyden läpi heimoneuvostoon. Suuri nuotio paloi heimoneuvoston keskiosissa. Seitsemän kilpailijaa istuivat paikoilleen, Agatha korjasi yksilökoskemattomuuden riipuksen asentoa kaulassaan.
"Kutsutaan paikalle juryn jäsenet - Axel, Wendy, Kit, Belinda ja Alexander, joka äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa", Michelina esitteli juryn jäsenet. Alexander oli pukeutunut hyvin yksinkertaisesti.  Miehen hiukset oli aseteltu siistiksi, hänellä oli yllään tummat farkut ja t-paita miehen väläyttäessä katkeransuloinen hymy vielä pelissä mukana oleville kilpailijoille.
"Paljon on tapahtunut sitten viime heimoneuvoston. Aiheuttiko viime heimoneuvoston äänestys puhetta heimossanne Cameron?" Michelina aloitti tapahtumien kertaamisen aivan alusta - edeltävä heimoneuvosto oli ollut kaikille miespuolisille jäsenille yllätys, kaikki heistä olivat hämmästyneet saadessaan ääniä.
"Tietenkin, juttelimme liittoumamme kesken mahdollisista loikkaajista. Niistä, jotka voisivat olla haitaksi omalle pelimme ja sen mukaan myös äänestämme tänään. Pudotamme petturin", Cameron antoi hyvin suoran vastauksen.
"Palkintohaasteessa kilpailitte rakkaidenne kanssa, jutellaan palkinnosta hetki. Cady, sinä voitit haasteen ja valitsit Johnin ja Scarlettin, miksi?" Michelina haki selvästi kilpailijoiden taktikoita esille pelin muuttuessa kovemmaksi ja kilpailijoiden vähentyessä.
"Ensinnäkin, näin kuinka tärkeitä ihmissuhteet ovat heille ja valitsin sen perusteella. Tietysti jokaisen päätöksen takana on hieman taktiikkaa ja he tarvitsivat ruokaa. Samalla se antoi kyllä mahdollisuuden jutella taktiikoista mutta koen sen luovan enemmän suhteita, sillä opin paljon heistä kahdesta lisää", Cady analysoi tilannetta.
"Siis se palkinto oli ihan mahtava mut Agatha oli tosi huono häviäjä se taas vaa itki koko päivän leirissä ku ei ollu nähny sukulaisiaa!" Scarlett virnuili päälle lyöden lyötyä. Vaikka Agathalla oli riipus kaulalla, hän oli kilpailijoista surullisin ja hautasi jälleen kasvonsa käsiinsä.
"Se huuteli mulle mun isästä... Mä en oo tavannut mun isää ikuisuuksiin, se on joutunut vankilaan petoksesta. Joutu kun mä olin ihan pien enkä mä tiedä, miltä tuntuu, kun on isä", Agatha nyyhkytti kämmeniään vasten. Hänen vieressä istuva Cameron silitti rauhallisesti Agathaa selästä. Kyyneleet olivat kohonneet myös muiden kanssakilpailijoiden sekä juryn jäsenten silmiin koskettavasta tarinasta johtuen - kasvaminen ilman isää, rikollisen isän leima ja paino harteilla.

Syntyi hiljaisuus, jonka rikkoi vain Agathan nyyhkytys. Michelina antoi aikaa kilpailijoille toipua järkytyksestä, tunteita koskettavasta hetkestä.
"Scarlett, olet nyt aiheuttanut ainakin kaksi riitaa, onko tämä osa strategiaasi?" Michelina avasi keskustelun hetken kuluttua. Scarlett nyökytteli innoissaan.
"Joo on, pitää näyttää pelaavansa tosissaan että voi voittaa tän ja se ei pelaa joka pelkää. Jos jokanen asia itkettää ja harmittaa nii ei kannata olla täällä. Mä ehotin että Agatha voi antaa sen riipuksen mulle niin se pääsee sitte kotii jonne se taitaa haluta mut mä en", Scarlettin suu kävi eikä puheelle tuntunut tulevan loppua.
"Mä en luovu riipuksesta", Agatha kohotti katsettaan sylistään varovasti juontajaan saaden lyhyen nyökkäyksen vastaukseksi.
"Haluatteko jutella vielä jostakin vai oletteko valmiita äänestämään?" Michelina esitti kysymyksen. Tunnelma oli pudonnut huomattavasti.
"Ei, tänään nähdään vedätys jälleen kerran", Caireen sanoi. He olivat kaikki valmiita äänestämään, toiset enemmän kuin toiset.
"Agathaa ei voi äänestää, kaikki muut ovat vapaata riistaa. Scarlett, ole hyvä", Michelina antoi luvan siirtyä äänestykseen oranssihiuksisen naisen ampaistessa raketin tavoin äänestyskoppiin kirjoittamaan suttuisella käsialalla nimen pergamenttiin. Kilpailija kerrallaan he astelivat uurnan luokse kirjoittamaan nimen pergamenttiin. Cameron oli viimeisenä vuorossa ja hän asettui äänestämisen jälkeen istumaan paikalleen.
"Käyn laskemassa äänet", Michelina poistui sanojen myötä hakemaan uurnaa. Kilpailijoiden katseet kiersivät toisissaan, heimoneuvosto oli ollut hyvin rauhallinen - poikkeuksellisen rauhallinen. Kukaan ei ollut puhunut taktiikoistaan sen kummemmin tai siitä, ketä he äänestäisivät, ei ollut syntynyt yleistä sekasortoa ennen äänestystä ja kaikki odottivat juontajan paluuta.

"Jos jollakulla on hallussaan kätketty koskemattomuussymboli ja haluaa pelata sen, nyt on sen aika", Michelina sanoi. Agathan sydän tykytti hänen rinnassaan entisestään - pelastaako John vai säästää itselleen tulevia heimoneuvostoa varten. Agatha tiesi, ettei hän voisi ikuisesti olla turvassa äänestyksiltä, hän ei voisi voittaa jokaista yksilökoskemattomuutta. Agatha ei kuitenkaan nostanut löytämäänsä koskemattomuussymbolia laukustaan, hän luotti Cameronin sanaan, ettei ollut Johnin vuoro pudota tänään.
"Hyvä on, kun äänet on luettu, päätös on lopullinen. Pudonneen henkilön on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi", sanat olivat tuttuja, he olivat istuneet niin monessa heimoneuvostossa kauden aikana.
"Ensimmäinen ääni, Cady", Michelina luki pergamentista. Cady nyökkäsi lyhyesti saatuaan ensimmäisen äänen - hänet haluttiin pudottaa, mutta hän oli ollut ovelampi tälläkin kertaa.
"Toinen ääni, John", John nyökkäsi myös lyhyesti, hän tiesi saavansa ääniä ja luotti omaan suunnitelmaansa ja Caireenin sanaan, ettei hän pudonnut.
"Kolmas ääni, Viviann", Viviann loi tuiman katseen juryn puoleen kuin hakien apua, jotakin ihmeellistä voimaa selvitä tästä äänestyksestä. Hän ei halunnut joutua muiden Luihuisten tavoin juryyn vaan hän halusi istua viimeisessä heimoneuvostossa.
"Neljäs ääni, Cameron. Tämä tarkoittaa, että Cadylla, Johnilla, Viviannilla ja Cameronilla on yksi ääni", Michelina selitti tilanteen. Cameron loi hämmentyneen katseen kilpailijoiden puoleen - kuka tällä kertaa halusi pudottaa hänet.
"Viides ääni, Cady. Cadylla kaksi ääntä, muilla yksi", Michelina ilmoitti. Cady pudisti päätään - kaksi ääntä ei tarkoittanut mitään. Hän ei aikonut pudota ja hän toivoi, että pystyi luottamaan Caireeniin ja Cameroniin, muussa tapauksessa hän pitäisi huolen, ettei kumpikaan heistä voittaisi finaalia.
"Neljästoista ulos äänestetty ja juryn kuudes jäsen on Cady. Kolme ääntä riittää, tuo soihtusi", Michelina ilmoitti. Cady kirosi, hän löi nyrkillä maata kohden ja tuima katse kohdistui heimolaisiinsa.
"Kuka teistä? Mä nimittäin vannon, ettei se voita", Cady julisti ennen kuin asteli juontajan eteen odottamaan soihtunsa sammuttamista.
"Cady, heimo on puhunut", Michelina ilmoitti rauhallisesti lähettäen Cady kotimatkalle.
"Kuten Caireen sanoit, jälleen nähtiin vedätys. Pudotitte selvästi yhden suurimmista uhista. Edessänne on vielä monta päivää ja tunteet ovat monilla pinnassa. Me tapaamme seuraavassa haasteessa", Michelinan sanojen myötä jäljelle jääneet kuusi selviytyjää - naurava Scarlett, tulokseen tyytyväinen Viviann, edelleen itkuinen Agatha, hämmentynyt John ja voitonriemuisat Cameron sekä Caireen - suuntasivat takaisin leiriään kohden.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ke Syys 23, 2020 2:42 am

24. Kuvio toistuu

Kuusi selviytyjää asteli yön pimeydessä leiriinsä. Scarlett hyppi innoissaan eteenpäin aivan kuin hän ei olisi ymmärtänyt pelin vakavuutta saati sitä, mitä heimoneuvostossa oli juuri tapahtunut. Caireen ja Cameron hymyilivät tyytyväisinä toisilleen illan äänestystuloksen johdosta, Agatha tuntui huokaisevan helpotuksesta. John ja Viviann pyörittelivät päitään, he olivat jääneet suunnitelmien ulkopuolelle, mikä oli hyvin ikävää heidän oman pelinsä kannalta.
"Tuo oli yllättävää, pisteet ton suunnitelleelle, mä olin ihan pihalla mitä tapahtuu", Viv pyöritteli päätään ja silmäili muita kilpailijoita selvittääkseen juonen laatijan, jotta hän voisi pudottaa taktisen uhan kilpailusta ja edetä itse pidemmälle, tehdä siirron joka toisi hänelle voiton.
"Mut näitteks te Cadyn ilmeen? Se oli ku puulla päähän lyöty, se usko olevansa vallan kahvassa", Caireen virnuili omahyväisesti ja tyytyväisenä äänestykseen - hän oli pudottanut sosiaalisen, taktisen ja fyysisen uhan pois pelistä sormia napsauttamalla ja seuraavana vuorossa olisi sosiaalinen uhka, kenen puolella jury seisoi tällä hetkellä sataprosenttisesti. Hänen piti vain pitää huoli, ettei hänen kohteensa voittaisi enää yhtään koskemattomuutta.
"Peli on käynnissä, mitä vaan voi tapahtua. Mut miettikää, kärkikuusikko, oisitteko uskonu?" Cameron hymyili innoissaan, sillä he olivat pudottaneet jo monta kovaa kilpailijaa ja kilpailu koveni hetki hetkeltä entisestään. Mitä vähemmän kilpailijoita oli, sitä vähemmän oli piilopaikkoja ja jokaisen teot olivat esille. Jokaisella oli merkityksensä ja roolinsa tässä pelissä.
"Suoraan sanottuna en, mä aattelin putoavani ensimmäisenä", Agatha kommentoi. Vaikka he olivat heimoneuvostossa äänestäneet aivan ristiin, he olivat silti edelleen yhtä suurta perhettä ja he eivät tuntuneet kantavan kaunaa toisiaan kohtaan, ainakaan Agatha ei kantanut kaunaa, hän uskoi kaikista edelleen hyvää ja oli muille, etenkin Johnille, velkaa siitä, että oli yhä mukana pelissä. Oli ollut ikävää äänestää Cadyä edeltävässä heimoneuvostossa mutta peli oli peliä ja näin hän oli varmistanut Johnin pelin jatkumisen. Heidän keskustelunsa jatkui rauhallisena leirin siintäessä heidän edessään ja ennen unentuloa keskustelu oli asiallista ja rauhallista kuun hohkaessa hennon pilviverhon takaa.

"Tännepäin!" Michelina huudahti aukiolta viidakon siimeksistä. Kilpailijoiden edessä siinsi kuusi ämpäriä ja suuri mudan peittämä aitaus. Scarlett hyppi tasajalkaa innoissaan mudan nähdessään - hänen sisällään asuva sisäinen lapsi heräsi ja leikkisä virne nousi hänen kasvoilleen. Scarlett ei ollut pysyä housuissaan pomppiessaan paikoillaan. Agatha irvisti pienesti, häntä ei innostanut ajatus mutakylvystä. Muut nyökkäilivät mudan nähdessään.
"Tervetuloa päivän palkintohaasteeseeen. Tämän päivän haasteessa keräätte ylitätte tai alitatte esteen, tyyli on vapaa ja keräätte mutaa niin paljon kuin pystytte. Saatte kantaa mutaa vain kropallanne eli ette voi kantaa mutaa sylissänne tai käsissänne. Se, kenellä on eniten mutaa ämpärissä kymmenen minuutin kuluttua voittaa palkinnon. Haluatteko kuulla, mistä pelaatte?" Michelina selitti hyvin yksinkertaisen haasteen. Kuusi kilpailijaa äänteli jälleen myöntävästi ja innostuneesti.
"Haasteen voittaja pääsee luksuskylpylään - siellä on uima-allas, mahdollisuus pestä vaatteita, suihku, ruokaa ja sänky. Sillä voittaja viettää yön kylpylässä", Michelina selitti. Etenkin naisten ilmeet kertoivat heidän olevan myytyjä.
"Tämän lisäksi voittaja lähettää yhden häviäjistä karkotussaarelle. Eikä siinä vielä kaikki. Voittajan seuraan palkintomatkalle lähtee kilpailussa toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet kilpailijat", Michelina sanoi. Uutinen siitä, että itse ei saisi valita palkintomatkalle kavereita oli järkytys. Kilpailijat nyökkäilivät uutisen kuultuaan, sillä peli oli peliä. Kenties palkintoreissulla saisi uusia näkökulmia, olivathan he kolmestaan vuorokauden ja mikä tärkeintä - he olisivat varmasti iskussa koskemattomuushaasteessa.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

"Pelaamme palkinnosta. Kymmenen minuuttianne alkavat - nyt!" Michelina lähetti kilpailijat matkaan. Cameron ja John kulkivat kärjessä, hyppäsivät aidan ylitse ja sukelsivat mutaan. Heidän perässään kulkivat määrätietoisesti Viviann sekä Scareltt, joka tuntui ensimmäistä kertaa yrittävän yksilöhaasteessa voittoa. Heidän perässään mutaan syöksyi Caireen ja viimeisenä Agatha, joka edelleen kainosteli mutaa ja likaantumista. Kymmenen minuuttia tuntui pitkältä ajalta pyöriä mudassa, juosta aidan ylitse tai alitse takaisin omalle ämpärilleen ja puristaa mutaa hiuksista, jaloista, käsivarsista, paidasta. Mutaa ladattiin niskan päälle ja kyljettiin kuin kanaemot ämpärille, yritettiin rintojen päällä saada mutaa kuljetettua ja jopa olkapäitä hyödynnettiin mudan lastausalustoina. Osa lastasi pään päälle mutaa ja osa luotti siihen, että ihoon tarttui riittävästi mutaa heidän rynniessä eestaas Michelinan kannustavien huutojen kuuluessa taustalla - milloin joku teki hyvää työtä, milloin jollain oli parannettavaa ja milloin hän ilmoitti jäljellä olevan ajan. Viisi minuuttia jäljellä ja tyylejä alettiin kopioida toisilta, jotka näyttivät edistyvän haasteessa hyvin. Scarlettin tyyli oli lyömätön - hän ei pelännyt likaa ja hän oli yltäpäältä mudassa ja nainen oli ladannut lippalakkinsa päälle mutaa sen ollessa yltäpäältä mudassa ja toimiessa kannattimena mudalle. Naisella oli hyvä tahti kuten myös Johnilla, joka mätti mutaa päänsä päälle suurin kourallisin. Cameron hyödynsi niskaansa, Agatha vain omaa kehoaan ja Viviann rintojaan. Caireen käytti kaikki mahdolliset keinot kuljettaa mutaa - niskassa, pään päällä ja hiuksissa ja koko keho täynnä. Michelina aloitti viimeisten sekuntien laskemisen. Jokainen kilpailija toi viimeiset mutasatsinsa puhdistaen ihoaan, hiuksiaan ja vaatteitaan ja mutalasteja missä he olivat ikinä sitä kuljettaneetkaan ämpäriin ennen nollan kuulumista.
"Se oli siinä, astukaa kauemmas ämpäreistänne. Aloitamme punnituksen Johnista", Michelina ilmoitti. Nainen nosti Johnin ämpärin astellen vaa'an ja siinä roikkuvan koukun luokse asettaen ämpärin roikkumaan. Vaa'an mittari heilahti näyttäen ämpärin painon.
"Johnin ämpärissä on 15 kiloa mutaa, tule tänne. Olet tällä hetkellä johdossa. Seuraavana Cameron", Michelina nosti ämpäreitä vuoron perään koukkuun. Cameronin ämpärissä oli 13 kiloa mutaa asettaen hänet tällä hetkellä toiseksi. Scarlett ohitti Cameronin hänen ämpärissä ollessa 14 kiloa mutaa. Agathan ämpärissä oli vaivaiset 8 kiloa mutaa jättäen naisen palkinnon ulkopuolelle. Viviannin ämpärissä oli 13 kiloa mutaa, saman verran kuin Cameronilla mutta vielä oli Caireenin ämpäri punnitsematta.
"Vau, uskomatonta. Cameron, sano hyvästit palkinnolla ja John, sano hyvästit ensimmäiselle sijalle. Caireen on kerännyt hurjat 17 kiloa mutaa ja voittaa haasteen!" Michelina huudahti. Caireen riemastui silmin nähden ja hän hyppi vuorostaan paikoillaan innosta.
"John, Scarlett, te lähdette Caireenin kanssa palkintomatkalle. Caireenilla on sitä ennen vielä yksi päätös tehtävänä, kenet heistä - Cameronin, Viviannin vai Agathan lähetät karkotussaarelle?" Michelina ilmoitti ja siirsi huomionsa Caireeniin, joka selvästi pohti valintaansa.
"Agathan", hän vastasi tyytyväisesti hymyillen. Agatha ei jaksanut enää, hän oli väsynyt hänen pudistaessa mutaista päätään ja kyyneleet valuivat hänen kasvoille.
"Agatha, tiedän jutun juonen. Palaat koskemattomuushaasteeseen mennessä. Seuraa polkua rantaan, vene odottaa sinua", Michelina lähetti murtuneen Agathan karkotussaarelle toista kertaa putkeen. Agatha tiesi voivansa tällä kertaa ottaa rennosti ja yrittää vain selvitä yöstä yksinäisyydessä, sillä hän oli löytänyt jo koskemattomuussymbolin ja jos vihje olisi sama, se varmistaisi hänellä olevan symbolin.
"Viviann, Cameron, teillä minulla ei ole mitään. Palatkaa leiriin. Caireen, John ja Scarlett. Helikopteri odottaa teitä rannalla", Michelina viittoi kilpailijat eri suuntiin.

Agatha itki hänen saapuessa karkotussaarelle. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli puhdistaa itsensä häntä peittävästä mudasta. Nainen asettautui meriveteen lillumaan ja hankaamaan itseään puhtaaksi hiekan avulla. Hänen kasvonsa kostuivat kyynelistä. Karkotussaari tarjosi hänelle aikaa ajatella omaa peliään ja meneillä olevia kuvioita - jos Caireen lähetti hänet karkotussaarelle, se tarkoitti, ettei Caireen pitänyt hänestä - voisiko se tarkoittaa sitä? Agatha oli luottanut Caireeniin, hän oli antanut oman luottamuksensa naiselle ja tämän liittolaiselle Cameronille, mutta oliko mahdollista, että hän itse pelasi Rohkelikkokaksikon pussiin? Ettei hän voisi luottaa muihin kuin Johniin, joka seisoi hänen rinnallaan uskollisena ja oli ollut hänelle rehellinen joka ikisessä äänestyksessä. Agatha ei halunnut uskoa kenestäkään pahaa, hän halusi uskoa kilpailijoistaan hyvää ja hänen sydämensä ei käskenyt pudottaa Cameronia tai Caireenia, vaikka Caireen oli lähettänyt hänet karkotussaarelle. Cameron oli edellisessä äänestyksessä pelastanut Johnin ja pudottanut Cadyn, joka oli pettänyt heidän luottamuksensa. Agatha ei tiennyt mihin tai ketä uskoa enää, hän halusi uskoa kaikkia kilpailijoita, mutta oli varmaa, että jokainen pelasi kovaa. Agatha ei tuntenut suurta ystävyyttä ja lojaaliutta Viviannia tai Scarlettia kohtaan, voisiko hän pudottaa toisen heistä, saisiko hän muut mukaan pudottamaan jomman kumman heistä? Agatha ei ollut enää varma, missä peli meni mutta hänen tulisi vain jutella Johnin kanssa ja kaikki näyttäisi taas valoisammalta. Agatha pyyhki kyyneleitä mutaiseen käteen jatkaessaan itsensä puhdistamista. Hän tarvitsi ruokaa enemmän kuin muuta, hänen voimat olivat loppumassa, hän halusi osallistua palkintoihin ja saada sitä kautta energiaa itselleen mutta hänen oli vain jatkettava taistelua aivan kuten hän oli jatkanut taistelua koulussa, vaikka häntä koulukiusattiin, syrjittiin ja jätettiin porukan ulkopuolelle. Agatha oli selvinnyt niistä hetkistä ja hän toivoi voivansa selvitä myös tästä pelistä. Hän ei ollut uskonut selviävänsä kärkikuusikkoon ja hän oli ylpeä omasta suorituksestaan ja hän toivoi voivansa jatkaa peliä itselleen tärkeiden henkilöiden kanssa vielä pidemmälle. Tällä hetkellä Agatha oli yksin epätoivoisten ajatustensa kanssa tietäen Johnin voivan valaa häneen uskoa.

Helikopteri oli kuljettanut mutaisen kolmikon uudelle saarelle. Saarella oli vehreää ja puut kukoistivat. Polku oli sievä, se oli tehty hyvin hoidettujen palmupuiden ja värikkäiden kukkien lomaan. Maata peitti puiset askelmat kuin ohjaten kilpailijat perille kylpylään, joka oli puinen pyöreä rakennus. Ulkona heti heidän saapuessa oli poreamme sekä luonnon muovaama uima-allas. Sisätilat olivat kauniit, ruskean eri sävyjä, rottinkituoleja ja kylpyhuone suihkuineen ja kunnon vessoineen. Sivummalla oli kolme pehmeän oloista sänkyä heille, pyyhkeet ja kylpytakit.
"Mä oon varmaan taivaassa!" Caireen henkäisi varaten ensimmäisen suihkuvuoron. Nainen astui suihkuun ja antoi lämpimän veden valua kasvoilleen pesten mudan yltään. Heillä olisi kokonainen vuorokausi aikaa - he palaisivat vasta koskemattomuuskilpailuun täysin levänneinä, he nukkuisivat yön hyvin sängyissä ja saisivat elintärkeää ravintoa. Caireenia ärsytti, että hän joutui jakamaan palkinnon Johnin kanssa, sillä Johnin kanssa hän ei voisi puhua Agathan pudottamisesta - mies ei ikinä suostuisi siihen. Toisaalta hän varmasti kuulisi Johnin suunnitelmat, Scarlettilla tuskin olisi suunnitelmia luotuna.
Palkintohaasteen voittajien päivä eteni - jokainen puhdistautui suihkussa, he saivat rentouttavan kokovartalohieronnan ja ravinteikkaan illallisen, josta he saattoivat vain kuvitella. Heidän iltansa päättyi uima-altaille ja poreammeeseen, jossa he juttelivat ja nauroivat - kukaan ei puhunut taktiikoista. Caireen ymmärsi, ettei Scarlettilla ollut suunnitelmia, hän eteni vaiston varassa ja saattaisi olla vaarallinen omalla ailahtelevalla pelityylillään mutta Scarlett oli automaattinen voitto finaalissa. John oli vaientunut, häntä selvästi kalvoi Agathan olo karkotussaarella ja mahdollisuutena saattoi olla Johnin lähettäminen juryyn. Caireen tiesi, että hänellä oli Cameron odottamassa leirissä suunnitelman lukkoon lyömistä ja olisi kilpailu kumpi kaksikoista - hän ja Cameron vai Agatha ja John - saisi Viviannin puolelleen. Tuntui oudolta, että Viviann olisi ratkaisevassa asemassa huomisessa heimoneuvostossa.
John oli ollut hiljainen koko illan, hän oli vaihtanut muutamia ajatuksiaan heistä, jotka eivät olleet paikalla mutta vain pintapuolisesti. John näki Cameronin fyysisenä uhkana, Viviannin hän näki sosiaalisena uhkana, sillä jury ei ollut missään muodossa vihainen hänelle ja John pystyi myöntämään Agathan olevan sosiaalinen uhka. Mitä John ei sanonut ääneen, oli se, että hän aikoi hyödyntää Agathan päästäkseen finaaliin, sillä se oli Johnin kortti. Ja John ei sanonut ääneen, että Cameron ja Caireen olivat vaarallinen pari, joka tulisi erottaa mahdollisimman pian. Oli vain mietittävä oikea hetki siirrolle erottaa kaksikko, pudottaa Agatha ja valita kenet uskaltaisi viedä kanssaan finaaliin. Scarlett oli selkeä ja helppo valinta, toisaalta John aikoi säilyttää suhteensa Agathaan, sillä hän oli luvannut olla äänestämättä häntä ulos ja sen hän aikoi pitää, hän aikoi olla lojaali liittolainen ja pelata sankarin roolissa peliä, hän ei aikonut olla konna Caireenin tavoin.

Leirissä tunnelma oli hyvin ankea. Cameron ja Viviann istuivat kahdestaan leirinuotion äärellä. He silmäilivät toisiaan, vuorokaudesta tulisi pitkä ja ankea, jos he eivät saisi juttua kehitettyä. Cameron ei tiennyt, mitä kaikkea Caireen oli suunnitellut, he olivat puhuneet Korpinkynsikaksikon tuhoamisesta, viimeisen voimaparin hajottamisesta mutta se, kumman puoleen Caireen kallistuisi, oli kysymysmerkki. Toinen kysymys Cameronilla oli se, odottiko Caireen hänen juttelevan Viviannille suunnitelmista vai pitävän suunsa tiukasti kiinni - tarvitsivatko he Viviannia suunnitelman toteuttamiseen? Ja uskaltaisiko hän itse pelata ilman Caireenin lupaa vai odottaisiko Caireenin ohjeita, jottei itse näyttäisi uhalta - voittaisiko sillä pelityylillä?
Viviann tiesi olevansa liittoumien ulkopuolinen. Hän oli viimeinen jäljellä oleva alkuperäinen Luihuinen ja edusti omaa ryhmäänsä aikoen tehdä sen viimeiseen asti. Se tarkoitti hänelle aggressiivista pelityyliä ja nyt oli aika ottaa omat aseet esille. Viv tiesi, että Scarlett oli viimeinen jäljellä oleva Puuskupuh heimon jäsen mutta hän ei ollut missään muodossa uhka. Olihan Viviannilla jonkunlainen ystävyyssuhde Scarlettiin ja hän voisi hyödyntää heidän hyviä välejä, mutta se ei auttaisi vielä. Scarlettin kanssa äänet menisivät tasan kaksi, kaksi ja kaksi. Ja Viviann tiesi tämän, sillä alkuperäiset Rohkelikot, Cameron ja Caireen, eivät pettäisi toisiaan mistään hinnasta, siinä oli ensimmäinen voimapari ja he tulisivat äänestämään samaa henkilöä. Toinen voimapari, alkuperäiset Korpinkynnet, Agatha ja John, äänestäisi myös samaa henkilöä keskenään. Viviannin piti varmistaa, ettei hän ollut pudotusuhan alla ja valittava itselleen otollisin pari edetä pelissä. Hän äänestäisi tänään toisen parin kanssa, rikkoisi yhden kahdesta voimapareista ja sen jälkeisessä äänestyksessä lyöttäytyisi yhteen kahden yksinäisen kanssa ja rikkoisi toisen voimaparin. Mikä voisi mennä pieleen? Ensin hänen tulisi vain jutella Cameronin kanssa tämän suunnitelmista.
"No Cameron, mitä mielessä? Tiiät varmaan, että Agatha ja John hallitsee tätä peliä", Viviann aloitti jutustelun päivän kääntyessä iltaan. He olivat olleet monta tuntia hiljaa ja jutelleet vain leirin pyörittämiseen liittyvistä askareista.
"Joo, se on totta. Toinen niistä saa luvan lähteä, molemmat on uhkia nimittäin. Onko sulla ideoita?" Cameron ei antanut suoraan omaa mielipidettään, hän ei tiennyt kumman olisi enemmin halunnut putoavan pelistä tässä vaiheessa. Agatha oli osoittanut pärjäävänsä yksilöhaasteissa ja olevansa sosiaalinen uhka mutta sosiaalinen uhka oli myös John, se oli varmaa se.
"Ei oo väliä, kunhan toinen lähtee. Jutellaan lisää, kun saadaan Caireen kylpylästä takaisin. Oon sille kyllä niin kateellinen, aivan uskomaton haastevoitto ja ihanan taktiken valinta karkotussaarelle lähtijän suhteen. Hyvä tapa varmistaa, että Agatha tuskin voittaa. Valinta on helppo, jos Agatha tai John voittaa koskemattomuuden, mutta jos kumpikaan ei voita niin pitää miettiä tarkasti valinta. Ehkä John, sillä tuntuu psyyke kestävän paremmin", Viviann analysoi kilpailijoita, joita hän targetti tällä hetkellä ja hän oli tehnyt valintansa - toinen alkuperäisistä Korpinkynsistä putoaisi seuraavassa heimoneuvostossa, silloin Viviann olisi toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa tuhota voimaparin, johon hän oli tähdännyt siihen asti, kun sai mahdollisuuden vaihtaa heimoa. Nyt olisi sen aika.

Tuuli voimistui yöksi ja puut heiluivat uhkaavasti oksien taipuessa maata kohden. Yön aikana nousi myrsky, taivas repesi pistävän kylmään sateeseen. Ukkonen jyrisi ja salamat värähtelivät pilvimassan lomasta. Agatha värisi karkotussaaren pienen ja heppoisan suojan sisällä täristen kylmästä. Hän itki entistä vuolaammin, nyyhkytti hiljaa ja toivoi kärsimyksen loppuvan. Agatha oli väsynyt ja uupunut, hän oli nälkäinen ja väsynyt - hän ei saanut tulta syttymään sen sammumisen jälkeen ja nainen kyyhötti pimeässä yksinään toivoen selviävänsä aamuun myrskyn jäljiltä. Sade piiskasi hänen mitättömään suojaansa, tuuli painui naisen luuytimiin pitäen huolen, että hän pysyisi kylmissään eikä nukkuisi silmäystäkään yöllä.
Viviann ja Cameron olivat painautuneet tiukasti toisiaan vasten myrskyn puhjettua. Leirinuotio oli hiipunut jättäen kaksikon pimeyteen. Majan yllä oleva pressu suojasi heitä enimmältä vedeltä mutta kylmyyttä se ei poistanut. He olivat tiiviisti toisiaan vasten viltin alle kääriytyneitä ja nukkuivat hyvin levottomasti yön.
Caireen, John ja Scarlett nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti lämpimässä kylpylässä. Vaikka tuuli riepotteli ja paukutteli kylpylän puisia bambuseiniä, oli heidän hyvä olla peittojen alla käpertyneenä lämpimää suojaan välittämättä piiskaavasta sateesta, joka ei tavoittanut heitä - he nukkuivat kuin tukit valmistautuen koskemattomuushaasteeseen.

"Tännepäin!" Michelina huusi. Satoi edelleen seuraavan päivän koskemattomuushaasteen alkaessa, tuuli oli tyyntynyt mutta se ei poistanut kylmyyttä, joka oli kiteytynyt Vivianniin ja Cameroniin. He asettuivat mustalle viivalle seisomaan Cameronin kannatellessa Agathan voittamaa koskemattomuusriipusta naisen ollessa jälleen karkotussaarella. Kylpyläreissun voittaneet Caireen, Scarlett ja John saapuivat hymyillen välittämättä sateesta täysin levänneinä viivalle kahden heimolaisensa viereen.
"Agatha palaa karkotussaarelta", Michelina ilmoitti. Agathan kasvot olivat täynnä kyyneliä, hän tärisi kauttaaltaan kulkiessaan muiden katseen alla heidän seurakseen riviin. Nainen oli silminnähden uupunut, hän pudisteli päätään napatessaan käsiinsä Cameronin kannatteleman koskemattomuusriipuksen.
"Agatha, puhutaan yöstäsi karkotussaarella", Michelina avasi keskustelun.
"Se oli kamalaa, pelkäsin etten selvii yöstä, kun myrsky puhkesi. Mä tarviin ruokaa ja energiaa, ees yhen hyvin nukutun yön. Mä oon ihan loppu", Agatha nyyhkytti sanoja suustaan hiljaisena.
"Mä haluun vaan leiriin lämmittelemään mulle tärkeiden ihmisten kanssa", hän lisäsi. Enempää sanoja Michelina ei tarvinnut hänen pyytäessä Agathaa luovuttamaan koskemattomuusriipus. Nainen ojensi kädessään pitämän riipuksen juontajalle, joka asetti sen kuuden selviytyjän eteen kaikkien nähtäville.
"Koskemattomuus on jälleen jaossa. Tämän päivän haasteessa kannatte yksi kerrallaan nipun palapelinpaloja tasapainopuomin ylitse. Kun kaikki neljä nippua on tuotu, rakennatte kahdeksasta palasta sokkelon. Sokkelon ollessa valmis kuljetatte kaksi kuulaa sen päässä oleviin pusseihin. Yksi kuula yhteen pussiin. Ensimmäinen, joka saa kuulansa kuljetettu sokkelon läpi, voittaa koskemattomuuden ja takaa paikkansa viiden parhaan joukossa", Michelina kertoi haasteen kulun ja panokset - kärkiviisikko, askeleen lähempänä koko kauden voittoa.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

"Kisaamme koskemattomuudesta - selviytyjät valmiina, nyt!" Michelina ilmoitti. Kilpailijat nostivat ensimmäisenä nipun paloja syliinsä. Palat olivat pitkiä ja yhdessä nipussa oli kaksi palaa sidottuna yhteen. Heidän tuli ylittää tasapainopuomi, joka oli hyvin kapea ja puomeja oli peräkkäin kolmessa eri korkeudessa, nousten koko ajan korkeammalla. Puomit tuli ylittää kerralla - jos puomilta putosi, joutui palaamaan alkuun. Ylitys kertoja olisi vähintään neljä, jos jokaisen nipun saisi ensimmäisellä kerralla tuotua yli.
"John ja Viviann ottavat aikaisen johdon haasteessa, Agatha ja Cameron putoavat, he joutuvat aloittamaan alusta. Scarlett putoaa ja joutuu aloittamaan alusta, Caireen pääsee yli!" Michelina antoi ensimmäiset tiedotteet haasteesta. John ja Viviann olivat ylittäneet puomin helpon oloisesti ensimmäisten palojen kanssa. He juoksivat rinta rinnan takaisin alkuun ja nappasivat käsiinsä uuden nipun paloja.
"Cameron pääsee yli ensimmäisten palojen kanssa, Agatha ja Scarlett yrittävät edelleen ensimmäisen nippunsa kanssa. John suorastaan liitää puomin ylitse, Viviann jää jälkeen!" Michelina selosti taustalla. John pudotti toisen nipun palapelinpaloja Cameronin tuodessa ensimmäiset ja molemmat suuntasivat takaisin. Viviann ylitti puomin viimein toisten palojen kanssa ja Agathan ensimmäisten palojen kanssa. Caireen oli jäänyt jumiin puomille hakemaan tasapainoaan - hän ei saanut tehtyä siirtymää toiselle korkeudelle. John otti selvää johtoa hänen tuodessa jo kolmansia, Cameron yritti taistella hänen pudotessa puolestaan puomilta. Agathan oma vauhti oli hidastunut vaikka hän tahtoi voittaa haasteen, ei naisella ollut voimia ja puomi tuotti selvästi tuskia hänelle hänen jäädessä toisen nipun kanssa jumiin.
"John tuo viimeiset palansa, Viviann tuo kolmansia samoin kuin Caireen! Cameron ja Agatha ovat tuoneet yhden nipun paloja, Scarlett ei yhtäkään. Taistelkaa, tämä ei ole vielä ohi!" Michelina kannusti. John ylitti puomin viimeisen nipun kanssa avaten nopeasti nippuja yhteen sitovia solmuja saadakseen kahdeksan palaansa esille. Caireen ja Viviann olivat hakemassa viimeisiä palojaan puomin toiselta puolelta, Cameron sai viimein tuotua toisen nippunsa ja Scarlett ensimmäiset palansa. John kokosi jo hyvää vauhtia sokkeloaan.
"Viviann ja Caireen pääsevät yli viimeisten palojen kanssa, käykää sokkelon kimppuun!" Michelina huudahti. Caireenia ja Viviannia ei tarvinnut kahdesti käskeä, molemmat naiset avasivat naruja nopeasti auki toivoen voivansa saada Johnin kiinni. John oli saanut sokkelonsa kokoon. Sokkelo koostui kahdeksasta palasta muodostaen laidasta laitaan menevän kulkuväylän sekä ylimääräisiä aukkoja, joista kuula voisi hetkenä minä hyvänsä pudota. John asetti nyrkkiä hieman pienemmän kuulan heiluvalle alustalle ruveten ohjaamaan kuulaa sokkelon läpi. Viviann ja Caireen taistelivat rinta rinnan rakentaessaan sokkeloa ja toivoen saavansa Johnin kiinni. Molemmat vilkuilivat sivuillaan, seurasivat toisen edistymistä ja Johnin tarkkaa keskittymistä. Scarlett ja Cameron jatkoivat puomin ylittämistä ja yrittävät päästä mukaan kilpailuun. Agatha oli luovuttanut uupuneena istuen alussa palapelinpalojen kanssa seuraten haasteen loppua - hän ei vain jaksanut.

"John saa ensimmäisen kuulan perille, Viviann ja Caireen saavat sokkelonsa valmiiksi! Cameron saa tuotua viimeiset palansa ja Scarlett kolmannen nippunsa. Agatha on selvästi luovuttanut haasteen suhteen. Jatkakaa taistelua!" Michelina kannusti. John tunsi paineet niskassaan, Viviann ja Caireen olivat kovia haasteissa ja hänellä itsellään oli paineet onnistua - Agatha ei kilpaillut koskemattomuudesta enää. Jos hän ei voittaisi, hän ei voisi tehdä mitään Agathan pelastamiseksi, sillä silloin hän pelastaisi oman nahkansa, mutta jos hän voittaisi, hän tekisi kaikkensa pelastaakseen Agathan. Johnin kuula liikkui sokkelossa, kiersi aivan reunaa pitkin ohittaen yhden aukoista ja hän käänsi kuulan suuntaamaan seuraavan aukon ohitse.
"Viviann saa ensimmäisen kuulansa, hän saavuttaa Johnia!" Michelinan huudot korvissa eivät helpottaneet Johnin harteilla olevia paineita kuulaan liukuessa sokkelon loppuun ja kohden vasemmalla olevaa pussia, jossa ei vielä ollut kuulaa pudotettuna. Ja lopulta kuula putosi pussiin.
"John voittaa koskemattomuuden ja on turvassa illan heimoneuvostossa!" Michelina huudahti. Johnin kasvoille nousi helpottunut hymy hänen voittaessa yksilökoskemattomuus ja ollen turvassa illan heimoneuvostossa - parempaa tunnetta ei ollut. Nyt hän voisi pelastaa Agathan ja taata naiselle lisäpäiviä pelissä. Viviann löi turhautuneena nyrkkinsä sokkelon laitaa vasten, päästi suustaan muutaman kirosanan ja loi silmäyksen Agathaan, joka värisi sateen keskellä. Sade ei ollut lakannut haasteen aikana ja vesi ropisi edelleen kilpailijoita vasten.
"John, tule tänne", Michelina pyysi. John asteli hymyillen juontajan vierelle saaden yksilökoskemattomuutta edustavan riipuksen kaulaansa roikkumaan.
"John, onnittelut toisesta yksilökoskemattomuudesta. John on turvassa illan heimoneuvostossa. Joku teistä muista menettää mahdollisuutensa voittoon olessaan viidestoista ulos äänestetty ja juryn seitsemäs jäsen. Näemme illalla heimoneuvostossa", Michelina päästi kilpailijat palaamaan leiriinsä lämmittelemään - mikäli saisivat tulen syttymään sateen keskellä.

Ensimmäisenä leiriin päästyään Agatha asettui majan suojaan sateelta. Hän oli litimärkä, hän oli kylmissään ja uupunut, hänen teki mieli vain sulkea silmänsä ja nukkua, mutta hän ei voinut menettää elintärkeää aikaa suunnitella siirtoaan illan heimoneuvostoon. Hänellä oli turvaton olo, kun koskemattomuusriipus ei roikkunut enää hänen kaulassaan, hän pelkäsi omasta puolestaan mutta yhtä aikaa hän oli onnellinen Johnin puolesta. Agatha kääriytyi vilttiin toivoen sen lämmittävän edes hitusen häntä.
"En ois Agatha uskonu sun luovuttavan. Ehkä Scarlett oli oikeessa viime heimoneuvostossa ja sun pitäs vaan lähtee kotiin. Ei sulla oo ystävii tai liittolaisii täällä, John on täysin Caireenin pauloissa, kato ny sitä", Viviann virnuili viittoen rannan suuntaan, jossa John oli Caireenin ja Cameronin seurassa. Agathan katse siirtyi rannalla olevasta kolmikosta Vivianniin.
"Ei se haittaa, se on okei. Mä oon selvinnyt pahemmastakin", Agatha ei itse uskonut sanoihin, hänen olonsa oli todella hylätty ja orpo tällä hetkellä.
"No, mä teen sulle palveluksen ja pudotan sut tänään, mä pidän huolen, että sä lähet. Sä olet säälittävä pelaaja, joka leikkii muiden tunteilla. Sä oot puhunut kaikki puolelles, mutta enää se ei mee läpi. Sä oot pahin uhka ja hyvin säälittävä itkuines", Viviann ei välittänyt sateesta, joka kasteli hänet läpikotaisin.
"Mä en oo säälittävä, mulla on hyvä sydän ja mä välitän teistä kaikista", Agatha yritti puolustautua Viviannia vastaan.
"Joo, Johnista. Ehkä meette naimisiin tän kilpailun jälkeen. Et mitään muuta tee, kun kiehnäät siinä. Joku päivä se ei oo täällä sun kanssa", Viviann ei jäänyt kuuntelemaan Agathan vastaväitteitä vaan juoksi rantaan muiden heimolaisten kanssa.
"Ei se pidä paikkaansa, John on mun ystävä. Sä et tiedä, miltä tuntuu kun on ystävä!" Agatha karjaisi Viviannin perään. Huuto sai Viviannin pysähtymään ja luomaan tiukan silmäyksen olkansa ylitse. Viviann tiesi Agathan sinetöineen kohtalonsa pudota huutelemalla hänelle ikävyyksiä ja samalla se pilaisi Johnin maineen eikä John voittaisi kautta. Viviann asteli tyytyväisenä rantaan lyömään lukkoon suunnitelman pudottaa Agatha.

"Agatha, mitä se oli?" John kysyi palatessaan leirin suojaan Agathan luokse. Agatha pyyhki kyyneleitä poskiltaan ja painautui paremmin Johnia vasten.
"Mä oon ihan loppu, mutta mä selviin tästä. Mä tiiän mitä mun pitää tehdä illalla ja mä toivon, että sä äänestät mun kanssa Viviannia", Agatha pyysi. Hänen surulliset siniset silmänsä kohdistuivat Johniin, joka kohautti olkiaan ja mutristi huuliaan.
"Mä en tiiä saadaanko me kahestaan pudotettua Viviann. Mä tiiän, että sä pelaat sydämellä, mutta mä en usko Viviannin pudottamisen olevan hyvä valinta tässä vaiheessa", John halusi pudottaa Caireenin, joka juonitteli joka sekunti eikä jättänyt peliä hetkeksikään mielestään. John oli nähnyt Caireenin ilmeen palkintoreissulla, hän oli koko ajan miettinyt ja harkinnut sanojaan, mutta ei puhunut taktiikasta ja se kertoi paljon. Caireen odotti muiden puhuvan hänelle mutta ei itse antanut liian vahvoja merkkejä omasta vahvasta pelistään.
"Mä äänestän Viviannia, mä en haluu olla sen kanssa tällä saarella. Mä tiedän, mitä mä teen. Luottasit muhun tän kerran. Se on vaarallinen haasteissa ja sillä on ystäviä juryssa", Agatha yritti vedota väsyneenä ja surullisena Johniin. Jos John ei olisi hänen puolellaan, hän ei tietäisi mitä tekisi. John oli ainoa, kehen Agatha luotti enää täysin ja mitä jos hänen viimeinenkin luottamus vietäisiin? Agatha ei tietäisi pärjäisikö hän, hän vain tiesi, että tänään hän pelaisi koskemattomuussymbolin.
"Niin on Caireenkin. Mä en tiedä Agatha, sä pelaat sydämellä, tosi vahvasti sydämellä. Harkitse vielä, sillä meidän tulee äänestää samaa henkilöä", John yritti vedota Agathaan, joka oli selvästi liian väsynyt kuuntelemaan hänen puhetta. Heillä ei olisi kauaa aikaa tehdä yhteistä äänestyspäätöstä heimoneuvostoon ja kyse oli tällä hetkellä tahtojen taistelusta - pelatako sydämellä vai järjellä ja John ei tiennyt, kumpi olisi parempi vaihtoehto. Hän vain toivoi pystyvänsä pelastamaan Agathan ja valamaan naiseen lisää uskoa itseensä ja omaan peliinsä. John tarvitsi Agathaa, ilman Agathaa John ei pääsisi itse finaaliin.

Ilta oli sateinen kuuden kilpailijan saapuessa heimoneuvostoon. He olivat edelleen kylmissään, he eivät olleet päässeet lämmittelemään leirinuotion ääreen koskemattomuushaasteen jälkeen sateen jatkuessa edelleen.
"Kutsutaan paikalle juryn jäsenet. Axel, Wendy, Kit, Belinda, Alexander ja viimeksi ulos äänestetty Cady", Michelina kertoi. Cady asteli hymyillen juryn jäsenten jatkona vaikka häntä edelleen silminnähden harmitti tulla äänestetyksi ulos. Juryn jäsenet ottivat paikkansa sateen kastelemilta penkiltä ja loviat silmäyksen vielä mukana oleviin kilpailijoihin. Kilpailijat olivat hyvin vaihtelevilla mielialoilla. Caireen ja Cameron olivat itsevarmoja Viviannin tavoin illan lopputuloksesta, Scarlettin katse harhaili heimoneuvostossa eikä hän kiinnittänyt huomiota pelin kulkuun, Agatha oli surullinen, maansa myynyt ja John oli mietteliäs, vaikka hän oli itse turvassa tänään.
"Jutellaan viime yöstä. Myrsky puhkesi. Agatha, olit yksin karkotussaarella, miltä se tuntui?" Michelina avasi keskustelun.
"Se tuntui musertavalta. Hetken aikaa mun teki mieli jopa luovuttaa, mutta en voinut antaa muille sitä iloa aivan kuten en koulussa voinut antaa koulukiusaajille sitä iloa, että oisin alistunut heidän kiusaamisen kohteeksi vaan mä luovin tieni läpi niistäkin vaikeuksista. Ja niin", Agatha huokaisi raskaasti kyynelten valuessa hänen kasvoilleen edelleen. Agatha tärisi kylmästä, hän ei ollut päässyt eroon kylmyydestä viime yön jäljiltä.
"Osa teistä vietti yön kuivina kylpylässä, Caireen, millainen reissu oli?" Michelina siirsi huomion iloisempiin asioihin.
"Se oli aivan mahtava - vesi oli lämmintä ja oli mahtavaa saada peseytyä. Tunsin itteni uudeksi ihmiseksi ja hyvin nukuttu yö oli aivan ihanaa, pehmeä ihana sänky", Caireen säteili iloa ja onnea hänen voidessa kehuskella palkintohaasteen voitolla ja tunteella, jonka se oli tuonut - saada puhdistua ja saada energiaa kilpailun viimeisille päiville.
"Entä millaista leirissä oli Viviann?" Michelina siirsi keskustelun kolmansille osapuolille.
"Aika hirveetä, mutta onneks en ollu yksin. Cameron on ihanan lämmin ja saatiin hyvää aikaa jutella kahestaan pelistä ja strategioista", Viviann loi virnuilevan katseen Caireeniin toivoen herättävänsä naisessa epäuskoisuutta ja vainoharhaisuutta, ettei hänellä ollutkaan unelmaliittoa ja koiranpentua hihnassa.
"Entä mitä leirissä tapahtui koskemattomuushaasteen jälkeen John?" Michelina pommitti kilpailijoita vuoron perään kysymyksillä, heitä ei selvästi päästettäisi helpolla.
"Agathalla ja Viviannilla oli riita, joka ilmeisesti vaikuttaa tän illan äänestyksiin. Osa pelaa tätä peliä sydämellä, vaikka äänestyksen pitäis tapahtua järjellä - sen mukaan, kuka on uhka sosiaalisesti ja fyysisesti, ketä sä et voi voittaa finaalissa", John vetosi sanoillaan kaikkiin, hän ei itse pitänyt Agathaa suurimpana uhkana mutta toivoi Agathan ymmärtävän Caireenin olevan suurin uhka.
"Joskus päätökset on tehtävä sydämellä, jotta leirin harmonia säilyy ja luottamukset pysyy yllä. Aina ei voi tehdä suurta siirtoa, jos ei oo sille oikee aika", Agatha vastasi väitteeseen ja loi katseensa Johniin anovana toivoen miehen äänestävän hänen kanssaan samaa.
"Se on totta, että tänään putoaa iso uhka. Se, että onko se vedätys vai odotettu tulos, sitä mä en tiiä mutta toivon mukaan vedätys, koska mä rakastan vedätyksiä", Caireen säteili edelleen hymyillen eikä hän tuntunut piittaavaan sateesta ja kylmyydestä. Caireen oli osoittanut pelaavansa eikä hän pelännyt pelata.
"Johnia ei voi äänestää, muut ovat vapaata riistaa. Ole hyvä Cameron", Michelina antoi luvan siirtyä äänestykseen. Cameron suoristautui paikaltaan ensimmäisenä astellen äänestysuurnalla. Agatha ja John katsoivat toisiaan pitkään käyden sanatonta viestintää vain ilmeillään, kunnes John astui nyökäten paikaltaan ja asteli puolestaan äänestämään toivoen tekevänsä oikean päätöksen.

"Käyn laskemassa äänet", Michelina ilmoitti. Tunnelma oli hyvin jännittynyt. Caireen hymyili edelleen, vaikkei hänellä ollut turvaa heimoneuvostoon, hän luotti omaan liittoumaansa ja siihen, että teki oikean ratkaisun äänestyksen suhteen.
"Jos jollakin on hallussaan kätketty koskemattomuussymboli ja haluaa pelata sen, nyt on sen aika", Michelina ilmoitti. Cameron pälyili hermostuneena ympärilleen, hän tiesi olevansa uhka eikä hän voinut taata, että muut luottaisivat häneen. Jos hänellä vain olisi koskemattomuussymboli takaamassa turvan hänelle itselleen, hän pelaisi sen. John katsoi hermostuneena hymyilevää Caireenia, hiljaa istuvaa Viviannia ja apaattisen oloista Agathaa, jonka katse kiersi muissa kilpailijoissa. Hänellä oli koskemattomuussymboli laukussaan. Agatha puri alahuultaan, hän ei halunnut hukata sitä, mutta hän ei tiennyt, olisiko kukaan hänen puolellaan.
"Michelina", hän aloitti ennen kuin kurkottautui laukkunsa puoleen. Kaikkien muiden selviytyjien, kaikkien juryn jäsenten ja juontajan katse siirtyi Agathaan, joka suoristautui seisomaan pyöritellen käsissään narun päässä olevaa kompassia - kätketty koskemattomuussymboli. Caireen päästi kirosanan suuntaan, pudisti päätään. Cameronin epäuskoinen katse liikkui muissa kilpailijoissa ja Viviann irvisti pienesti Agathan kulkiessa juontajaa lähemmäs. Johnin kasvoille kohosi pieni hymynpoikanen Agathan pelastaessa itsensä ja Scarlett hihkui tietävänsä, että näin tapahtuisi.
"Mä pelaan tän itseeni", Agatha ojensi koskemattomuussymbolin juontajalle. Agatha palasi paikoilleen istumaan täristen nyt myös jännityksestä ja toivoen tehneensä oikean ratkaisun.
"Tämä on kätketty koskemattomuussymboli. Agathalle annettuja ääniä ei lasketa. Pudonneen on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet", Michelina totesi. Hän asetti symbolin uurnaan äänien kanssa, ennen kuin nosti ensimmäisen pergamentin.
"Agatha, ei lasketa", Agatha huokaisi helpotukseta ja John taputti rohkaisevasti Agathaa olkapäälle. Juryn jäsenten suut aukesivat hämmästyksestä ja levisivät virneeseen Agathan tehdessä isompi peliliike.
"Agatha, ei lasketa", jo toinen hylätty ääni nosti Agathan epätoivoista olotilaa ja kasvatti Caireenin, Cameronin ja Viviannin epäuskoa, pelkoa oman pelinsä puolesta.
"Agatha, ei lasketa", kolme ääntä oli puolet tarkoittaen, että Agatha olisi todennäköisyyksien mukaan pudonnut ilman kätkettyä koskemattomuussymbolia.
"Caireen. Caireenilla yksi ääni. Kaksi ääntä jäljellä", Michelina ilmoitti. Caireen kirosi uudemman kerran, hän nojautui Cameronin olkapäätä vasten toivoen, ettei se ollut totta.
"Sä et oo Agatha tosissas, mä oon ollu sulle lojaali", Caireen kirosi ääneen. Agatha uskalsi olla asiasta eri mieltä - jos Caireen olisi hänelle lojaali, ei Agatha olisi saanut kolmea ääntä.
"Viviann. Caireenilla ja Viviannilla yksi ääni, yksi ääni jäljellä", Michelina ilmoitti. Viviannin katse kääntyi puolestaan Agathan puoleen pudistaessaan päätään.
"Pelaat sydämellä, niinkö? Säälittävää" Viviann sanahti töykeästi Agathalle, joka keskittyi hengittämiseen, sillä jäljellä olisi yksi ääni. Ääni, joka kertoisi voisiko hän luottaa Johniin tulevien päivien aikana.
"Viidestoista ulos äänestetty ja juryn seitsemäs jäsen on Viviann. Tuo soihtusi", Michelina ilmoitti. Caireen huokaisi selvästi helpotuksesta, kun hän sai vielä aikaa pelissä. Viviann kirosi ääneen. Juryn jäsenistä Axel, Linda ja Alexander pudistivat päitään, Viviann oli pudonnut ja näin ollen alkuperäisiä Luihuisia ei ollut. Cady ja Kit virnuilivat tyytyväisenä äänestystulokselle.
"Viviann, heimo on puhunut", Viviannin soihtu sammui ja nuori nainen asteli yön pimeyteen. Ainakin hän pääsisi turvaan sateelta ja sääolosuhteilta.
"Tänään näimme salaisuutena pidetyn koskemattomuussymbolin ja vedätyksen, vaikka vedätys taisi osua osan omaan nilkkaan. Se, että pelaatteko sydämellä vai aivoillanne on oma valintanne ja vaikuttaa siihen, tuoko se voiton vai vihollisia juryyn. Yrittäkää pysyä kuivina", Michelina ilmoitti lähettäen kärkiviisikon leiriinsä. Peli oli pian maalisuoralla ja peli koveni.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Piru=l likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ke Syys 23, 2020 3:35 am

25. Kärsiviikon pelit

Peliä oli kestänyt kolmekymmentäviisi päivää, kun kärkiviisikko oli selvinnyt ja finaalipäivät lähestyivät - vain yksi voisi voittaa kauden ja selviytyjät tittelin. Kilpailu oli kovaa eikä kukaan tuntunut pelkäävän pelata omaa pelityyliään, jonka oli ottanut omakseen. Kuluneiden päivien aikana oli nähty useita vedätyksiä, riitoja, itkuja ja katkeria kotiinlähtijöitä. Koskemattomuushaasteet olivat koetelleet voimia ja myrsky asetti kilpailijat koville henkisesti. Heidän henkistä jaksamista koeteltiin joka ikinen päivä, heidän fyysiset voimat laitettiin testiin koskemattomuushaasteissa ja testattiin kenen pää kestää paineita. Ja vielä oli muutama haaste jäljellä, vielä oli muutama päivä jäljellä ennen päivää kolmekymmentäyhdeksän, jolloin kolme istuisi viimeisessä heimoneuvostossa. Heimoneuvostossa, joka ratkaisisi kauden voittajan. Ja jokainen heistä tavoitteli pääsyä kärkikolmikkoon. Jokainen halusi voittaa mutta kuka halusi voittoa eniten?

Kärkiviisikossa oli yksi alkuperäinen Puuskupuhin jäsen, Scarlett Snider. Scarlett oli aloittanut pelinsä heikosti, hän ei esiintynyt tiimipelaajana vaan oli alusta asti pelannut peliä enemmän omaan pussiinsa, hän ei pitänyt salaisuuksia, joka kostautui myöhemmin. Heimojen yhdistyessä kukaan ei kertonut heimonsa ainoalle jäsenelle äänestyksistä ja hän äänesti aina oman mielen mukaan - hänen antamansa äänet perustuivat omiin valintoihin, siihen kenestä hän ei vain pitänyt. Scarlett oli pysynyt mukana kilpailussa ärsyttävyytensä vuoksi, hänet pidettiin pelissä, sillä hän oli kaikkien mielestä helppo finaalivastus eikä Scarlett ollut saanut kauden aikana yhtään ääntä. Kaikki olivat nähneet hänet helppona finaalivastuksena - nainen ilman ystäviä, naisena, joka oli suututtanut jokaisen mukana olleen omalla asenteellaan ja ylimielisyydellään. Vaikka hänen pudotuksestaan oli puhuttu moneen otteeseen, ei yksikään suunnitelma ollut toteutunut. Scarlett itse näki pelinsä hyvin strategisena - hän tulisi takavasemmalta ja voittaisi finaalissa puhelahjojensa vuoksi. Hän ei ollut hetkeäkään hiljaa ja puhui taukoamatta omasta menestyksestään ja itsestään. Scarlett uskoi voittavansa sen vuoksi, että hän oli tietentahtoisesti pelannut muita ärsyttävällä tavalla ja raivannut tiensä finaaliin, kun muut eivät pitäneet häntä uhkana. Hän pelasi tavalla, jolla sai itsensä näyttämään ärsyttävältä eikä olisi uhka, mutta miten hänen taktiikkansa näyttäytyisi muille? Varmasti muiden silmiin nuori energinen nainen oli ärsyttävä eikä hän tehnyt leirissä muuta kuin makoili ja odotti muiden palvelevan häntä. Scarlett oli heimovaiheessa pärjännyt haasteissa, hän oli tehnyt kaikkensa voiton eteen mutta heimojen yhdistyessä Scarlett oli lakannut pelaamasta eikä tavoitellut yksilökoskemattomuuksien eikä palkintojen voittoa eikä se varmasti näyttäisi hyvältä muiden silmissä. Voisiko hyvin epätavallinen pelityyli - olla mahdollisimman ärsyttävä, esittää ettei pelaa vaikka pelasi koko ajan taustalla - tuoda voiton? Oliko Scarlettilla puhelahjoja voittaa itselleen paikka finaalikolmikossa ja voittaa koko kausi?

Caireen oli alkuperäinen Rohkelikon jäsen yhdessä Cameronin kanssa. Caireen oli alusta asti pelannut peliä kovaa eikä hän ollut pelännyt tehdä siirtoja. Caireen oli vaihtanut puolta sen mukaan, mikä oli hänelle otollisin, sen mukaan, mikä veisi hänet pidemmälle ja loisi suhteet. Ensimmäinen tällainen suhde oli ollut Michaelaan, kenet hän pelasti Rohkelikon ensimmäisessä heimoneuvostossa neuvomalla pelaamaan koskemattomuussymbolin ja pudotti varhaisen uhan, Kaitlynin. Caireen hallitsi heimonsa äänestystä heimojen sekoittumisen jälkeen ja valoi uskoa heimolaisiinsa, että hän olisi heidän puolellaan. Caireen uskotteli jokaiselle, että he istuisivat hänen kanssaan finaalissa, että hän hoitaisi heidän selustansa. Hyvä esimerkki Caireenin kovasta pelaamisesta oli Cadyn pudottaminen, kun nainen piti huolen, että jokainen luotti häneen ja äänesti hänen tahtonsa mukaan. Caireenin suunnitelma oli toteutunut - muut olivat äänestäneet täysin ristiin ja äänestys oli aiheuttanut vainoharhaisuutta - kuka halusi pudottaa ja kenet. Caireen oli kauden ajan tähdännyt suurien uhkien pudottamiseen eikä hän ollut tyytynyt helppoihin äänestyksiin edes itselleen epäedullisissa tilanteissa vaan hän oli aina jatkanut taistelua saadakseen tahtonsa läpi. Caireen oli koko kauden aikana saanut kaksi ääntä itselleen eri heimoneuvoistoissa, vain hajaääniä, joilla ei ollut merkitystä. Vaikka nainen oli alusta asti pelannut kovaa ja hankkinut sanojensa mukaan Cameronista itselleen koiranpennun, ei häntä oltu nähty niin pahana uhkana, että hän olisi pudonnut. Caireenin läheisiä liittolaisia oli pudotettu - Michaela, Wendy - mutta nainen jatkoi edelleen porskuttamaan eteenpäin itsevarmana ja omahyväisenä. Caireenin menestys kisoissa ei ollut kummoista, hän ei voittanut yksilöhaasteita mutta hänen sosiaaliset suhteensa olivat hyvät. Caireenin viimeisin äänestys meni pieleen, kun Agatha pelasti itsensä koskemattomuussymbolilla ja Caireen menetti yhden liittolaisistaan, Viviannin, ja kirosi heimoneuvoston aikana jo Agathaa, kun oli pelännyt itse putoavansa. Oliko Caireen pelannut liian kovaa, oliko hän suututtanut juryn vai pystyisikö hän voittamaan juryn puolelleen, kun Caireen oli lähes jokaisen pudonneen kilpailijan lähettänyt juryn puolelle? Nähtäisiinkö Caireen uhkana, kun piilopaikkoja ei ollut ja itsevarmuus alkoi paistaa - kostautuiko Caireenin luottavaisuus ja kova peli ja menettäisikö hän paikkansa finaalikolmikossa?

Cameron oli toinen alkuperäinen Rohkelikon heimon jäsen. Cameron oli pelannut Caireenia siistimpää peliä, äänestänyt usein samoin kuin Caireen, siitä ei ollut kiistämistä. Cameron oli fyysinen pelaaja, hän pärjäsi haasteissa niin heimovaiheessa kuin yksilökilpailussa, vaikka yksilökilpailun puolella voitto oli jäänyt vielä haaveeksi. Cameron painoi pitkää päivää myös leirin puolella, hänen sosiaaliset taitonsa olivat poikkeuksellien hyvät ja hän oli luonut suhteita muihin. Oliko Cameronin suhteet omaa luomusta vai Caireenin ansiota, että hänellä oli hyvät suhteet muihin kilpailijoihin? Cameron ei ollut suututtanut muita, vaikka hän oli ollut mukana juryn jäsenten pudottamisessa mutta hän ei ollut näyttäytynyt johtajana vaan oli antanut negatiivisen palautteen valua suoraan Caireenille. Cameron oli pelannut puhdasta peliä, hän oli huolehtinut ystävyyssuhteista ja niiden aitoudesta. Cameronin ainoa murhe oli se, että oliko hän pelannut tarpeaksi, oliko hän tehnyt riittävästi itsenäisiä päätöksiä vai olisiko hän juryn silmissä Caireenin koira ja juoksupoika? Cameronilla oli monta kysymystä mielessään viimeisille päiville - ehtisikö hän tehdä suuren peliliikkeen, saisiko hän kunniaa pudotuksista, joiden uskottiin olevan Caireenin käsialaa? Hän oli ollut niin vahvasti Caireenin kimpassa, että oli vaikeaa itsekin erottaa, mikä päätös oli ollut kumman käsialaa? Kumpi oli kapelimestari ja kumpi tanssi annettujen ohjeiden mukaan? Se kaikki oli hiuskarvan varassa ja suurin kysymys kuului, kuinka jury näkisi asian? Onnistuisiko Cameron puhumaan juryn puolelleen vai jäisikö hän Caireenin varjoon?

Pelissä oli mukana heti alkupäivinä muodostunut voimapari - alkuperäisten Korpinkynsien Agatha ja John. Agatha oli pelin alkaessa ollut hiljainen ja turvautunut ihmisiin, joihin hän uskoi pystyvänsä luottamaan ja rakentanut ystävyyssuhteita liittojen ylitse. Agathalle jokainen äänestys oli vaikea, hän joutui jokaisessa äänestyksessä moralisoimaan sen, oliko päätös oikea, voisiko hän pudottaa ystävänsä, jos hänen ystävänsä olisi taktinen uhka? Agathan päätökset perustuivat sydämeen, siihen mitä hänen sydämensä oli sanonut. Agatha ei olisi halunnut pudottaa Kitiä, mutta Kit oli osoittanut olevansa ailahtelevainen eikä hänen luottamuksensa arvoinen. Cady oli lähettänyt Agathan karkotussaarelle eikä hän ollut saanut viettää aikaa veljensä kanssa, kenen seuraa hän olisi kaivannut kaikista enite siinä hetkessä. Agatha oli mukana olevista kilpailijoista ainut, joka oli ollut karkotussaarella kahdesti peräkkäin. Toinen kerta oli syödä hänen voimansa ja hetken aikaa Agatha oli harkinnut luovuttamista. Sinisilmäinen ja hyväsydäminen Agatha oli onnistunut luomaan hyvät välit lähes jokaiseen juryn jäseneen sekä mukana olevaan kilpailijaan eikä Agatha ollut kyennyt ajattelemaan pahaa heistä, ei juryn jäsenistä eikä vielä mukana olevista kilpailijoista. Agatha oli kaikkien kaveri, eniten hän luotti Johniin ja muut tiesivät sen - Agatha ei peitellyt ystävyyttään ja hän oli hyvässä välissä juryn kanssa. Agatha oli pärjännyt haasteissa yllättävän hyvin voitettuaan kaksi yksilökoskemattomuutta peräkkäin ja heimovaiheessa hän oli antanut panoksensa älyllisiin tehtäviin. Agatha oli ollut äänestyksissä usein oikealla puolella vain sen mukaan, mitä hänen sydämensä oli sanonut ja omatuntona toimiva John oli sanonut. Kysymys kuului heidänkin kohdalla - kumpi heistä oli tehnyt strategiset päätökset? Riittäisikö Agathan hyväsydämisyys, koskettava menneisyys ja hyvät sosiaaliset suhteet ja välit tuomaan hänelle voiton, olivatko muut nähneet hänet uhkana ja hyvänä pelurina vai putoaisiko Agatha loistavasti pelatun koskemattomuussymbolin jälkeen yhdeksi juryn jäseneksi?

Viides kärkiviisikon jäsen oli John, toinen alkuperäisistä Korpinkynsistä ja voimaparin jäsen. John oli pelannut koko kauden tasaisen vahvaa peliä. Hänen pärjääminen haasteissa oli samaa tasoa heimovaiheessa kuin yksilöhaasteiden alkaessa - John teki kaikkensa joko heimon edun vuoksi tai oman etunsa vuoksi. John oli luonut pettämättömän suhteen Agathaan ja tehnyt lupauksen olla äänestämättä naista juryyn - kostautuisiko lupaus viimeisten päivien aikana? Johnin sosiaalinen peli oli kasvanut päivien edetessä. Alkuun mies oli tuudittautunut turvallisuuden tunteensa ja omaan liittoonsa mutta pelin edetessä hän oli laajentanut liittoumaansa ja luonut suhteita muihin tehden itsestään ei vain fyysistä vaan myös sosiaalisen uhan ja kaiken lisäksi myös strategisen uhan - John oli ollut perillä muiden kilpailijoiden asioista, hän tiesi, keitä hän ei tulisi voittamaan finaalissa ja kenet hän voisi voittaa. John oli miettinyt pelinsä loppuun asti, vaikkei hän sitä muille sanonutkaan. Hän piilotteli omaa peliälyään, omaa tapaansa pelata ja asetti osan kunniasta Agathan harteille. John tiesi, ettei hän tulisi voittamaan, jos Agatha istuisi hänen vierellään finaalissa mutta toinen heistä voittaisi pelin hyvien sosiaalisten suhteiden vuoksi. Ja John oli pitänyt huolen, ettei hänen ystävyyssuhteensa katkeaisi juryyn pudonneiden osalta. John oli käynyt kerran kauden aikana karkotussaarella ja voittanut kaksi yksilökoskemattomuutta. John oli ollut mukana usean henkilön pudottamisessa juryyn, mutta häntä ei oltu nähty uhkana heimojen yhdistyessä - vain ja ainoastaan Agathan aisaparina. John oli usein äänestyksissä oikealla puolella, mikä vahvisti hänen strategisen pelisilmänsä olevan oikeassa. Saisiko John juryn uskomaan, että hän oli päätösten takana eikä Agatha. Oliko John tietämättää suututtanut juryn jäseniä ja istuisiko John finaalissa ja jos istuisi, olisiko Agatha hänen rinnallaan vai John juryn jäsenenä?

Edessä oli vielä neljä pitkää ja rankkaa päivää saarilla. Kuka tahansa oli kykeneväinen voittamaan finaalin, kaikilla oli avaimet voittoon. Suurin kysymys kuului, kuka tunsi juryn parhaiten? Kuka tiesi, millaista peliä jury arvostaisi? Kuka osaisi valita oikeat henkilöt seurakseen finaaliin ja petettäisiinkö luodut lupaukset? Ilmassa viimeisille päiville oli paljon kysymysmerkkejä ja voittajan valinta tulisi varmasti olemaan erittäin hankala jurylle, joka oli seurannut hiljaa heidät pudottaneiden kilpailijoiden peliä ja valintoja. Juryssä istui neljä alkuperäistä Luihuisen jäsentä, yksi alkuperäinen Rohkelikko sekä kaksi alkuperäistä Korpinkynnen jäsentä - kenen peliä he kuusi arvostivat, kuka oli heidän ennakkosuosikkinsa ja tulisiko eteen heidän mielensä mullistavia siirtoja? Ketkä kaksi eivät löytäisi itseään viimeisestä heimoneuvostosta osana finaalikolmikkoa, ketkä olisivat puuttuvat kaksi juryn jäsentä, jotka äänestäisivät kauden voittajaa?
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

[Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26) Empty Vs: [Tp] Selviytyjät - Cook Island (osat 1-26)

Viesti kirjoittaja Honey:Dream lähetetty Ke Syys 23, 2020 6:14 pm

26. Täysillä

Aamu sarasti aurinkoisena, edellispäivän myrsky ja yöllinen sade olivat väistyneet. Taivas oli pilvinen laskien muutamia auringonsäteitä kosteaan maahan. Leirinuotio paloi iloisesti lämmittäen viittä jäljellä olevaa kilpailijaa. Agathan kasvoille oli noussut jälleen aito ja iloinen hymy hänen nojautuessa Johnia vasten. Caireen tuijotteli vuoroin Agathaa ja vuoroin Johnia, hänen tulisi keksiä uusi suunnitelma kaksikon erottamiseksi ja taatakseen itselleen paikka finaalissa. Caireen tiesi voittavansa Cameronin finaalissa, Scarlett alkoi hetki hetkeltä ärsyttää häntä itseään enemmän ja tuntui hyvältä idealta pudottaa Scarlett - muut olisivat varmasti mukana äänestyksessä. Toisaalta hän tarvitsi Scarlettia, jos halusi erottaa Agathan ja Johnin toisistaan ja pitää huolen, että itse voittaisi finaalin. Caireenin mielessä pyöri monta eri suunnitelmaa ja sitä varten hänen tulisi puhua Cameronille kahden kesken - saada mies hänen puolelleen. Cameron istui rauhallisena ja hiljaisena leirinuotion äärellä, edellisillan äänestys ei ollut mennyt hänen suunnitelmien mukaan - Viviann oli pudonnut ja Agatha jatkanut pelissä. Se ei haitannut Cameronia, sillä hän luotti edelleen Agathaa ja saattaisi tarvita naista liittolaisekseen päästäkseen eroon Johnista ja Scarlettista. John hymähteli välillä itsekseen, hänestä tuntui, että voiton avaimet olivat hänellä käsissään - hän pärjäsi haasteissa ja hänen tuli vain valita oikeat rinnalleen finaaliin, niin hän voisi voittaa. Mutta liian luottavaisin mielin John ei ollut, jos hän häviäisi koskemattomuushaasteen, hän saattaisi pudota hetkessä ja tulla itse vedätetyksi eikä olla se, joka vedätti muita. Scarlett myhäili tyytyväisenä tuodessaan kookospähkinöitä leirinuotiolle. Hän oli jälleen välttynyt ääniltä olemalla oma ihana itsensä, vaikka muut olivat täysin eri mieltä hänestä. Scarlett oli taannut itselleen jo paikan finaalissa ja hänen tuli vain pudottaa toinen niin ällöttävistä pariskunnista ja mikään ei olisi hänen voiton tiellä.

Caireen istuskeli rantahietikolla Cameron vieressään. Mies oli hiljainen ja mietteliäs, hän tiesi panokset ja tiesi, ettei voittaisi, jos istuisi väärien henkilöiden kanssa finaalissa. Ainoa ongelma oli se, että mukana oli neljä kovaa kilpailijaa ja Scarlett. Hän ei saisi helppoja finaalivastuksia itselleen missään muodossa.
"Mä oon vähän miettinyt, että pudotetaanko me Scarlett, jonka kaikki haluu ottaa finaaliin ja taataan näin itellemme paikat finaalikolmikossa vai rikotaanko vihdoinkin korpinkynsikaksikko?" Caireen esitti mieltään polttavan kysymyksen. Aurinko puski esiin pilviverhon takaa lämmittäen kaksikkoa.
"Toisaalta Scarlett on helppo vastus finaaliin, me molemmat voidaan voittaa se. Mut oot oikeessa, kaikki haluu ottaa sen finaaliin. Saadaan varmasti korpinkynsikaksikko äänestämään Scarlettia, jolloin kyseessä on helppo äänestys", Cameron analysoi. Tuntui oudolta valita helppo ratkaisu tässä vaiheessa peliä. Suurin ongelma olisi varmasti saada Agatha ja John äänestämään Scarlettia, sillä he voisivat käyttää Scarlettia apunaan ja pudottaisivat joko hänet tai Caireenin. Toisaalta Cameronilla ei ollut mitään sitä vastaan, että Caireen putoaisi. Jos Caireen putoaisi, se tarkoittaisi Cameronilla olevan paremmat mahdollisuudet voittoon.
"Okei, mietitään vielä ja yritetään udella mitä Agatha ja John haluu, tässä on kuitenkin vielä aikaa ennen seuraavaa haastetta", Caireen hymähti. Hän voisi tehdä myös itse ison liikkeen ja pudottaa lähimmäisen liittolaisensa, se nostaisi hänen asemiaan juryn edessä mutta Cameron teki mitä hän halusi. Caireen oli tyytyväinen omaan asemaansa, Agatha tuntui olevan ainoa, joka ei halunnut tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Tässä vaiheessa peliä oli oltava hyvät suhteet jokaiseen jäljellä olevaan kilpailijaan, jotta pystyi varmistamaan paikkansa finaalikolmikossa.

Agatha ja John seisoivat kahdestaan kaivon luona, John nojaili kaivon reunaa vasten ja silmäili alhaalla kaivossa olevaan veteen.
"Cameron ja Caireen pitää erottaa. Siihen me tarvitaan Scarlettia", John avasi taktiikkakeskustelun. Johnista tuntui hyvältä, että Agatha oli edelleen hänen seuranaan saarella ja tätä kautta hänen liittolaisenaan. John tiesi, ettei hän voisi viedä Agathaa finaaliin, se olisi liian riskialtista hänen oman pelin kannalta ja hänen tuli valmistella Agathan pudottamista ja omaa finaalipaikkaansa.
"Se on totta, kumpi me pudotetaan?" Agatha esitti kysymyksen. Nainen loi katseen hiljaiseen ympäristöön, muita ei ollut lähellä. Agatha halusi pudottaa Scarlettin - kilpailijan, josta hän ei pitänyt missään muodossa, mutta hän ei voinut äänestää Johnin kanssa eri henkilöä. John oli toteuttanut hänen toiveensa edeltävässä heimoneuvostossa ja nyt oli Agathan vuoro toteuttaa Johnin toive.
"Mä sanoisin, että Caireen. Caireen on pelannut tosi hyvin tätä peliä, taktisesti ja luonut suhteita moniin. Se on mun mielestä Cameronia suurempi uhka. Suostutko äänestämään Caireenia mun kanssa?" John esitti kysymyksen. John oli miettinyt jo pidemmän aikaa Caireenin pudottamista ja nyt olisi oikea aika iskeä. Ainoa huono puoli olisi, jos Caireen voittaisi koskemattomuuden. Silloin se tarkoittaisi joko Agathan tai Cameronin pudottamista. John oli tehnyt päätöksen viedä Scarlettin finaaliin oli tilanne mikä tahansa, sillä viimeinen Puuskupuhin jäsen ei tulisi voittamaan kautta.
"Okei, jos sä sanot niin. Sä oot äänestänyt niin kun mä oon halunnut ja on mun vuoro korvata sulle sun lojaaliutes", Agatha hymähti. Hän luotti Johniin täysin, hän uskoi istuvansa finaalissa Johnin vieressä kietoutuessaan halaamaan Johnia.

"Tännepäin!" huuto kuului seuraavana aamuna. Viisi selviytyjää astelivat metsäaukealle. Aukealla oli suuri kompassin muotoinen rata erilaisten esteiden kanssa.
"Ensimmäisenä John, ottaisin koskemattomuusriipuksen takaisin", Michelina sanoi. John kääntyi hymähtäen ympäri, ei auttanut sen enempää juontajaa saamaan koskemattomuusriipusta. Michelina irrotti riipuksen miehen kaulasta ja asetti sen kilpailijoiden eteen puiseen telineeseen roikkumaan.
"Jälleen kerran koskemattomuus on jaossa. Tämän päivän haasteessa juoksette kahdeksan erilaisen radan läpi keräämään pussin palapelinpaloja. Ennen kuin voitte lähteä seuraavalle radalle, teidän on tuotava pussi pöytänne luokse. Kun kaikki kahdeksan pussia on kerätty, rakennatte kompassipalapelin ja nostatte palapelin avulla lipun pystyyn", Michelina selitti haasteen. Haaste koettelisi heidän fyysisyyttään ja mielenlujuutta - se olisi kaikki tai ei mitään.
"Voitte käydä radat haluamassanne järjestyksessä läpi. Ja mitä tulee palapeliin, se on tämän kauden haastavin ja vaikein", Michelina kertoi. Kilpailijat nyökkäsivät lyhyesti, tämän päivän kilpailusta tulisi tiukka ja kova, kukaan ei haluaisi hävitä.
"Ensimmäisenä palapelinsä oikein koonnut ja lippunsa nostanut kilpailija voittaa koskemattomuuden ja on turvassa illan heimoneuvostossa. Hänen mahdollisuutensa voittaa ovat yksi neljästä. Jonkun muun peli päättyy illan heimoneuvostossa. Panokset ovat kovat", Michelina loi paineita kilpailijoille kertomalla panokset - paikka kärkinelikossa ja askel lähempänä kauden voittoa. Kaikki tiesivät olevansa vaarassa pudota, kukaan ei voinut sanoa olevansa turvassa. Sen oli osoittanut kaikki lukuisat vedätykset ja selkäänpuukotukset, joita kaudella oli nähty.
"Arvotaan paikat ja aloitetaan".

Kilpailijat lähtisivät radalle puiselta korokkeelta, omien pöytiensä luota. Rata oli kompassin muotoinen ja he seisoivat yhden pääilmansuuntaan osoittavan nuolen päällä. Jokaisella kilpailijalla oli oma värinsä haasteeseen, jonka avulla he tunnistaisivat omat palikkansa. Puista koroketta seurasi suuri pyöreä verkko, josta pääsi loppuihin ilmansuuntiin erilaisten ratojen kautta. Esteratoina toimivat silta, joka ylitettiin kahden lankun avulla; verkkoputki, joka vietti hieman ylämäkeen; hyvin paljon heiluva verkkosilta; keinuaskelmat, jotka heiluivat jokaisella askelmalla; pyöreät askelmat; köyden avulla itsensä heilauttaminen alustalle; köysisilta, jossa oli suuria aukkoja; sekä hämähäkkiverkon avulla kiipeäminen radan yläpuolelle.
"Kilpailijat valmiina - nyt!" Michelina lähetti viisi kilpailijaa radalle. Verkko, joka erotti radat toisistaan jousti jokaisella askelmalla. Cameron syöksyi lähimpänä olevalle radalle, jossa hän ylittäisi sillan kahden lankun avulla. John syöksyi Cameronin vieressä olevaan verkkoputkeen. Scarlett ylitti verkkosiltaa kovalla vauhdilla. Agatha tasapainotteli pyöreillä askelmilla ja Caireen keinuaskelmilla.
"John saa ensimmäisen pussinsa ja suuntaa takaisin, samoin Scarlett ja Caireen!" Michelina huudahti ensimmäisen tilanteen. John asetti pussinsa jo pöydässään olevaan koukkuun suunnatessaan seuraavana köydelle, jonka avulla hän heilautti itsensä toiselle puolelle. Caireen suuntasi verkkosillalle, josta Scarlett oli tullut ja Scarlett puolestaan keinuaskelmille. Agatha saapui seuraavana ensimmäisen pussinsa kanssa ja hän suuntasi verkkoputkelle. Cameron käytti paljon aikaa kahden lankun kanssa, se oli yksi haastavimmista esteistä radalla.
"John saa toisen pussinsa ja suuntaa hakemaan toista pussia! Cameron palaa vihdoin ensimmäisen pussinsa kanssa!" John syöksyi seuraavana köysisillalle ja Cameron verkkoputkeen, josta Agatha pudottautui ulos.
"Agatha, Caireen ja Scarlett tuovat toiset pussinsa!" Agatha asettautui ylittämään siltaa kahden lankun avulla tietäen jäävänsä jälkeen kyseisen esteen vuoksi. Kilpailijat poukkoilivat radalla ja juoksivat hakiessaan palapelinpaloja. John oli johdossa kuudella pussilla, hänellä oli yksi pussi enemmän kuin muilla koko ajan hänen kiivetessä nyt ylöspäin hämähäkkiverkkoa pitkin hakemaan radan yläpuolella olevaa palapelipussia. Toisena oli Caireen viidellä pussilla, Scarlettilla ja Cameronilla oli neljä ja Agathalla kolme. Mutta haasteessa saattoi tapahtua mitä vain, edessä oli vielä vaikea palapeli, joka koostui useammasta kerroksesta.

"John saa ensimmäisenä kaikki kahdeksan pussia, voit alkaa selvittää palapeliä!" Michelina huudahti. Caireenin vauhti oli hidastunut, hän oli jättänyt viimeiseksi lankkujen avulla sillan ylittämisen ja hämähäkkiverkon, jotka olivat hänelle heikkouksia. Scarlett kiipesi puolestaan hämähäkkiverkkoa hakeakseen viimeisen pussinsa. Cameron ja Agatha hakivat myös viimeisiä pussejaan, Agatha heilautti itseään köysissä ja Cameron ylitti pyöreitä askelmia. John avasi kahdeksaa palapelinpussiaa pudotellen paloja pöydälle.
"Cameron saa pussinsa, Scarlett saa pussinsa, voitte aloittaa!" Michelina huudahti. Oli harvinaista, että Scarlett oli ensimmäisten joukossa palapelin kimpussa. Kilpailijat liikuttelivat palapelinpalojaan ja asettelivat niitä kompassin muottiin ja pois. Palat olivat eri paksuisia ja muodoiltaan erilaisia, palapelin ratkaiseminen ei ollut helppoa.
"Agatha saa viimeiset palansa! Caireen suuntaa hakemaan viimeisiä palojaan!" Michelina huudahti. John liikutteli paloja nopeasti toivoen osuvansa oikeaan, mutta jokin ei täsmännyt. Palapelin pinta ei ollut tasainen eikä se mahtunut menemään puomin alitse. John nosti palat irti asetellen niitä uudemman kerran paikoilleen. Cameron ja Scarlett olivat jääneet jumiin eivätkä he edistyneet. Agatha testasi kädet täristen paloja muottiin, hän olisi tyytyväinen, jos John voittaisi.
"Caireen saapuu viimeisten palojensa kanssa!" Michelina huudahti. Caireen saapui viimeisenä paikalle. Naisesta näki, ettei hän luovuttaisi taistelutta ja hänellä oli täysi vauhti päällä. Samassa lippu nousi pystyyn ja John nosti kädet ilmaan.
"John voittaa yksilökoskemattomuuden toista kertaa peräkkäin!" Michelian huudahti. John huokaisi helpotuksesta. Caireen paiskasi kädessään olevat palat pöydälle turhautuneena, hän oli halunnut voittaa.
"Onnee John", Agatha hymähti Johnin astellessa juontajan vierelle ja saadessa kauden aikana jo kolmannen kerran koskemattomuusriipuksen kaulaansa roikkumaan. John hymyili leveästi ja tyytyväisenä, nyt hänen ei tarvinnut pelätä illan siirtoa mutta mikä olisi oikea siirto illan äänestykseen?

Johnia onniteltiin jälleen kerran yksilökoskemattomuuden voitosta heidän saavuttua leiriin takaisin.
"Mä haluun jutella Agatha", Caireen sanoi heti heidän päästyä leiriin. Agatha nyökkäsi lyhyesti astellen sivummalle Caireenin perässä. Agatha ei aikonut tehdä Caireenin kanssa yhteistyötä, mutta hän voisi kuunnella, mitä naisella oli sanottavaa.
"Mä oon vähän miettinyt, että meillä on täällä neljä Rohkelikon heimon jäsentä", Caireen aloitti. Hän selvästi viittasi neljällä Rohkelikon jäsenelle itseensä, Cameroniin sekä Agathaan ja Johniin, jotka olivat heimojen sekoittuessa päätyneet uuteen Rohkelikon heimoon.
"Joten me voitaisiin pudottaa se, joka ei kuulu meidän neljän hengen liittoumaan eli pudottaa Scarlett. Sillon peli pysyis kovana loppuun asti", Caireen ehdotti. Agatha oli harkinnut Scarlettin pudottamista, mutta olisiko oikea siirto pudottaa Scarlett vai Caireen - kumpi olisi suurempi uhka ja mitä taktiikkaa jury arvostaisi eniten?
"Mä puhun Johnille asiasta, sä varmaan juttelet Cameronille?" Agatha myöntyi. Hän tekisi Johnin kanssa päätöksen siitä, kuka tänään lähtisi kotiin.

"John!" Cameron viittoi Johnin mukaansa naisten poistuttua viidakkoon. Scarlett oli omissa oloissaan eikä tuntunut ymmärtävän vieläkään, että pian olisi viimeinen heimoneuvosto. John asteli Cameronin perässä rantaan.
"Agatha vai Caireen? Ne naiset tulee voittamaan meidät finaalissa. Mä oon valmis kumpaan tahansa päätökseen", Cameron ilmaisi suoraan. Cameron tiesi, ettei hän voittaisi kumpaakaan naisista finaalissa ja uskoi siirtojen myötä pystyvänsä voittamaan Johnin. Johnin ilme muuttui mietteliääksi, harkitsevasti. Hänelle tarjoutui sauma pudottaa Agatha, hänen lähin liittolaisensa tai vastaavasti Cameronin läheisin liittolainen.
"Agatha on voittanut koskemattomuuksia ja voi voittaa niitä jatkossakin. Agatha on sosiaalinen pelaaja ja sen tarinat on koskettavia. Se on varmasti voittanut monien sydämet sen puolelle", John aloitti käymään läpi heidän äänestysvaihtoehtoja.
"Caireen on hyvin strateginen uhka. Mä en oo nähnyt päivääkään, jollon se ei ois pelannut ja se on tehnyt paljon isoja siirtoja useissa eri liittoumissa", John jatkoi toisen naisen pelin analysointia. Hän oli miettinyt asioita paljon kuluneiden päivien aikana ja analysoinyt mielessään muiden pelitapoja - kuinka ne poikkesivat hänen omistaan, kuka oli pelannut toisia kovempaa ja kuka oli ollut päätösten takana. Nyt hänellä oli tärkeä päätös tehtävänä, kenet he lähettäisivät juryyn.
"Eiköhän päätös oo selvä", Cameron totesi pienesti hymyillen, vaikea päätös pitkän keskustelun jälkeen, mutta varmasti oikea aika isolle siirrolle ja vedätykselle. Kuka tänään lähtisi, ei hän osaisi odottaa sitä.

Päivä kääntyi iltaan. Ilta oli pimeä suuren nuotion luodessa valoa heimoneuvostoon. Viisi soihtua loisti kilpailijoiden selän takana heidän istuessa pölkkyjen päällä ja silmäillessä edessään seisovaa juontajaa, Michelinaa.
"Kutsutaan paikalle juryn jäsenet. Axel, Wendy, Kit, Belinda, Alexander, Cady ja viimeksi ulosäänestetty Viviann", Michelina ilmoitti. Viviann hymyili selviytyjille sipaistessaan korkealla ponihännällä olevia hiuksiaan istuutuessaan muiden juryn jäsenten seuraan pitkille penkeille.
"John, voitit kolmannen yksilökoskemattomuutesi, toisen putkeen. Mitä se tarkoittaa?" Michelina avasi keskustelun.
"Sitä, että mä oon fyysinen uhka. Mulla on ollu paineet parissa viimesessä koskemattomuushaasteessa, sillä ilman riipusta, mä saattaisin istua jo juryssä. Ja haluunko mä sitä? En. Sen takia, mä annan kaikkeni haasteissa ja pelaan täysillä", John vastasi hyvin kattavasti - hänellä ei ollut syytä valehdella siitä, että hän oli uhka. Hän tiesi sen itsekin, kun oli osottautunut fyysiseksi pelaajaksi.
"Meitä on tässä ryhmässä neljä uhkaa, neljä kovaa pelaajaa. Joten kysymys kuuluu, saadaanko me finaali täynnä kovia pelaajia vai pelaako joku varman päälle voittonsa?" Caireen hymähti. Hän loi silmäyksen Scarlettiin, jonka tiesi olevansa heikoimmilla voiton suhteen ja Cameroniin, joka oli ollut vastahakoinen pudottamaan Scarlettin.
"Se on totta, että finaalissa on tilaa vain kolmelle. Onko finaalikolmikoista puhuttu Cameron?" Michelina siirsi keskustelun seuraavaan monen mielessä pyörivään asiaan - finaalikolmikko.
"On ja paljon. Uskoakseni jokaisella on ihanteellinen finaalikolmikko mietittynä. Jokainen finaalikolmikko koostuu heistä, jotka he uskovat pystyvänsä voittamaan omalla pelityylillään. Kukaan ei aio ottaa finaaliin henkilöä, jota ei voita", Cameron osasi sanoa asian varmaksi. Hän tiesi, keitä hän ei voittaisi ja hän tekisi kaikkensa pudottaakseen heidät.
"Agatha, viime heimoneuvostossa pelasit upeasti kätketyn koskemattomuussymbolin. Onko symboleista ollut vielä puhetta ja millaisia reaktioita symbolin pelaaminen herätti?" Michelina siirsi keskustelun uudelle raiteelle.
"Mä en suoraan sanottua usko, että koskemattomuussymboleita on enää. Tää on viimeinen heimoneuvosto, kun sen voi pelata eikä karkotussaarelle oo mennyt muita sen jälkeen. Ja mitä tulee mun pelaamaan koskemattomuussymboliin, sain kehuja hienosta pelisilmästä, mutta se tarkottaa, että se tekee musta suuremman uhan", Agatha huokaisi pienesti. Valitettava totuus oli suurten liikkeiden suurentavan selässä olevaa maalitaulua ja nostaen todennäköisyyttä omalle putoamiselleen.
"Scarlett, taistelit tänään pitkään koskemattomuushaasteesta. Onko nyt se aika, kun aloitat pelaamaan kunnolla?" Scarlett virnuili saadessaan kysymyksen osakseen.
"No tottakai. Nyt ku mukana on vaa kunnon pelaajia eikä hissukoita ni nyt on näytettävä omat eväät mitä on ja taisteltava se tie finaalii ja mikää muu ei oo mahollisuus ku se, että mä voitan ja mun oma pelityyli on täysin uniikki kukaan muu ei vois uskoo, että olemalla ärsyttävä sä voitat kauden mut mä todistan sen vääräks", Scarlett pälätti menemään.
"Millä perusteella äänestätte tänään? Onko aikaisemmat liittoumat vielä voimassa vai rikotaanko rajoja?" toinen puhuttu asia olivat nimenomaan liittoumat - kuka oli kenen kanssa liittoumassa ja voisivatko he luottaa toisiinsa viimeisten päivien aikana.
"Luottamuksen ja sen mukaan, kenet me voimme voittaa. Jos aikaisemmin ei pudotettu uhkia, niin nyt on uhkien vuoro pudota", John totesi nyökäten itsevarmana, hän oli tehnyt päätöksen pudottaa yksi isoista uhista ja toivoi tehneensä oikean päätöksen.
"Näillä äänestyksillä varmistetaan itselleen paikka finaalikolmikossa", Caireen hymähti tyytyväisenä. Hän aikoi pysyä luomassaan suunnitelmassa ja taata itselleen finaalipaikan jättämällä mukaan kilpailijoita, jotka ottaisivat hänet finaaliin.
"On aika äänestää. Johnia ei voi äänestää, muut ovat vapaata riistaa. Agatha, ole hyvä".

Tunnelma oli hyvin jännittynyt, kun Michelina ilmoitti käyvänsä laskemassa äänet. Viisi selviytyjää istuivat paikoillaan ja silmäilivät toisiaan. Jokainen uskoi tehneensä oikean äänestyspäätöksen ja pudottaneensa oman pelinsä kannalta suurimman uhan. Michelina asteli lopulta kilpailijoiden näköpiiriin uurnan kanssa, jonka hän asetti puiselle alustalle.
"Kuten Agatha jo sanoi, tänään on viimeinen mahdollisuus käyttää kätketty koskemattomuussymboli. Jos sinulla on kätketty koskemattomuussymboli ja haluat pelata sen, nyt on sen aika", Michelina sanoi. Agatha huokaisi pienesti, hän oli edellisessä heimoneuvostossa pelannut kätketyn koskemattomuussymbolin täydellisesti eikä hänellä ollut toista. Agatha loi silmäyksen Caireeniin ja Cameroniin. Caireen käänsi katseensa Agathaan hymyillen ja pudisti päätään. Cameron istui tyynen rauhallisena ja yllättävän itsevarmana. Scarlett virnuili leikkisästi, käänsi mustan lippalakkinsa lipan niskaa kohden ja tuhahti. Ei kätkettyjä koskemattomuussymboleita.
"Kun äänet on luettu, pudonneen on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet", Michelina nosti uurnasta ensimmäisen pergamentin kääntäen sen kilpailijoita kohden.
"Ensimmäinen ääni, Scarlett", Michelina luki. Scarlettin suu aukesi hämmennyksestä - joku halusi pudottaa hänet. Se toisaalta vahvisti hänen omaa teoriaansa siitä, että hän oli kauden kovin kilpailija ja musta hevonen, hän voittaisi koko kauden.
"Toinen ääni, Caireen. Yksi ääni Scarlettilla ja yksi Caireenilla", Michelina ilmoitti. Caireenin katse kääntyi Agathan ja Johniin puoleen hänen pudistaessa päätään.
"Caireenilla kaksi ääntä, Scarlettilla yksi", Michelina oli juuri lukenut kolmannen äänen näyttämällä pergamenttia kilpailijoita kohden. Caireen ei hermostunut vielä, hänellä oli oma liittouma tukenaan - vai oliko?
"Kuudestoista ulos äänestetty ja juryn kahdeksas jäsen on Caireen. Kolme ääntä riittää. Tuo soihtusi", Micheilna ilmoitti. Caireen kirosi pienesti, pudisti päätään ja nosti soihtunsa.
"Hyvin pelattu Agatha, John. Tätä en oottanut", Caireen onnitteli Korpinkynsikaksikkoa. Caireen tiesi Agathan tai Johnin saavan hänen äänensä, istuisi kumpi tahansa finaalikolmikossa. Caireen ei ollut vihainen putoamiselleen, hän asetti soihdun Michelinan eteen.
"Sammuta se", hän huokaisi pettyneenä, kun soihdun tuli hiipui.
"Caireen, heimo on puhunut", Michelinan sanojen myötä Caireen poistui heimoneuvostosta juryn kahdeksaksi jäseneksi jättäen jäljelle vain yhden paikan juryyn.
"Edessä on vielä yksi koskemattomuushaaste, vielä yhdestä teistä tulee juryn jäsen ennen finaalikolmikon selviämistä. Jokaisella teistä on selvät suunnitelmat pelin etenemisen suhteen ja pian selviää, kenen peli ei riitä finaalikolmikkoon. Näemme huomenna", Michelina ilmoitti laskiessaan neljän kilpailijan palaamaan leiriinsä ja lepäämään ennen viimeistä koskemattomuushaastetta.
Honey:Dream
Honey:Dream
Professori
Professori

Viestien lukumäärä : 66
Join date : 27.08.2020
Ikä : 22

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa