[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Rakasta mut mustelmille [rpg canon]

Siirry alas

Rakasta mut mustelmille [rpg canon] Empty Rakasta mut mustelmille [rpg canon]

Viesti kirjoittaja aivokooma 08.07.21 21:36

Kurkistus verhon taakse Corvus Fernvalen taustoihin.

***

Rakasta mut mustelmille [rpg canon] 6663872ba6628655c25d79daafe949a2
Aikaa ennen Tylypahkaa.

Myrskytuuli runteli valtavan saarnipuun pisimpiä oksia raapimaan pienemmistä ruudukoista muodostuvaa isoa ikkunaa jonka eteen raskas samettiverho oli vedetty. Puuskittain hurjistuva tuuli ujelsi tummaksi maalatun Fernvalen kartanon komeita nurkkia ja kolisutteli pihamaalla olevia metallisia ornamentteja. Alkuyö oli kuin suoraan kammottavasta kauhuelokuvasta sään sekä tunnelman suhteen. Corvus oli kuunnellut jo hyvän tovin takkahuoneessa käytyä melskettä yrittäen sulkea äänimaailman korvistaan - mutta turhaan. Unenpäästä kiinni saaminen olisi mahdotonta taas tänä yönä sillä isä oli taas juovuksissa. Iho väreili kananlihalla ja pala tuntui kurkussa karhealta. Corvus kuuli aivan kaiken lävitse lähes paperin ohuiden seinien omaan makuuhuoneeseensa. Isä kävi keskustelua äidin kanssa työasioista vain hetkeä aikaisemmin tasaisella puheensorinalla kunnes isän äänensävy kävi syytteleväksi sekä vittuilevaksi. Jälleen äitiparka leimaantui mitä rumemmilla haukkumasanoilla. Corvuksen korviin särähti niistä jokainen toistaan pahempi jota äiti ei ollut ansainnut alkuunkaan. Hänen leukapielensä jännittyivät kun takahampaat puristuivat yhteen ja kurkkua kuivasi kuin näkymätön käsi olisi väkivahvasti kuristanut häntä. Silmiä kirvoitti jopa kyyneleet.
Oli kamalaa todeta se seikka että Corvus tunsi tämän olevan jo osa Fernvalen vitun idyllistä perhe-elämää.
Kuului paukahdus jota seurasi levotonta töminää ja raskaita askelia. Corvus syöksähti jaloilleen jotka tuntuivat olevan kuin halvaantuneet hetken aikaa kaikesta jännityksestä ja paikallaan sängyn reunalla nököttämisestä. Jotenkin hän onnistui ottamaan askeleensa makuuhuoneensa ovelle ja riuhtaisemaan mokoman auki vain nähdäkseen räsähtelevän takkatulen edessä lattialla makaavan äitinsä joka pitelee viiltävää haavaa poskessaan. Täysin alistuneena pieneen kippuraan kiharatukkainen äitinsä tuijotti kyyneleet valtoimenaan ovensuuhun pelmahtaneeseen poikaansa joka oli kuin aaveen nähnyt niin ikään kyyneleet silmissään. Katseessa oli jotakin pahoittelevaa tunnetilaa - aivan kuin hän pyytäisi anteeksi isän käytöstä mikä oli totaalisen nurinkurinen asettelu.

Taikasauva pyörähteli pitkänhuiskean velhon kädessä jäykästi ja toinen käsi piteli mauttomasti täyteen kaadettua viskilasia. Häijyn näköinen ilme kalpeilla kasvoillaan isäukko kääntyi syrjäkarein noteeraamaan poikansa ovensuussa järkyttyneenä. Viski upposi kitusiin pitkällä huikalla aivan jokaista tippaa myöten. Corvus värähti inhosta kunnes pian ei uskaltanut hievahtaa saatika hengittää. Isäukon sauva osoitti häntä kohden lähes epäinhimillisen nopean käden heilautuksen myötä.
‘’Jaahas mulkunkuula, vittuako taas itket? Samanlainen vollottaja ku äitis. Kattokaa ny toisianne.’’ Isä Theron sanahti lauseensa niin ilkeällä äänensävyllä ja pistävällä katseella ettei Corvus osannut sanoa takaisin vaikka oli jo miettinyt omassa makuuhuoneessaan selvän suunnitelman mitä sanoa riehuvalle isälleen päin naamaa. Nyt kaikki tuntui unohtuneen sen sileän tien vain yhden lauseen parren jälkeen. Ahdistavan painostava tunnelma nosti päätään entisestään isäukon sauvankärjen nykiessä levottomasti lattialla makaavan puoleen oli Corvuksen pakko vilkaista säälien äitiään. Kuristava ote voimistui kurkulla kun näkymätön koura tiukensi otettaan ja kyyneleet vierivät kuumina arpisen nenänvarren ylitse poskille vaikka poika yritti parhaansa nieleskellä olonsa.
Theron mulkoili vuoroin poikaansa ja vuoroin vaimoaan koppavasti lähes jonkinsortin maanista katsetta silmissään kuin sairaasti nauttien tästä ylemmyyden tunteesta.
‘’Sääli on sairautta.’’ Isäukko jyrähti kolkosti seurattuaan kaksikon katseiden vaihtoa sekä sanatonta keskustelua toisten kanssa. Heti sanojensa jälkeen hän tyytyi potkaisemaan nahkasaapikkaan kärjellä kivuliaasti vaimonsa vatsaa tämän ulahtaessa oitis pystymättä puolustautumaan aivan kuin ottaisi vain iskut vastaan kun ei muuta voisi.
‘’Vitun mulkku! Anna äidin olla!’’ Corvus huudahti isälleen ääni rosoisena ja vaikeasti kulkevana - aivan kuin Corvus olisi huutanut soramontun pohjalta. Viha nosti päätään pojan sisällä lähes hurrikaanin tavoin pyörimään takkahuoneessa. Corvus oli syöksähtämäisillään kohden kivusta plyyssimatolla inisevää äitiään, mutta ei päässyt koskettamaan häntä.
‘’Kidutu.’’ Kolkko loitsu suunnattiin kohden Corvusta isäukon toimesta pätkääkään epäröimättä ja lähes liian tottuneesti kun poika haluttiin vaientaa kokonaan. Kiharahiuksinen poika lyyhistyi matolle silmitöntä kipua tuntiessaan parkaisten kuin syötävä äänen hajotessa kokonaan. Aivan kuin veitset olisivat viiltäneet hänen ihollaan ja pää räjähtänyt yltiöpäisen voimakkaasta kivusta tuupertui Corvus keräksi äitinsä jalkoihin. Theron kaatoi itselleen lisää viskiä karahvista ja lysähti punanahkaiselle nojatuolille kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

***
aivokooma
aivokooma
Pääparantaja
Pääparantaja

Viestien lukumäärä : 49
Join date : 05.09.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakasta mut mustelmille [rpg canon] Empty Vs: Rakasta mut mustelmille [rpg canon]

Viesti kirjoittaja aivokooma 11.07.21 22:15

***

Rakasta mut mustelmille [rpg canon] 357ad828395e082edf23dec48773d173

11.7.2021 Tuvanjohtaja Silvius Neron kanslia


Aamuauringon ensisäteet pirstaloituivat lähes läpitunkevasti lävitse Tylypahkan linnan suurien ikkunoiden lävitse kun Corvus pyyhki unihiekan jäämiä silmäkulmistaan. Käytävä Neron kansliaan tuntui ainakin pyhiinvaellukselleen verrattavissa olevalta matkalta. Ahdistuksen valtava, näkymätön koura korvensi henkitorvea kun hän saapui tuvanjohtajan ovelle jossa vastaan hänet otti Bob, Silviuksen valtavan kokoinen peikko. Peikolle Corvus ei suonut katsettaan vaikka hölmöön tapaan olento näytti hyväntuuliselta. Jäykät askeleet veivät hänet tammipuisen oven karmeista sisään tuvanjohtajansa kansliaan jonka perällä harmaantunut, vanhempi mieshenkilö odottelikin jo Fernvalea saapuvaksi ja poltteli suureleisesti piippuaan joka muodosti eri kokoisia renkaita jotka katosivat nätisti mitä ylemmäs pyörähtelivät.
Ensimmäiseksi miehen massiivisella työpöydällä Corvuksen harhaileva katse kiinnittyi pergamentteihin jotka näyttivät sisältävän hänen tietojaan mitkä Durmstrangista oltiin lähetetty vaihto-oppilaan mukana Tylypahkaan.

‘’Fernvale.’’ Silvius Nero sanahti vakavin kasvonilmein kun poika jäi seisomaan portaiden yläpäähän hivenen hölmön näköisenä.
‘’Nero.’’ Corvus vastasi tuvanjohtajalleen vielä nyökähdyksen kera itsekkään sen suurempia tunteita kasvoillaan näyttämättä.
‘’Tiedätkin varmaan mitä asiani koskee?’’ Vanhempi hopeakettu tuprutteli piippunsa sauhua rauhallisesti kuten tavallista istuen työpöytänsä ääressä. Typerähän Corvus olisi jossei tajuaisi minkä tähden hänet on kutsuttu puhutteluun eilisiltaisesta. Hänen mielestään eilinen jupakka Muodonmuutosten pihamaalla oli riistäytynyt käsistä ja kiitos siitä kuului Rohkelikon valvojapojan Milo Nithercottille joka ei osannut ottaa chillisti. Milolla oli noussut kusi päähän heti saatuaan valvojapojan kultaisen merkin koristamaan rintapielustaansa. Riitaan toki tarvitaan aina kaksi eikä Corvus itse ollut pitänyt suutaan sen soukemmalla kun Milo oli hänen silmilleen alkanut auktoriteettiasemaansa esitellä.
‘’Kyllä tiedän.’’ Corvus aloitti istuuntuen hieman kulahtaneelle tummanahkaiselle nojatuolille ja istumaan päästyään kiinnitti katseensa Neroon jonka tuima katse ei antanut armoa. Tähän menessä Corvuksen sananvaihto oli ollut innotonta sekä lyhyttä kielien juuri siitä ettei poika haluaisi olla tässä satimessa ollenkaan mihin oli joutunut.
‘’Muistat varmaan mitä puhuimme viimeksi siitä että en siedä tupalaisiltani minkäänlaisia sääntöjen rikkomisia ja olen valmis rankaisemaan niistä. Olenhan sanojeni mittainen mies, mutta oletko sinä Fernvale?’’ Silvius puhui vakavuuden perikuvana tuijottaen tiiviisti edessään pöydän toisella puolen istuvaa Corvusta joka tuntui ahdistuvan katseen alla.
Silvius jätti kysymyksensä roikkumaan ilmaan vain avatakseen pöllöpostina tulleen kirjeen ja lukeakseen siitä pätkän pian ääneen. Ennen suunsa aukaisua mies rykäisi merkittävästi.
‘’Milo Nithercott lähetti eilen kirjeen jossa kerrotaan näin.’’ Silvius sanahti ennen kuin kiinnitti katseensa kirjeeseen ja alkoi lukemaan sen sisältöä.
‘’Fernvale on osoittanut koko kouluaikansa aikana suurta piittaamattomuutta Tylypahkan taikakoulun sääntöjä, auktoriteettia ja tapoja kohtaan. Fernvale ei ole tehnyt Durmstrangin taikakoulusta tultuaan mitään muuta kuin haastanut riitaa sekä tupalaisten että muiden tupien oppilaiden kanssa.’’ Silvius luki selkeällä ja rauhallisella äänellä vaikka hänen lukeminen keskeytyi puolessa välissä Corvuksen huokaisuun sillä Milo oli hänen mielestään filmannut aika paljonkin liikaa. Kevyesti pöllähtäneen savupilven takaa Silvius Nero katsoi Corvusta merkitsevästi kuin odottaen pojan vastausta.
‘’No, en tiiä mikä luu Milolla on hampaankolossa mua vastaan...Myönnän että haastan riitaa ajoittain mutta vain jos joku käy hyppimään mun silmilleni..’’ Corvus totesi ykskantaan ja puuskautti kätensä kuin olisi hieman loukkaantunut kirjeessä ilmi tulleista asioista jotka oli kerrottu karkeasti siloittelematta yhtään mitään.


Kansliaan laskeutui syvä hiljaisuus hetkeksi joka sai Corvuksen niskavillat nousemaan pystyyn. Todellisuudessa vain kymmenisen sekuntia kestävä hiljaisuus tuntui ikuisuudelta kunnes Silviuksen ääni täytti kansliaa.
‘’Olet takuulla tietoinen mitä tapahtuu tälläisten asioiden jälkeen.’’ Silvius sai tuskin lausettaan loppuun kun Corvus ehätti hieman liian kiireisesti ja vilpillisesti toteamaan lauseen jonka tuvanjohtaja on kuullut pari kertaa aikaisemmin.
‘’Lupaan yrittää kovemmin.’’
‘’Tässä ei enää yrittämiset riitä, Fernvale. Olen antanut sinulle mahdollisuuden käyttäytyä siivosti ja koulun sääntöjä noudattaen enkä jakele armopaloja sinulle saatika muillekkaan tupalaisilleni. Seuraavasta sääntöjen rikkomisesta sinä lähdet väliaikaisesti erotettuna kotiin viikoksi.’’
‘’Mutta-’’ Corvus yritti ehättää sanomaan jotakin poikkipuista sanaa parantaakseen kuvajaistaan ankaran tuvanjohtajan silmissä. Silvius ei antanut tippaakaan periksi vaan torppasi mutinat jatkamalla kuvitteellisen hirttonarun viritystä pojan kaulalle.
‘’Ja tietenkin lähetän vanhemmillesi kirjeen, heillä on hyvä syy tietää missä mennään.’’ Tuvanjohtaja Neron ääni on ehdoton vailla minkäänlaista empatiaa, mutta ei miehen ääni säikäyttänyt Corvusta vaan nuo sanat kun Corvus viimein tiedosti sen faktan että mitään hyvää kirjeen lähettämisestä ei tulisi tapahtumaan. Rohkelikko jännittyi epämukavassa nojatuolissa ja normaali kasvojen punertavuus häipyi kun veri pakeni kasvoilta kauhusta pojan ollessa pian valkoinen kuin lakana. Kalman nyrkki kietoutui henkitorven ympärille niin että pian oli vaikea hengittää jonka vuoksi Corvus nieleskeli entistä enemmän katseen viistäessä tiiviistä kontaktista kivilattiaan ja mustien, kuluneiden tennistossujensa kärkiin.
Hän tuntui lamaantuneen kauhusta aloilleen nojatuolissa useamman minuutin ajaksi kun Nero pläräsi näppärästi sormissaan pergamentteja ja toki oli pistänyt silmälle rohkelikkopojan reaktion.
‘’Toivoisin -’’ Corvus aloitti, mutta ääni särkyi lauseen ensimmäisen sanan kohdalla jo niin säälittävään inahdukseen että Corvusta itseään suututti. Hänen kätensä jotka vapisivat painuivat puristamaan nahkanojatuolin kädensijoja tiukasti kuin pakertaen sanansa suustaan väkisin ulos hampaat pienessä irveessä.
‘’Toivoisin että lähetätte kirjeen äidilleni. Isä lienee taas työmatkoillaan.’’ Corvus sai puserrettua lauseen suustaan tietenkin valehdellen isänsä työmatkasta kuin luullen että juttu menisi läpi tuollaisenaan. Hänen vatsassaan velloi huonovointisuudesta kun edes mietti isän tulistuvaa ilmettä hänen lukiessa kirjettä siitä miten perseestä oma poikansa taas käyttäytyy.
Corvuksen sisällä helähti pistävä riittämättömyyden tunne, sillä eihän hän olisi tässä jos ylipäätään osaisi olla hyvin velhoin eikä aina vain sössisi asioitaan. Hän ei suonutkaan katsettansa kohden Silviusta joka puolestaan oli pehmentänyt ääntään seuraavaan lauseeseen huomatessaan pojan selvän ahdingon.
‘’Valitettavasti molempien vanhempien täytyy saada kirje, en voi ohittaa velvollisuuttani tässäkään asiassa.’’ Piippu laskeutui pöydälle Neron huulilta hopeahapsisen nojautuessa hitaasti kumarassa puupöydän pintaa kohden kuin yrittäen saada katsekontaktia sitä välttelevään Corvukseen.
‘’Asia on väistämätön. Mikäli osoitat minulle pärjääväsi ja noudattavasi tämän koulun sääntöjä, asiat näyttävät paljon kirkkaammilta niin minun kuin sinun silmin.’’

Corvus ei ottanut katsekontaktia vaan oikeastaan käänsi päätään sivulle niin ettei katseen saaminen ollut mahdollista enää. Hän nyökähti nihkeästi ja alati kauhusta kangistuneena saamatta hetkeen laisinkaan sanaa suustaan sillä kurkku tuntui kuivalta ja rintaa ahdisti.
‘’Lupaan.’’ Corvus sai sanotuksi viimein käyttäen nopean vilkaisun tuvanjohtajassa pöydän ylitse. Äänensävy oli jopa perin alistunut sekä aidon puoleinen sillä Corvus ei nähnyt asiassa muutakaan hänen mentävää pakoaukkoa.
‘’Hyvä niin, voit poistua. Lähetän pöllöpostia matkaan vielä tänään.’’ Silvius lysähti takaisin rentoon asentoon työtuolillaan annettuaan Corvukselle luvan poistua ja niin poika teki vähin äänin kuin lyötynä. Siltä hänestä tuntui. Hakatulta. Jokaista lihasta särki ja rintaa puristi ja kuin hirttosilmukka kireänä kurkullaan poika nousi vaivanloisesti nojatuolista yrittäen pitää itsensä kasassa loitoten pian kokonaan pienet puuportaat jalkojensa alla naristen kanslian ulko-ovelle.
Vain vaivoin Corvus sai nyt entistä raskaammalta tuntuvan tammioven auki ja astui hiljaiseen käytävään pystymättä enää pidättämään tunteenpurkaustaan. Hän valahti räsynuken lailla viileää kiviseinää vasten ja lysähti istumaan nurkkaan huonovointisena jopa fyysisesti. Vatsassa velloi, rintaa puristi ja kädet vapisivat jaloista puhumattakaan minkä takia Corvus ei pystynyt kannattelemaan itseään. Kylmä hiki valui norona pojan nihkeältä ohimolta liimaten kiharia, ruskeita suortuvia kiinni otsaan. Paniikki otti vallan koko Corvuksen runnotusta kehosta eikä poika pystynyt kuin haukkomaan happea ja itkemään käytävän nurkassa johon vain vaivoin linnan seinällä roikkuva öljylamppu valaisi kajoaan.

***
aivokooma
aivokooma
Pääparantaja
Pääparantaja

Viestien lukumäärä : 49
Join date : 05.09.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa