[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Telltales of the house Andrews

Siirry alas

Telltales of the house Andrews  Empty Telltales of the house Andrews

Viesti kirjoittaja Vanillatar lähetetty To Syys 17, 2020 12:26 pm

Tämän julkaisun alle aion itse kirjoittaa ja kerätä roolipelissä vaikuttavien Andrewsin suvun jäsenten roolipelin ulkopuolisia tarinoita. Kaikki tarinat hyväksytän suvun valvojalla ennen julkaisua. Ulkopuolisten hahmojen käytöstä kysyn heidän pelaajiltaan luvan.
Tämä on täysin vapaa-ajan viettoa ja oman inspiraationi tuotosta. Ajatuksenani on päästä paremmin perille hahmoista, näiden välisestä dynamiikasta, sekä hengittää roolipeliin lisää elämää.

Telltales of the house Andrews  F0f20c5615c01b09af2000a77df24edc

- Vanillatar aka Reptiliaani


Viimeinen muokkaaja, Vanillatar pvm To Syys 17, 2020 12:49 pm, muokattu 1 kertaa
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 97
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Telltales of the house Andrews  Empty Vs: Telltales of the house Andrews

Viesti kirjoittaja Vanillatar lähetetty To Syys 17, 2020 12:42 pm

Telltales of the house Andrews  Tumblr_adambrody

Roolipelin tapahtumiin liittyen: "17.9.2020, Damien Lukas'in on ilmoitettu menehtyneen Tylypahkassa. Uutinen leviää kulovalkean tavoin ministeriössä. Shawn Andrews on saanut palautettua pojan ruumiin vanhemmilleen ja palattua omiin tiloihinsa. Kello lähenee puoltayötä kun miehen ikkunalle ilmestyy raitahaukkapöllö. Sillä on nokassaan pergamenttikirje."


Aurori loihti portin auki pysähtymättä. Molemmin puolin soraista hiekkatietä kaatui päälle tummia, syksyn paljastamia tammia. Ne olivat vanhempia kuin aurori itse. Hänen sauvansa oli samaa puuta kuin pitkän illan hämärtämän tien varjostajat. Niiden mustat varjot kaartuivat kulkian päälle ja oksat kitisivät ja naksahtelivat hiljaisuuden läpi. Aurori kaikkoontui pitkän tien päätyyn portin sulkeutuessa kitisten, hän tuskin huomasi pahaenteisiä tammia takanaan.

Aurorin eteen avautui korkea englantilainen kartano. Se kumartui vastaanottamaan tulijan sisäpihansa ympärille rakennettujen siipien syleilyyn.  Sisäpihan tervetulovaikutus olisi ollut lämmin ja luokseenpäästävä, jos pitkälle venynyt ilta ei olisi taipumassa yöksi. Kylmässä öisessä valossa se oli varsin kolkko ja luotaantyöntävä. Aurori ei ollut vaikuttunut kartanosta tai sen vastaanotosta, hänen pitkien epäsäännöllisten askeliensa edessä narahti raskas ovi auki ilman avaajaa. Aurori pysähtyi raskaan, kuluneen oven eteen. Mustatukkainen mies vei kuluneen kätensä kasvoilleen pyyhkäistäkseen yhtä mustan sänkensä yli. Aurori veti syvään henkeä ja astui sisälle kartanoon.

Miestä vastaanottamassa tammisen oven takana oli Celeste Andrews. Nainen oli yhtä jumalaisen säteilevä kuin aina, hänen valkea pitkä tukkansa oli upeilla laineilla pitkin selkää. Nainen nosti kätensä tutun miehen nähdessään. "Shawn!" Celesten ääni oli pehmeä, naisellinen ja äidillinen. Upein kultasormuksin koristellut kädet laskeutuivat aurorin olkapäille. "Hän odottaa sinua." Hänen äänensä madaltui. Suuret taivaansiniset silmät kohtasivat miehen kalvakkaat kasvot. Tuo veelaa muistuttava nainen tuijotti miestä vakavan ilmeettömästi. Hän oli ainoa ystävällinen sielu tässä talossa, ja Shawn sääli häntä siksi.
Tummanpuhuviin vaatteisiin pukeutunut aurori nosti katseensa Celesten kasvoille. "Rouva Andrews" Shawnin hymy oli aito mutta laimea. "Paras saada tämä hoidettua mitä pikimmiten.." Miehen kasvot olivat valkeat ja ruskeat silmät väsyneet. Mies nosti Celesten kädet olkapäiltään ja painoi naisen sirot, pitkäsormiset kädet yhteen omillaan ennenkuin laski Celesten käsistä irti. "En viivy kauan, älä turhaan keitä vettä." Shawn kääntyi jättäen Celesten katselemaan peräänsä.

Aurorin poistuessa kartanon lumotuilla kyntteliköillä valaistusta eteisestä, hän vilkaisi jakautuneen portaikon vasempaan haaraan kuin odottaen näkevänsä siellä jonkun.
Mies työnsi tummanpuhuvan oven auki tieltään. Se avautui takkatulella ja kynttilöillä valotettuun hämärään toimistoon. Huoneen ikkunat oli peitetty paksuin samettiverhoin. Shawn ei ollut koskaan nähnyt huonetta sotkuisena, eikä kerta ollut poikkeus. Kirjahyllyt notkuivat täydellisiin riveihin järjestetyistä paksuista opuksista. Huoneen keskellä seisoi mies. Hän nojasi vasemmalla kädellään mustaan kävelykeppiin. Sen kämmenosa oli käärmeenpää suu auki, myrkkyhampaat paljaina. "Sulje ovi perässäsi." Kuului tuliviskin polttama matala vaikuttava ääni. Shawn painoi oven kiinni ja sen lukko loksahti kovaäänisesti. Ainoa ääni huoneessa oli takkatulen lepatus. Hän kääntyi takaisin keppiin nojaavaa mieshahmoa kohti, ja painoi päätään melkein halveksittavan vähän alaspäin. "Herra Andrews" Mieshahmo näytti nostavan päätään ja irvistävän. "Mitä helvettiä te professorit teette!" Kaljuuntuva mies astui raskaasti keppiinsä nojaten kohti auroria. "Sinäkin kutsut itseäsi auroriksi! Teidän pitäisi pitää oppilaat turvassa. Miten ne perkeleet edes pääsevät siihen kirottuun metsään?!" Miehen jylisevä ääni täytti huoneen kun hän raskaasti hengittäen askelsi keppinsä kanssa kohti Shawnia.

Aurori nosti ruskean katseensa pälvikaljuun mieheen, joka seisahtui niin lähelle että nuorempi mies kuuli tuon raskaan hengityksen. "Olet yhtä hyödytön kuin veljesi!" Mies tuntui kumartuvan kohti auroria nostaessaan äänensä volyymia. Shawn tiesi, ettei Piusta kiinnostanut kuka tai miten. Tuota miestä ei kiinnostanut kuin oma etunsa. "Ja se teidän hupakkorehtorinne, yksi hyödytön letukka!" Miehen ääni jyrähti huoneessa. Sitten tuli hiljaisuus. Molemmat miehet seisoivat hiljaa, kuin mittailen toisiaan. Tulikin tuntui kalpenevan hetkellisesti huoneen vallanneesta kylmästä ilmasta.
"Jos se oppilas olisi ollut Gala.. " Vanhempi mies rikkoi sähisten ikuisuudelta tuntuneen kylmän hiljaisuuden kääntyen poispäin aurorista. Nilkuttaen keppiinsä nojaten hän palasi työpöytänsä ääreen ja hapuili käteensä kristallisen karahvin puolillaan tuliviskiä. Se luultavasti oli ollut täynnä vielä ennen illan tapahtumia. "Mutta se ei ollut hän." Shawn vastasi vakaasti ja astui vihdoin ovelta takkatulen valoon. Hänen kärsinyt ryhtinsä korostui lämpimässä valossa liekkien heitellessä varjoja huoneeseen. "Se tyttö on epävakaa ja hauras, mutta ei itsetuhoinen." Vielä. Shawn jätti viimeisen sanan sanomatta ja varjeli tunnetilaansa. Aurori tiesi olevansa vanhan ja voimakkaan velhon kanssa samassa huoneessa. Jos hän lipsahtaisi mielessäänkään..

"Pius, et voi olettaa että istun tyttärenne olkapäällä vahtien hänen jokaista liikettään.." Shawn vei kätensä selkänsä taakse ja tuijotti lumottuun takkatuleen joka ei tuntunut polttavan isoa halkoa ollenkaan.  "Ja helvettiäkö et voi! Olet perkele vie aurori ja muutut varpuseksi mielesi mukaan! Olet täydellinen lapsenvahti." Pius ärjäisi ja kääntyi kohti miestä niin vauhdikkaasti että tuliviskiänsä läikähti lasista lattialle. "Sinä teet niinkuin minä sanon etkä näytä tuota koppavaa asennettasi minun talossani. Dexter on ehkä elossa, toistaiseksi, mutta minä päätän tämän suvun asioista nyt. Ja sinä olet kiitollinen minulle että saat kantaa Andrewsin nimeä! Näytä kunnioitusta saatanan verenpetturi." Vanhempi mies julisti alentavaan äänensävyynsä. Se sävy oli jo tuttu aurorille. Vanhempi mies nosti viskilasiaan kohti Shawnia uhkaillen ja kasvonsa näytti taas vääntyvän irvistykseen, tälläkertaa ivalliseen. Shawn pysyi tyynenä ulospäin ja otti Piuksen fanaattisen loukkauksen vastaan.
"Pidän huolen siitä, että sinulta viedään kaikki mitä arvostat surkeassa elämässäsi. Säälittävä noidanhupakkosi, ammattisi ministeriössä ja työsi tylypahkassa." Pius jatkoi, mutta äänensä oli jälleen koottu, matala ja jylhä. "Niin, saan nopeasti paikallesi pieneen velhokouluusi jonkun joka tottelee käskyjäni. Tiedä missä lojaaliutesi makaa, Shawn. Menetät kaiken jos tyttäreni päästä katkeaa edes hiuskarva.." Pius ryhdistäytyi ja täytti huoneen pahaenteisellä olemuksellaan. Miehen vihreät silmät leimahtivat takkatulen lepattavassa valossa kun tuo nilkutti muutaman askeleen kohti Shawnia. Aurori tiesi Piuksen uhkauksen todeksi ja hän tiesi myös ettei haluaisi ketään tuon vanhan miehen seuraajista paikalleen Tylypahkaan.. Shawn puristi käsiää nyrkkeihin.

Hän ei voinut kuin myöntyä. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Aurori kääntyi kannoillaan ja räväytti sauvallaan saman tummanpuhuva oven auki, josta oli saapunut. Ovi lävähti apposen auki ja sen aiheuttama ilmavirta pyyhkäisi aurorin kasvoja ja hiuksia kun tämä otti raivoisat askeleet ulos huoneesta. Läpi eteishallin ja ulko oven. Shawnin saavuttaessa kylmä, luihin ja ytimiin tunkeutuva kostea yöilma, hän kaikkoontui väräjävän äänen saattelemana pihamaalta. Celeste laski kädellään sivuuntyönnetyn verhon ikkunalla.

Käytetyt hahmot ja pelaajansa;
- Pius Livius Andrews - roolipelin ulkopuolinen hahmo, Vanillatar
- Celeste Isabella Andrews - roolipelin ulkopuolinen hahmo, Vanillatar
- Shawn Andrews - Loer

©Vanillatar
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 97
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Piru=l and Aileen like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Telltales of the house Andrews  Empty Vs: Telltales of the house Andrews

Viesti kirjoittaja Vanillatar lähetetty La Loka 10, 2020 6:49 pm

Telltales of the house Andrews  68747470733a2f2f73332e616d617a6f6e6177732e636f6d2f776174747061642d6d656469612d736572766963652f53746f7279496d6167652f466c7348384d33514a31615f44413d3d2d3630343231303531362e3135343234613039656436316661636339353832373434353633322e676966

I. Kylmä syksyinen tuuli kävi heiluttelemaan miehen pitkän kankaisen takin raskaita liepeitä. Vain pitkän kivisen sillan lyhdyt koittivat yksinään taistella vuodenvaihteen kolkkoa pimeää vastaan. Niiden takana kohosi jylhänä kuin kallio, märkänä syksyn sateesta yön pimeydessä kuitenkaan pelkoa herättämättä linna. Tylypahka. Sen lukuisista ikkunoista loisti lämmintä valoa, toiset pienempiä pilkahduksia ja toiset suurempia ja kirkkaampia. Osa valontuikahduksista kuoli pois sinä aikana kun mies seisoi paikoillaan käärmeeksi muotoiltuun keppiinsä nojaten. Andrews ei ollut pitkään aikaan päässyt katselemaan tuota vanhaa ja liikkumatonta rakennusta näin läheltä. Kieltämättä kouluvuosista oli vierähtänyt jo kiitettävän pitkä tovi. Sen pystyi hölmömpikin näkemään iän nakertamilta kasvoilta, joilla uurteet olivat paikkapaikoin syvät.

Pius välitti aidosti tuosta nostalgisesta kivirakennelmasta. Siihen oli sidottu paljon muistoja myös hänen lapsuudestaan, sisaruksistaan ja opiskeluvuosista luihuisessa. Kun huolia oli koskaan korkeintaan muutama, ja maailma oli vasta raottamassa mahdollisuuksien oveaan.
Niin, hänen sisaruksistaan. Ne jotka vielä elivät, olivat idiootteja jotka nyt istuivat elämänsä loput luetut päivät Azkabanissa auroreiden valvovan silmän alla, luultavasti hitaasti tippuen syvemmälle omaan mielipuolisuuteensa. Pius ei koskaan käynyt katsomassa tai muistellut sisaruksiaan. Paitsi nyt, kun muistot iskivät tajuntaan kuin kirkuva veela.
Heistäkään ei ollut loppujenlopuksi ollut mitään hyötyä herra Andrewsille. Mies ajoi täysin omaa agendaansa hiljaisuudessa ja pitkien varjojen suojista. Edes Andrewsin jaloa nimeä avoimesti koko velhokansan.. tai siis jopa velhomaailman silmien edessä riepotellut ja pohjamudissa vetänyt Päivän Profeetta ei ollut siitä saanut pikkulintujen tärykalvoja riepovaa viserrystä korviinsa.

Kirjeenvaihto rehtorin kanssa oli jäänyt myöhäiseksi, mutta herra Andrews oli tasan tarkkaan kellonlyömällä hakemassa nuorempaa tytärtään sovitusti, väliä matkasta. Junalla he eivät kuitenkaan matkustaisi takaisin kotiin. Eikä mies joutunut odottelemaan, saatikka värjöttelemään pimeässä syksyisessä yössä yksin.
Mustiin verhoutunut huppupäinen nainen saattoi myrkyllisen oloista, teiniuhoa huokuvaa vaaleatukkaista tyttöä sillalla, kohti Tylypahkan suojauksien rajaamaa aluetta. Pius ei ollut kiinnostunut vähäpätöisemmistä henkilökunnanjäsenistä Tylypahkassa, mutta ei voinut olla huomioimatta pitkää ja vaikuttavanoloista naishahmoa.

"Iltaa, herra Andrews. Saanen esittäytyä, olen vahtimestari Vulpe" Kuului pehmoinen, mutta aksentilla korostunut ääni hupun alta. Nainen nosti sen kasvoiltaan ja näytti kumartavan päätään. Tämä vallan miellytti Andrewsia, mies jopa hyrähti tyytyväisen vastauksen.
"Iltaa, neiti Vulpe" Pius ei usein, omaksi raivokseen, tavannut niin loistavia käytöstapoja omaavia noitia. Perinteiset maneerit olivat kadonneet velhomaailman uudistuksien syövereihin. Tämä noita oli varmasti parempi vahtimestari, kuin mikään surkki. Miehen huomio keinahti kuitenkin vaaleatukkaiseen tyttäreensä. Tuo perkeleen ylimielinen sontiainen oli jälleen järjestäny yhden harmaan hiuksen lisää miehen kuontaloon.
"Tyttärenne ei halunnut ottaa koulusta mukaansa muuta, kuin rehtorin antamat läksypergamentit sekä olkalaukkunsa. Muuten hän on valmis kotimatkaan." Vulpe jatkoi. Naisen kullankeltaiset silmät pistivät huomioon miehen ilmeen kiristymisen katseen hypätessä hänestä neiti Andrewsiin.
"Herra Andrews, onko teillä kaikki hyvin?" Mustiin verhoutunut nainen kysyi äänessään samanlaista äidillistä huolta kuin Celestellä niin usein oli.
"Ah, voin oikein hyvin!" Mies repäisi julman katseensa vaaleatukkaisesta tyttärestä. Pius peitti leimahtaneen raivonsa yhtä nopeasti kuin se oli ilmentynytkin ja hymyili maireinta hymyään vahtimestarille. "Gala, ala tulla." Pius elehti lapselleen kädellään, jotta tuo tarpoisi naisen rinnalta suojamuurien takaa isänsä tykö. Tyttö kuulosti sihahtavan jotain hiljaa, mutta totteli isäänsä mukisematta enempää.
"Hyvää viikonloppua, herra Andrews." Vahtimestari totesi ja nyökkäsi hitaasti tytölle. Tuo hapan teinityttö ei näyttänyt tilanteeseen lainkaan tyytyväiseltä, mutta nyökkäsi kohteliaasti naiselle takaisin. Herra Andrews jatkoi hymyilyään nyökätessään Vulpelle viikonlopun jatkot.
Miehen tiukkaotteinen käsi tarrasi tytön olkapäästä, ja lähti kuin taluttamaan tätä. Gala tiesi mitä kotona odotti. Jälleen silmu kaulassa, isän armoilla. Galan nopea vilkaisu olan yli kohtasi vahtimestarin keltaisen katseen matkan päästä, ennenkuin tyttö kaikkoontui isänsä otteen kiristyessä värähtelevän äänen saattelemana.

Telltales of the house Andrews  Tumblr_pdcoh22xTS1rjh9e4o2_500

II. Pius veti syvään henkeä, kun kotipiha ilmestyi miehen eteen. Kartanon ikkunat olivat pitkälti peitetty paksuin verhoin, mutta sieltä täältä valo pilkahteli pimeyttä vastaan. Matka oli julmetun pitkä taittaa lyhyessä ajassa, ja porttiavainreissu tyttärensä kanssa vielä raskaampaa. Tyttö oli taittunut kaksinkerroin oksentamaan herra Andrewsin viereen maahan.

"Et ikinä pysty kaksintaistelemaan jos et kestä edes velhomatkustusta. Nouse ylös ja mene pyytämään äidiltäsi siistit vaatteet!" Pius huitaisi kävelykepillään tytönmyttyä maassa niin että tuo horjahti. Mies ei jäänyt odottamaan kun tyttärensä selvittäisi itsensä jaloilleen, vaan raskaasti keppiinsä nojaten jokatoisella askeleella lähestyi jo tammista ulko-ovea. Se loksahti auki, mutta kepeästi ja painottomasti. Rouva Andrews kiirehti jakautuneiden rappusten oikealta puolelta alas hymyillen kotiin saapuneelle miehelleen. Kun säteilevän kaunis nainen ehti rappuset alas, Gala työnsi samaan aikaan tammisen oven takanaan kiinni. Tyttö oli kalpea ja pahoinvoivan näköinen. Celeste kiirehti tyttärensä käsikynkkään tukeakseen tätä.
"Voi rakkaimpani. Tule tänne, etsitään sinulle kunnolliset vaatteet!" Tyttö nojautui täysin äitiinsä ja seurasi tätä. Pius riisui raskaan takkinsa, ja se keinahti itsekseen ilmassa. Luonnollisesti takki hakeutui itse seinäpaneeliin piilotettuun komeroon eteishallin seinustalle. Lumotut kyntteliköt istuivat puolivälissä korkeaa eteishallia, keinuen vain ulko-oven sisään päästämän vedon takia.

Herra Andrews avasi työhuoneensa oven. Huone oli niinkuin hän oli sen jättänytkin. Tylypahkan tuoreen rehtorin kirje makasi avattuna työpöydällä, joka oli sentilleen järjestyksessä. Mies asteli työtuolilleen, istahti sille ja huokaisi syvään. Kävelykeppinsä hän laski nojaamaan pöytään. Miehen käsi hapusi tuliviskiä sisältävän kristallisen karahvin ja samaa sarjaa yhden lasin. Ensimmäinen lasillinen oli runsas, ja se kaatui kertaalleen alas. Seuraava lasillinen jäi pyörimään miehen käteen. Galaa oli entistä vaikeampi kontrolloida, ja tyttö ärsytti isäänsä tarkoituksella hakien reaktiota. Pius käännähti tuolissaan ympäri ja jäi katselemaan ikkunaa, vaikka siitä näkyi vain tummaa taustaa.
Käytetyt hahmot ja pelaajansa;
Pius, Celeste ja Gala Andrews, Vanillatar
Vera Vulpe, Vanillatar
©Vanillatar


Viimeinen muokkaaja, Vanillatar pvm Su Loka 11, 2020 10:17 pm, muokattu 1 kertaa
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 97
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Telltales of the house Andrews  Empty Vs: Telltales of the house Andrews

Viesti kirjoittaja Vanillatar lähetetty Su Loka 11, 2020 10:16 pm

Telltales of the house Andrews  A735083eba49575b0ebaf273afe2d4ae

III. Tammisen oven toiselta puolelta kuului kolme koputusta.
"Sisään." Herra Andrews lausahti kääntymättä ikkunalta. Oven takaa kurkkasi nuorempi tyttärensä, Galan silmät olivat kuin kauriin ajovaloissa kun tyttö sulki hitaasti oven selkänsä takana. Päällään tyttärellään oli nyt säädyllisempi ja asemaansa vastaava mekko. Hän nyppi ja repi kangasta kuin olisi ollut kala verkossa, ahdistuneena ja loukussa.
"Käy peremmälle, Gala" Pius sanahti kolkosti kun oli odottanut lyhyen hiljaisen hetken olisiko Galalla ollut mitään sanottavaa, tai pikemminkin puolusteltavaa alkuun. Mies käänsi tuolinsa ympäri ja katseli vaaleatukkaisen lapsensa varovaisia askelia kohti työpöydän toista puolta. Miehen kasvoille uurtuneet jäljet olivat entistä näkyvämmät. Kristallisen lasin pohja kolahti tyhjänä työpöydälle. Herra Andrews tuijotti ruskeilla pistävillä silmillään hetki hetkeltä enemmän ahdistuneempaa tytärtään, jonka katse pomppi seinillä ja ikkunassa kuin nurkkaan ajetun saaliseläimen katse etsi pakoreittiä.

"Haluatko selittää.." Pius aloitti pettyneenä, kuitenkin räjähtäen kesken lauseen huutamaan lyöden kämmenensä pöytään niin, että kristalliastiasto helähti tarjottimellaan. "..MINKÄLAINEN JÄRJENJUOKSU PÄÄSSÄSI LIIKKUU KUN HARHAILET ISKUNKIERTOKUJALLE?!" Gala kavahti pamausta ja paniikinomainen katse pyörähti mieheen. Velhon poskiin oli hurahtanut vihainen puna kun mies nousi tuoliltaan seisomaan.
"Ja päädyt melkein jonkun rotan kidnappaamaksi?" Pius sihahti hampaidensa takaa ja lähti kättään pöytään nojaten kiertämään massiivista puista työpöytää. "Voitko selittää minulle, Gala, miksi sinusta oltiin edes valmiita maksamaan mitään?" Mies kiersi hitaasti pöytää ja Gala halusi peruuttaa samaa tahtia karkuun mutta tyttö oli jähmettynyt paikoilleen. Kun Pius pysähtyi aivan liki tytärtään.
"Vastaa minulle." Velho jyrähti. Hän kaappasi tyttärensä ranteet otteeseensa ja väänsi sirot kädet heidän väliinsä, tiukasti otteessaan. Tytön kalpeille kasvoille nousi puna jota seurasi silmäkulmiin kirpoavat kyyneleet. Nuori noita pelkäsi isäänsä enemmän kuin mitään muuta, eikä saanut suustaan ulos muuta kuin parahduksen. Osittain henkisistä padoista läpi rikkovasta itkureaktiosta ja osittain ranteiden väkivaltaisesta vääntämisestä johtuvasta kivusta. Pius päästi raivostuneen murinan keuhkojensa pohjasta ja ravisteli kauttaaltaan jäykistynyttä tyttöä. Gala huusi ja koitti vääntää kipua vastaan jolloin mies päästi otteensa ohuista ranteista ja tyttö tipahti polvilleen maahan, itkien kovaäänisesti ja pidellen käsiään rintaansa vasten.
"Ymmärrätkö sinä, että sinulla ei ole varaa leikkiä Andrewsin maineella?" Mies löi uudestaan pöytää, tällä kertaa nyrkillään. Velhon taakse taivutettu tukka oli karannut paikaltaan ja roikkui osittain kasvoilla. Nuori noita säikähti toistamiseen.
"YMMÄRRÄTKÖ SINÄ?!" Pius kumartui ja tarrasi vaaleaan hiuspehkoon pakottaen nuoren tyttärensä kohtaamaan isänsä julma katse. Galan vaaleansiniset silmät olivat jo punaiset itkemisestä, eikä kyynelvirta näyttänyt loppuvan. Piusta tämä ei liikuttanut, mies oli entistä raivostuneempi kun Gala oli menettänyt puhekykynsä ilmeisesti kokonaan, eikä vastannut. Tyttö oli sydänjuuriaan myöten paniikissa. Eläin oli ajettu nurkkaan, sen pakoreitit oli suljettu. Pius kumartui syvempään tyttärensä naamaa kohti, kasvonsa julmassa irvistyksessä kun vapaa käsi levitti sormet tytön leukaluuta pitkin molemmin puolin.

Gala reagoi. Tai pikemminkin jokin tytön sisällä reagoi. Työhuoneen ulkopuolelle Celeste kuuli vain tyttölapsensa itkun rikkoman kiljunnan jota seurasi lasin räjähdys ja kova kolaus. Vaalea nainen repäisi tammisen oven auki.
"NYT RIITTÄÄ!" Rouva Andrews huusi auki repäistyltä ovelta vain nähdäkseen huoneessa miehensä selkä vasten kirjahyllyä jokseenkin tolpillaan, räjähtäneen kristallisen karahvin jäänteet työpöydällä, sen sisältämä tuliviski valui pitkin pöytää, sekä isäänsä kaurismaisin kauhistunein silmin tuijottavan tyttärensä. Celeste sekä Pius tuijottivat lastaan. Pius oli pakotettu irrottamaan kätensä tytöstä kun tunnemyrskyn aiheuttama lapsen taikavoima oli räjähtänyt ulospäin. Sen voima heitti miehen muutaman metrin taaksepäin kohti kirjahyllyä. Purkaus ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta se oli vahvin koskaan.
"Riittää. Nyt riittää!" Nainen toisteli ja kiirehti kumartumaan lapsensa puoleen. "Menit liian pitkälle, Pius!" Nainen sätti miestään tietämättä huoneen todellisia tapahtumia. Galan itku oli loppunut, mutta tytär ja isä tuijottivat toisiaan hiljaa aloillaan. Piuksen raivo oli kaikonnut. Vasta Celesten nostaessa lapsensa lattialta, tytön katse irtosi isästään.
"A-anteeksi.." Gala sopersi hiljaa, eikä vastustellut äitinsä otetta vaan seurasi tätä ulos kristallinsäröjen peittämästä työhuoneesta.

Pius korjasi itsensä jaloilleen ja otti muutaman vaivalloiselta näyttävän askeleen työpöydälleen. Säröt raksahtelivat kengänpohjien alla. Raaka voima joka hänetkin oli äsken repäissyt irti Galasta oli ainoa syy, miksi tyttö oli hänelle rakas. Niin rakas, kuin Piukselle mikään voi olla. Hän katseli hämmentyneenä jälkeenjäänyttä tuhoa. Mies naurahti. Kuinka naurettava voima niin typerälle olennolle.

Käytetyt hahmot ja pelaajansa;
Celeste, Pius sekä Gala Andrews, Vanillatar
©Vanillatar
Vanillatar
Vanillatar
Korpinkynsi
Korpinkynsi

Viestien lukumäärä : 97
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa