[TYLYPAHKA]
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Piparmintulta tuoksuva perheonni

Siirry alas

Piparmintulta tuoksuva perheonni Empty Piparmintulta tuoksuva perheonni

Viesti kirjoittaja aivokooma lähetetty Ti Syys 29, 2020 6:36 pm

Sumakkikujan kaksikerroksisen talon yksi kolmesta eri mittaisesta savupiipusta tuprutti ilmoille savua. Savu leijailli lähes unenomaisesti ilmavirran mukana kunnes katosi haaleana massana tuulen ottaessa sen mukaan jatkuvaan tanssiinsa. Punatiilistä rakennettu talo nökötti kujan päässä kuin veistoksena tai jonkinlaisena alati muuttuvana upeana tauluna kun syksyn värjäämistä puista leijaili hiljaa hissukseen oranssin kirjomia lehtiä pihakäytäville. Piha itsessään oli hallittu kaaos jos jonkinmoista kukkaruukkua, jästimaailmasta tuttuja riemunkirjavia pyöriä sun muuta kummallista tilpehööriä ja romuläjää. Jonkinlainen vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone nökötti myös talosta katsottuna oikealla. Kasvihuoneen ovi narskui ja vinkui tuulessa sillä sen hakakiinnitys oli aika päiviä rikkoutunut eikä näin ollen ovi pysynyt enää kiinni eikä sen koommin kenelläkään ollut aikomusta edes korjata sitä. Kuistin edustaa somisti iso kukkamaa joka oli ehkä kaksi kesää sitten näyttänyt todella nätiltä kukkaloistossaan, mutta nyt sen oli täyttänyt kaiken maailman rikkaruohoista jotka olivat vallanneet koko penkin ja sen ympärillä olevat pyöreät kivetkin olivat sammaloituneet kielien siitä ettei vuosikausiin asiasta oltu ehditty pitämään huolta. Pihamaata koristi myös lampi jonka vedenpinta oli täyttynyt pudonneista lehdistä ja jonka reunamilla kävi ankara sammakoiden kurnutus.
Tavallaan juuri kaikki nämä elementit olivat sitä mitä saattoi olettaa perheeltä jossa asui kolme rasavilliä lasta. Mitä lähemmäs taloa pääsi kävi selville että talon nurkkalautaan kiinnitetty kyltti natisi ja nitisi kilpaa kasvihuoneen oven kanssa tuulenpuuskissa. Ehkä jonkinlaista öljyämistä kaipaavassa rautaisessa kyltissä luki suurin ja kursivoiduin kirjaimin Prescott.
Lähes jokaisen talon ikkunassa näkyi ainakin pieni valonpilke sekä varjoja näkyi liikkuvan ikkunoiden läheisyydessä. Huumaavan hyvä tuoksu täytti tulijan nenäontelot jo heti portaat noustuaan ulko-oven läheisyyteen. Joku leipoi jotakin - eikä vain kuka tahansa vaan jästisyntyinen, keski-iän ylittänyt perheenäiti Priscilla Prescott joka oli aina pitänyt huolen että lauantaipäivänä koko perhe kerääntyy herkuttelemaan jotakin hyvää. Hyvää oli näytetty toki nauttivan hieman muulloinkin ottaen huomioon Priscillan ruumiinmuodot - hän oli lyhyenläntä ja pyöreän pyylevä nainen jonka reidet olivat kuin kaksi tukkia, nilkatkin hieman turvonneet tiukissa pitsisukissa. Kulahtaneen oranssit hiukset olivat sotkuisella nutturalla ja otsaa koristi lähinnä jonkinlaiselta rätiltä näyttävä panta joka piti hiukset kasvojen tieltä pois. Priscilla oli kuin suoraan satujen kuvittama pullan tuoksuinen lempeä äiti veivatessaan taikinaa tupakeittiössä. Keittiö oli pieni tai siltä se ainakin näytti kun kaikki seinätila oltiin korvattu jonkinlaisilla väreiltään toistensa kanssa riitelevillä hyllyillä jotka pursuivat kattiloita, mukeja, lautasia, kippoja ja kuppeja.
Olohuoneen puolella kerrassaan leppoisasti jalkansa rahilla leväten istui perheenpää - isä Peregrine Prescott, joka lienee tuttu niille jotka seuraavat intohimoisesti huispausta. Kaksi vuotta sitten jo eläkkeelle siirtynyt Peregrine oli ehtinyt uransa aikana kerätä kahdeksantoista pokaalia joista jokainen oli esillä olohuoneen takan yllä tai vitriinissä. Jokainen palkinnoista ja pokaaleista kiilsi niin että niistä näkisi oman kuvajaisensakin sillä Peregrinen ajanvietteisiin kuului mokoma pokaalien hinkkaaminen lähes päivittäin. Nyt jo hiuksiensa sivuista lähes huvittavalla tavalla harmaantunut huispauslegenda luki lehteä puolikaaren muotoisten silmälasiensa lävitse jotka roikkuivat suurehkolla nenällä niin että ne voisivat tippua minä hetkenä hyvänsä. Peregrinen takapuolen alla oli virttynyt, kissojen raapimapuuna päiviään nähnyt mintun vihreä nojatuoli jonka vieressä oli pyöreä tammipuinen pöytä jonka päällä lepäsi höyryävä, kiljuvan punainen teemuki. Mukin sisässä pyöri lusikka myötäpäivään laiskasti samalla kun Peregrine pyöritti sormeaan hallitakseen lusikan liikkeitä.
Kaikki tuntui niin kovin leppoisalta ja rauhalliselta kunnes kaamea, korvia vihlova kiljaisu pysäytti kaiken. Hopeinen lusikka kilahti äänekkäästi vasten Peregrinen mukin kylkeä kun mies oli juuri ottamasta ensimmäistä pitkää huikkaansa piparminttuteestään.
‘’Mitä pirun vehjettä?!’’ Peregrine äyskähti silmät suurina ja kakkulansa syliinsä tipahtaneena sanomalehden tavoin. Kuuma tee tyrskähti hänen suustaan takaisin mukiin kuin jonkin suuttimen päästä konsanaan kun pitkä mies vääntyili ja kääntyili katsomaan ensin vaimoaan keittiössä ja sitten äänen tulolähdettä.
Yläkerrassa kävi ankara jalkojen tamppaus ja liikehdintä kertoen että joku on tulos alas ja kiireellä. Tosin tämä jokin kuulosti nyt enemmän norsujen marssilta mitä lähemmäs yläkertaan vievää portaikkoa juoksuaskeleet pääsivät. Kattokruunu helisi askelien tahtiin olohuoneen katossa kun alas räsymatoin päällystettyjä rappusia juoksi kuparihiuksinen tyttö rääkyen ja kiljuen kuin olisi vähintään menettämässä henkeään.
‘’Percy ja Presley kiusaa!!’’ Peggy, lapsikatraasta nuorimmainen ja ainoa tyttö ulisi kovaan ääneen juoksiessaan astiat hyllyllä kilisten keittiössä jähmettyneen Priscillan luokse. Nämä sanat sanottuaan pisamanaamainen Peggy ei ehtinyt kauaa äitinsä takana piilottelemaan kun rappusia alas rymistivät lähes toistensa peilikuvat Percy ja Presley joista toinen oli loihtinut suuren, kippurajalkaisen hämähäkin seuraamaan ilmavirrassa Peggyä tytön yrittäessä turhaan käsin hätistellä mokomaa rumilusta kannoiltaan. Pojat nauroivat räkättäen saatuaan jälleen kerran kiusattua pikkusiskoaan jollakin tavalla. Nauruun remahti myös teensä mukiinsa sylkenyt isä Prescott joka vääntyi nyt katsomaan keittiön suuntaan hysteeristä tytärtään leveät olat hytkyen naurusta.
‘’Miksi ihmeessä sä pelkäät pientä hämähäkkiä ja kuitenkin pystyt katsomaan niitä jästien kauhufilmejä missä on talon kokoisia mutanttihämähäkkejä?’’ Peregrine naureskeli äänensävynsä hyväntahtoisesti piikittelevänä. Peregrine ei saanut tyttäreltään vastaukseksi kuin jonkinlaista epämääräistä mutinaa ja mieltään osoittavia tuhahduksia.
‘’No hmhp - niin! En tiiä!’’ Peggy marmatti menemään ja astui esiin äitinsä takaa vasta sitten kun oli varma että isänsä oli loitsinut lopetin ja hämähäkki meni menojaan kiireenvilkkaa pois hänen katsekentältään.
Peggy tuijotti mulkoillen kahta kappaletta lähes identtisiä, pitkänhuiskeita velhoveljiään. Presleyn erotti Percystä vain sillä että Presleyllä oli hymykuopat ja selkeästi huskykoiran lailla kirkkaamman siniset silmät kuin veljellään. Peggy oli puolestaan äitinsä tavoin lyhyt ja kuparitukkainen sekä pisamanaamainen noita joka oli täynnä tulta ja tappuraa. Veljet tapasivat nimitellä häntä liekkipääksi eikä vain hiuksiensa värin takia vaan myös silkan persoonan. Peggy näytti ja pärisytti kuola lentäen kieltään veljilleen ja olisi varmasti näyttänyt kansainvälistä käsimerkkiä myös mikäli äiti ja isä eivät olisi olleet paikalla.
Tilanteen purki kuitenkin Priscillan lempeä ääni joka ilmoitti ensimmäisen satsin pullia olevan ulkona uunista. Huumaavan hyvä tuoksu pöllähti heti kaikkien paikallaolevien neniin kun Priscilla nosti uunipellin täynnä lähes nyrkin kokoisia pullia esille. Malttamattomana Peggy ja veljensä sinkosivat toisiaan tönien etsimään parhaimmat ja tietysti ne isoimmat pullat itselleen. Tyytyväisenä jokainen lapsokaisista mieleisensä löytäneenä upottivat he hampaansa lämpimiin pulliin ja kehuivat niitä maailman parhaimmiksi aivan kuin hetki sitte kärhämää ei koskaan olisi ollutkaan ja maan päällä vallitsi taas rakkaus ja rauha.
aivokooma
aivokooma
Pääparantaja
Pääparantaja

Viestien lukumäärä : 6
Join date : 05.09.2020

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa